Vapaa kuvaus

Aloituksia

371

Kommenttia

1262

  1. "Vaikka tämä video onkin vain omaa sisäistä pohdintaasi, ulkopuolinen käsittää tämän helposti väärin ja pitää sitä uhkauksena. En yllättyisi jos joku tekisi ilmoituksen tästä. Kannattaa olla varovaisempi omien ajatusten kanssa. Ihminen rationalisoi erilaisia rikoksia ja rikkomuksia itselleen helposti sillä perustein että se on "oikein" tai "sortoa vastaan taistelemista". Vaikka olisitkin objektiivisesti oikeassa, niin loppupeleissä joka ikinen sota tai tyranniteko ihmiskunnan historiassa on sellainen että tekijä on rationalisoinut sen itselleen oikeudekseen. En kirjoita tätä kommenttia ollakseni sinua vastaan. Kirjoitan tämän, koska noista "kaappaisin Toivon ja löisin poliisia tuolilla naamaan" -suunnitelmista voi tulla vaikka mitä seurauksia - jopa M1-lähete vaarallisuudesta. Mielestäni sinulla saa olla tällaisia hätää kärsivän vanhemman ajatuksia, mutta raja menee siinä tekeekö päätöksen julkaista ne netissä tai toteuttaa ne oikeasti. Vaikka olenkin vahvasti tämän videon poistamisen kannalla, on tässä videossa hyvääkin pohdintaa. Olet saapunut pisteeseen, jossa olet tajunnut, että "netissä mussutus" ei lopulta muuta mitään. Vaakakuppi pysyy aina heidän puolelleen kallistuneena, koska nettikirjoitukset eivät vaikuta heihin. Sama pätee politiikkaan. Ihmisillä on näennäinen vapaus järjestäytyä ja vastustaa Suomen porvarihallituksen päätöksiä - jopa järjestää lakkoja - mutta lopulta mitään ei saavuteta."
    Älä reagoi vain siihen, kun minä teen väärin. Reagoi sosiaalityöntekijän valheisiin, kun teen siitä videon. Minulla ei ole mitään muuta keinoa ilmaista miltä se tuntuu. Ja koska tämä on hypoteettinen, sanallinen ja yksilöimätön video, en riko lakia. Tunteiden kertominen ei ole rikos. Niiden toteuttaminen olisi. Niiden kertominen on välttämätöntä, jotta ihmiset reagoisivat paremmin lastensuojeluviraston sortoon. Minä haluan, että tästä syntyy yhteiskunnallinen jännite, koska sillä energialla voidaan lopettaa lastensuojeluviraston sorto. Minä en ole epävakaa, koska en toimi kärsimyksemme mukaan.
  2. "Olen huomannut 5 vuoden aikana että tuomarit ja sossut eivät noudata lakeja. Ongelma on että rikollisia viranomaisia ei saada vastuuseen rikoksistaan. Suomessa korruptio on integroitu systeemiin."

    Virkavallan ja valtion vakauden turvaamista. Se ei ole sinänsä korruptiota etujen saamiseksi, mutta se on eriarvoista.

    "Kitoksia palautteestasi. Näinkin kannanottosi faceryhmässäsi. Kuulun isät lastenasialla järjestöön ja tämä aloite on koottu meidän ongelmiemme pohjalta. Meillä ei ole juurikaan ihmisiä kenellä olisi kokemusta huostaanotoista. Siksi aloitteessa ei oteta suoraa kantaa siihen. Tiedän että meidänkin ryhmässä on paljon ihmisiä, joiden mielestä kaikki sosiaalityöntekijät pitäs heittää vankilaan ja tottakai vallankäytön on oltava oikeudenmukaista, mutta jonkun on kuitenkin sitä valtaa käytettävä. Siksi en oikein tunnista tuota kaikkea esittämääsi kritiikkiä aloitteesta, sillä aitoon tasa-arvoon kaikin puolin pyritään. Jos haluat jutella asiasta ja perustella asioita lisää, se onnistuu kyllä. Samalla voit kertoa lisää perhelaitos ideastasi. Voin tulla vastuuhenkilöksi, jos perustelut ovat hyvät. Sillä muuten voin kyllä allekirjoittaa ideasi, se on hyvä."

    Perhetyö ei voi perustua valtaan ja teidän isien asiat on pilannut valtaa käyttävä virkamies. Huostaanoton ja isän vieraannuttamisen aiheuttaa sama valta. Teidän kansalaisaloitteenne hylkää sama valta. Sen vallan korvaamalla minä ratkaisen vieraannuttamisen ja huostaanoton
  3. Perhelaitos on valtion, yhteisön ja yksilön integroiva ratkaisu

    Sosiaalipedagogia on teoria ihmisen kehittämisestä, joka sijoittuu kasvatustieteen ja sosiaalityön väliin. Sen yhteiskunnallinen tehtävä on korjata epätasa-arvoa. Sen yhteisöllinen tehtävä on integroida yksilöt yhteisöön ja antaa kaikille sen jäsenille mahdollisuudet vaikuttaa. Sen yksilöllinen tehtävä on antaa yksilölle mahdollisuudet korjata omaa tilannettaan. Sosiaalipedagogia, sosiaalityö ja kasvatustiede muodostavat kokonaisuuden, jonka sosiaalipedagogia mahdollistaa. Sosiaalipegagogialla on kolme toimijaa, valtio, kansalaisyhteiskunta ja yksilö. Valtio keskittyy sosiaalityössä rankaisuun, järjestysajatteluun ja korjaavaan työhön yleisen kasvatustehtävän sijaan. Abramovitz 1993: Ilman koulutusta yksilölliseen, institutionaaliseen ja rakenteelliseen muutokseen sosiaalityöntekijät tukevat status quoa, sosiaalityö ei korjaa elämänlaadun ongelmia eivätkä sosiaalityöntekijät kykene tukemaan muutosta. Kansalaisyhteiskunnan yleisesti hyväksytty muoto on porvariyhteiskunta. Vapaa yrittäjyys klassisessa liberalismissa viittaa vapauksiin toimia ilman valtion kontrollia ja holhousta. Lisäksi siihen kuuluu kirkko, joka harrasti uskonnollispohjaista tukea ja hyväntekeväisyyttä. Myös yhteisö voidaan ymmärtää osaksi kansalaisyhteiskuntaa. Sosiaalityö oli ennen pelkästään valtion ja kirkon käsissä ilman yhteisöä tai yksilöä. Yhdysvalloissa ja muissa klassisen liberalismin maissa valtion ollessa heikko hyväntekeväisyyttä harrastivat yksittäiset kansalaiset. Kansalaisyhteiskunta on saanut sen jälkeen vaihtoehdoksi kolmannen sektorin järjestöjä. Yksilön itsenäinen kyky kasvattaa itseään on puuttunut sosiaalityöstä kokonaan. Sosiaalipedagogia tuo yksilön mukaan kasvatusajatteluun. Sijaishuollon korvaava perhelaitos yhdistää valtion, yhteisön ja yksilön samaan kasvatustyöhön. Ilman perhelaitosta valtio aiheuttaa epätasa-arvoa ja syrjäytymistä "lapsen edun" verukkeella. Perhelaitoksessa valtio kontrolloi ja valvoo lapsen ja vanhempien turvallisuutta. Se rahoittaa perhelaitoksen. Yhteisöön kuuluu neuvola, päiväkoti, koulu, lastensuojeluilmoituksen tekijät, akateeminen tutkimus ja terapia. Yksilöiden kykyä kantaa vastuuta itsestään ilman valtion väliintuloa ja osallistua kansalaisyhteiskuntaan tuetaan.
  4. 4 Kun ei ole huolta, perhelaitokseen ei lähetetä eikä siellä pidetä.

    "Ymmärränkö termit etävanhempi ja lähivanhempi oikein?"

    Etävanhempi on vanhempi, jonka tilanne ei ole sallinut lapsen hoitoa ja sosiaalityö on rajoittanut hänen oikeuttaan elää lapsensa kanssa. Tilanne on valhe.

    "Miten etä- ja lähivanhemmuus korvaantuu?"

    Etä- ja lähivanhemmus korvautuvat molempien vanhempien pääsyoikeudella perhelaitokseen ja vuorot sopimalla sen jälkeen. Lähivanhemmuus edellyttää riittävää yhteyttä omaan lapseen.

    "Mitä tulee tilalle?"
    Etä- ja lähivanhemmuuden tilalle tulee perhelaitoksen valvoma ja tukema vanhemmuus, jonka tavoite on katkaista side perhelaitokseen ja opettaa toimimaan oikein ilman tukea.

    "Esimerkki mahdollisesta lopputuloksesta?"

    Lopputulos perhelaitoksesta on perhe, jossa lapsen ja vanhempien välinen suhde on myönteinen ja lapsi ja vanhemmat kykenevät itsekasvatukseen ja selviytymään avioerosta, kriiseistä ja haasteista ilman perhelaitosta. Perhelaitos on osa yhteisöä, joka on mukana perheen elämässä silloin, kun viranomaisilla on huolta vanhempien kyvystä itsekasvatukseen ja selviytymiseen.

    Mitä esimerkiksi perhetyö voisi sisältää?

    Sosiaalipedagoginen työote sisältää mukana kulkijan, kriittis-emansipatorisen maailman muuttajan tai suhteiden vaalijan otteet. Siihen ei sisälly teknisen suorittajan, parempien arvojen kaatajan ja sopeuttajan, järjestysajatteluun ja sanktiointiin perustuvaa työotetta.

    "Hyödynnetäänkö tässä perhelaitosta?"

    Perhelaitokseen palkataan eri alojen asiantuntijoita siten, että se pystyy vastaamaan mihin tahansa haasteisiin. Mikään tietty haaste ei ole syy rajoituspäätöksiin ja etävanhemmuuteen, kuten huumeiden käyttö, hajanainen psyykkinen tila, hyväksikäyttö, kokemattomuus, autismikirjon ongelmat, kiusaamisen kokemukset, työttömyys, virkamiesten vastustaminen, huono kiintymyssuhde jne. Lastensuojelussa toimii vain yhden alan asiantuntija, joka pyrkii sijaishuoltoon ratkaisuna mihin tahansa haasteeseen.

    "Tilanteessa 1. ei perhelaitokselle / perhekuntotukselle ole tarvetta."

    Toisaalta kasvatusta (sosiaalipedagogiaa) tehdään myös silloin, kun ei ole mitään vikaa, jota yritetään korjata. Kasvatus on yleisen sivistystehtävän toteuttamista yhteiskunnan eduksi. Tällöin perhelaitos pystyisi vastaamaan sosiaalisten rakenteiden muuttamistarpeeseen perheiden aloitteesta. Perhelaitoksen alaisuuteen tuotaisiin myös neuvola. Silloin perhelaitos toimisi myös ilman lastensuojelun lähetettä, mutta lastensuojelu tekisi lähetteitä valvottuun intensiiviseen tukeen. Perhelaitoksessa on dialogi vanhempien ja varhaiskasvatustyöntekijöiden välillä ja pedagoginen suhde, yhdessä oppimiseen ja molemminpuoliseen oppimiseen tähtäävä työ. Perhelaitos, koululaitos, neuvola, lastensuojelu, lapsi ja vanhemmat muodostavat yhteisön, jossa vanhempia ei syrjitä tai siis rankaista hierarkian uhmaamisesta ja syytetä valheellisesti terveyshuolista.
  5. 2 A
    Teemu Ruskeepää Varmistan vielä uudelleen sen, mitä halusin kysyä:
    Tilanteessa 4. (Erilaiset esimerkkitilanteet on lueteltu aikaisemmassa viestissäni.) ei lastensuojelulla ole mitään todellista huolta tai edes keksittyä "huolta" lapsen pärjäämisestä tms. Lapsi on siis lastensuojelun mukaan turvassa.
    Lapsi L asuu vanhemman A luona ja vanhempi B asuu yksin muualla.
    Lapsi L ja vanhempi B tapaavat ajoittain.
    Vanhempi B voi ehkä kokea, että hän ei saa tavata tarpeeksi lasta L, mutta hän ei ole ilmaissut tätä ajatusta kenellekkän.
    Aiemmasta vastauksestasi ymmärsin, että lastensuojelu saisi lähettää joka tilanteessa A + L ja B:n perhelaitokseen
    Ihmettelin, että oletko todella sitä mieltä, että lastensuojelun tulisi alkaa lähettää tällaisia eroperheitä yms. perhelaitokseen ilman kummankaan vanhemman tai lapsen pyyntöä tai suostumusta.
    Teemu Ruskeepää
    A Onko kyse nyt tahdonvastaisuudesta vai perhelaitoslähetteen perusteettomuudesta?
    Perhelaitoksen luominen ei muuta lastensuojelun määräämisoikeutta eikä perusteiden luomista. Se vain korvaa sijaishuollon päätösten päämääränä.
    Perhelaitoksen luominen ei vaadi pohdintaa sinne lähettämisen syistä, koska sen tekee sössötyöntekijä. Sijaishuollon korvaaminen perhelaitoksella ei ole riippuvainen sinne lähettämisen syistä
    Miksi olet vedonnut kaikkiin mahdollisiin tilanteisiin, myös huolettomiin tilanteisiin perhelaitokseen lähettämisen kritiikissäsi? Se ei poista sijaishuollon korvaamisen etuja. Lisäksi perhelaitoksen perustaminen ei riipu kysymyksenasettelusta, jossa perusteita pitää todistaa, ihan kuin joka ikinen tilanne pitää perustella ennen sijaishuollon korvaamista perhelaitoksella
    Meillä on Suomessa lastensuojeluverkosto, jonka tehtävä on toteuttaa valtion virkavalta lasten kasvatusta koskevissa tilanteissa. Sitä ei voi korvata kansalaistason pohdinnalla. Valtiovalta on aina ensisijainen. Kansalaisaloitteeni perhelaitoksesta korvaa vain lähettämisen päämäärän.
    Mitä tulee tahdonvastaisuuteen, tottele sosiaalityöntekijää. Mitä tulee lähetteen perusteettomuuteen, sama vastaus.
    Laissa sanotaan, että "virkamies tekee arvion. Kunnilla on velvollisuus toteuttaa arvion perusteella tehty päätös. Päätös koskee lapsen sijaishuoltoa". Muuta yksi sana perhelaitokseksi.
    Lastensuojeluvirastosta tehdään pelkkä monitorointiviranomainen. Avohuolto korvataan perhelaitoksella. Etä- ja lähivanhemmuus korvataan molempien vanhempien perhetyöllä, jonka tavoite on molempien vanhempien täysi ja itsenäinen vanhemmuus. Neuvola siirretään perhelaitoksen alaisuuteen. Perhelaitos antaa uusia terapiamuotoja.
  6. 1 A
    Mikä tilanne olisi kyseessä, jos toinen vanhempi olisi lapsen kanssa perhelaitoksessa ja toinen ei olisi siellä? (Miten nimeäisit vanhempien roolit / asemat tms. tuossa tilanteessa?)
    Miten perhelaitokset poistaisivat "etä-lähivanhempijärjestelmän" tarpeen tai mitä sen tilalle tulisi niissä tapauksissa, kun lapsi asuu pääasiassa kotona toisen vanhemman luona ja kellään ei ole halua tai tarvetta laitokseen menemiselle?
    Teemu Ruskeepää
    A Toinen vanhempi saa tulla perhelaitokseen. Häntä ei kielletä osallistumasta perhetyöhön lapsensa kanssa tai rajoiteta
    Jos toinen vanhempi ei tule perhelaitokseen, siellä oleva vanhempi on lapsen ainoa vanhempi ja mitään sopimuksia poissaolevan vanhemman kanssa ei tarvita.
    Jos molemmat vanhemmat ovat poissa perhelaitoksesta, lapsi asuu sijaisvanhemmilla. Perhelaitos alkaa heti kun jompi kumpi vanhemmista tulee perhelaitokseen. Kieltäytyminen ei poista oikeutta perhelaitokseen
    Kiistat lähivanhemman omimista oikeuksista ja etävanhemman syrjimisestä olisivat mahdottomia, koska entinen etävanhempi voi olla lapsensa kanssa perhelaitoksessa
    A
    Teemu Ruskeepää Tässä on monta erilaista mahdollista tilannetta. Listaan niitä seuraavaan viestiin siten, että A ja B =
    vanhemmat, L = lapsi / lapsia, 'huoli" = jokin sellainen seikka, joka viranomaisten mielestä vaarantaa lapsen asumisen yksittäisen vanhemmman tai molempien vanhempien luona.
    A
    Teemu Ruskeepää Tilanteita:
    1. A + B + L yhdessä, ei mitään "huolta"
    2. A "huoli" + B ei "huolta" + L yhdessä… See more
    A
    Teemu Ruskeepää Tilanteessa 1. ei perhelaitokselle / perhekuntotukselle ole tarvetta.
    Tilanteissa 2. ja 3. perhelaitos / -kuntotus on varmasti hyvä vaihtoehto.
    A
    Teemu Ruskeepää Miten tilanteessa 4. toimittaisiin? Hyödynnettäisiinkö siinäkin siis perhelaitosta?
    Kyseisessä tilanteessa viranomaiset eivät näe lapsen kannalta muuta "huolta" kuin sen, että lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan ei toteudu.
    Teemu Ruskeepää
    A Kyllä, sosiaalityöntekijä saa lähettää joka tilanteessa perhelaitokseen, ihan samalla tavalla kuin hän saa nyt tehdä joka tilanteessa sijaishuoltopäätöksen. Ainoa ero on se, että vanhempia ei saa erottaa lapsistaan. Perhelaitoksessa on pakko tehdä jotain muuta kuin tekaista sairauksia tottelun varmistamiseksi, koska muuten siihen ei olisi varaa. Säästöä lasten kustannuksella ei taas oikeisto suostu tekemään. Siispä sijoitusten on jatkuttava, mutta siihen annetaan oikeus myös vanhemmille. Fokus poistuu vanhempien syntipukeista virkamiehen mielivaltaan. Koska kaikki ovat perhelaitoksessa, päätöksiä ei voi oikeuttaa syntipukeilla. Ihan samalla tavalla kuin oikeudesta ei tarvitse hakea oikeutta huoltajuuskiistaan, niin perhelaitoksessa ei tarvitse kiistellä, pitääkö tehdä interventio vai ei. Se tehdään aina.
  7. 20.2.2023 avin hylky. Esitin kantelussa 196 todistetta siitä, miten totuus erosi sosiaalityöntekijän väitteistä.
    Avi: "viranomainen ryhtyy toimenpiteisiin, joihin sen katsoo olevan tarvetta"
    Eli Avi kieltäytyi huomioimasta todisteita ja katsoi tarpeen yksipuolisesti.
    "Osa väitteistä on jo käsitelty. Samaa asiaa ei käsitellä uudelleen"
    Edellisissä päätöksissä Avi ei käsitellyt asiaa vaan väitti, että avi voi käsitellä asiaa. Jos osaa ei voi käsitellä, mitään niistä ei voi käsitellä. Näin Avi vetosi siihen, että se on käsitellyt osan ja siksi sen ei täydy huomioida loppua.
    "voitte osoittaa sosiaalityöntekijälle potilasasiakirjojanne"
    Valitin aville sosiaalityöntekijän vetoavan "huoleen" terveydentilastani, vaikka minulla ei ole diagnoosia eikä oireita ja sosiaalityöntekijä vääristeli asioita. Nyt Avi sanoo oikeuteni olevan turvattuja, koska voin mennä tutkimuksiin ja esittää todisteita valehtelevalle sosiaalityöntekijälle. Mikä silloin estää sosiaalityöntekijää vääritelemästä ja keksimästä uusia tunne-emootioita asioita, joita minulla ei ole? Valvovan viranomaisen tehtävä on toimia riippumattomana kolmantena osapuolena vanhemman ja sosiaalityöntekijän välillä eikä velvoittaa vanhempaa pyytämään palvelua sosiaalityöntekijältä ilman valvontaa.
    "Esittämänne väitteet perustuvat näkemyksiinne. Vanhemmilla voi olla eri näkemys kuin asiaa hoitavilla sosiaaliviranomaisilla"
    Ei vaan todiste siitä, miten sosiaalityöntekijä valehteli tereydestämme ja teoistamme. Avi kieltäytyy käsittelemästä todisteita, koska se on vastannut osaan niistä aiemmin ja sitten väittää, että todisteet ovat näkemyksiä. Miten avi voi väittää niin, jos ei käsittele todisteita? Miten sosiaalityöntekijän huolet ovat näkemyksiä ilman, että avi vaatii niille todisteita sosiaalityötekijältä?
    "avilla ei ole keinoja selvittää keskustelujen sisältöä"
    Minähän kerroin kantelussani niiden sisällön ja totuuden perheeni arjesta ja käytöksestäni. Jos Avi ei voi selvittää niitä, miten se voi kutsua niitä näkemyksiksi ja syyksi huostaan ja tuen vastaanottamiseen?
    "lapsen edun toteutumiseksi on ensiarvoisen tärkeää yhteistyö siitäkin huoimatta, että ollaan eri mieltä"
    Jos avi ei tunne keskustelun sisältöä, miksi se olettaa sosiaalityöntekijän puhuvan ja toimivan oikein? Miksi avi pelkistää kanteluni erimielisyydeksi, jos se kieltäytyy käsittelemästä perusteita?