Vapaa kuvaus

Aloituksia

371

Kommenttia

1262

  1. Sosiaaliviranomainen valehteli Toivon sijaishuollon syyt. Ei hän lopeta valehtelua siksi, että tottelen häntä. Etkö sinä tajua yksinkertaista asiaa
  2. Eli sinusta koulutus, työelämä, politiikka, harrastussseurat, ihmissuhteet ja lapsen huoltajuus ovat alistussuhteita

    Ja olet huomannut, etten alistu.

    Hyvä logiikka

    Useissa paikoissa alistaminen ei ole pääasia, mutta minulle se on. Silloin paikkojen ok asiat joutuvat syrjään ja riippuvat alistamisen kieltämisestä. Epäpätevät, simppelit ja autoritaarisesti käyttäytyvät esimiehet eivät näe omaa alistamistaan vaan ainoastaan käytökseni, joka johtuu alistamisen kokemuksesta. He syrjivät minua, koska he attribuoivat ennakkoluulonsa huonosta työntekijästä minuun siksi, etten ole niin kuin muut.

    Ihmissuhteeni taas päättyi siksi, että naisella oli omia intressejä. Hän ei ollut sitoutunut. Hän ei kyennyt hoitamaan kotia ja minä ojensin häntä sellaisella auktoritatiivisella otteella, johon ei liity väkivaltaa. Se ei johdu siitä, etten minä kykene sopeutumaan.

    Lapseni huoltajuus on säilyttävä siksi, että lapseni voi hyvin. Lastensuojeluviranomaiset valehtelevat hänen voivan huonosti siksi, että minun ja heidän välinen suhde on huono. Minua ei voi rangaista, jos en aiheuta lapselleni haittaa. Minulla ei ole mitään tunnontuskia tämän asian kanssa ja laki on puolellani. Olen täällä kertomassa totuuden siitä huolimatta, että sinä stalkkaat minua

    Yksinkertainen sosiaalinen tilanne tarkoittaa sitä, että kiellät tekemästi alistamisen. Minä taas voin kokea sen eri tavalla.

    Löin kassaneitiä 20 vuotta sitten ja se on sinusta yksinkertainen tilanne, josta päätit paimentaa minua ikuisesti. Meillä oli puhetta alistamisesta ja hän eskaloi tilanteen. Lyöminen oli väärin ja minun olisi pitänyt tehdä kirjallinen valitus niin kuin lastensuojelusta. Jos en olisi oppinut mitään, mitä luulet minun tehneen nyt, kun lapseni oikeasti kärsii vääryydestä? Tunteeni sanovat asioita, jotka eivät ole laillisia, mutta olen liikkeellä kirjallisesti.

    Matkanteko liikenteessä on taas ennakkoluulosi, joka perustuu tähän vainoosi minua vastaan ja jota yllyttää minun julkisuudessa olemiseni. Sinusta minun pitäisi vain hävetä. Koska en selviä "yksinkertaisista sosiaalisista tilanteista", on liikennekin minulle kenties vaikeaa. Valehtelija
  3. "Hallinto-oikeuksien päätöksiä tutkinut Tampereen yliopiston sosiaalityön professori Tarja Pösö arvioi, että hallinto-oikeuksilla on vahva pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja siellä käsiteltäviin tapauksiin paneudutaan hyvin.
    Samaa mieltä on myös Toivonen. Käsitys siitä, että päätökset tehtäisiin vain sosiaalitoimen kirjausten perusteella saattaa johtua siitä, että usein perusteluihin on kopioitu asioita lastensuojelun dokumenteista.
    – Se ei tarkoita sitä, että päätös olisi tehty vain perusteluissa olevien tietojen valossa vaan siihen on vaikuttanut useiden eri viranomaisten ja usein myös esimerkiksi varhaiskasvatuksen tai koulun näkemykset perheen tilanteesta, Toivonen sanoo."
    Professori Tarja Pösö ja tutkija, juristi Virve-Maria Toivosen mielestä hallinto-oikeus siis tekee riippumattoman arvion sijaishuollosta. Tämä on kuitenkin sama asia kuin sosiaalityöntekijän autoritaarisuus. Tämä on virkamiesuskoa. Kun virkamies arvioi, niin vanhempi ei voi vaikuttaa siihen ja siitä tulee päätös. Vaikka päätös olisi Pösön mielestä riippumaton, se ei vastaa perheen tilannetta. Tässä artikkelissa mainittu kirjallinen käsittely sekä vanhemman vastuu toimittaa lääkärinlausuntoja ikään kuin olettaa vanhempien olevan päteviä. Hallinto-oikeus ei tarkastele vanhemman lähettämien kirjoitusten sisältöä vaan taustatiedon ammatillista uskottavuutta ja muotoa. Totuuden kertominen ei riitä vaan vanhemman pitää toimittaa hallinto-oikeuden haluamat todisteet. Niitä ei pyydetä erikseen ja päätös mittaa vanhemman lakitietämystä eikä sosiaalityöntekijän totuudenmukaisuutta. Hallinto-oikeus ei myöskään kuulemani mukaan "koske sosiaalityöntekijää vaan lasta", joten vanhemman pitäisi lääkärinlausunnon lisäksi todistaa, että lapsi ei voi huonosti. Koska sosiaalityöntekijän huoli otetaan itsestäänselvänä päätöksenä ilman sosiaalityöntekijän kyseenalaistamista, kukaan ei voi todistaa, että huolta ei ole. Syyttömyyden sijaan voidaan todistaa vain syyllisyys. Kehäpäätelmässä huoli on olemassa ja siitä syystä päätös on kielteinen.
    "Välimäki kehottaa huostaanotettujen lasten vanhempia hakemaan juridista tietoa. Sitä pitäisi vaatia myös lapsen asioista vastaavalta sosiaalityöntekijältä, koska hänen vastuullaan on tiedon antaminen."
    Sosiaalityöntekijälle annettava juridinen tieto ei saa häntä antamaan sitä vanhemmalle tai käyttämään sitä perheen jälleenyhdistämismielessä.
    "Lastensuojelun resurssit ovat riittämättömät, joten siellä ei aina ole mahdollisuutta antaa tietoa ja tukea tarpeeksi. Siksi vanhemmalta vaaditaan aika paljon tietämystä ja aktiivisuutta."
    Huostaanotto tehdään yllättäen, ilman varoitusta eikä sosiaalityöntekijä pyri tiedon antamiseen myöskään lapsen ollessa poissa. Eihän asiakastapaamisessa sosiaalityöntekijää rajoita resurssipula. Artikkeli kieltää täysin sosiaalityöntekijän aatemaailman, jonka mukaan hän yrittää käyttäytyä autoritaarisesti ja olla komentaja-asemassa. Ennen huostaanottoakin sosiaalityöntekijä käy suljettua neuvottelua. Hän kysyy, että mitä sinulle kuuluu, mutta ei koskaan tasaisessakaan vaiheessa kerro mitä hän ajattelee vanhemman asioista. Jos kysyn häneltä jotain, hän hymyilee vienosti, katsoo seinään ja vastaa "katsotaan sitä vielä tässä vaiheessa". Ne tulevat vasta päätöksiin.
    Siksi resurssipula on tekosyy.