Vapaa kuvaus

Rauhallinen, hidas perushämäläinen. Ei kiirettä mihinkään muualle kuin syömään. Lempikirjat: Monte-Criston kreivi Koulutus: Ammattikorkeakoulu Ammatti: Kauppa/palveluala Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: eslest@suomi24.fi

Aloituksia

33

Kommenttia

401

  1. Ottamatta kantaa mihinkään yksittäiseen keskustelijaan totean, että vaikka ihminen olisi miten kirkas tähti evankeliumin taivaalla tahansa, hänenkin on noudatettava käyttäytymissääntöjä. Kukaan ei ole niiden yläpuolella.

    Tärkein rajoitus täällä on se, miten kohdellaan kanssakeskustelijoita. Kannattaa miettiä mitä sanoisi tai jättäisi sanomatta kasvokkain ihmiselle.

    Ketään, ainuttakaan, ei ole bannattu täällä mielipiteidensä takia mutta kylläkin joskus siksi MITEN hän sen esittää. Eikä teillä hyvät ihmiset terve järki kerro miten ihmisten kanssa eletään?!? Sanotteko toisillenne samalla tavalla kuin täällä näkyy toisinaan sanottavan? Hyväksyttekö sen? Jos hyväksytte, on todettava, että tapanne sanoa tai se, mitä hyväksytte, ei eroa hiukkaakaan (ainakaan edukseen) niistä, joita SANOTAAN epäuskoisiksi.
  2. Kiitos perusteellisesta kommentista. Ajattelin jättää jo kommentoinnin vähemmälle mutta sinulle on pakko vastata.

    Vaikka olen varmaan sinua nuorempi, tunnistan kyllä nuo kuvaamasi elementit. Minäkin ihmettelin pikkupoikana, miten kotona tuli vitsaa jos toisti sitä mitä pöntöstä kuuli.

    Ajat ovat muuttuneet ja myös tavat ilmaista. Emme enää elä hengellisen emmekä maallisen yhteiskulttuurin ajassa. On otettava enemmän huomioon mitä sanoo ja missä sanoo. Hyvä on erityisesti se, että ihmiset ovat tulleet kriittisemmiksi eikä heille voi syöttää enää mitä tahansa jonkun auktoriteetin nimissä.

    On otettava huomioon, että tämä on yleinen eikä mikään sisäpiirin palsta. Pidän edelleen kiinni siitä, että keskustelijoita tai puheenvuoroja ei rajoiteta mielipiteen perusteella ja keskustella voi oikeastaan kaikeasta lestadiolaisuuteen liittyvästä ja myös sille merkityksellisestä asiasta. En katso olevani sidottu siihen, jos joku on jossain seuroissa saanut laukoa mitä törkeyksiä tahansa ihmisten niskaan vain siksi että on saarnaaja.

    Aina on ihmisiä, jotka eivät osaa tehdä eroa suoruuden ja törkeyden välillä. Liikkeesä on ollut paljon sellaista henkeä, että mitä törkeämmin sanoo, sitä tehokkaampaa ja totuudellisempaa juttu on. Olen asiasta täysin eri mieltä ja tämä käsitykseni luonnollisesti jonkun verran vaikuttaa toimintaani ja linjanvetoihini täällä.

    Luulisin tosin, että kvuauksesi olisi muusta tilaisuudesta kuin esikoislestadiolaisten seuroista; mielestäni siellä ei koskaan ole todistettu anteeksi henkilölle joka nostaa kättä. Jossain muussa suunnassa tiedän tällaisen olevan käytössä.

    Lestadiolaisuudessa on oma käsityksensä ihmisen syntisyydesta ja synnin alkuperästä. Se lienee kyllä juuriltaan varsin luterilainen ja pietistinen. Onko se varmasti ja ehdottomasti raamatullinen, sitä en osaa lopultakaan arvioida. Mutta siitähän täälläkin aina välillä keskustellaan, joten itsestäänselvä asia ei liene.

    "Äpärä on avioton lapsi, mutta mikä on se kyykäärmeen sikiö joksi saarnamies meitä nimitti? (Eikä pyydellyt nimittelyjään anteeksi kuulijoilta)"

    Täällä ei nimitellä jos on minusta kiinni.

    Koska minulla on ihan ikioma elämä sekä netin että työn ulkopuolella, en aina ehdi ihan kaikkia viestejä lukemaan, joten yhtä ja toista jää silmien väliin. Siksi saattaa toisinaan jäädä viestejä, jotka ansaitsisivat tulla poistetuiksi.
  3. En missään tapauksessa halua että ketään poistettaisiin enkä ajattele nytkään sellaista vaihtoehtoa. Mutta tuon henkilökohtaisuuksiin menemisen on vain loputtava. Arvioikaa ja punnitkaa asioita mutta älkää sanojia.

    Vaikka miten tuntisi olevansa oikeassa ei silti ole mitään syytä mennä henkilökohtaisuuksiin. Toisen nimitteleminen saatanan palvelijaksi ja vaikka miksi ON POISLEIKKAAMISTA. On erotettava toisistaan suoruus ja törkeys. Silloin kun ihminen on kaikkein kirkasotsaisimmillaan ja kaikkein varmimmillaan oman mielipiteensä oikeutuksesta ja toisen ehdottomasti väärästä, kerettiläisestä mielipiteestä, hän on itse usein kaikkein armottomimmillaan. TIEDÄN TÄMÄN OMASTA KOKEMUKSESTA.

    Tiedän myös perheenisänä, millaista on kohdata oma lapsi, joka ei ole toiminut 'neuvojen mukaan' eikä ilmaise minkäänlaista katumusta. Yleensä kovuus ja armottomuus ja raamatulla hakkaaminen ei tuo lasta lähemmäksi. Jos lapsen saa peloteltua oman mielipiteen taakse, pelolla ja väkivallalla hallitseminen on tavallisesti lyhytnäköistä.

    Ehkä vertaukseni ei ole kaikilta osiltaan täysin relevantti, mutta tällaisia piirteitä olen havainnut täällä. Tulen jatkossa, sikäli kun ehdin kaikki kommentit lukea, suhtautumaan aiempaa ankarammin kun havaitsen henkilökohtaisuuksiin menemistä - ihan riippumatta siitä, miten kristillisesti oikeassa tai väärässä kommentoija on, tai mitä mielipidesuuntaa hän edustaa.

    Tässä olisi hyvä kaivaa se Galatalaiskirjeen lista hengen hedelmistä ja vaikka ajankuluksi, kommentoinnin välissä, lukea sitäkin. Ei se ole omaavanhurskautta.