eslest

Vapaa kuvaus

Rauhallinen, hidas perushämäläinen. Ei kiirettä mihinkään muualle kuin syömään. Lempikirjat: Monte-Criston kreivi Koulutus: Ammattikorkeakoulu Ammatti: Kauppa/palveluala Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi Messenger: eslest@suomi24.fi

Aloituksia

33

Kommenttia

401

  1. Valtava ilo ja riemu syntyy, kun lestadiolainen tai mikä tahansa uskova saadaan kiinni jostain luvattomuudesta. Mikähän siinä oikein on taustalla? Mitä iloa kenellekään on siitä, jos lestadiolainen lankeaa johonkin, jota hänen vakaumuksensa ei hyväksy?

    Jaa- unohdin, että vahingonilo on ehkä kaikkein aidoin ilon muoto.
  2. Varmaan harkitset asiaa vielä, ja onhan sinulla aikaa siihen - ainakin hiukan. Muistaakseni 15-vuotias saa itse päättää kuulumisestaan uskonnolliseen yhteisöön. Kaikesta päätellen eroat kirkosta aivan heti kun se on laillisesti mahdollista.

    Enpä sinua mitenkään kehottele eroon, mutta onhan asia tietysti näinkin: miksi kuulua sellaiseen ja maksaa sellaisesta minkä kanssa ei koe mitään yhteistä? Kyllähän aina takaisin pääsee jos mieli tekee. Sinun asemassasi (jossa olen joskus lyhyen aikaa ollut) tekisin varmaan samoin.
  3. Pidän kyllä tarinaasi totena, tai ainakin mahdollisena. En tosin usko, että enemmistö minkään suunnan lestadiolaisista syyllistyisi tuollaiseen mitä itse olet kokenut, mutta se tieto sinua tuskin auttaa.

    Jos mitään ulospääsyä ei näytä olevan ja olet kadottanut täysin luottamuksen seurakuntaasi ja Jumalaan, on ehkä paras hankkiutua eroon siitä. Eräs poika sanoi rippikoululeirillä papille: "En usko hiukkaakaan noihin loruihin enkä tahdo mennä alttarille valehtelemaan 'Minä uskon Jumalaan...' Mitä minun pitäisi oikeastaan tehdä?" Pappi sanoi: "Soita kiireesti kotiisi että laittavat kakut ja piirakat pakkaseen ja peruvat konfirmaatiojuhlasi. Arvostan rehellisyyttäsi enemmän kuin monia teeskentelijöitä, jotka rippilahjojen toivossa tulevat tänne."

    Ajattelen ihan samoin. Mitä hyödyttää roikkua porukassa, johon ei tunne vähintäkään yhteenkuuluvuutta? Sehän on vain piinaa molemmille.
  4. Tarkkaavainen lukija päättelee minun olevan muu kuin esikoislestadiolainen. Mielenkiintoista.

    Olen 4. polvessa esikoislestadiolainen (mikä ei suinkaan ole indikaatio sen enempää kelvollisuudesta kuin kelvottomuudestakaan). Itse olen 'seurannut kristillisyyttä' lähes koko ikäni. Ja nyt sitten tulee joku tarkkasilmäinen joka sanoo etten olisi esikoisia. Oletpa erikoinen.

    Onko se, että pyrkii näkemään asioita hiukan laajemmasta vinkkelistä kuin vain oman pesän olkien raosta, jotenkin epäesikoislestadiolaista? Pitäisikö minun tuomita vanhoilliset helvettiin? Enkö seuraa riittävän uskollisesti Eino Nousiaisen, Aaro Ihalaisen, Kalle Luoman, Urho Toivosen, Einari Koposen ym. arvostamieni työntekijöiden jalanjälkiä omassa ajattelussani? (En ole saarnaaja.)

    Voisitko, Tarkkavainu, hiukan tarkemmin kertoa havaintojesi perusteista?
  5. Otan mielelläni vastaan vastaustani kohtaan esittämäsi asiallisen kritiikin. Samoin edellä erään vl-uskovan pohdiskelut olivat suuntaa antavasti oikeita - niissä oli oikeansuuntaisia havaintoja. Kunhan saan aikaa, vastaan mielelläni hänen esittämiinsä väitteisiin ja arveluihin niitä hiukan korjaten. Kysyisin kuitenkin vl-uskovalta kirjoittajalta, arveleeko hän oman liikkeensä olevan todellsiuudessa niin yhtenäinen kuin hän sen kuvittelee olevan, vai onko se näennäistä, tiukan seurakuntakurin aikaansaamaa näennäisyhtenäisyyttä. Tällaista mielialaa olen ollut havaitsevinani joidenkin vl:ien kanssa keskustellessani. He eivät tosin ole mikään lukumääräisesti edustava otos yli 100 000 vl:n laumasta.
  6. Olet oikeassa, Hornet, sinun pitäisi ensin mielellään tutustua siihen, mitä rovasti (LLL)opetti, jos haluat todella tutustua asiaan. Mielestäni el:n ja vl:n välillä on kolme eroa - niiden merkittävyydestä voidaan sitten olla monta mieltä.

    Ensimmäinen on ero joissain ulkonaisissa asioissa. Esikoiset ovat ainakin muodollisesti karunpia joissain pukeutumiseen ja asumiseen liittyvissä yksityiskohdissa. Nämä yksityiskohdat (solmiottomuus, liinan käyttö seuroissa jne.) ovat kuitenkin suurelta osin perua sadan vuoden takaa, joten nykyisin, kun asioiden symboliarvot ovat muuttuneet, irrallaan kontekstista ne näyttävät hiukan hassuille. Niillä on merkitystä lähinnä ryhmäidentiteetin kannalta.

    Toinen ero on seurakuntaopissa. Eksklusiivisuutta on molemmissa suunnissa, mutta (mielestäni) vanhoillisilla se on vielä oleellisempi osa oppia ja identiteettiä kuin esikoisilla.

    Kolmas on suhtautumisessa Laestadiuksen perintöön. Vl:t sanovat mieluusti, että lestadiolaisuus on jumalattomien antama pilkkanimi. He eivät myöskään lue LLL:n saarnoja seuroissa, mikä taas on esikoisilla käytäntönä. El:t ovat julkaisseet kaikki saatavilla olleet Laestadiuksen tekstit, joita joku muu ei ole julkaissut (nyt saatan hiukan liioitella, mutta pääosin asia on näin). Mm. saarnakokoelma sisältää kolme paksua kirjaa, tuhansia sivuja tekstiä.

    En edellä halunnut ottaa kantaa paremmuuteen tai huonommuuteen, koska se on niin näkökulmariippuvainen asia ja aiheuttaa hedelmätöntä eipäs-juupas-väittelyä ja sellaisten ei-eksaktien argumenttien käyttöä, jotka eivät sano suurelle yleisölle mitään ja jotka kuka tahansa voi ottaa käyttöön. Esimerkki: "Sen voi ymmärtää vain uskon kautta."

    Voisiko joku jatkaa, mieluiten asiapohjalta?
  7. Totta - jos haluat elää parisuhteessa samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa, mikä kukaan on estämään sitä? Tietenkin saat tehdä kaikkea mitä laki sallii, mihin toinen suostuu ja mikä ei vahingoita muita.

    Mutta muistanet myös, että kirkolla ja herätysliikkeillä on myös oikeus mielipiteisiinsä, sekä oikeus myös sen ilmaisemiseen. Heillä on taustanaan Raamattu, jota he lukevat ja tulkitsevat tavallaan, kuten sinäkin teet.
  8. Kirjoittajakollega vl2003:n analyysi on mielestäni yksinkertaistuksissaankin varsin oikeaan osuva.

    Hieman täsmentäisin tuota käyttämääsi käsitettä "virallinen oppi", meillä kun on sen määrittelyssä hiukan ongelmia. Kaikkihan tietenkin toitottavat suureen ääneen Raamatun ja Lutherin opin olevan meillä se ainoa virallinen oppi. Mutta mitään ex cathedra annettuja opillisia lausuntoja meillä ei ole. Joitakin julkilausumia joistain ajankohtaisista kysymyksistä on kyllä ollut (Suomessa: mm. naispappeus, Ruotsissa mm. jumalanpalvelusjärjestys), mutta ne eivät muodosta mitään johdonmukaista, laajempaa kokonaisuutta. Esikoisuudessa on koko sen historian ajan jollain tapaa halveksittu suurta osaa kirjallisesta ja järjestyneestä tiedosta, ajatellen, että se on Pyhän Hengen toiminnan esteenä.

    Käsityksesi, että liike on julkisuuskuvaltaan hyvin eksklusiivinen, on tavallaan kyllä oikea; Lapissa, jossa kuitenkin ajatellaan liikkeen keskuspaikan olevan (täysvirallisesti sellaista valtakunnallista keskuspaikkaa ei ole), saarnataan ihan yksiselitteisen selkeästi, että autuus löytyy nykyisin koko maailmassa vain esikoislestadiolaisessa liikkeessä. Asia ehkä ilmaistaan hiukan peitellymmin, mutta tätä tosiasiallisesti tarkoitetaan. Tässä, kuten monissa muissakin kysymyksissä, kenttä onkin sitten hajanaisempi.

    Kiitos muuten vl2003, hyvin asiallisista ja neutraaleista kommenteistasi. Kanssasi on ilo keskustella ja kommenttejasi lukea.
  9. Kyllä itsetyydytys voidaan varsin yksinkertaisesti osoittaa synniksi. En nyt puhu "toimituksesta" sinänsä vaan siihen liittyvästä kokonaisuudesta.

    Voiko itsetyydytystä harjoittaa ilman huoramaisia mielikuvia? Vuorisaarnassahan Vapahtaja sanoo: "Joka himoitsee naista, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssaan." Tätä kautta itsetyydytys on synnillistä. Laki on hengellinen ja se ottaa ihmistä kiinni jo ajatuksista.

    Eri asia sitten on, jos Raamattua ei pidetä "opin ja elämän ainoana ohjeena ja ojennusnuorana" kuten Lutherin kehutaan sanoneen. Jos arvopohja on muualla kuin Raamatussa tai ainakin Raamatun arvovalta kyseenalaistetaan, keskustelu koko asiasta ei ole hedelmällistä.
  10. Hei p-akka

    en ymmärrä, että olisin mitenkään erityisesti kritisoinut juuri sinun puheenvuorojasi, jos nyt minua tarkoitit. Päinvastoin - mielestäni monissa kommenteissasi olet kysyvällä ja ihmettelevällä mielellä, mikä omasta mielestäni sopiikin meille pienille ihmisille.

    Mitä äitiseurakuntayhteyteen tulee, itse ajattelen, että Jumala on ennenkin siirtänyt kynttilänjalan paikkaa. Ei liene enää ainakaan Jerusalemissa. Eipä apostoli Paavalikaan näitä partaherroja kovin korkealle nostanut. Tästä saa viitteitä muun muassa Gal 2:ssa.

    Yhteys on hyvä ja oikein, kun se tapahtuu rakkauden ja aidon luottamuksen pohjalta - ei sellaisen luottamuksen, jossa vain toinen osapuoli määrittelee ehdot. Analogia Suomen ja Neuvostoliiton suhteeseen 1960-1980-luvuille on ilmeinen.
  11. Kiitän ketjun edellistä kirjoittajaa tärkeän asian esiin nostamisesta. Olen myös iloinen siitä, että esittämällä mielipiteesi sallit minun esittää joitakin pieniä tarkennuksia.

    Seurakunnan tuleekin olla saarnaajiensa herra. Mutta hyvään seurakuntajärjestykseen - siis ihan käytännöllinen asia - kuuluu, että asioita hoidetaan virkatietä. Jos kaikki hääräävät omien korvasyyhyjensä mukaan samojen asioiden kimpussa, tulee pelkkiä sekaannuksia. Minusta nykyinen (ainakin virallisesti tunnustettu) järjestys, että lähetysmiehet, vioistaan ja opillisista käsityksistään riippumatta, hoitavat yhteydet muualle, on perusteltu.

    Katsot minun lipaisevan Lapin suuntaan, kun en yhdy julkiseen loanheittoon. En ryhdy siihen provosoitunakaan. Sillä ei rakenneta yhtään mitään. Sen sijaan rauhallinen keskustelu, toinen toistaan kunnioittaen ja loukkaamatta, toisen kantoja ymmärtämään (vaikka ei hyväksymään) pyrkivä, on mielestäni useimmiten johtanut parhaimpiin tuloksiin. Mielestäni "yleisön" keskustelut on hoidettava täällä kotimaassa.

    Kun nyt niin kovin peräät todellisia käsityksiäni joistain asioista, totean vaikkapa seuraavaa:
    -Kristuksen seurakunta on kaikkialla, myös siellä, missä Hänen nimensä oikeassa uskossa avuksi huudetaan. Se ei ole sidottu meidän herätysliikkeeseemme
    -Ehtoollisyhteys Suomen kirkon kanssa on säilytettävä eikä nykyisten jumalanpalveluskaavojen perusratkaisuissa ole mitään opillisesti epäilyttävää
    -hyvin monien liikkeessämme syntinä pidettyjen asioiden synnillisyys riippuu paljolti asiayhteydestä ja ennen kaikkea ihmisen mielestä

    Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että opillisia harhoja ei kannata eikä saa sementoida ikiajoiksi, mutta keinoista olen ehkä hiukan eri mieltä. Maltillisuus ei ole peräänantavuuden synonyymi.

    Tässä tätä kavaluutta lisää :)
  12. Jäit kyselemään, mitä tarkoitan Lappi-fanilla. Ehkä on syytä selittää, koska termi ei ole vakiintunut siten, että se loisi yhtäläisiä mielikuvia.

    Termillä tarkoitan ihmistä, joka esiintyy Lapin äänitorvena muualla. Hän pitää oletusarvoisesti kaikkia muita ajatuksia, mielipiteitä ja raamatunselityksiä toissijaisina Lapista tulevaan nähden. Hänen mielestään on suunnilleen kaikki rukoushuoneen vessassakäyntiä merkittävämmät asiat ja tapahtumat alistettava Lapin ymmärryksen vahvistettavaksi. Termin tarkoittama henkilö katsoo myös toimivansa jonkinlaisena Lappi-moraalin vartijana ja pitää tarkoin yllä (itse oikeaksi arvioimaansa) Lappi-ryhtiä tässä maallistuvassa kristillisyydessä. Hänen mielestään (Ruotsin) Lapin ja Suomen välillä on diodi, jonka kautta viisaus ja ymmärrys kulkevat vain yhteen suuntaan.

    Jos asut vähänkään merkittävällä esikoislestadiolaispaikkakunnalla etkä ole missään havainnut kuvaamiani ihmisiä ja ilmiöitä, et ole pitänyt silmiäsi ja korviasi auki.

    On huomattava, että herätysliikkeemme perinteen mukainen pukeutuminen ja elämä eivät suinkaan ole itsestään selviä indikaatioita Lappi-fani-ilmiöstä! Moni pukeutuu ja toimii mielellään perinteisen esikuvan mukaisesti ilman mitään ulkonaista pakkoa tai vaatimusta, eikä silti esitä muihin kohdistuvia lainomaisia vaatimuksia.
  13. Korva hyvä

    Ymmärrän hyvin tunteesi. Suosittelen - ja opettelen parasta aikaa itsekin - rakentavampaa esitys- ja ajattelutapaa. Emme voita mitään sillä, että lyömme ja potkimme toisiamme. Kyllä lain ja vaatimuksen hengen vaara on molemmilla laidoilla.

    Eikö juuri meidän, jotka niin täydellisesti olemme käsittäneet vapauden Kristuksessa, pitäisi osoittaa lempeyttä ja ymmärtämystä niitä kohtaan, jotka ovat vielä lain ja tekojen orjuudessa? Eikö juuri näitä raukkoja pitäisi kohdella lämmöllä ja rakkaudella? Käsittääkseni syyllistymme itse kovuuteen ja laillisuuteen, jos alamme piestä niitä raukkoja, joita jo laki ja omavanhurskaus ahdistaa. (Huomautus niille, jotka eivät asiaa rivien välistä ymmärrä: tämä kappale sisältää hitusen sarkasmia. Mutta ei niin leikkiä, ettei totta toinen puoli.)
  14. Ovatkohan innokkaimmat Lappi-fanit ajatelleet, minkä karhunpalveluksen he tekevät herätysliikkeen yhtenäisyydelle ja raittiille opille? En usko kenenkään tervehenkisen saarnaajan, oli hän sitten Lapista tai lannasta, kannattavan sitä, että joku osa instituutiosta nostetaan sen maantieteellisen sijainnin takia muiden yläpuolelle. Joskus olen ollut kyllä haistavinani sitä joissain saarnoissa, mutta pidän sitä enemmän liturgiana.

    Kun nyt sitten muutamat esiintyvät Lapin arvovallalla esittäen mielipuolisia ja epäraamatullisia vaatimuksia, he pilaavat Lapin saarnaajienkin maineen. Sellaista vaatimuksen ja tuomion henkeä, joita nämä Lapin agentteina itseään pitävät edustavat, en ole havainnut omissa keskusteluissani Lapin saarnaajien kanssa. Tuikeasilmäisten, toisten oletettuihin ja todellisiin vikoihin innokkaasti tarttuvien, omatekoisten etelä-suomalaisten tuomareiden vastakohtina olen oppinut tuntemaan Lapin saarnaajia kylläkin tiukasti kannastaan kiinnipitävinä, mutta kuitenkin lämminhenkisinä ja elämää ymmärtävinä miehinä.

    Jospa nämä Etelä-Suomen oikeaoppisuuden vartijat vain ymmärtäisivät olla pilaamatta toisten mainetta! Lapin saarnaajat ovat monta monituista kertaa joutuneet oikomaan näitä omatekoisia tuomareita, jotka heiluvat kuin pillastunut sarvikuono posliinikaupassa.

    Meillä suomalaisilla on kyllä oma pesämme siivottavana. Annetaan vaan meidän omien lähetysmiehiemme hoitaa "viralliset" yhteydet Lappiin ja muualle. Näin vältytään monilta väärinkäsityksiltä ja muilta sotkuilta.
  15. Joopa joo, Tapani. Onhan me tästä ennenkin keskusteltu, ja toistan vieläkin: kun katson mormonismin olevan saatanan työtä, en edes väitä puhuvani jotain absoluuttista totuutta, vaan ihan omia mielipiteitäni ilman todisteiden häivääkään. Eikö se ole ihan reilu peli?

    Mielestäni on paljon kyseenalaisempaa väittää jotain todeksi kyseenalaisten tai jopa väärennettyjen todistusten perusteella. Täällä kun niitä ainoan, oikean, puhtaan, väärentämättömän totuuden omistajia näkyy olevan ihan vaivaksi saakka.

    Ja vaikka edes esittämäni toimintatapakaan ei ole mikään ainoa mahdollinen eikä puhdas totuus, näkisin siinä kuitenkin rakentavan vuoropuhelun siemeniä. Eli: suhtaudutaan todisteisiin tiukan lähdekritiikin mukaisesti. Mielestäni valtaosa Tapanin vastauksista on ollut maltillisia, joskus jopa argumentoivia. Siitä minä pidän.

    Olen kuullut sekä mormonien että omien uskonveljieni käyttävän joskus todistustapaa "et ainakaan voi todistaa, etteikö se olisi mahdollista, joten asiaa on pidettävä totena kunnes toisin todistetaan". Tällaista todistustapaa olen nähnyt käytettävän puhuttaessa mormonien käsityksen mukaan tapahtuneista Jeesuksen seikkailuista Amerikassa. Mihin nykyisen Amerikan osavaltioiden alueelle Jeesuksen toiminnan ajatellaan sijoittuneen?
  16. Kun seuraa kirjoittalua täällä, tekstin taso menee vielä alemmas kuin lestadiolaispalstoilla, eikä niilläkään taso päätä huimaa. Syytellään ja yritetään vain pahoittaa toisten mieltä ja mustamaalata sen mikä vain ehditään.

    Olisikohan aika heittää tosiasioita kehiin. Ei se, että jostain asiasta on kirjoitettu kirja, todista asiaa oikeaksi. Oman käsitykseni mukaan MAP-kirkon oppi on perkeleestä, mutta en esitä sitä minään absoluuttisena, aksiomaattisena tosiasiana vaan ihan ikiomana mielipiteenäni. Kukaan ei ole tarjonnut luotettavia todisteita Smithin ja hänen kumppaneidensa väärinkäytöksistä. Voitaisiinko viittailla vaikka johonkin tuomioistuimen päätöksen diaari- tai järjestysnumeroon, jolla pääsisi käsiksi dokumentteihin? Muutkin viranomaistodisteet olisivat tervetulleita. Eivät nekään absoluuttisen oikeita ole, mutta ehkä lähinnä sitä, mitä kutsumme objektiiviseksi.
  17. tai ainakin puhuttu totuudenvastaisesti. Pakko myöntää etten ole kirjoittanut ylös linkkejä kun keskustelu on vellonut ajoittain kiihtyen ja välillä laimetuen jo pitkään. En siis voi osoittaa sinulle tätä tai tuota paikkaa missä näin olisi tehty.

    Muistan kuitenkin erään väitteen heti: kerrottiin, että heidän piirissään olisi harjoitettu haureutta ja jopa hyväksytty se. Toinen väite oli, että niissä piireissä olisi harjoitettu hypnoosia.

    Ensimmäiseen väitteeseen totean, että haureutta esiintyy kaikkialla missä on ihmisiäkin. Se ei ole minkään liikkeen tai suunnan yksinoikeus eikä toisaalta mikään liike ole puhdas siitä. Mutta haureutta ei mikään lestadiolaissuunta, minkä tunnen, hyväksy missään muodossa.

    Toisen väitteen osalta tiedustelin asiaa kerran eräältä leeviläisten tunnetulta edustajalta, joka ei suoranaisesti ollut kieltänyt erästä ystäväänsä hakeutumasta hypnoosihoitoon tupakoinnin lopettamiseksi. Väöite "hypnoosin harjoittamisesta leeviläispiireissä" oli siis aika yliampuva.

    Pakko kai tässä erikseen todeta, että itse edustan tyystin muuta (lestadiolaista) ajattelutapaa kuin leeviläiset. Mutta on heidän ajattelussaan ihan oikeitakin elementtejä.

    Muitakin yksittäisiä epätarkkuuksia tai suoranaisia valheita on esiintynyt. Jos nyt en voi tässä luetella linkkejä enkä nimetä henkiöitä, vedätkö minut oikeuteen? Ja koetko itse olevasi väitteen kohteena, kun kalikka niin tuntuu kalahtavan?
  18. Kyllä kannattaa mennä. Ehdottomasti. Kehen tuo sanoma ei puraise, ei sitä niele nytkään, mutta joka on sinnepäin kallellaan, saa ehkä itselleen jotain. Ja mikä parasta - kun tälläkin palstalla leeviläisistä niin paljon puhutaan, valheitakin, voi mennä ihan livenä katsomaan mistä on kysymys ettei tarvitse luulla.

    Mitä vahinkoa siitä on?
  19. Ei juuri nyt paljon tehtävissä, uskoisin.

    Jos kaverisi on siinä vaiheessa, että hän on menossa kasteelle, silloin ollaan jo aika pitkällä. Jos esität kovin jyrkkiä mielipiteitä, ehkä vain karkotat hänet. Suosittelisin, että sillä aikaa kun et ehkä voi vaikuttaa niin paljon, yrittäisit itse hakea tietoa mormonismista, jotta sinulla olisi aseita, kun jossain vaiheessa myöhemmin tarvitset niitä.

    Ehkä kannattaa vain kulkea kaverin mukana - ei tietenkään hänen mielipiteitään hyväksyen, mutta ystävänä kuitenkin. Muista, että tuonkin harhan, missä ystäväsi nyt elää, saa anteeksi. Mormonismista on kyllä sekä kirjoina että netissä paljon asiaa.

    Käy vaikka tämän sivuston Mormonismi-palstalla. Siellä on aina välillä linkkejä mormonikriittisille sivuille. Aika tehokas keino on mm. etsiä opin ristiriitaisuuksia, joita ei todella ole vaikea löytää. Aloita esimerkiksi siitä mormonien väitteestä, että Jeesus olisi käynyt Amerikassa saarnaamassa intiaaneille (en nyt muista tarkkaan juttua, mutta tuohon suuntaan se oli).
  20. Tässä on usein siteerattu Kristuksen kirkkolakia. Varsinkin sen loppuosa (ellei hän seurakuntaa kuule, pidä häntä pakanana ja publikaanina).

    Muistellaanpa, miten Jeesus kohteli pakanoita ja publikaaneja. Eikös hän eräästä tällaisesta (publikaanista siis) sanonut, että tämä meni kotiinsa vanhurskaampana kuin fariseus? Ja mistähän tuleekaan mieleeni, miten Jeesus kohteli Sakkeusta?

    Tästä näkökulmasta ajatellen jos joku joutuu seurakunnan keskellä pakanan ja publikaanin osaan, kenellään ei ole velvollisuutta, vielä vähemmän oikeutta syrjiä tai halveksia vikaan joutunutta. "Tänään sinä, minä kenties huomenna", sanoi kerran eräs liikkeemme maallikkosaarnaaja. "Olkaa hitaat sitomaan, mutta nopeat päästämään", kerrotaan Raattamaan sanoneen.

    Pois se, että esikoiset olisivat yhtään vanhoillisia viattomampia sitomista koskevissa asioissa. Vaikka esikoisten piirissä ei sitomista olekaan tapahtunut samoilla muodoilla kuin vanhoillisissa, ovat yhteisön sosiologiset lait ihan yhtä kovia: kuka tulee juttelemaan, kuka kutsuu kylään sellaista, jonka tiedetään elävän julkisynnissä tai hairahtuneen tavalla, jota yleisesti pidetään hyvin häpeällisenä? Kuka tunnustaa tällaisen uskonveljekseen yhtään kakistelematta, kun joku ulkopuolinen kysyy, voiko noin syvälle langennut olla veljesi?
    21. 19 / 21
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt