Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Nämä piirit ovat niin pieniä, että aika moni taitaa tunnistaa tapauksen noilla tuntomerkeillä. Mutta ehkä on fiksumpaa kuitenkin kirjoittaa ilman nimiä.
  2. Uskonnollisia ihmeparanemisia tutki myös 1980-luvun lopulla Matti A Miettinen (ei siis se adventisti Matti Miettinen) ja hänen väitöskirjansa on ihan luettavaa tavaraa.

    Lopputulema oli aikalailla totaalinen nollalöydös. Ihmeparanemisia ei löydetty. Näin kävi siitä huolimatta, että tutkimusmetodi oli varsin myötäsukainen ihmeajattelua kohtaan.

    http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1408561__SMiettinen Matti A__P0,1__Orightresult__X4;jsessionid=8E4E3CFF1390E3CA13050545C6A693ED?lang=fin&suite=cobalt

    http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtopic.php?t=7849

    Hänen rahoittajanaan oli Kirkon tutkimuskeskus ja lähtötilanteessa niin tutkijan kuin taustaryhmän tunnelmat olivat toiveikkaat sen suhteen, että jotakin löydetään.

    Väitöskirjan jälkeen Miettiseltä tuli vielä popularisoivamman tyylinen kirja nimeltä "Sinä paranet, nyt".

    http://haku.helmet.fi/iii/encore/record/C__Rb1408543__SMiettinen Matti A__Orightresult__X4?lang=fin&suite=cobalt

    Spontaani remissio tunnetaan lääketieteessä. Toisinaan pitkälle edennyt syöpä paranee ilman erityistä hoitoa. Näitä tapahtuu niin uskoville kuin pakanoillekin, sekä esirukouksen kohteille että muille. Mutta koska ilmiö on harvinainen, jokainen tapaus toimii usein voimakkaasti subjektiivisena anekdotaalisena perusteluna niille uskomuksille, joita lähipiirin ihmisillä on.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Spontaneous_remission

    Sen, että parantumisen mekanismia ei täysin tunneta, jotkut arvelevat olevan todistus yliluonnollisesta. Oikeastihan kuitenkin on tavaton määrä asioita, joita tieteessä ei täysin tunneta ja osata selittää. Tutkimus etenee kuitenkin koko ajan.
  3. Kai kirjoitti: «Yksi ulottuvuus, joka tästä löytyy on se, että kokemus tarvitsee jonkinlaiset raamit, suitset, ohjausta. Ilman lakia, ilman oppia, ilman tietoa kokemukset ovat kuin suojasta ensi kertaa niitylle päässyt villivarsa. Tämä ohjaus voisi varmaankin tulla montaa kautta, mutta kristillisessä uskossa sen ydin on Raamatussa.»

    Minä ilmaisisin tuon niin, että kokemus tarvitsee jonkinlaisen kulttuurin ja symbolijärjestelmän, johon se projisioidaan, jotta sen voisi jäsentää itselleen ja jotta siitä voisi muiden kanssa keskustella. Se voi olla uskonto tai mytologia, mutta humanistisissa tieteissäkin on tarjolla raamien rakennusaineita, joskaan ne eivät moniakaan taiteellisesti viehätä.

    Eräs kiintoisa piirre tässä on se, että ihmisen ei mitenkään välttämättä tarvitse sitoutua pelkästään yhteen kehysjärjestelmään. On mahdollista tehdä projektio kokemuksistaan useaan eri raamiin. Ei se ole sen kummallisempaa kuin se, että puhuu eri kieliä. Ei minun tarvitse olla maanpetturi, vaikka joskus puhunkin englantia, espanjaa tai italiaa.

    Tämä juttu tuo selvemmin esiin sen, että näissä koskettavissa kokemuksissa itsessään, ilman jonkin raamin mukaista tulkintaa, ei ole tavallisesti mitään sellaista spesifiä, joka nostaisi tietyn tunnustuksen tai mytologian itseoikeutetusti "todeksi" ja painaisi muut "vääriksi".

    Se, mitä kerroit Aasian työvuosilta, keskittyi adventtiseurakuntaan kohdistuviin projektioihin ja vakuuttumisiin yksinkertaisesti siitä syystä, että adventtiseurakunta oli työnantajasi ja sosiaalinen ympäristösi.

    Minusta näyttää kovasti siltä, että tiukat 28 opinkohdan adventistit eivät hyvällä katso edustamaasi suhtautumistapaa. Puhekiellon uhka vaanii kuin Damokleen miekka. Toki on mahdollista pysytellä sekä rehellisenä itselleen että täysivaltaisena seurakunnan jäsenenä, jos asettelee sanavalintansa taitavasti. Kannattaa silti muistaa kaiken varalta, että elämää on muuallakin kuin Adventtikirkossa.

    Kun on meidän molempien tapaan tässä iässä, missä tavataan lapsenlapsia, alkaa paremmin uskaltaa sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Suomessa on sentään mielipiteen ja sen ilmaisemisen vapaus eikä tarvitse pelätä vankileirille joutumista. Jokin yhdyskunta saattaa kollektiivista nenäänsä nyrpistää, mutta ei se sen kummemmin haavoita.
  4. TimoFlink kirjoitti: «Tiede esittää usein väitteitä, jotka eivät ole tieteellisiä, vaan perustuvat filosofiseen spekulaatioon. Silloin tiede ja raamatullinen usko ajautuvat väistämättä kiistaan keskenään.»

    No hupsistakeikkaa! Tuopa oli vekkuli lause.

    Esittääkö vastaavasti Raamattu usein väitteitä, jotka eivät ole raamatullisia?

    Esittääkö Timo usein väitteitä, jotka eivät ole Timon väitteitä?

    Tämä on oikeasti nyt niin pähkähullun näköistä, että pyydän antamaan edes yhden esimerkin tieteen esittämästä väitteestä, joka ei ole tieteellinen. Jos niitä tulee usein niin varmaankin yksi esimerkki on helppo löytää.
  5. Peter T kirjoitti: «Voin todeta, että USKON täydellisellä varmuudella sen, että sinä iltana tapahtui ihme. Olen siitä elämäni verran kiitollinen Jumalalle.»

    Kiitos kertomuksesta. Tuo kiitollisuus puhuttelee. Kiitollisuuteen on kasapäin muutenkin syytä, kunhan vain hetkeksi rauhoittuu ja malttaa huomata kaiken kauniin ja hienon, mistä saa juuri nyt nauttia. Katselen ikkunasta tuulen heiluttelemia pihakoivuja, jotka luoteeseen laskeva aurinko valaisee tavattoman kauniisti.

    Lähellä kuolemaa käyneet ihmiset ovat usein jännällä tavalla viisaita. Arvojärjestys on paremmin kohdallaan kuin keskimäärin.

    Minua kiinnostaa tuossa kertomuksessasi sellainen yksityiskohta, että mihin kohdistuvaa uskoa tuo tapahtuma sinussa vahvisti. Jumalan suojelus, Ok. Mutta onko muutakin? Vahvistiko se käsitystäsi, että olet uskonut oikealla tavalla, kun mennään pieniin yksityiskohtiin henkilökohtaisessa uskontunnustuksessa?

    Erityisemmin tähän liittymättä muistuu mieleeni eräs ystäväni, joka nuorena ajoi ilman ajokorttia ja juovuksissa erästä Volvoa reilulla ylinopeudella. Hän heräsi Helsingin Suutarinkyläntien viereiseltä pellolta auton takapenkiltä. Etuosa oli repeytyneenä ja ruhjoutuneena. Kuljettajan paikalla olisi ollut mahdotonta selviytyä. Hän siis ei käyttänyt turvavyötä.

    Tästä huolimatta minä käytän aina ajaessani turvavyötä enkä aja koskaan alkoholin vaikutuksen alaisena. Mietin silloin tapauksesta kuultuani, minkälaista uskoa se ystävässäni mahtoi vahvistaa. Ehkä vain jotakin sen tapaista, että hänen lähtönsä aika ei ollut vielä tullut. En rohjennut udella. Nyt hän on jo lähtenyt, rauha muistolleen.
  6. Kai kirjoitti: «Mielestäni väitteesi, jonka mukaan kokemustodisteet ovat merkityksettömiä on huono.»

    Hassu. Kysymyshän on siitä, mitä niillä yritetään todistaa. Eihän kukaan ole kiistämässä kenenkään kokemuksen aitoutta. On hienoa, että pelastuu uhkaavasta tilanteesta, paranee sairaudesta tai kokee lohdutusta menetyksessä. Mutta millä tavalla niillä todistetaan kreationismi tai pyhäkköoppi? Millä ihmeen logiikalla ne todistavat vaikkapa Ellen Whiten kirjoittamien historian dramatisoivien täydennysten olevan totuudenmukaisia? Miten ne edes todistavat jonkin tietyn kertomusten kokoelman olevan totuudenmukainen kuvaus todellisesta Jumalasta?

    Henkilökohtaisia kokemustodisteita esiintyy kaikissa uskonnoissa ja niiden alalajeissa. Ja vastaavia kokemuksia on myös ateisteilla. Kun katsoo kokonaisuutta, ne eivät todista jonkin tietyn kapean uskomusjärjestelmän puolesta muita vastaan, vaikka yksilöt voivatkin vakuuttua.

    «Sinähän voisit yrittää vaikka vaimosi kanssa jotakin, joka on rinnastettavissa argumentteihisi tässä keskustelussa. Voit sanoa, että luulit rakastavasi häntä, mutta nyt tutkittuasi asiaa tieteellisesti olet todennut, ettei rakkautta ole ollenkaan olemassa. jne…»

    Rinnastus on hiukan kompura. Rakkaus on koettu asia, joka vaikuttaa voimakkaasti käytännön elämään ja siltä osin osut oikeaan, koska myös hengellinen kokemus on sitä.

    Ne molemmat voidaan tietysti analysoida myös ulkokohtaisen aineellisesti ja ikävystyttävästi. Mutta siitä ei ollut kysymys, vaan siitä, mistä tarkkaanottaen kokemus on todiste. Rakkauden kokemus ja tapahtuma saattaa jonkun mielestä olla osoitus jostakin yliluonnollisesta, mutta ei sellaista johtopäätöstä mitenkään väistämättä tarvitse tehdä. Rakkaus on arvokas ja hieno asia aivan siitä riippumatta.

    Tuota analyysia voi tehdä muillekin asioille. Sinfonia on vain ilmanpaineen vaihtelevan jaksollista värähtelyä. Kaunismuotoinen pyörre koskessa on vain vettä, ja sitäpaitsi koko ajan vaihtuvaa vettä. Michelangelon David-patsas on pelkkää kiveä. Ja niin poispäin. Tämä vetoaa tunteisiin ja taitava sanankäyttäjä voi sunnata tuon tunteen vahvistamaan jotakin valittua uskomusta. Kyllä nämä jekut tiedetään…

    Kaunista kesää minunkin puolestani joka sortin uskoville ja harhaoppisille. Rukoillaan vaikkapa ripaus sadetta väliin, kun näkyy nurmikko kellastuvan monin paikoin. Monille viljelyskasveillekin olisi vesi nyt tarpeen. Telttailijat rukoilevat samaan aikaan poutaa. Sään ja ilmojen suuri Säätäjä sitten toimii kuten toimii.
  7. pyh! kirjoitti: «Sinä sanot, että teistin logiikka johtaa teekannuihin. Sama toinsinpäin tarkoittaa sitä, että ateistin logiikka johtaa siihen, että mitään, mitä ateisti ei voi falsifioida, ei voi olla olemassa, ihan riippumatta siitä, mitä oikeasti on olemassa ja mitä ei.»

    Tässä olet aivan oikeassa. Falsifioinnin tavoittamattomissa olevat väitteet eivät kuulu tieteen eivätkä rationaalisen ajattelun piiriin, esittipä sellaisia kuka tahansa.

    «Koska ateisti ei voi falfisioida toisella puolella maapalloa elävän ihmisen ilonkyyneleitä, kun ei niistä mitään tiedä, ateistin logiikan mukaan koko ihmistä ei ole olemassakaan. Yhtä tyhmää logiikkaa siis.»

    Meillä on paljon todisteita siitä, että ympäri maapalloa asuu ihmisiä. On myös massiivisesta havaintomateriaalista indusoitu yleinen tieto, että ihmiset iloitsevat ja murehtivat ja hyvin monet kyynelehtivät. Ateistin logiikan mukaan ei voida väittää, että toisella puolen maapalloa elävää ihmistä ei ole olemassakaan. Ja ei nyt takerruta siihen, että meitä vastapäätä pallollamme lotisee vain kylmä vesi, jossa asuu vain meren elukoita…

    Sen sijaan sellainen spesifi väite, että tietyllä pienellä alueella toisella puolen maapalloa asuu tietyn niminen ihminen, joka tiettynä aikana on vuodattanut ilon kyyneleitä, kaipaa enemmän todisteita tuekseen. Ateistin logiikalla väite ei ole mitenkään välttämättä väärä, mutta ilman tarkempia näyttöjä se ei myöskään ole kovin varmasti oikea.

    Huomaatko eron näissä kahdessa jutussa?