Vapaa kuvaus

Aloituksia

96

Kommenttia

5326

  1. Adventisteilla on ollut tapana väittää, että Paavin tiarassa lukee teksti "VICARIVS FILII DEI", josta latinan kirjainten numeroarvojen summaksi tulee 666.

    Väite on peräisin Lutherin ajalta, jolloin joku katolinen väittä Lutheria Ilmestyskirjan pedoksi. Lutherin kannattajien riveistä sitten kuultiin tämä vastaveto.

    Ongelmallista tuossa tulkinnassa on vain se, että missään paavin päähineessä ei koskaan ole ollut tuota tekstiä eikä tuo sanamuoto ole koskaan ollut paavin arvonimenä, vaikka se muistuttaakin oikeasti käytettyä ilmaisua "Vicarius Christi". Väite on täysin hatusta ravistettu.

    Olen kyllä lukenut Arvo Arasolan kirjasta "Maailman kohtalon tie", miten tuo luku saadaan muillakin tavoilla kytketyksi Rooman kirkkoon. Numerokikkailuja harrastaneet tietävät, että sen tasoisia temppuja voi keksiä melkein mistä kohteesta tahansa.

    Jos kirjain w tulkittaisiin kahdeksi v-kirjaimeksi, nimestä Ellen Gould White tulisi latinan numeroarvoilla summaksi 666.
  2. alex: «On se aika kumma että sinä vaari esiinnyt kuin olisit jonkinlainen palstan puheenjohtaja»

    Mikä kirjoittamassani saa sinut ajattelemaan tuollaista?

    «ja hylkäät ihmisten vastauksia jos ne eivät sinua miellytä»

    Kysymys ei ole miellyttävyydestä, vaan siitä, että et ole vastannut kysymykseen vaan joka kerta jotakin muuta. Mihin perustuu se, että Raamattua pidetään kirjaimellisena ja erehtymättömänä Jumalan sanana?

    Se, että 5+5=10 ei ole vastaus tähän. "Se on totta, koska se kertoo totuuden" on tautologia eikä siksi perustele mitään.

    «Mitä muuta kirjaa ihmiset arvostelevat samalla tavalla kuin Raamattua?»

    En minä Raamattua ole arvostellut. Olen kyseenalaistanut sellaisen suhtautumisen, että Raamattu on kirjaimellista ja erehtymätöntä Jumalan sanana. Mihin muuhun kirjaan kohdistetaan näin kohtuuttomia uskomuksia, Raamatun ja Koraanin lisäksi?

    «Miksi muuten vääristelet muiden vastauksia ?»

    Näytä esimerkki. Mitä olen vääristellyt?

    «Vai kuulutko sinäkin niihin jotka uskovat, että ihmisellä olisi kuolemattomuus ??»

    En kuulu. Minä en tiedä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu. En tiedä, mikä tarkkaan ottaen katoaa ja mikä jatkuu. Olen kyllä lukenut Raamatun, mutta en tiedä asiaa sittenkään. Todistelusi ihmisen kuolevaisuudesta ovat minulle tarpeettomia.

    «Siksi kun esimerkiksi sinä kiertelet ja kaartelet kuulopuheinesi ja seli seli selität asioita joita et ymmärrä vaikka sinulle asian sanoo - menee se ohi korviesi ja jatkat samaa omaa kuulopuheisiin nojautuvaa selittämistäsi - et tunnu jostain kummallisesta syystä edes haluavan ymmärtää mitä sinulle vastataan - vaikka niin tiukkaan uskovaisten ja ymmärtäväisten kanssa keskusteletkin ??»

    Olet tainnut nyt sekoittaa jonkun muun kirjoituksiin.

    Olen kysynyt sinulta, mihin perustuu se, että Raamattua pidetään kirjaimellisena ja erehtymättömänä Jumalan sanana. Siinä ei ole yhtään kiertelyä eikä kuulopuhetta. Jos asian vierestä antamasi vastaukset oikeasti sisältävät jotakin syvällisempää tietoa, jota en ymmärrä, sitten en vain ymmärrä. Mutta se ei johdu ymmärtämisen halun puutteesta.

    Miksi arvioit minun keskustelutapani tiukaksi? Minusta se on pikemminkin väsynyttä, kyllästynyttä ja löysää. Paljon tiukemminkin voisin samoihin aiheisiin tarttua.
  3. alex: «vaarille antamani vastaus hänen kysymykseen siitä mikä on totuus oli esimerkiksi että se että 5+5 = 10 on totta .. mutta ei näy vaari tajuavan esimerkin tarkoitusta ..

    No sanotaan vaikka näin : totta on se mikä on totta. joskus me voimme tietää että asiat ovat totta ja joskus emme .. nyt on kuitenkin niin että jos joku tietää totuuden jostain asiasta mutta joku toinen ei tiedä vaan puhuu omiaan .. niin se ei muuta totuutta toiseksi.»

    Jos soveltaisimme tuota muotoiluasi Aristoteleen tuotantoon, olisiko se edelleen sinusta ihan järkevää tekstiä?

    Kysyisimme näin: "Millä voidaan perustella, että Aristoteleen kirjallinen tuotanto on kirjaimellista ja erehtymätöntä Jumalan sanaa?"

    Ja siihen siis vastaisimme, että Aristoteles kertoo sen, mikä on totta – samoin kuin 5+5=10, toisin kuin taas olisi valhetta väittää, että 6+3=11.

    Totuus on olemassa ja kun joku kertoo sen, mikä on totta niin se on totuus.

    Lisäksi korostamme, että totta on se, mikä on totta. Ja Aristoteles tiesi, mikä on totta ja kertoi sen. Siitä tiedämme, että hänen kirjoituksensa ovat totta.

    No, miltä vaikuttaa perustelu? Onko se ihan mielekkään tuntuinen?

    Minua kiehtoo tuossa sanahelinässä se, että siinä ei ole mitään spesifiä kytkentää sen paremmin Raamattuun, Aristoteleeseen kuin Helsingin Sanomien viikkoliitteisiinkään.

    Aristoteles oli muuten monessa asiassa ihan oikeassa ja hän teki paljon uraauurtavaa työtä tieteen ja filosofian kehittämisessä. Silti hän oli myös väärässä monessa asiassa, jopa niinkin helposti tarkistettavassa seikassa kuin onko miehellä ja naisella sama vai eri määrä hampaita. Aristoteles oli suihin katsomatta jotenkin omasta mielestään loogisesti päätynyt siihen, että naisella on vähemmän hampaita.
  4. Mitä tuo uskominen Jeesukseen oikein tarkoittaa ja sisältää?

    Mikä siinä on se ratkaisevan tärkeä asia?

    Jos "omakohtainen uskominen Jeesukseen" riittää (mitä se sitten tarkkaan ottaen tarkoittaakin), mihin tarvitaan tätä kaikkea vääntöä muista uskonasioista? Kreationismi, helvettioppi, lepopäivä, naisten asema seurakunnassa, suhtautuminen homoihin ja niin edelleen. Eikö se ole silkkaa ruudin haaskausta? Eikö sellainen ole turhuutta varsinkin silloin, kun kyse selvästi ei ole mistään hyvän elämän asiasta, mistään parannuksen tekemistä pahoista tavoistaan.