lampinajadi

Vapaa kuvaus

Aloituksia

9

Kommenttia

1399

  1. Jatka taluttelua, tunnin verran aamulla ja illalla jotta veri lähtisi kiertämään jaloissa, ja sen jälkeen jalkojen huolellinen kylmääminen, mikä auttaa kipuun ja turvotukseen. Kylmägeeli oli hyvä ensiapu, mutta jos sinulla mitenkään on aikaa, käytä mieluummin tavallista kylmää vettä. Jos mahdollista, valuta kolme kertaa päivässä kylmää vettä sen jaloille, 15min joka jalalle eli yhteensä tunti. Älä laita sille pinteleitä tai muutakaan sellaista, vaan pelkkä kylmäys vedellä. Taluttelu kaksi kertaa päivässä, kylmäys kolmesti.

    Mihin tarvitset putseja? Tallooko hevonen jaloilleen kävellessään? Turvotuksen suhteen niistä ei ole mitään hyötyä joten siinä asiassa turhat.

    Älä hiero selkää jos on noin kipeä. Kaksi viikkoa on pitkä aika odottaa. Sanoisin, että ellei ala parantua viikon sisällä, niin sitten soitto eläinlääkärille. Ja missään tapauksessa älä yritä kylmätä sen selkää! Kylmä auttaa jaloissa, mutta pahentaa tilannetta selässä! Kyllä se paranee, mutta aikaahan se vie jonkin verran ihan niin kuin ihmisilläkin.

    Minulla ei ole kokemusta geelisatulahuovista joten en tiedä onko sellaisesta apua vai ei. Mutta kokeile sitä ja kerro sitten millainen se on käytössä, kunhan sen selän nyt ensin saa kuntoon.

    Kuolaimet hyvät noin. Myöhemmin, jos heppa tuntuu käyttäytyvän kunnolla, voisit halutessasi kokeilla tavallista nivelkuolainta. Siinä ei ole suurtakaan eroa olympiaan jossa ohjat ovat isossa renkaassa.
  2. Teillä on sitten asiat kunnossa hevosen osalta ja homma kääntynyt parempaan suuntaan muiltakin osin. Todella hienoa kuulla! Totta puhuen minäkin olin hiukan huolissani ystäväsi suhtautumisesta, mutta kaikeksi onneksi sekin kääntyi parhain päin!

    Sinulla on viisas mummu, lämpimät terveiset hänelle ja veljellesikin. Toivottavasti voit jatkossa puhua äitisikin kanssa jos vielä tulee ongelmia.

    Onnea ja menestystä ja hyvää kesää teille kaikille!
  3. Älä suotta hätäänny, tuskinpa siinä mitään vammaa on. Jos olisi, hieroja olisi varmasti huomannut sen. Sen selkä on kyllä kipeä, mutta se menee ohi. Pelkäsinkin että se voi kipeytyä kun sanoit ratsastavasi neljää tuntia päivässä. En arvannut että lisäisit liikuntaa niin paljon vaikka sanoinkin, että lisää sitä reilusti. Jos olet ennen ratsastanut tunnin päivässä (kuten useimmat tekevät) kentällä ja nyt yhtäkkiä aloit kiipeillä rinteitä neljää tuntia kerralla, on ymmärrettävää että se kipeytyi. Sen lihakset eivät ole tottuneet tekemään työtä niin pitkiä aikoja ja ne menivät maitohapoille samalla tavalla kuin ihmisilläkin menee odottamattoman rankan treenin jälkeen. Yleensä sellainen menee ohi n. viikon kuluessa.

    Teit oikein kun et ratsastanut, se olisi luultavasti heittänyt sinut selästään siksi että siihen sattuu. Pidä se nyt levossa muutama päivä. Taluttele sitä tunnin verran aamulla ja toinen tunti illalla, ettei sen selkä pääse jäykistymään, mutta älä ratsasta ennen kuin se lakkaa arastelemasta kosketusta selässä. Yritä hieroa sitä kevyesti, niin kuin silittäisit sen selkää koko kämmenellä, ei pelkästään sormenpäillä, mutta hiukan voimakkaammin. Jos se notkistaa selkäänsä, silitä kevyemmin. Varo satuttamasta sitä, ettei se ala pelätä tai inhota käsittelyä.

    Olympiakuolain lienee hyvä tässä vaiheessa. En tiedä missä lenkissä sinulla nyt on ohjat, mutta sitähän voi pehmentää myöhemmin lisää sitä mukaa kun tilanne alkaa tasaantua. Rinteiden kiipeily on hyvää treeniä hevoselle, eli sekin on sinänsä oikein, mutta kannattaa olla varovainen ettei kiipeile liian kauan kerralla. Puolisen tuntia päivässä on riittävä aika noin nuorelle, ja nimenomaan kävellen. Ja jos heppa alkaa käynnissäkin puuskuttaa kiivetessään, siirry tasaiselle maalle ettei se rasitu liikaa. Mutta älä vie sitä rinteisiin ennen kuin sen selkä on taas kunnossa!

    Nyt sitten, kun selkä paranee ja sillä voi taas ratsastaa, aloita ratsastus varovasti. Ratsasta viikon verran kevyesti tunnin verran päivässä. Jos selkä kestää, lisää ratsastusaikaa puolella tunnilla muutaman päivän välein, enintään kolmeen tuntiin. Jos tuntuu, että hevosella on silti liikaa energiaa, voit pari kertaa viikossa jakaa tunnit niin että ratastat kaksi tuntia aamulla ja illalla, eli yhteensä neljä tuntia. 4h kerralla on liikaa, mutta neljä tuntia päivässä käy, kunhan hevonen saa levätä päivän. Mutta ei päivittäin noin nuoren hevosen kanssa.
  4. Mikset hankkisi tavallista työkalupakkia rautakaupasta? Niitäkin on monenlaisia ja kokoisia, ja ne ovat niin tukevia että ainakin kestävät tavaroiden painon ja ovat suuressa määrin iskunkestäviä.
  5. Jos valmentaja sanoo että 5-vuotiaan hevosen kouluttaminen on liian myöhäistä, alan kyllä epäillä hänen ammattitaitoaan. Hevosen kouluttaminen ei ole koskaan liian myöhäistä. Suokeilla varsinkaan kun niitä muutenkin aletaan kouluttaa vakavasti vasta noin viisivuotiaina. Mutta katsokaa nyt mitä hän saa aikaan. Jos hän heittää hanskat tiskiin ja sanoo ettei pysty tekemään mitään, kokeilkaa toista valmentajaa. Ei tuo teidän tapauksenne mahdoton tehtävä ole, mutta vaatii todellakin kokemusta ja ammattitaitoa.

    Hyvä että heppa on rauhoittunut ainakin jonkin verran, se on jo iso parannus.
    Ja hyvä että vaihdoitte kuolaimet pehmeämpiin. Mikä teillä nyt on käytössä?

    Tuo käyttäytyminen esteillä on normaalia kokemattomalle hevoselle. Se korjaantuu valmennusten ja iän myötä. Älä hyppää sillä omin päin, hevonen on opetettava esteillekin ja siinäkin on valmentaja avainasemassa. Maapuomeja voit mennä ja kavaletteja, jos se pysyy käsissä, mutta jos se rynnii, odota niidenkin kanssa kunnes saat neuvoja siihen miten toimia niin että saat hevosen pysymään hallinnassa hypätessäkin. Muista myös, että 5-vuotias suokki on vielä melkein varsa. Hyppääminen rasittaa niveliä, ja kun se on vielä kehittyvä nuori, kannattaa olla varovainen ettei tule ongelmia nivelien kanssa myöhemmin.

    Annatko muuten kalkkia sille? Jos et, kannattaa alkaa antaa. Se tarvitsee sitä vielä hyvän aikaa.
  6. Äitisi tietää millainen hevonen se on, ja antaa silti sinun käsitellä sitä vaikka se on jo toimittanut sinut sairaalaan? No, toivottavasti mitään pahempaa ei satu.

    Olet siis lisännyt liikuntaa ja jätitkö ne kaurat, prixit ym kokonaan pois sen ruokavaliosta? Onko sen käytös yhtään muuttunut?

    Neljä tuntia päivässä on aikas paljon viisivuotiaalle hevoselle, mutta toisaalta jos sen sillä keinoin saa rauhoittumaan... Turvallisuus on sittenkin tärkeintä. Yrittäkää saada se valmentaja jostakin, vaikka sitten kauempaakin. Maksaahan se toki vähän enemmän jos tulee matkakuluja, mutta yrittäkää silti. Se kyllä varmasti kannattaa, ja kuten sanottu, turvallisuus on sittenkin tärkeintä. Jos ei joka viikko ole mahdollista, niin edes parin viikon välein, sekin auttaisi.
  7. Samat avut kuin ravistakin nostaessa, mutta usein joutuu pohkeita ja istuntaa käyttämään voimakkaammin. Ja jos nostaa laukan suoraan pysähdyksistä tai peruutuksesta, niin edelleen samat avut. Edellyttäen, että hevonen on opetettu nostamaan laukka käynnistä, pysähdyksistä tai peruutuksesta. Muuten ei välttämättä laukka nouse vaikka avut sinänsä olisivatkin oikein. Joiltakin onnistuu ilman sen kummempaa opettamistakin, mutta ei kaikilta.
  8. Jos se kerran hermostuu toisten läsnäolosta, ala käsitellä/ratsastaa sitä nimenomaan silloin kun muita hevosia on näköpiirissä. Ei se loputtomiin jaksa riehua. Jos voit pyytää jonkun avuksesi kuskaamaan toista hevosta edes takaisin lähelle ja taas kauemmaksi, aina parempi, niin voisit harjoitella ihan järjestelmällisesti. Toinen hevonen pysyy kauempana niin kauan että sinun heppasi rauhoittuu, ja vasta sitten toinen hevonen tulee taas lähemmäksi. Hevosesi oppii, että rauhallisuus tuo kaverin lähelle, mutta riehuminen vie sen pois.

    Näkemättä on vaikea sanoa tarkemmin, mutta sitä minä yrittäisin ensimmäisenä. Kauanko kestäisi ennen kuin heppa rauhoittuisi, riippuu hevosesta, joten mahdoton sanoa. Päiviä, viikkoja... En tiedä.

    Saattaa johtua myös liiasta energiasta. Muut hevoset saattavat tarjota sille juuri sen verran ärsykettä, että se riittää yllyttämään sen pelleilemään ylimääräisen energian purkamiseksi. Eli tarkista ruokinta suhteessa liikuntaan.
  9. Eipä kestä!

    Leiri oli siis onnistunut, uutta (ja vanhaa) on opittu ja hauskaa oli. Se on hyvä!

    Kuulostaa siltä, että olette päässeet hyvään tasapainoon sekä suokin että ponin kanssa ja varsinaiset ongelmat ovat ohi. Jotain pikkujuttuja varmastikin tulee ajan mittaan vastaan, mutta niitä tulee kaikille eivätkä ne ole yleensä mitään vakavia.

    Olisi tosiaan hyvä jos pääsisitte ratsastamaan sinne lähitallin kentälle, jotta vastaopitut ja kerratut asiat eivät pääse unohtumaan ennen kuin oma kenttänne valmistuu. Toivottavasti siitä tulee tarpeeksi tilava, että siinä voi sitten tarvittaessa mennä vauhdikkaamminkin eikä tule ahdasta vaikka olisi enemmänkin hevosia samaan aikaan. :)
  10. Taas tapahtuu, joskin hyvin pientä tällä kertaa. Olimme eläinlääkärireissulla kissan ja koiran kanssa, kissalla oli yleistarkastus ja koiralta poistettiin hammaskiveä. Kissa tarkastettiin ensin, ja koska koira piti nukuttaa toimenpiteen ajaksi, äiti lähti viemään kissaa kotiin sillä välin kun minä odottelin vuoroani koiran kanssa, ettei sen tarvitse odotella laatikossa kauempaa kun on pakko.

    Hän ajeli tietä pitkin kotiin päin kaikessa rauhassa, kun takaa kuului äkillinen "klop". Äiti vilkaisi peilistä taakseen, ja näki kissan kuljetuslaatikon keikahtaneen pystyyn niin että se seisoi takaseinänsä varassa, etupääty auton kattoa vasten. Kissa oli kai nojannut boxin takaseinää vasten niin lujasti, että se oli saanut laatikon kellahtamaan pystyasentoon.

    Kissa kun ei ole kovinkaan tottunut matkustelemaan, se yleensä hermoilee ensimmäiset viitisen kilometriä ennen kuin rauhoittuu. Se pyörii laatikossaan ja naukuu täyteen ääneen niin että joskus tekisi mieli kuristaa koko katti. Mutta tämän keikauksen jälkeen, äidin etsiessä sopivaa paikkaa pysähtyä, se oli vähän aikaa ihan hiljaa, ja sitten laatikon pohjalta kuului hiljaa, pienellä äänellä varovaiseen sävyyn "Mau..?".

    Kun äiti löysi sopivan pysähtymispaikan ja käänsi boxin takaisin vaakatasoon, hän näki pohjalla pehmusteina olleiden vilttien lopsahtaneen kissan yli niin että se oli jäänyt rullalle niiden sisään kuin kaalikääryle. Hänen kuoriessaan vilttejä kissan päältä se oli katsonut häntä suurin, hölmistynein silmin, eikä ollut päästänyt ääntäkään koko loppumatkan aikana.
  11. Jos eläinlääkäri on antanut puhtaat paperit, uskoisin sen kestävän normaalia harrastekäyttöä. Varsinkin jos vamma on ollut lievä. Mutta täydellä varmuudella ei voi sanoa.
  12. Jos syötät sille prixiä, ei ole ihme että hevonen hyppii seinille. Sehän sisältää suunnilleen kaikkea mahdollista mistä saa lisäenergiaa, ja lisäksi annat sille vielä melassia, eli sokeria josta myös saa energiaa. Jos se on laitumella, se saa ihan tarpeeksi energiaa jo siitäkin eikä tosiaan kaipaa enää yhtään lisäpuhtia lisärehuista. Jätä heti ne prixit ja melassit kokonaan pois, vähintään tuplaa liikunnan määrä ja hanki se valmentaja!

    Jos hevonen käyttäytyy tuolla tavalla, se on vaarallinen, ja noin pahaan jamaan päässeenä se voi olla todella vaikea saada takaisin ruotuun. Se ei selvästikään kunnioita sinua lainkaan, joten tarvitset apua jo siihenkin, ja näin netin kautta on mahdotonta neuvoa kaikkea mitä sinun pitäisi tietää ja osata. Hevonen tarvitsee ehdottomasti kokeneen käsittelijän ja pian, tai homma saattaa päättyä siihen, että joudut joko myymään sen siksi ettet pysty käsittelemään sitä, tai jopa lopettamaan sen samasta syystä. Puhumattakaan siitä, että se saattaa toimittaa jonkun sairaalaan, tai pahempaa.
    Ilman apua et tule sen kanssa selviämään kun kerran tilanne on nyt jo noin paha.

    Tosin väkirehujen pois jättäminen rauhoittaa ainakin jonkin verran, joten noin viikon sisällä pitäisi muutosta alkaa tapahtua, ja vasta sitten näkee todellisen tilanteen, mutta siitä huolimatta se kokenut auttaja on nyt ensiarvoisen tärkeä!

    Tätä en kovin helposti sano, mutta jos et löydä todella osaavaa auttajaa, joka todella voi olla apunasi aina kun tarvitset, sinun olisi järkevintä ja turvallisinta myydä se, ja ostaa tilalle pienempi, rauhallisempi ja vanhempi hevonen.
  13. Huh! Iso suokki sinulla, ei varmasti ole kiva tippuilla. Takakorkeus ei kyllä pukitteluun vaikuta. Syynä on todennäköisesti se, että hevonen on vielä nuori, melkein varsa, eikä ole vielä ehtinyt oppia, että tiettyjä käytössääntöjä on noudatettava. Pukittelu on sen tapa leikkiä, ei se ilkeä ole. Martingalit eivät auta silloin kun hevonen painaa päätään alas, vaan ne estävät hevosta karkaamasta kuolaimen yläpuolelle jos se nostaa päänsä ylös esim ryöstelyn yhteydessä. Mutta mitä tarkoittaa "kunnon kuolaimet"? Älä ainakaan kovaa kuolainta laita noin nuorelle tai siitä vielä tulee kovasuinen ja vielä hankalampi!

    Ensiavuksi pukitteluun nykäise toisesta ohjasta terävästi suoraan ylöspäin heti kun se painaa päänsä alas. Joudut itse kokeilemaan kuinka paljon voimaa siihen tarvitset, mutta yleensä ei tarvitse kovin lujasti nykäistä, kunhan liike on äkillinen. Jos hevonen ei saa päätään alas, sen ei ole yhtä helppo pukitellakaan, ei se voi nostaa ilmaan kahta päätä samaan aikaan. Ja jos se yrittää ryöstää, käännä se oitis tiukalle voltille niin että se ei pysty ottamaan vauhtia. Sen jälkeen tee nopeassa tahdissa kiemurauria joka suuntaan niin ettei se ehdi miettiä kolttosia.

    Sitten tarkista ruokinta. Jos se saa väkirehua tai jotain mikä sisältää kauraa tai ohraa tms, jätä ne kokonaan (!) pois. Kuulostaa siltä, että hevosella on aivan liikaa energiaa. Jos se saa kalkkia ja kivennäistä mitä kyllä kannattaisi antaa tuon ikäiselle ja kokoiselle, pilko vaikka omena pieniin palasiin ja sekoita kalkit ja kivennäiset niiden sekaan. Yleensä hevonen rauhoittuu noin viikon kuluessa siitä kun väkirehut on jätetty pois.

    Etsi myös mahd. pian hyvä valmentaja! Mitä nuorempi hevonen, sen tärkeämpi on asiansa osaava valmentaja. Säännöllisillä valmennustunneilla käymisestä olisi varmasti hyötyä sekä sinulle että hevoselle.
  14. Minä en ottaisi selkävikaista hevosta edes ilmaiseksi. Se saattaa kestää käyttöä, mutta siihen ei voi luottaa. Pienikin väärä liike esim kompastuksen tai pelästyksen takia, ja selkä voi paukahtaa lopullisesti. Ei kannata ostaa. Useimmat puoliveriset elävät 20-25-vuotiaiksi, mutta tuon selkävian takia käyttöikä saattaa olla mitä tahansa siitä alle 10Stä vuodesta ensimmäiseen ratsastuskertaan.
  15. Ei sitä tule ajatelleeksi moni muukaan. Keskiverto ratsastuskoululainen jää ikävään välikäteen juuri siinä, että n. neljän vuoden jälkeen taidot eivät enää juuri kehity, joten olisi hyvä hetki oman hevosen hankkimiselle, mutta kun hoitokokemusta ei ole ollenkaan, ei ole viisasta hankkia hevostakaan. Jos hevosen vie täysihoitotallille, talli kyllä hoitaa tarhaukset, karsinan siivouksen ja ruokinnan joten ei niin haittaa jos ei niitä osaakaan, mutta toisaalta, täysihoitotallilla ei sitten taaskaan opi itse tekemään, kun kerran talli tekee kaiken. Ristiriitainen tilanne joka saa täällä foorumillakin tämän tästä aikaan kinastelua siitä kannattaako jonkun hankkia oma hevonen vai ei.

    Itse pidän lähtökohtana sitä, että kun perusasiat ovat hallinnassa sekä ratsastuksessa että hoitopuolella, voisi hyvin hommata jonkun kiltin ja rauhallisen hevosen, sillä edellytyksellä, että sen vie jollekin yleiselle tallille missä on koko ajan osaavaa apua lähellä, tai että joku kotiväestä on todella kokenut hevosihminen. Ja jos kyseessä on ensihevonen kotiväellekin, kannattaa joka tapauksessa viedä se ensin pariksi vuodeksi yleiselle tallille (jos siis on tarkoitus ottaa hevonen omaan talliin), koska ensihevosen kanssa tulee melkein poikkeuksetta ongelmia kokeneillakin. Ja kun puhun yleisestä tallista, tarkoitan nimenomaan puolihoitotallia, missä talli hoitaa aamuruuat, tarhauksen ja yleensä päiväruuan, mutta iltahoito, liikutus ja karsinan siivous tehdään itse. Siinähän sitä oppii väkisinkin, kun kyselee muilta ja tekee itse.
  16. Jospa kävisit purkamassa sen? Tai ilmoittaisit hevosen omistajalle tai tallinpitäjölle tai kuka hevosesta vastaakin. Parempi se on itse ilmoittaa että on mokannut, kuin jättää kertomatta ja ottaa riski että siitä nousisi myöhemmin isompi meteli. Minä ainakin arvostaisin ihmistä joka rehellisesti kertoisi itse mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä, etenkin jos on toiminut vastoin ohjeita.

    Letistä ei sinänsä ole vaaraa hevoselle, mutta jos jouhet on sidottu, sen on hankalampi hötistellä kärpäsiä. Ja jos letti aukeaa ja alkaa purkautua omia aikojaan, siitä voi muodostua isokin takku jota voi olla hankala selvittää.

    Eli tee jotain asialle, mieluummin nyt kuin myöhemmin.
  17. Onneksi olkoon! Mietimmekin juuri, miten teillä menee korvien kanssa. Hyvin tehty!

    Kippis ja kesäkukkia teille, ja hyvää juhannusta!
  18. Ei läheskään välttämättä. Hyvin usein, kun hevoset ovat kentällä useamman tunnin, se joka ratsastaa ensimmäisenä, saa laittaa hevosen kuntoon ellei hevosen hoitaja tee sitäkin valmiiksi. Seuraavalle/seuraaville hevonen on jo satuloitu, ja jos tunnit ovat aina samaan aikaan, keskimmäiset eivät koskaan pääse sitä tekemään. Ja jos ratsastaa viimeisenä, saattaa saada purkaa hevosen, mutta hyvin usein hoitaja tekee senkin. Tuntilaiset käyvät vain ja ainoastaan ratsastamassa, ja saa olla onnellinen jos saa tehdä muutakin. Monin paikoin nousee kova meteli jos tuntilainen yrittää itse vaikka harjata hevosen. Hoitajat ovat mustasukkaisia hoidokeistaan eivätkä suosiolla anna kenenkään muun koskea niihin. Valitettavaa mutta totta.

    Juuri sen takia niin monet ratsastuskoulussa ratsastavat osaavat ratsastaa sen mitä osaavat, mutta eivät juuri muuta.
  19. Minäkin olen ratsastanut talleilla joissa kaikkia auttavat toisiaan ikään ja kokemuksen määrään katsomatta ja samaa periaatetta noudatan edelleen. Jos apua pyydetään, autan automaattisesti, mutta jos itse huomaan jonkun olevan ymmällään tai että jollakulla on hankaluuksia, katselen hetken miltä näyttää ja kysyn sitten, tarvitseeko toinen apua. Ja kuten Minna Oulusta, minäkin laitan toisen tekemään itse ja vain neuvon sen mitä tarvitsee, mutta jotkut asiat on helpompi näyttää kuin selittää, ja silloin näytän ensin, ja sanon sitten että sinun vuorosi.

    On tosiaan valitettavaa, että vähänkään "paremmilla" talleilla kokemattomia katsotaan usein kuin halpaa makkaraa... Ei tee mieli mennä sellaiselle tallille toista kertaa, kaikilla vain ei ole vaihtoehtoja. Mutta sanoisin samaa kuin Minnakin, eli että kannattaa sanoa suoraan että on kokematon ratsastuksessa vaikka hoitopuoli sujuukin, ja jos mahdollista, lyödä leikiksi koko asia.

    Itse olen ollut lapsena kolmella hevosleirillä. Ensimmäisellä leirillä kisana oli temppurata, toista en edes muista, ja kolmannella oli yhdistetty este- ja koulurata. En tiedä voiko siitä kieltäytyä, mutta ei kai ketään voi siihen pakottaakaan? Mutta minusta kannattaa silti osallistua. Älä ajattele sitä kisana, vaan tavallisena ratsastustuokiona kentällä. Olet kai ennenkin ratsastanut toisten katsellessa? Ei se kisa siitä mitenkään eroa. Eikä se ole vakavaa jos mokaa, kokeneetkin mokailevat joskus. Kysäise vaikka juuri ennen lähtöäsi radalle, kuka tarjoaisi sinulle jäätelön (tms) jos mokaat.
  20. Kuulostaa hyvältä. Ei ainakaan pääse missään tilanteessa palamaan aurongossa.
    21. 14 / 70
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt