Vapaa kuvaus

Aloituksia

44

Kommenttia

753

  1. Talvisodan ja jatkosodan välistä aikaa nimetään kahdesta syystä välirauhaksi.

    1. Suomessa lähdetiin alusta asti siitä, että maaliskuussa 12pv. solmitu rauhansopimus on väliaikainen ja että se korjataisiin Euroopan rauhankonferenssissa.(huom. Pariisin rauhankonferenssi v.1947!).

    2. Neuvostoliitto ei pitänyt Moskovan 1940 rauhansopimusta lopullisena ratkaisuna Suomen kysymyksessä, kuten Molotovin sanat Hitletille marraskuun vierailun yhteydessä osoitavat. Toki Molotov väiti toista, mutta vain siinä tarkoituksessa, etä voisi painostaa Suomea.

    Mannerheim käyti välirauha-sanaa viimeksi tarkoitetussa mielessä v.1941 päiväkäskyssä: Se oli vain "välirauha" Moskovan näkövinkelistä, josta Suomen alueen ilmapommitukset olivat osoituksena.

    "Venäjällä käsitetään välirauha jatkosodan jälkeiseksi ajaksi aselevosta alkaen."

    Tuon haluaisin varmistaa luotettavasta lähteestä. Venäjän kielessä ei ole erikseen sanoja "aselepo" ja "välirauha", vaan ainoastaan aselepo, joka on monissa muissakin kielissä.

    Kun suomalaisten mielestä välirauha solmitiin 21.9-44 allekirjoittajina ulkoministeri ym. siviilihenkilöt, niin Neuvostoliiton puolelta allekirjoittajana oli Zdanov, mikä eki sopimuksesta aselevon.

    4/5.9 astui voimaan tulitauko siten, että Suomi lopetti tulituksen 4.9. ja NL 5.9., josta on erityinen maininta välirauhansopimuksessa.
  2. Yleensä itsenäisyys-käsite liitetään valtiolliseen asemaan. Toinen asia on sitten kansalaisten vapaus. Jos diktattuurinen johto voi tehdä itsenäisesti omia ratkaisuja ilman että tarvitsee pelätä ulkopuolista asioihin puutumista (kuten Unkarissa ja Tsekkoslovakiassa), niin silloin voidaan puhua todellisesta itsenäisyydesä, vaika kansalalla ei olisi oikeuksia.

    Tälläisessä asiassa ongelmaksi tulee silloin silloin, olisiko kansan kannalta parempi kuulua johonkin toiseen valtioon, jos sillä olisi demokraatien hallinto.

    Esimerkki: Yhdysvaltojen etelän osavaltiot erosivat liittovaltiosta ja perustivat Kondeferaation 1861. Suomalaisten sympätiä lienee sen vuoksi Etelän puolella, koska ne halusivat itsenäisiksi kuten suomalaiset v.1918. Mutta samalla unohdetaan, että itsenäisyyden tarkoituksena oli säilytää oikeus orjien omistamiseen. Yleensä valtion itsenäistymistä pitäisi seurata vapaus maassa asuville, mutta niin ei ollut edes tarkoitu Etelän osavaltiossa.

    Toinen ongelma saataa myös liityä kansan kiintymykseen omiin johtajiinsa, jolloin miehitys ja sitä seuranut uusi hallinto on kansan vierastama, vaika se olisikin vapaa demokraatinen. esimerkiksi irakilaiset vierastavat amerikkalaisten tuomaa demokratiaa.

    Sen sijaan itäblokin maiten asema suhteessa N-liittoon oli samanlainen kuin länsimaiten siirtomaat 1800-luvulla, vaika olivatkin nimellisesti isenäisiä ja sijoitettu maailman kartalle itsenäisinä valtioina. Niissä asuvilla ihmisillä ei ollut juurikaan muita oikeuksia kuin kuulua Kommunistiseen puolueeseen, jos sitäkään.
  3. Ymmärrän liikekannallepanon sen verran, että kyllä siinä käytetään juniakin sotilaskuljetuksiin kuten v.1939-44. Rautatie on nopein tapa päästä aiotuun päämäärään, mikäli se on mahdollista. Tietenkään raiteita ei ole rakennettu kaikialle.

    " Ei se niin mene, että liikkekannallepano suoritetaan pommitusten jälkeen, silloin ollaan totaalisesti myöhässä, jos niin pääsee käymään, niin tiedustelutoiminta on epäonnistunut täysin."

    Tuskin päätöstä liikkekannallepanosta kannataa - ainakaan täysin - tehdä Suomen armeijan tiedustelutietojen pohjalta. Suomen tiedustelu ei uskonut sodan syttymiseen v.1939 eikä ylimääräisiä kertausharjoituksia siltä pohjalta myöskään pantu täytäntöön.

    1941 suomalaiset ilmoittivat saksalaisille ilmahyökkäysten mahdollisuudesta liikekannallepanon yhteydessä. Itse asiassa Suomi olisi halunut aloitaa armeijan joukkojen siirot Länsi-Suomesta juuri sen vuoksi, että NL olisi saatanut ryhtyä sotatoimiin ennen joukkojen rajoille saapumista, jos liikekannallepano aloitetaisiin Itä-Suomesta.

    Suomi piti siis liikekannallepanoa riskialtiina tekona kesäkuussa -41.

    Mutta alkuperäiseen asiaan. Suomen tiedustelu on epäonnistunut kaksi kertaa tulossa olevan hyökkäyksen valmistelujen havainoinnissa:

    1) V.1939 tiedustelu ei havainut mitään poikeuksellista Neuvostoliiton puolella. Vasta marraskuussa 29/30 yöllä radiotiedustelu siepasi sanoman, jossa puna-armeijalle ilmoitetiin sodan syttymisestä.

    2) 1944 toukokuu-kesäkuun vaihteessa suurhyökkäyksen tuloon ei uskotu, koska ei osatu tulkita merkkejä oikein (syöksyhautoja ei tunnistttu tai ei edes tiedetty). Vastapuoli osasi myös salata ja harhauttaa suomalaiset niin että hyökkäystä ei odotettu.

    Tämän vuoksi epäilen suomalaisen tiedustelun tasoa, jonka vuoksi tilanneta pitää tarkastella yleisemmällä tasolla. YH käynnistetiin kaiken varalta eikä se perustunut vastapuolen joukkojen liikeistä tehtyihin havaintoihin.