natanael

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

265

  1. Määritteleminen on hyvin yksinkertaista. Kuulut tiettyyn herätyslikkeeseen liittymällä kyseisen herätysliikkeen jäseneksi. Herätysliikkeet myös itse toimivat tämän päämäärän hyväksi kutsumalla ihmisiä kannatusrenkaisiin ja maksamaan jäsenmaksun. Jäsenille lähetään kiertokirjeitä, tietoa tulevista tapahtumista ja tilillepanokortteja taloudellisen tuen saamiseksi - heitä pyydetään myös rukoilemaan toiminnan puolesta ja kerrotaan työntekijätilanteesta ja herätysliikkeen toiminnasta eri puolilla Suomea.
  2. Paljon kärsineelle:

    Haluan sanoa sinulle, että ymmärrän sinua - aivan sydämelläni. Joudun kuitenkin huomauttamaan, että on aivan oikein, ettei täällä saa julkistella ihmisten nimiä. Kuten olet huomannut näiden keskustelujen laatu on jatkuvasti hyvin agressiivista, hyökkäävää ja loukkaavaa - nimien julkaiseminen johtaisi suoriin henkilökohtasiin loukkauksiin ja tässä tapauksessa narsistiksi leimaamiseen tapauksissa, joissa narsismista ei kuitenkaan olisi edes kysymys.

    Itsekkäästi käyttäytyvää voidaan lyödä helposti nimittämällä häntä narsistiksi. Se on väärin ja vähättelee todellista narsismia, joka on pysyvä ja vakava persoonallisuushäiriö. Narsistisen henkilön mukavan ja rakkaudellisen ulkokuoren sisällä asuu henkiseen väkivaltaan pystyvä peto.

    Oikein sanoit jakaessasi kokemuksesi, sillä narsistin hankisen väkivallan kohteeksi joutunut menee rikki. Uhri kokeaa häpeää ja syyllisyyttä - usein käy niin, että uhri pyytää narsistilta anteeksi tunteitaan ja pahaa mieltään, kun ei pysty narsistia miellyttämään. Tällöin uhri on jo vakavasti tunnekoukussa henkisen väkivallan tekijään. Jossain vaiheessa voi tapahtua se, että uhrista itsestään tulee itseensä käpertyvä, itsesäälissä elävä ja - mikä pahinta itsekäs ihminen, jolla on vaikeuksia luoda normaalia, uutta ihmissuhdetta.

    Näet tämän aivan oikein sanoessasi: "tiedän etten kykene parisuhteeseen". Asialla on kuitenkin toinen puoli: uhriudesta voi toipua, vaikka se vie pitkän aikaa ja on yksinäinen, pitkä tie. Jumala ei ole tarkoittanut, että meitä löydään niin, ettemme enää koskaan nouse ja rohkaistu elämään. Et kykene nyt, mutta sinulla ei ole oikeutta lukita koko tulevaisuuttasi tämän hetken haavojesi mukaan. Ei sittenkään, vaikka tällä hetkellä olet vakuuttunut vammasi pysyvyydestä.

    Nimim. karta heitä toteaa oikein: "Ei narsistilla ole omaatuntoa. Siksi hän juuri on narsisti." Narsistiseen persoonallisuushäiriöön kuuluu kolme piirrettä. 1. Hänellä ei ole toimivaa omaatuntoa, joten hän on kykenemätön näkemään omaa julmuuttaan ja kuinka paljon pahaa se tuottaa uhreille, 2. Hänellä ei ole moraalia, joten hän kykenee toimimaan sen mukaan,minkä hän itse pitää oikeana ja oikeutettuna - näin hän voi toimia vastoin yleistä moraallitajua, 3. Hän ei tunne empatiaa - hän voi puhua rakkaudesta ja hyväksymisestä ja usein puhuukin, mutta hän ei tunne sääliä uhriansa kohtaan eikä todellista, säälivää rakkautta ketään kohtaan.

    Me uskomme, että Jeesus voi parantaa ja eheyttää meitä. Surullinen tosiasia on kuitenkin se, että narsistinen persoonallisuushäiriö on pysyä tila, ja uskova uhri tekee itselleen vain karhunpalveluksen odottaessaan, että narsisti muuttuisi rukouksen voimalla. Ainoa tie narsistin uhrille on sanoutua kokonaan irti narsistista ja lopettaa kaikenlainen yhteydenpito hänen kanssaan, jos se vain on mitenkään mahdollista.

    Hyvin surullinen tosiasia on sekin, että uhriin jää pysyvät sielun vammat. Se ei tarkoita sitä, että uhri olisi koko lopouelämänsä sidottu elämään vammojensa vankina. Ei, mutta uhri on muuttunut ihminen - haavoitettuna herkkä, arka ja varovainen, ettei enää tulisi hyväksikäytetyksi ja tavattoman paljon aitoa hyväksyntää ja rakautta lähimmäiiltään kaipaava. "Jos olisi edes joku, joka uskoisi, ymmärtäisi ja olisi rinnallani". Jumalan hoito narsistin uhrille on toisilta lähimäisiltä saatu "korvaushoito".
  3. Tässä on nimim. helinkijokkerin itsekirjoittama todistus hänen suhtautumisestaan Jumalan Pyhään Sanaan:
    "Tiedät varmaan, että Raamattu on aivan kuollut kirja. Jos ne ovat Jumalan ja Jeesuksen, ja Paavalinkin sanaa, niin ei niillä ole käytännön merkitystä meille."

    Tässä on nimim. helsinkijokkerin itsekirjoittama todistus siitä, miten hän suhtautuu Jumalan lakiin kymmenessä käskyssä, jonka Jeesus tiivistää kehoitukseen rakastaa Jumalaa ja lähimmäisiämme:
    "Kaikki Jumalan lait ovat tietysti vain ja ainoastaan israelilaisia varten."

    Tässä on nimim. helsinkijokkerin itsekirjoittama todistus siitä, miten hän suhtautuu ja ottaako hän vastaan kritiikin, että hänen käsityksensä ovat naurettavia:
    "Te siis nauratte paljon Raamatulle. Se onkin hyvä!"

    Lopputulos: Päinvastoin kuin nimim. helsinkijokkeri toteaa, niin Raamatulle paljon nauraminen ei ole hyvä asia. Päinvastoin kuin nimim. ?????? toteaa, niin helsinkijokkerille ei niinkään naureta - on hyvin surullista, että Raamattuun viittaava kirjoittaja helsinkijokkeri voi olla niin pimeä ymmärrykseltään Jumalan Sanan edessä. Ihminen, joka ei erota lainkaan VT:n seremonialakeja, joista olemme Kristuksessa vapaat ja moraalilakeja, jotka ovat aina voimassa, jää vääjäämättä omaan ylpeyteensä ja oikeassa olemisensa inttämiseen.

    Jotta en syyllistyisi värään tuomioon, niin tässä on nimim. helsinkijokkerin itsekirjoittama todistus siitä, miten hän suhtautuu Jumalan pyhään tahtoon, jonka Jeesus täytti ja kehottaa meitä nöyrästi olemaan sille kuuliaisia.

    "Jumalan tahto" on Raamatun lehdillä turhan panttina."

    Ketjun otsikko kysyy: miksi olet täällä? Olen täällä voidakseni jakaa ajatuksiani Jumalan Sanan totuuksista ja voidakseni edes pieneltä osalta kirkastaa Herraamme ja Vapahtajaamme. En ole täällä kiistelläkseni aivan perustavanlaatuisistakin kristillisistä totuuksista. Nimim. Evita toi esille jo tärkeän totuuden Jumalan Sanasta:

    "Niin, ei kai Sana ole pelkkä kuollut kirjain, vaan Jumalan Sana on elävä ja voimallinen, niinkuin kaksiteräinen miekka niinkuin sanotaan. Minulle Jumala ei ole pelkästään Raamatussa, vaan Hän on elävä Jumala, joka vaikuttaa kaikessa."

    Niin, Jeesus asuu uskovan sydämessä Pyhän Hengen kautta ja vaikuttaa elämässämme monella tavalla. Jumala ei ole ainoastaan Raamatussa, mutta Hänet voidaan löytää ainoastaan Raamatusta. Mitää Jumalan lakiin tulee, niin me emme Jumalan lakia täytä, eikä meidän tarvitsekaan, sillä Jeesus Kristus on sen puolesamme täyttänyt. Armahdettuina nöyrrymme kuitenkin ojentautumaan elämässämme Jumalan Sanan mukaan ja Sanan alle.
  4. Ketju on edennyt jo niin pitkälle, että alkuperäisestä aiheesta on jo hyvän matkaa irtauduttu. Käsitteitäkin vilisee monenlaisia ja niiden merkityksestä ollaan eri mieltä. Olen ilahtunut Nimim ”Ei kiinnostavaa” kirjoituksista.
    Ei kiinnostavaa: ”ongelma on aika pääasiallisesti tässä (Eli siis: evankeliumi. Kristuksen sovitus syntisen ihmisen puolesta.). Eli siis luontainen ihminen tietenkin yrittää koko ajan unohtaa syyllisyytensä ja tehdä kaikesta ei-syntiä. ”

    Ongelman ydin on juuri Jeesus. Me emme lue Raamattua ns. Jeesuksen kautta, Hänen kanssaan ja etsien Häntä. Luontainen ihminen karttaa Vanhaa Testamenttia ja korostaa Uutta Testamenttia siltä osin, missä se puhuu hyvän tekemisestä, rakastamisesta ja antaa moraalista opetusta. Hän löytää hyvän Jeesuksen Uudesta Testamentista ja Isän Jumalan Vanhassa Testamentissa – ja kuinka ollakaan: Jeesuksella on kova ja ankara Isä. Jeesus viittaa tämän tästä Vanhaan Testamenttiin, kirjoituksiin ja Hän on täysin Vanhan Testamentin takana. Jeesus on itse Sana ja oli mukana jo maailmankaikkeuden luomisessa. Jeesuksen ja Isän Jumalan rakkaus ja armo ovat samaa rakkautta ja armoa. Niin hyvällä kuin Jeesus on, täytyy olla hyvä Isä.

    ”Sitähän sanotaan legalismiksi, muistaakseni, missä lakia miedonnetaan niin paljon, että mikään ei ole syntiä, jolloin se voidaan täyttää (itse). ”
    Aivan noin asia ei ole. Legalismilla tarkoitetaan lain alle jäämistä, jossa ihminen kokee lain kovana vaatimuksena eikä pääse elämään armon vapaudessa. Legalismissa ihminen on vaativa sekä itseään, että muita kohtaan. Legalismin vastakohtana on antinomismi, jossa laki turhennetaan ja syntiä aletaan samalla katsoa läpi sormien. Monet taas kuvittelevat täyttävänsä lain ja kuten totesit ”lakia miedonnetaan”. Tällöin puhutaan lakihenkisyydestä. Lakihenkisessä kristillisyydessä syntyy omahyväinen ryhmä, joka pitää itseään hurskaana lain täyttäjänä ja toisaalta syntyy ryhmä, joka ahdistuu ja masentuu, koska tajuavat, etteivät koskaan pääse noiden ”parempien uskovien” tasolle. Lakihenkinen ihminen ei anna lain tehdä sille kuuluvaa tehtävää, joka on ”tappaa luonnollinen ihminen”, jotta syntinen kääntyisi ainoan armahtajansa, Jeesuksen puoleen.

    Mummomuori: ”Ehkä joitakin eroja on siinä, että osa uskoo mielestäni Raamattuun. Raamattu on ensin ja vasta sitten tulee Jumala sekä Jeesus. Toinen malli on ehkä juuri toisinpäin.”
    Kommentti: Jeesus on itse Sana ja Raamattuun uskominen merkitsee Jumalaan ja Jeesukseen uskomista. Usko tulee Raamatun Sanasta ja vahvistuu Raamatun Sanasta. Jokainen Jeesukseen uskova uskoo Raamattuun Jumalan Sanana, sillä Jeesus on koko Raamatun punainen lanka.

    ”Voisiko sanoa että ”vanhaan tulkintaan” liittyy paljon elementtejä joita on esim. 30 luvulla olleet meidän normejamme ja niiden kautta on tulkittu Raamattuakin. Kun se on opetettu ainoana totuutena, siitä voi olla hyvin vaikeaa luopua. Nyt kun mm. kielitieteet ovat kehittyneempiä, on voitu aivan eri tavalla avata mm. alkuperäistekstejä ja kääntää niitä suomeksi. Näin myös Raamatun sanoma avautuu yhä paremmin.”
    Vastaus: Konservatiivinen uskova ei ole kiinni 30-luvun normeissa, vaan Raamatun Sanassa. Juuri halusta ymmärtää Sanaa konservatiivit tutkivat mielellään alkuperäistekstejä ja syventävät käsityksiään kristinuskon sisällöstä. Kristinuskon sanomaa Jeesuksesta on opetettava ainoana totuutena ja tästä konservatiivit eivät halua luopua. Liberaaleilla ei ole ollut vaikeuksia luopua Raamatun monista totuuksista, joista viimeisimpänä on surullinen vaatimus hyväksyä kristilliseksi avioliitoksi myös ns. sukupuolineutraali avioliitto.
  5. Olet oikeassa siinä, että emme tarvitse Jumalaa, jos haluamme elää oman tahtomme tiellä, omassa totuudessamme. Jos olisi naapurin Paavo, joka sanoisi olevansa totuus, niin hän ei voisi sanoa, olevansa myös samalla täynnä armoa ja rakkautta. Naapurin Paavo voi vapauttaa autosi, jos se on juuttunut mutaan tai vapauttaa sinut päänsärystä antamalla sinulla päänsärkylääkettä, mutta Paavo ei voi vapauttaa sinua synnin orjuudesta.

    Joh. 1:14 "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.

    Me emme voi itse päättää sitä, onko Jeesus totuus. Sen sijaan meidän on päätettävä se, haluammeko tutustua Jeesuksen ja ottaa selvää, puhuuko Raamattu totuutta. Se tapahtuu niin, että päätät alkaa tehdä Jumalan tahtoa, joka on ilmoitettu Raamatussa - ennen pitkää törmäät omaan syntisyyteesi ja mahdottomuuteesi elää hyvää, omantunnon syytöksistä vapaata elämää - tullessasi sen tuntemaan, joudut sisäisesti päättämään, miten suhtaudut Jeesukseen ja Hänen tarjoamaansa rakkauteen ja armoon.

    Jos asenteeksesi jää, ettet tarvitse Jumalaa, niin Raamattu nimittää siitä paatumukseksi, sydämen kovuudeksi. Jos sen sijaan murrut ottamaan vastaan Sanan totuuden, sinulle tarjotaan ristin sovitusta Jeesuksessa Kristuksessa.

    Joh. 7:17 "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani".

    Jumalaan luottamisesta sinun ei tarvitse olla huolissasi, jos käännyt Jeesuksen puoleen. Usko on olemukseltaan juuri luottamusta Jumalaan Taivaallisena Isänä. Usko on luottamusta siihen, että Hän puhuu Sanassaan totta. Samalla tulemme ikävän tietoiseksi siitä, että nappurin Paavon filosofiat ovat lopulta falskeja ja haluaisimme tavalla tai toisella tuon Paavonkin löytävän totuuden. Koska opimme hyvin pian, että usko tulee aina Sanasta, niin haluamme kertoa Paavollekin ilosanomaa Jeesuksesta.

    Mitä haluat - oman totuuden, naapurin Paavon totuuden vai Jeesuksen totuuden?
  6. Nimim. Mummomuorille:
    Tärkeimpänä faktana on se, että jos konservatiivisilla olisi riittävästi edustusta, moni päätös olisi jäänyt kirkon päättävissä elimissä tekemättä. Toinen on se, että viime kirkon vaalien alla moni konservatiivi ilmoitti julkisesti jättävänsä toimintansa kirkolliskokouksessa turhauduttuaan sen maallistuneeseen toimintaan ja keskittyvänsä sinne, missä päätöksiä tehdään myös Raamattuun luottaen. Kokousedustajien kantoja on joskus kyselty ja tulos on näyttänyt selvästi, että konservatiivisen kannan omaavien määrä on vähäinen.

    Olet oikeassa siinä, että konservatiivinen siipi on ohentunut ja liberaalinen siipi on vahvistunut. Juuri tämä näkyy lukuisissa kirkon tekemissä päätöksissä. Konservatiivinen kristitty, Raamattua ylimpänä auktoriteettinaan pitävä, ei voi hyväksyä sellaisia uudempia ajatuksia, jotka ovat Sanan vastaisia. Sen sijaan hän voi hyväksyä sellaisia uudempia ajatuksia, jotka liikkuvat enemmän muodollisissa asioissa, kuten esimerkiksi erityylisiä jumalanpalveluksia, uusia hengellisiä lauluja ja eri ikä- ja erityisryhmille suunniteltuja työmuotoja.

    Kristinuskossa elettiin pari tuhatta vuotta uskoen siihen Raamatun Sanaan, että pappeus kuuluu miehen tehtäviin ja naiselle on oma työsarkansa Jumalan elopellolla. Suomessa naispappeutta on tutkittu, mm. Paula Närhi Helsingin yliopiston käytännöllisen teologian laitoksesta. Tutkimuksen mukaan ”torjujat kehystävät naispappeuskysymystä ja -kiistoja ensisijaisesti uskonnollisesti ja puoltajat hallinnollisesti” – näin Närhi tiivistelmässä. Tutkimuksen mukaan evankelioiva työnäky on pappien keskuudessa voimakkaasti ohentunut ja usko Raamatun ilmoitukseen vähentynyt. Viime vuotisen kirkon tutkimuskeskuksen kyselyn mukaan vain joka toinen naispappi uskoo Jeesuksen syntyneen neitseestä. Samassa kyselyssä selvisi sekin, että tämän päivän papeista vain joka toinen ottaa kadotustuomion vakavasti ja uskoo hel-ve-tin todellisuuteen. Usko Raamatun totuuteen Jumalan ilmoituksena on kärsinyt inflaation.

    Suvaitseminen on sinänsä neutraali sana. Kun lestadiolaisuudessa tiedettiin evankelistana toimineen miehen käyttävän lapsenlapsiaan seksuuaalisesti hyväkseen, lasten vanhemmilla oli asiasta tietoa – siihen ei kuitenkaan puututtu, vaan se suvaittiin. Kaikkea ei pidä suvaita. Niin Jeesus kuin Paavalikin torjuivat vääryyksiä, teennäistä uskonnollisuutta ja epäoikeudenmukaisuuksia ja niin pitää meidänkin tehdä. Rakkaus tekee meidät myös rohkeiksi puolustamaan heikkoja ja alaspainettuja suvaitsematta pahuutta: 2. Tim. 1:7 ”Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen.”

    Raamattu ilmoittaa monin tavoin, että rakkautemme Jumalaan ilmenee juuri tottelemisena, kuuliaisuutena Hänen tahdolleen. Jos rakastat Jumalaa, rakastat Hänen Sanaansa ja nöyrryt kuuliaisuuteen Sanan alle – me saamme iloiten ottaa vastaan Sanan ravintoa.
    Joh. 14:23 ”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: "Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”

    Erityisesti Paavali joutui taistelemaan alkuseurakunnassa esiin nousseita harhaoppeja vastaan. Meidän on kuitenkin erotettava, mikä on selvää harhaoppia ja vie ohi Jeesuksen pelastavan ristin ja mikä on väärää oppia, jonka keskuksensa on ristin sovitus, mutta pelastuksen kannalta epäolennaisissa asioissa ei ole yhtä Raamatun totuuden kanssa. Meidän on hyväksyttä se, että näissä, ns. kehällisissä asioissa on eri tulkintoja – eikä kukaan voi todellakaan sanoa olevansa aina oikeassa.
  7. Nimim. mummomuori, kertoi, että joillakin alueilla on paljonkin ns. vanhakantaisia. Sen johdosta lyhyt kommentti:

    Kansankirkon viime vuosina tekemiä päätöksiä ajatellen vanhakantaisilla, Raamattua yhä auktoriteettinaan pitävillä uskovilla on marginaalinen merkitys. Kirkkohallituksessa ja kirkolliskokouksessa ns. vanhoillisilla ei ole riittävää edustusta, jotta he voisivat vaikuttaa päätöksiin. Jos heillä olisi valtaa, niin moni kirkkoa maallistava päätös olisi totta kai jäänyt tekemättä. Tietenkin paikkakunnittain vanhakantaisia löytyy joiltakin seudulta huomattavan paljon. Kirjoituksessani viittasin suoraan kirkon päättäviin, ylimpiin elimiin, näin kirjoitin: "liberaallien ja uudistusmielisten maallisiin päätöksiin heillä ei ole valtaa vaikuttaa."

    Vanhakantaiset leimataan usein suvaitsemattomiksi ja tuomitseviksi. Rakkaus käsitetään nykyään sanalla suvaitsevaisuus. Emme saa tulla niin jyrkiksi, että emme suvaitse sellaista, mikä meidän tulee suvaita. Mutta emme saa tulla myöskään niin suvaitsevaisiksi, että suvaitsemem sellaista, mitä meidän ei tule suvaita.

    Harhaoppisuutta ja Jumalan Sanasta luopumista ei missään nimessä tule katsoa läpi sormien. Paavali kirjoitti kirjeessään korinttolaisille, että väärää oppia Korintin seurakunnassa julistavat ovat valheveljiä ja heidän loppunsa on kadotus. Voimmeko mekin sokeutua niin, että sallimme rakkaudessamme sellaista harhaoppia, joka vie ohi Jeesuksen ristillä tekemän syntien sovituksen? Jos torjumme Raamatun Sanan totuuden, nin itse asiassa olemme silloin sitä mieltä, että Jeesus on liian jyrkkä, suvaitsematon ja sopeutumaton nykyaikaan. Meitä ei ole kutsuttu Jeesuksen kannattajiksi, vaan Hänen seuraajikseen.
  8. Turha palsta: "Ei täällä kannata olla, ei saa kuin pahan mielen häiriköiden vuoksi. Täällä näkee miten huonoissa kantimissa Suomen avohoito on."
    Elämäsi vinkki: "Kaikki te asialliset palstalaiset, lakatkaa kirjoittajamasta tänne, älkää edes lukeko näitä horinoita. Jätetään palstan häirikköluuserit tänne keskenään, heillä ei ole mitään muuta elämää kuin päivystää täällä 24h/vrk."

    Edellämainitut nimimerkit tiivistävät minunkin kokemukseni - olemme kaikki tuntevia ihmisiä, mutta eräiltä puuttuu täysin empatia ja heillä näyttää olevan varaa hyökätä agressiivisesti ja loukkaavasti asiallisesti kirjoittavan kimppuun. Useimmiten täällä todellakin saa pahan mielen. Toivon, että joku edes joskus ottaisi vastaan ja pohtisi, mita Jumalan Sanassaan asioista sanoo ja voisi pohtia kirjoitustani siltä pohjalta. Jos olemme eri mieltä, sen voi ilmaista rauhallisesti, rakkaudellisesti ja Raamatun Sanalla perustellen.

    Nämä palstat ovat vapaat kenelle hyvänsä. Kirjoittajina on varmaan monia mielenterveyspotilaita, narsistisia persoonia, täysin epäraittiita ja väärässä hengessä toimivia uskonnollisia ihmisiä, Jumalan kieltäjiä ja sisäisiä patoutumiaan tänne muihin kirjoittajiin purkavia.

    Myös uskonsa tunnustavia erottaa käsitys luterilaisen kirkon tilasta. Osa näkee kirkon syvästi luopuneena ja Sanan totuuksia vastaan toimivana ja osa kokee raamatulle uskolliset, ns. konservatiivit uhkana.

    Mummomuori: "Mutta kaikkien näiden kirjoitusten perusteella olen päätellyt että kun tiukat konservatiivit saavat kirkon ojennukseen, niin he sanojensa mukaan alkavat perkaamaan seurakuntalaisia. Sitten ei enää hyvällä katsota."

    Pikku vertauskuva: "Siellä ollaan ihan toista joukkoa erottamassa. Et ole tainnut ehtiä seuraamaan tilannetta työkiireiden vuoksi? Osa on jo erotettu ja he rakensivat itselleen tukevan pikku paatin, muiden hakatessa kirkkolaivamme kannella heitä kaikilla mahdollisilla vehkeillä mitä käsiinsä saivat".

    On hämmästyttävää, että joku uskova kieltäytyy näkemästä kirkkomme luopumuksen tilaa ja puolustamaan kirkon epäraamatullisia ratkaisuja, jotka ovat perustuneet yleiseen humanismiin, tasa-arvoajatteluun, ja maailman päättäjien mielistelyyn. Raamatulle uskolliset, ns. konservatiivit, ovat marginaalinen ryhmä kansankirkossamme - liberaallien ja uudistusmielisten maallisiin päätöksiin heillä ei ole valtaa vaikuttaa. Kirkkolaivan kannella on todellakin hakattu niitä, joille Jumalan Sana on vielä Pyhän Jumalan Sanaa.
  9. Nimim. Tiedonjanoinen kysyy: ”…Miten luterilainen kirkko suhtautuu mm. tilanteeseen,…” ”Nämä asiat eivät ole itselleni itsestäänselvyyksiä, olen tottunut toisen kirkkokunnan ajatuksiin ja siellä ero on "no no", ellei sitten liittoa mitätöidä. Käytännössä eroja tapahtuu, mutta ne eivät ole kirkon silmissä eroja, ellei liitto ole mitätöity.”

    Varsinaisesti kysyt luterilaisen kirkon suhtautumista ja taustalla näyttää olevan halusi verrata kirkon suhtautumista kokemuksiisi toisessa kirkkokunnassa. Kaikissa seurakunnissa on vajavuuksia opetuksessa, olemmehan ihmisiä, mutta joissakin asioissa kirkossa voi tapahtua myös Sanasta luopumista, jossa suostutaan miellyttämään kaikkia ihmisiä ja mukaudutaan maailman mielipiteisiin. Room. 12:2 ”Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä.” Kaikissa asioissa, myös avioliiton suhteen on etsittävä ensisijaisesti Jumalan tahtoa sekä Sanasta, että seurakunnan pitkään jatkuneesta yleisestä käytännöstä ja yhteisestä ymmärryksestä.

    Kirjoitit: ”…ero on "no no", ellei sitten liittoa mitätöidä.”
    Luterilaisen kirkon opetus ja suhtautuminen avioeroihin on muuttunut ajan myötä. Vuosikymmeniä sitten kirkossa oli vielä mahdollista mitätöidä avioliitto, jos todellinen avioliitto syystä tai toisesta ei toteutunutkaan. Miehestä ja naisesta ei tullutkaan ”yksi liha” eli he eivät yhtyneet toisiinsa seksuaalisesti. Tiedän itse yhden tapauksen monien vuosikymmenien takaa, jolloin kirkossa solmittu avioliitto mitätöitiin – avioeroa ei siis tapahtunut, koska avioliittoa ei raamatullisessa mielessä edes ollut koskaan olemassa. Luonnollisesti he olivat vapaat avioitumaan tahollaan, sillä toteutuessaan avioliitto olisi heille ensimmäinen. Myös Martti Luther näki tämän asian raamatullisesti oikein. Hänen kantansa oli se, että avioliitto tulisi solmia kahdessa osassa. Ensin parin puolesta rukoiltaisiin ja sen jälkeen pari menisi yhteen ja heistä tulisi mies ja vaimo, sekä henkisesti, että seksuaalisesti. Kun avioliitto olisi todellisesti totta, niin sen jälkeen avioliitto voitaisiin vahvistaa virallisesti ja siunata ja iloita siitä seurakunnan edessä. Tähän perustui myös suomalaisen luterilaisen kirkon aikaisempi käytäntö avioliiton mahdollisesti mitätöimisestä, johon jo viittasinkin.

    Olisi ollut hienoa kuulla, minkä ”toisen kirkkokunnan” ajatuksia olet saanut kuunnella. Toisaalta, haluatko kuulla vain luterilaisen kansankirkkomme kannan, vaan etsitkö elämäntilanteessasi Jumalan Sanan totuutta ja Jumalan tahtoa? Jumalan tahto on aina hyvä. Kirkkokuntien kirjavat käytännöt eivät saa ratkaista.
    Kuunteleva kirkko: ”Kuitenkin luterilaisuudessa ollaan käsittääkseni armollisempia kuin joissakin toisissa piireissä, mitä avioeroon ja uusiin suhteisiin tulee.”

    Mitä on olla armollisempi? Pastori Antti Kylliäinen kirjoitti vuonna 1977 kirjan ”Kaikki pääsevät Taivaaseen”, koska häntä ahdisti ajatus iankaikkisesta kadotuksesta. Iankaikkisen tuomion mukana Kylliäinen kyseenalaisti myös sovitusopin, kadotuksen olemassaolon ja Jumalan kaikkivoipuuden. Kylliäinen päästäisi kaikki Taivaaseen, Jumalan Sanan mukaan vain ”harvat pelastuvat”. Kylliäinen on siis armollisempi kuin itse Jumala. Me emme saa tehdä valintoja sen välillä, mikä tuntuu meistä hyvältä ja pahalta vaan sen välillä, mitä Jumala Sanassaan sanoo ja mitä meidän halumme ja viettimme sanovat. Se ei ole helppoa, vaan vaatii usein paljon rukousta ja nöyrtymistä sen edessä, jolla on kaikki valta.
  10. Olen iloinnut lukiessani nimim. markkulievosen kommentteja. Hän jopa pystyy pysähtymään miettimään omia sanontojaan ja korjaamaan niitä! Tämä on harvinaista, sillä niin helposti uraudumme ja olemme hyvin jyrkkiä kannanotoissamme.

    Ensin “…ettei jumalaton psykologi voi ohjata ihmisen mieltä tervehdyttävään suuntaan…” ja sitten “Lienen kuvannut liian voimakkaasti ja kärjekkäästi asiaa”
    Juuri näin. Tunteiden ymmärtämiseen, empatiaan ja lähimmäisen henkiseen tukemiseen ja auttamiseen ei tarvita useimmiten edes psykologia. Erityisesti ihminen, joka on kokenut samankaltaisia tilanteita voi olla suurena henkisenä apuna surussa ja ahdistuksessa. Ahdistuneen lähimmäisen kanssa keskusteluun, joka on ensisijaisesti hänen kuuntelemistaan, on jokaisella oikeus ja myös velvollisuus. Ahdistunutta ei saa jättää yksin ja sivuuttaa hänen hätäänsä. Myös uskosta osaton voi lohduttaa oikein surevaa. Mitä tulee ns. Sielunhoitoon, niin on muistettava, ettei jokaisella uskovalle ole varsinaista sielunhoitajan tehtävää eikä lahjaa. Voi käydä niin, että uskova ohjataan kokouksessa sielunhoitoon henkilölle, joka on sielunhoitoon taitamaton. Jokaisella uskovalla on oma paikkansa seurakunassa, Kristuksen ruumiissa, ja meidän tulisi osata ohjata oikeat ihmiset sielunhoitotyöhön.

    “Niin, jos tarkkoja ollaan, niin Jeesus on psykologian esi-isä ja terapeutti“
    Tämä on totta. Jeesus tietää täydellisesti meidän mielemme, ihmisen psykologisen puolen. Itse Jumalan Sanalla voi olla vaikeissa tilanteissa hämmästyttävä terapeuttinen vaikutus. Tämä on otettava huomioon silloin, kun puhutaan sielunhoidosta, joka on aina uskovan ihmisen kautta tehtävää työtä, jossa sielunhoidettava ohjataan aina rukouksessa perimmiltään Jeesuksen hoidettavaksi.
    “…niistä parantuminen on vaikeaa. Mieluimmin niiden hyväksyminen ja vaikutuksen huomioiminen ja tiedostaminen on mielekkäämpää.”
    Erittäin tärkeä havainto. Hyvin vaikeita asioita kokeneella, myös uskovalla, muutosprosessi vie oman aikansa. On totuudellista ja rehellistä myöntää oma tila, tiedostaa missä mennään ja antaa sisäiselle eheytymiselle sen vaatima aika. Kaikista menneisyyden haavoista emme tässä ajassa kokonaan parane, vaan saamme tällaisina uskoa itsemme Jeesuksen Kristuksen seuraajiksi ja hänen opetuslapsikseen.

    Nimim. Mazdels viittasi Petri Paavolaan tässä yhteydessä. En tunne häntä. Sen verran voin sanoa, että joku Raamattua monin paikoin oikein opettava ei välttämättä ole lainkaan sielunhoitaja. Tässäkin tulee eteen kysymys, kenellä on mihinkin tehtävään Jumalalta saatu armolahja – jollakin opettamiseen, jollakin sielunhoitoon. Samalla ihmisellä ei välttämättä ole molempia lahjoja. Valitettava tosiasia mielestäni on se, että monilla uskovilla on erittäin vähäinen empatian kyky kärsivää lähimmäistään kohtaan. Oletko sinä sielunhoitoon sopiva, itketkö itkevien kanssa?
    Room. 12:15 “Iloitkaa iloitsevien kanssa, itkekää itkevien kanssa.”

    P.S. Nimim. 5012 Kiitos erittäin hyvästä kommentista. Usein uskovat hengellistävät asiat väärin ja lyövät vain lyötyä.
  11. Kysyt todennäköisesti sitä, mikä on luterilaisen seurakunnan ja Raamatun suhde ja sitten myös henkilökohtaisella tasolla: minkä mukaan uskova ojentautuu elämässään. Ensiksi on muistettava, että huomattava osa mm. helluntailaisista kuuluu myös evankelis-luterilaiseen kirkkoon eli elää ns. kaksoisjäsenyydessä. Suuret kristilliset kirkkokunnat jakaantuvat hyvin helposti eri painotuksiin ja viime aikoina tällainen jakaantuminen on tapahtunut helluntailaisuudessa sen jälkeen, kun Suomeen perustettiin helluntaikirkko - helluntailaisuudessa on havaittavissa ainakin kolme eri, toisistaan poikkeavaa ryhmittymää.

    Myös luterilainen kirkko on jakaantunut moniin solukkoihin. Luterilaisuutta ei voida käsitellä yhtenä kokonaisuutena, sillä opilliset painotukset ja seurakuntaelämä ovat hyvin erilaisia eri ryhmissä. Suomen luterilainen kirkko on erittäin laaja verkosto, johon kuuluu kirkollisia, viidesläisiä (Kansanlähetys, Suomen Raamattuopisto, Kansan Raamattuseura), SLEY:n (luterilainen evankeliumiyhdistys) jäseniä, lestadiolaisia, herännäisiä, rukoilevaisia ym. Kuulumisesta katto-organisaatiioon, kirkkoon, ei ole olemassa yhtä ainoaa vastausta.

    Mainitset ”tunnettuina kristittyinä” muutamia nimiä, jotka eivät ole tulleet millään lailla tunnetuiksi kristittyinä vaan aivan muista ansioistaan tai tekemisistään. Jokainen, joka ei usko Jeesukseen, puhuu kirkosta pääasiassa vain kirkkolaitoksena eikä näe kirkkoa eikä seurakuntaa Jeesukseen uskovien yhteisönä, Kristuksen yhtenä ruumiina.

    Raamatun ja luterilaisen kirkon suhde on selvitetty ja se on kirjattu luterilaisen kirkon tunnustuskirjohin. Niihin tutustuva saa selvän käsityksen siitä, mistä on kysymys. Totuus lienee se, että hyvin harva vaivautuu niihin perehtymään. Jos luterilainen kirkko ei pitäydy omaan tunnustukseensa se on langennut pois omista juuristaan.

    Luterilaisesta kirkosta käytetään usein nimitystä kansankirkko ja sen mukaisesti kirkon luonne on suurin piirtein seuraava. Keskiössä on pieni ryhmä Jeesukseen uskovia, Jumalan lapsia. Seuraavassa ”ympyrässä” on etsiviä ja myös uskonnollisia ihmisiä, joilla on jonkinlainen tietoisuus Jumalasta, mutta he eivät tunne Jeesusta Kristusta henkilökohtaisena Vapahtajanaan. Seuraavalla kehällä on laaja ryhmä, joka kyseenalaistaa Jumalan, Raamatun Sanan totuuden ja näkee kirkon vain sosiaalisena laitoksena ja yleistä humanistista palvelevan rakkauden sanomaa julistavana instituutiona. Maalliset arvot, kuten suvaitsevaisuus, vapaamielisesti oman mielen mukaan tulkittava Raamattu, armon sisäistäminen ilman sovitusta, anteeksianto ilman parannusta ja käsitys kaikkien ihmisten perimmäisestä hyvyydestä ovat usein pinnalla. Viimeisellä kaarella on sitten kirkkoon kuuluvia, jotka eivät käy kirkossa ja pitävät kirkkoa itselleen täysin tarpeettomana. Kansankirkon luonteen mukaisesti kirkon tulee julistaa evankeliumia kaikille, jotta joku voisi löytää pelastuksen ja päästä keskiöön, Jumalan lapseuteen. Ulommaiselta kehältä voi päästä Jeesuksen lähelle, keskiöön.

    Uskovan tulee aina ojentua elämässään Jumalan Sanan mukaan. Sama pätee kaikissa seurakunnissa – monissa vapaissa suunnissa on paljon äärikarismaattisuutta, epäraitista opetusta ja menestysteologiaa, josta on sanouduttava irti, koska se ei ole raamatullista. Jumalan Sana sitoo vain sen omaatuntoa, joka on Jeesuksen oma. Tärkeämpää on mielestäni pohtia, mikä on uskovan ja Raamatun suhde ja vielä tärkeämpää, mikä on sinun suhteesi Jumalan pyhään Sanaan.
  12. Hyvä ”Näinkö todella on?” Eri seurakunnilla on toisistaan poikkeavia näkemyksiä, mitä tulee mm. kasteeseen (Jumalan teko/meidän kuuliaisuutemme osoitus), uskoon tulemiseen (Jumalan suvereeni vaikutus/ meidän oma ratkaisumme), pelastus (yksin armosta/Jumalan ja ihmisen yhteistyö), pyhitys (Kristus on pyhityksemme/voimme pyhittyä kilvoittelemalla) jne. Keskityn tässä viestissäni esillä olevaan asiaan eli kasteeseen.

    Luterilainen kirkko opettaa todellakin, että kasteen armossa Jumala hyväksyy pienen vauvankin omaksi lapsekseen. Sen sijaan kirkko ei opeta, että kastamaton vauva joutuisi kuoltuaan kadotukseen. Pelastusasiassa saamme jättää kaikki lähimmäisemme sen Jumalan käsiin, joka on suuri armossa ja laupeudessa. Luterilaisen kirkon toinen pelastukseen vaikuttava asia, sakramentti, on ehtoollinen. Ehtoollinen on kirkossa ateria, jossa syntinen kohtaa uskossa ehtoollista nauttiessaan Jeesuksen veren ja ruumiin ja niin hän nauttii sovituksen aterian ja saa vahvistusta uskoonsa iankaikkisesta pelastuksesta. Tässäkään sakramenttiasiassa kirkko ei kuitenkaan opeta, että ehtoollisella käymätön olisi kadotuksen lapsi. Niin kasteeseen kuin ehtoolliseenkin vapaissa suunnissa suhtaudutaan eri tavalla, ne eivät välitä pelastusta. Niinpä vapaissa suunnissa korostetaan sitä, että ehtoollinen on Jeesuksen muistoateria ja kaste uskovan kuuliaisuuden osoitus Jumalalle.

    Emme saa tehdä pelastusasiasta liian monimutkaista. Asiaa kuvaa Raamatussa mainittu ristin ryöväri, joka ristillä roikkuessaan kääntyi vähän ennen kuolemaansa Jeesuksen puoleen. Jeesus lupasi tuolle katuvalle rikolliselle iankaikkisen autuuden kirkkaudessa. Pelastunut ristin ryöväri ei ennättänyt käydä kasteella, ei käydä ehtoollisella, ei yrittää elää pyhitettyä elämää eikä hyvittää tekemiään vääryyksiä. Jeesuksen pelastava Sana riitti.

    Kirkon tärkein pelastuksen välittämä asia onkin Sanan sakramentti, sillä Raamatun mukaan usko tulee Sanasta. Pelastuksen välittäjiä sakramentteja, luterilaisessa kirkossa on siis nuo mainitsemani kolme. Mm. katolilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa sakramentteja on paljon enemmän. Sakramentti on vieras sana vapaissa suunnissa, mutta sanan takana on vakava kysymys siitä, mikä vaikuttaa ihmisen pelastukseen hänen iankaikkiseksi parhaakseen.

    Kerroit eronneesi kirkosta, koska kirkko ei antanut helpotusta kirkollisveroasiassa. Luterilaisen seurakunnan kirkollisverosta päättää paikallinen kirkkovaltuusto ja vero on suunnilleen 1,5%. Monissa vapaissa suunnissa opetetaan Jumalan Sanana, että seurakuntalaisten on annettava tuloistaan 10% Jumalan valtakunnan työlle, joka käytännössä tarkoittaa oman seurakunnan työn tukemista. Veroasiassa ei voi saada helpotusta seurakunnalta, sillä sitä ei määrää seurakunta, vaan Jumala. Sinun on näin ollen mahdotonta liittyä moniin vapaisiin suuntiin. Jumalan rakkaus vaatii toimimaan niin, että muut uskovat tukevat taloudellisesti seurakuntalaista, jonka tulot eivät riitä toimeentuloon ja kärsii puutetta. Ellei niin tehdä, niin kymmenyksistä on tehty lakihenkinen, vääränlainen, vaativa laki.

    Jos oma tai pienen vauvasi pelastuminen askarruttaa ja ahdistaa sinua, niin asialle voi tehdä jotain. Voimme aina tunnustaa syntimme Jumalalle, jo pyytää Jeesusta henkilökohtaiseksi Vapahtajaksemme ja Herraksemme. Jumala ottaa kaikki katuvat ja Herraa avukseen huutavat vastaan ja saamme olla Jumalan rakkaita lapsia. Oman vauvan voit siunata Jeesuksen Kristuksen nimessä, rukoilla hänen puolestaan ja toimia niin, että kasvaessaan hän saa kuulla hyvästä paimenesta, Jeesuksesta. Eri kastenäkemyksiin ei tarvitse kompastua, sillä pelastusasiassa ratkaisevaa on armo Jeesuksessa, eikä kasteoppi.
  13. Muutamia havaintoja avauksesta: "Ymmärtääkseni luterilaisuudessa usko käsitetään luottamukseksi, siis tunteeksi."
    Luterilaisuudessa uskoa ei käsitetä tunteeksi, vaan luottamukseksi Jumalan Sanaan myös tunteitamme vastaan. Myös mainitsemasi evankelista Kalevi Lehtinen painotti sitä, että Jumalaan luottava usko on veturi ja tunteet tulevat aina jälkijunassa. Uskossa luotamme Jumalan hyvyyteen ja huolenpitoon myös niinä aikoina, kun elämme vaikeita vaiheita eikä tunteitamme kohottavia välittömiä rukousvastauksia tulekaan ja koemme ahdistusta.

    ”Vapaakirkoissa ja muun muussa viidesläisyydessä (KRS)”
    Vapaakirkko ei kuulu viidesläisyyteen. Suurin viidesläinen liike on Kansanlähetys ja koko viidesläisyyden käynnistäjä ja edelleen vahva tekijä on Suomen Raamattuopisto. Viidesläisyys ei ole opillisesti yhtenäinen liike, vaan sekä Kansanlähetys ja Raamattuopisto ovat opillisesti eri linjoilla lain ja evankeliumin suhteen kuin Kansan Raamattuseura.

    ”Viidennelle herätysliikkeelle tyypillinen vaatimus henkilökohtaisen uskonratkaisun välttämättömyydestä on kuitenkin ristiriidassa niin uskon syntymistä koskevan Augsburgin tunnustuksen 5. artiklan kuin sidottua ratkaisuvaltaa koskevan 18. artiklan kanssa.”
    Herätysliikkeet korostavat todellakin sitä, että meidän on käännyttävä syntisinä ainoan armahtajan, syntiemme sovittajan, Jeesuksen Kristuksen puoleen. Esittämäsi ristiriita on näennäinen ja johtuu lain ja armon sekoittamisesta toisiinsa. Vaatimus uskon ratkaisusta on lain puhuttelua uskosta osattoman omalletunnolle, mutta vaatimus eli laki ei pysty synnyttämään uskoa. Usko on aina Jumalan lahjaa, ja tämän lahjan Taivaallinen Isämme antaa niille, jotka tunnustavat syntinsä ja ottavat vastaan Jeesuksen ristillä tekemän sovituksen. Mainitsemissani liikkeissä katsotaan, että ratkaisuvalta on sidottu ja syntinen ihminen voi ottaa Jeesuksen vastaan vain silloin, kun Pyhä Henki tekee aloitteen ja vaikuttaa. Joh. 6:44: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä.”

    Tilannetta kuvaa ahtaan portin yläpuolelle kuvitellut plakaatit. Portin ulkopuolella näemme tekstin: ”Tee ratkaisu ja ota vastaan Jeesus”. Tultuamme sisäpuolelle katsomme taaksemme ja näemme tekstin: ”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät”.

    ”Kansan Raamattuseuran opetus onkin lähellä vapaakirkollisuutta, jossa ihminen ja hänen ratkaisunsa on kaiken mitta.”
    Näin asia varmasti on. Valtaosin viidesläisyydessä ollaan kuitenkin eri linjoilla.

    ”Onko väljä kansankirkollisuus sivuuttanut myös Augsburgin tunnustuksen 6. artiklan, joka kehottaa kuuliaisuuteen ja hyviin tekoihin?”
    Kirkko on todellakin hyvin väljä, kun siihen kuuluu myös viidesläisyydesetä hyvin erilainen lestadiolaisuus suurimpana liikkeenä. Esittämäsi kysymys on hyvin vakava ja jokaisen uskovan tulee siihen omalta osaltaan vastata. Juudan kirje on hyvin puhutteleva: Juuda haluaisi puhua rakkauden evankeliumista, mutta sisäisen pakon ajamana joutuu ottamaan esille ne, jotka eivät ole Sanalle kuuliaisia vaan elävät räikeässä synnissä. He puhuvat armosta, mutta elämällään kieltävät Herranasa ja Vapahtajansa.
    Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.
    4 Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen.
  14. Kiitos kommentistasi nimim. Tästäkö on vaiettava. Pointtini oli siinä, että meidän uskovien tulee keskittyä Jeesukseen ja hengen ravintoa meille antamaan Raamattuun. Toivoin, että tämä keskustelufoorumi voisi rakentaa meitä yhteisestä uskosta, Raamatun ilmoituksesta voitaisiin vaihtaa mielipiteitä ja tuoda esille omia näkemyksiä ja rukoilla niiden puolesta, jotka avautuvat elämäntilanteistaan ja kipeistä asioistaan. Olen pettynyt, koska pääasia on täällä hyvin pienessä roolissa. Haluaisin keskustella enemmän uskosta kuin harhoista.

    Mitä tulee kannanottoosi helluntailiikkeestä, niin valitettavasti joudun olemaan kanssasi samaa mieltä. Kysymyksessä on pakko olla hengellinen sokeus, sillä harhaopin tunnistava ei voi vain vaieta ja peittää pahuutta. Liikkeen johtoporras kantaa päävastuun. Osut naulan kantaan todetessasi, että monille ei kelpaa rakkaus totuuteen. Minusta tuntuu aivan käsittämättömältä, että Raamattua tutkiva Jeesuksen seuraaja voisi edes kuvitella, että Jeesus antaisi jollekin tehtäväksi osoitella ihmisiä sormella ja kaataa heitä ”tulta”-huudoillaan. Mainitsit Selkomaan ja Seinäjoen toiminnan.

    Olen huomannut, että Selkomaata avoimesti kannattavat ja ihannoivat eivät pysty keskustelemaan rakkaudellisesti ja rakentavasti Jumalan Sanasta. Eilen kommentoin ja esitin ajatuksiani Jeesuksen sanoista, ettei meidän tule turhia hokea, kuten fariseukset tekevät – vimmainen vastaus tuli sellaisen ihmisen taholta, joka on avoimesti Selkomaan ”hengen” puolella. Miksi niin, kun omia mielipiteitä voi esittää rauhallisesti ja mahdollisesti esittää jokin tarkentava kysymys? Väärässä hengessä on totuuden vastustamista. Näin siitäkin huolimatta, että henkilö olisi uskova – jo osallisuus väärään ja epäraittiiseen hengellisyyteen tuottaa tavalla tai toisella huonoa hedelmää.

    Aamoksen kirjassa kerrotaan Jumalaa ylistävästä seurakunnasta, jonka sydän ei ollut kuitenkaan oikeassa suhteessa Herraan. Jumala ei sellaiseen mielistynyt: ”Vie pois minun edestäni virttesi pauhina, en tahdo kuulla sinun harppujesi soittoa.” Ylistys voi olla saman asian jatkuvaa pitkäkestoista toistoa, jossa toteutuu Jeesuksen varoitus ”älkää tyhjiä hokeko”. Meillä ei ole pääsyä Jumalan luo ylistyksemme kautta, vaan Jeesuksen veren kautta. Olet oikeassa huomauttaessasi, että ylistys voi olla tyhjänpäiväistä. Huomionarvoista on, että taiteilijoiden ja poppaukkojen lumoavat kirjoittavat välillä hyvin rakkaudellisesti ja hyväksyvästä – hehän suvaitsevat kaikenlaista, sekaisin oikeaa ja väärää henkeä. Seuraavassa viestissä heistä huokuu sitten jo viha niitä kohtaan, jotka eivät suostu ottamaan vierasta tulta temppeliemme alttareille.

    Nimim. ”Ei silmiään ummistaa” kirjoittaa hyvin asiallisesti ja on kauhuissaan, että harhainen julistaja DH (lienee David Hertzog?) on kutsuttu hänen kaupunkiinsa iloa tuomaan. Harhaoppien suosimisesta ja hengellisestä sokeudesta kertoo omalta osaltaan sekin, että hyvin maltillinen kirjoitus tuottaa heti kaksi miinusta.
    Onko lopulta vain harva tänne kirjoittava Jeesuksen oma ja Raamattuun omantuntonsa sitonut kristitty? Miksi niin moni ottaa vastaan torontolaisuuden väärähenkiset jälkimainingit ja raivokkaasti puolustaa maininkien harjalla surffailevia Selkomaata, Hertzogia ja jopa Hinniä? Herra sen tietää. Elämme Jeesuksen paluuta edeltävää lopun luopumisen aikaa ja monet luopuvat näissä tsunameissa uskostaan ja menevät eksyksiin.

    Teen nyt niin kuin Tomumaja ja poistun tämän kommenttini jälkeen näiltä palstoilta. Tomumaja kertoi olleensa täällä seitsemän vuotta ja saaneensa masennusta ja epäuskoa sydämeensä, hän kirjoitti, että Jumala korjasi aina sitä, mitä nämä palstat särkivät. Olen kiitollinen siitä, että viime sunnuntaina sain helluntaikirkossa kuulla elävää, syvällistä Sanaa, ylistää Jumalaa ja kokea uskovien yhteyttäkin. Pyhän Hengen virvoitus on aina Jumalan ihme. Kauniiksi lopuksi: Kasvakaa armossa ja Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Taivaan Isän siunausta teille ja hyvää matkaa perille asti Taivaan kotiin! T: Natanael.
  15. Hei Sarisusannass73!

    Ota rohkeasti yhteyttä seurakuntaan, varmaan joku sieltä voi koukata ja kuljettaa sinut seurakunan tilaisuuksiin. Täällä on omalla paikkkakunnallani monilapsisen perheen yksinhuolatajaäiti, jolla on taloudellisestikin hyvin vaikeaa - seurakuntalaiset hakevat ja vievät koko perheen jumalanpalveluksiin.

    Tarkoitus on, että palvelisimme toinen toisiamme. On vaikea ajatella kristillistä seurakuntaa, jossa ei olisi palveluhalukkuutta mm. kyyditysten suhteen - jos joku antaa rahaa kolehtiin, mutta sivuuttaa lähimäisen auttamisen, minkä arvoinen hänen uhrilahjansa on?
  16. Tähkäpää: "Pyhä Henki...toimii sen ihmisen kautta, jonka sydän on puhdistettu Jeesuksen verellä ja joka Hänessä pysyy, kuten Joh. 15:5 sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää; sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."

    Juuri tätä tarkoitin, Jeesuksessa pysymistä, totuuden tien seuraamista ja sydämen puhdistamista Jeesuksen sovintoverellä. Kuinka ihminen, joka itse ei elä totuudessa, voi erottaa henkien erottamisen armolahjalla jonkun toisen, joka ei elä ja puhu totuudessa? On tärkeää kuitenkin ymmärtää ja tunnustaa, että olemme kaikki sekä vajavaisia, että syntiin lankeilevia Jeesuksen seuraajia. Armolahjat annetaan armosta, eikä ansiosta. Jumala antaa armolahjojaan kaikille armahdetuille syntisille. Siihen saamme uskoa, antoihan Hän armolahjoja runsaasti myös Paavalille, joka sanoi olevansa syntisistä suurin.

    En tarkoittanut millään tavalla ansioppia, vaan Jeesuksen seuraamista kirjoittaessani aikaisemmin: "Henkien erottamisen armolahjalla varustetulla on oltava ”herkkä tunto Jumalan Sanan edessä” ja ojentauduttava omassa elämässään Jumalan Sanan mukaan – jos hän ei itse kilvoittele oikealla elämän tiellä, kuinka hän voi arvioida oikein, jos jossakin ollaan menossa väärän hengen perässä harhapoluille?"
  17. Ihan hyviä ajatuksia kylvämisestä ja niittämisestä. Mutta, Tähkäpää, tarkoitatko todella sitä, mitä sanot: "Muistetaan Niiloa rukouksin". Jos viittaat Niilo Ylivainioon, niin hänhän on jo kirkkaudessa, eikä tarvitse enää meidän esirukouksiamme. Eräs ortodoksiystäväni on kertonut, että he rukoilevat edesmenneitä seurakunnan pyhiksi kanonisoituja henkilöitä suojelemaan heitä ja lisäksi he rukoilevat edesmenneiden omaistensa pelastumista iankaikkisesta kadotuksesta. En ole koskaan kuullut, että helluntailaisuudessa muistettaisiin rukouksin vainajia.

    Kysynkin, millä tavala ja miksi meidän tulisi muistaa edesmenneitä rukouksin? Ymmärrän kyllä, että et viittaa mitenkään ortodoksien tapoihin, mutta mikä on helluntailaisten käytäntö tässä asiassa?

    Jeesuksen sanojen perusteella meidän tulee antaa anteeksi kaikille niille, jotka parjaavat meitä ja tekevät meille vääryyttä. Siinä sanoit totuuden. Sen pohjana täytyy olla syvä tietoisuus siitä, kuinka suuret syntimme ovatkaan Jumalan edessä ja nekin olemme saaneet anteeksi Herralta ja Vapahtajaltamme. Suuret syntinsä anteeksi saaneessa Pyhä Henki vaikuttaa anteeksiantavaa mieltä. Jumalan siunausten valtakunta on anteeksiantamisen valtakunta.

    Se ei kuitenkaan tarkoita vääryyksien katsomista sormien läpi, vääryyksien totaalista unohtamista ja hengen yhteyttä vääryyttä tehneen kanssa. Uskovien yhteys syntyy vain niiden välillä, jotka tunnustavat omat syntinsä Jeesukselle ja elävät anteeksiannossa Herransa kanssa. Varmasti Paavali antoi omasta puolestaan anteeksi Korintin seurakunnan vääryyden tekijöillä, vaikka kehotti muitakin karttamaan valheveljiä ja jopa erottamaan seurakunayhteydestä sellaisen, joka jäi elämään syntielämäänsä tekemättä siitä parannusta. Meidän on katkeruutta välttääksemme annettava anteeksi kaikille (henkinen puoli), Jumala antaa anteeksi kuitenkin vain niille, jotka tunnustavat syntinsä Jeesukselle Kristukselle (hengellinen puoli).

    Me haluamme niin paljon rakkautta ja hyväksyntää kaikkien kanssa, että meidän on vaikea ottaa todesta raamatullinen seurakuntakuri. Raamatun Sanalle kuuliaisuus on kuitenkin siunausten tie - onko seurakuntakurin "kylvö" kokonaan unohdettu? Niitämmekö monien keskustelijoiden esille ottamia harhaoppeja ja väärää hengellisyyttä juuri siksi, että seurakuntakuria ei enää nykyään kylvetä elopeltoon? Jeesuksen kylväjävertauksessa kylväjä kylvi peltoon Jumalan Sanaa. Voiko kylvämisen ja niittämisen laki tarkoittaa kaikkea Sanan totuuden esillä pitämistä? Totuuden Sanan kylväjä ei saa palkkaa ihmisiltä (uskonnolisten hyväksyntää ja suosiota), vaan Jumalalta (Hänen armonsa ja rakkautensa).

    Ensisijaisesti Jumalan Sanan on aina puhuteltava meidän omaa sydäntämme ja meidän on itse pidettävä tilivälit lyhyinä Jumalan kanssa - annammeko me uskovat Jumalan kylvää totuuden suolaista Sanaa omaan sydämeemme, jotta voisimme elää armossa ja totuudessa?

    Paavali ei kylvänyt rakautta ja hyväksyntää kaikkien ihmisten ja tekojen ylle. Hän kylvi ennen kaikkea Jumalan Sanan totuutta, että ihmiset voisivat tulla totuuden tuntoon, tunnustaa syntinsä ja päästä iankaikkiseen elämään johtavalle tielle. Paavali myös rakasti ja siksi hän kertoo nuhdelleensa kyynelsilmin. Vieläkö tänään seurakunnissa kylvetään totuutta rakkaudessa. Vieläkö seurakunnassa evankeliumin saarnaaminen ja Sanan kylväminen tarkoittaa sekä lain, että armon julistamista`
  18. Henkien erottamisen armolahjan omaava varmaankin tunnistaa ja kokee sisällään, jos jokin ei ole oikeasta hengestä. Henkilön on myös luettava ja tutkittava runsaasti Sanaa, jotta hän voi nähdä, jos jokin menee ”yli sen, mikä on kirjoitettu”. Henkien erottamisen armolahjalla varustetulla on oltava ”herkkä tunto Jumalan Sanan edessä” ja ojentauduttava omassa elämässään Jumalan Sanan mukaan – jos hän ei itse kilvoittele oikealla elämän tiellä, kuinka hän voi arvioida oikein, jos jossakin ollaan menossa väärän hengen perässä harhapoluille?

    On pakko kysyä, onko todellista Pyhän Hengen antamaa henkien erottamisen armolahjaa hyvin vähän meidän uskovien keskuudessa. Joudumme tämän tästä suuriin ristiriitoihin ja jopa kahnauksiin toistemme kanssa. Hyvästä esimerkistä käy suhtautuminen Suomessa äsken vierailleeseen David Hertzogiin, jota seurakunnan päättäjät, TV7:n johto ja monet kauan uskon tiellä vaeltaneetkin pitivät palavana hengen miehenä. Samalla hyvin monet olivat varmoja siitä, että Hertzog toimii väärässä hengessä ja hänen jakamansa tuli on väärää tulta. Samankaltaisesti toisilleen vastakkaisia ajatuksia herättää myös helluntaisaarnaaja Marko Selkomaa. Millä tavalla seurakunnassa päätetään ja hyväksytään, kenen kautta tulleessa arviossa on toiminut henkien erottamisen armolahja?
    Käykö usein niin, että seurakuntalaisten, Jeesuksen omien, keskuudessa olevia armolahjoja ei seurakunnan johto osaa etsiä, kysellä, eikä rohkaista niiden käyttöönottamiseen? Ovatko seurakuntamme liian paimen- ja työntekijäkeskeisiä ja he päättävät kutsutuista puhujista ja linjauksista, vaikka heiltä puuttuisikin henkien erottamisen armolahja? Eikö kukaan osannut arvioida taannoisen torontolaisuuden harhaa ja väärähenkisyyttä tai nykyisen voimaevankelioimisen ja äärikarismaattisuuden vaaroja?

    Eikö henkien erottamisen armolahja toimi nykyään niin, että Jeesuksen seuraamiseen sitoutuneet seurakunnat pysyisivät edes kohtuullisen raittiina opissaan? Tuntuisi hyvältä, jos seurakunnan päättäjät olisivat tietoisia jollakin seurakuntalaiselle olevasta henkien erottamisen armolahjasta ja pyytäisivät häntä mukaan rukoilemaan ja keskustelemaan kanssansa.
  19. Nim. joo_joo:n sydämen vuodatus kyllä ns. puhdistaa pöydän – avoin tilitys ja samalla niin surullinen. Emme ole samalla viivalla, meillä kaikilla ei ole samanlaiset lähtökohdat elämäämme – monet meistä kantavat tavalla tai toisella lapsuutensa haavoja koko elämän ajan. Kerroit, että sinut pistettiin jo lapsena matalaksi ja olet kokenut huonommuuden tunnetta siitä lähtien. Missä sitten lienetkin, oletko koskaan käynyt missään seurakunnassa, siellä on seurakuntalaisten joukossa muitakin alemmuudentuntoisia?

    Kerroit, että isäsi tuli uskoon. Tapahtuiko hänessä muutosta, joka voisi antaa toivoa sinullekin? Voisitko ymmärtää isäsi viimeisten vuosian käytöksen dementiasta johtuvana? Seurakunnissa on pienryhmiä, joissa asioita ja tuntemuksia voidaan jakaa ja rukoilla toistensa puolesta. Isäsi varmasti kävi seurakunnassa, sai sielulleen ravintoa Raamatun Sanasta ja rukoili. Olet jäänyt aivan liian yksin – etsiydy uskovien yhteyteen, siellä annetaan toivoa niille, joilla toivoa ei ole. Jeesus rakastaa sinua ja haluaa auttaa sinua. Ei ole olemassa katkeruutta, vihaa, jota ei voida saada Jeesukselta anteeksi – eikä ole olemassa uskovaa, jossa armo ei vaikuttaisi niin, että hänkin haluaisi antaa anteeksi lähimmäisilleen. Monissa seurakunnissa on sielunhoidollisia säännöllisiä tilaisuuksia, joiden vetäjinä toimii ns. ”alhaalta pelastuneita” – ihmisiä, jotka joskus olivat menettäneet elämänsä hallinnan.

    Jaettu elämäntarina on kuin silta Matti-kirkkoherran avaukseen, jossa hän sanoo: ”Meillä kaikilla on luontainen taipumus nähdä selvästi toisten synnit ja heikkoudet. Mielellämme näemme parannuksen teon tarpeellisuudenkin, kunhan se ei vain kohdistu omaan elämäämme.”

    Eikö meillä monilla ole taipumus nähdä omat heikkoutemme, kiertää niiden kanssa kehää ja joutua itsesyytösten ja vähättelyn oravanpyörään? Koemme ja pidämme totena, että me olemme huonompia kuin toiset ja muut eivät varmaankaan kamppaile niiden heikkouksien kanssa, joiden kanssa itse joudun elämään silmätyksin päivästä päivään. Alemmuudentunne ei kuitenkaan ole sama asia kuin synnintunto – alemmuudentuntoon tarvitaan rakkaudellista lähimmäistenkin tukea, mutta synnintuntoon auttaa vain Jeesuksen anteeksianto.

    Meillä kaikilla on taipumus ns. lakihenkisyyteen, joka saa meidät ajattelemaan, että omilla hengellisillä suorituksillamme saisimme Jumalan mielisuosiota ja näkyviä siunauksia elämässämme. Lakihenkisessä yhteisössä osa alkaa pitää itseään erityisen pyhinä ja Jumalalle otollisina ja kokee, että heidän vuolaat rukouksensa, hengelliset tehtävänsä, palvontansa ja antautumisensa on avain voitokkaaseen elämään. Osa masentuu kokiessaan, etteivät he koskaan tavoita noiden uskossaan vahvojen tasoa. He kokevat olevansa liian huonoja syntisiä, näkevät, etteivät he rukouksistaan huolimatta pääse syntisestä sydämestään eroon ja näkevät lankeilevansa ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein.

    Lakihenkisessä yhteisössä on aina ihmisiä, jotka kantavat jatkuvaa synnintuntoa sydämessään. Yhteisössä ei julisteta täyttä armoa syntisille, eikä tunnusteta sitä, että myös uskova on samalla uskossaan pyhä, mutta samalla myös edelleen Jeesuksen veren puhdistusta tarvitseva syntinen.
  20. Kiitos kysymyksestäsi nimimerkki ”U.U.”. Olet aivan oikeassa siinä, että aika usein olen kertonut esimerkeissä jostain ”helluntaiveljestä” ja kokemuksiani helluntaiseurakuntaan kuuluvista. Mainitsemasi ”eräs yksittäinen hengellinen yhteisö” on viesteissä esillä ennen kaikkea siksi, että tämä palsta on tarkoitettu keskustelupaikaksi sellaisesta eräästä yksittäisestä hengellisestä yhteisöstä, joka on nimeltään helluntailaisuus.

    En kuulu kuitenkaan niihin, joilla on omien kokemusten takia hyvin negatiivinen kuva koko helluntailaisuudesta – arvelen, että heitä ovat mm. nimimerkki Mazdels ja Rea Aalto. Minun on mahdotonta sanoa, onko heidän hyvin kriittisten kirjoitusten takana katkeruutta, vai tuovatko he vain rehellisesti ja avoimesti esille niitä tilanteita ja syitä, joiden takia he ovat joutuneet helluntailaisuudesta irtaantumaan. En kuulu myöskään niihin, jotka esittävät helluntailaisuuden kokonaiskuvan hyvin negatiivisena: monet ketjut näyttävät täyttyvän erittäin kriittisistä arvioista ja johtavan rajuihin ja osin asiattomiinkin väittelyihin. Olen ihmetellyt sitä, että monet kirjoittavat helluntailaisuuden pirstaloituneen ahneuden, vallanhimon ja riitaisuuden seurauksena sekä samalla on menetetty helluntaiherätyksen alkuperäinen suolaisuus. Tuollaisia kirjoituksia on täällä niin paljon, että helluntailaisuus-osiota lukevan on ollut niihin pakko törmätä.

    Tuoreeltaan on käynnistynyt taas uusi kriittinen ketju otsikolla ”Helluntailaisuus, mihin matkalla?” Siinä on kysymys tämän ketjun pääaiheesta, eli henkien erottamisen armolahjasta. Nimimerkki ”Valvoen ja rukoillen” haluaa lähestyä aihetta nimimerkin perusteella Jeesuksen seurassa, näin avaaja kirjoittaa: ”Helluntaiherätys ei kyennyt tunnistamaan Kathryn Kuhlmanin, ei Benny Hinnin, ei Reinhard Bonnken eikä monen muun kulttihahmon eksyttävää opetusta. Niinpä ei mikään ihme, että helluntaikirkon kärkievankelista on tällä hetkellä karismaattisen voimaeksytyksen tunnusmerkit omaava Marko Selkomaa.” Jokainen voi arvioida, onko Valvoen ja rukoillen –nimimerkillä oikea henkien erottamisen armolahja.

    Ymmärrän hyvin ja syvästi katkeroitumisen vaaran. Se tapahtuu silloin, jos meihin tai lähimmäisiimme kohdistuu vääryys ja kaltoinkohtelu, mutta emme osaa vihan tunteella itseämme ja oikeutta puolustaa. Emme osaa toimia Jeesuksen kehotuksen mukaisesti: ”Vihastukaa, mutta älkää syntiä tehkö”. Kun ahdistuksen tunnetta ei vihastumisella pureta oikeaan kohteeseen, niin viha jää sisällemme ja kohdistuu itseemme aiheuttaen pidemmän päälle masennusta ja katkeruutta.

    Esittämäsi jatkokysymys on asiallinen. Voisin sitä myös laajentaa: voiko Pyhä Henki toimia ihmisen kautta, jolla on vähänkään rakkaudettomuutta, pahoja ajatuksia lähimmäisiään kohtaan, vähänkään kateutta tai vähänkään ylpeyttä. Kyllä voi – meissä kaikissa on, jos sen vain suostumme näkemään, hyvin paljon kaikenlaista synnillisyyttä. Jeesus voi Pyhässä Hengessä toimia niiden uskonveljien ja –sisarten kautta, jotka tunnustavat syntinsä Jeesukselle, tekevät synneistään parannusta ja luottavat siihen, että Jeesuksen veressä on voima puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä ja pitää meidät uskossa Jumalan silmissä pyhinä. Me olemme kaikessa puolinaisia – sinun uhrisi Jeesus, on kokonainen.
    21. 11 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt