natanael

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

265

  1. Kiitos itsellsesi palautteesta ja avoimuudestasi! Tämän tästä joudun ihmettelemään kahta asiaa:

    1. Hyvin monien uskosta osattomien, ns. maailman ihmisten taholta tulevaa ystävällisyyttä ja auttavaisuutta. Heissä vaikuttaa usein empaattinen, inhimilllinen rakkaus syvästi koskettavalla tavalla.

    2. Hyvin monien uskonsa tunnustavien taholta tulevaa vihaa, vääryyttä ja räikeää syntielämää. Heissä voi vaikuttaa sellainen tuomiohenkisyys ja kovuus, jossa ei samastuta lähimäisen tilanteeseen sydämen tasolla lainkaan. Raamattu kertoo ns. lopun ajoista, jolloin luovutaan elävästä yhteydestä Jeesukseen. Siitäkö on kysymys? Onko monissa uskovissa vain jumalisuuden ulkokuori?

    2.Tim. 2 "Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia; heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman. Senkaltaisia karta."

    Maailman ihmisten pitäisi tunnistaa uskovat tästä merkistä: Fil. 4:5 "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."
  2. Näyttää siltä, että olet luterilainen ja olet tullut vierailemaan helluntailaisuus-palstalle, se on aivan hyvä ja oikein. Luterilainen ja helluntailainen toki voivat keskustella elämästä, omasta tilanteestaan ja seurakunnallisista asioista kohdatessaan toisiaan kaduilla, toreilla ja kahviloissa. Ajattelet, että arkkipiispaa saa arvioida vain kansankirkon jäsen, näinkö on?

    Kenen asialla arkkipiispa iikkuu ja kenen valtuuttamana hän viimeaikaisia mielipiteitään on tuonut julki? Kuten tiedät, kaikki uskovat kuuluvat Kristuksen ruumiiseen, joka on yksi, kaikkien Jeesuksen seuraajien muodostama seurakunta. Sitten on olemassa näitä eri kirkkoja ja seurakuntia, joilla on omat linjauksensa ja opetuksellisia eroavuuksia.

    Arkkipiispa käyttää jullkisuudessa puhuessaan kirkon ääntä sen ylimpänä toimenhaltijana. Samalla hänen tulisi olla puheineen Raamatun totuuksien takana ja näin puhua myös kaikkien Raamattu-uskollisten uskovien puolesta. Monet luterllaiset ovat olleet sitä mieltä, että arkkipiispa on puhunut "suunsa ohi" ja hänen kannantottonsa ei ole edes kirkon yleisesti hyväksymä kannanotto. Onko Mäkinen tietoinen siitä, että TV:ssä ja muissa medioissa hän on kirkon ääni?

    Paavali puhui eri tavalla eri seurakunnille riippuen seurakunnan sen hetkisestä tilanteesta. Hänen kirjeensa korinttolaisille osoittaa Paavalin tiedostaneen selkeästi, missä roolissa hän toisen korinttilaiskirjeen kirjoitti:

    2.Kor.13 "Olen edeltäpäin sanonut ja sanon edeltäpäin niille, jotka ennen ovat syntiä tehneet, ja kaikille muille-niinkuin silloin sanoin, kun olin toista kertaa tykönänne, samoin nytkin, kun olen poissa-etten, kun taas tulen, ole teitä säästävä,
    koska te etsitte todistetta siitä, että minussa puhuu Kristus, joka ei ole heikko teitä kohtaan, vaan on teissä voimallinen. Sillä vaikka hänet ristiinnaulittiin, kun hän oli heikko, elää hän kuitenkin Jumalan voimasta; olemmehan mekin hänessä heikot, mutta me elämme hänen kanssaan Jumalan voimasta teitä kohtaan."

    Lyhyesti sanottuna: Korinttin seurakunta oli mennyt harhaan ja harhaoppi oli langettamassa koko seurakuntaa pois pelastavasta evankeliumista. Paavali puhui Kristuksen suula, ei omasta puolestaan eikä seurakunnan edustajana. Jos joku näkee, että arkkipiispa on viemässä laumaansa harhaan, niin jokaisella uskovalla on Jumalan Sanasta arvovalta ottaa asiaan kantaa ja ilmaista oma mielipiteensä.

    Samallla tavalla luterilainen voi huomata ne monet äärikarismaattiset väärähenkisyyden aallot, jotka käyvät helluntailaisten piirissä. Ne voi ja saa sanoa ääneen. Harhaoppien ja väärähenkisyyden kohdalla meillä on jopa Jumalan antama Sanaan perustuva arvovalta tuoda totuus julki. Kunhan se totuus esitetään niin, että siinä on rakkautta totuudessa.

    Pidän itse hyvänä ratkaisuna sitä, että luterilaista kirkkoa käsiteltäisiin luterilaisuus-osiossa ja helluntailiiketä täällä helluntailaisuus-palstalla. Tällainen ruodussa pysyminen olisi mielestäni suotavaa. Kyllä eri palstoilla saa vierailla kuuluipa sitten mihin seurakuntaan hyvänsä. Nämähän ovat kaikille avoimia keskustelupalstoja. Siitä on näyttönä täm sinun "vierailusi".
  3. Ketju on jo niin pitkä, että vähitellen se luisuu pois aloitetusta aiheesta ja avauksesta. On tunnustettava, että nimim. Auroraborealis on ollut hämmästyttävän avoin, rehellinen ja asiallinen keskustelija. Se on poikkeuksellista ihmisen kanssa, joka kertoo luopuneensa uskosta. Erittäin poikkeuksellista pitäisi olla se, että uskossa oleva on keskustelussa hyökkäävä, toista mitätöivä ja itseään korostava äärimmäisen jyrkkine väitteineen. Usein näyttää siltä, että juuri uskonsa tunnustavat käyvät näillä palstoilla peräti lapsellista kinaa keskenään - näin minä olen sen kokenut. Todennäköisesti seurakunnassa tai kasvokkain kohdattaessa he olisivat paljon pehmeämpiä.

    Ehkä takana on se, että monet kirjoittavat ovat hyvin nuoria tai juuri uskoon tulleita - moni ei ehkä harkitse eikä varsinkaan hiljenny ajattelemaan, kuinka asia olisi hyvä asiallisesti ja rakkaudellisesti ilmaista. Varmaan jälkeenpäin moni tajuaa, että aivan noin ei olisi pitänyt vastata. Totuus itsessään on suolaista, mutta mistään hyökkäävyydestä ei ole kysymys.

    Kol. 4:6 "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata."

    Auroraborealiksen avoimuus on saanut ainakin minut ymmärtämään häntä. Hänen elämänsä on ollut äärettömän raskasta, koettelemukset ovat selvästi menneet yli voimien - kun arjen elämässä ei ole ollut odotettua ja pyydettyä Jumalan siunausta, niin askel askeleelta lankeamiset ovat seuranneet toisiaan ja viimein Jumala on tuntunut liian kaukaiselta. Auroraborealis ei ole nähnyt paluun mahdollisuutta. Ymmärrän häntä. Moni pääsee niin helpolla, moni tänne kirjoittava ei tiedä suurista koettelemuksista, raskaista vastoinkäymisistä ja ihmisten kovuudesta juuri mitään. Monille uskoville Taivaan Isän huolenpito tarkoittaa näkyvää onnea ja auvoisia päiviä. Moni uskovakin voi todellisesti kärsiä tavalla, joka inhimillisesti tuntuu kohtuuttomalta.

    Samalla kun tunnen sympatiaa Auroraborealista kohtaan, olen hänen tilanteestaan myös surullinen. Jumalan Sanaa uskossa ollessaan seurakunnan tilaisuuksissa julistaneena hänen pitäisi ilman muuta tuntea Jumalan laki, sen sisältö ja ajaton merkitys. Entiseltä julistajalta ei haluaisi kuulla seuraavanlaista naureskelua, vaikkapa hän on luopunut elävästä uskosta:

    Auroraborealis: "Älä himoitse lähimmäisesi karjaa."Oletkos sinä himoinnut lähimmäisesi lehmiä?
    Hihhih..."

    Nimim. älkää pelleilkö selittikin aivan oikein, että kyseinen käsky tarkoittaa tietenkin omaisuuden himoitsemista ja on aina vain ajankohtainen. Kaiken kaikkiaan Raamattu on luonnollisesti ajattomuudestaan huolimatta myös aikaansa sidottu. Esimerkiksi Jeesuksen vertauket olivat ymmärrettäviä sen ajan ihmisille ja joidenkin vertauksen ymmärtämisen eteen joutuu nykyihminen näkemään jonkin verran vaivaa nähdäkseen vertauksen punaiseen lankaan, sen syvimpään tarkoittukseen.

    Nimimerkille ihme asia on: kirjoitat asiallisesti paljolti oikein, mutta mitään ihmettelemistä ei ole siinä, että kerran uskossa ollut ja siitä luopunut ei ymmärrä nykyisessä tilassa hengellisiä asioita oikeassa valossa. Jumala sanoo itse Sanassaan, että uskosta osattoman ymmärrys on pimentynyt eikä hänessä ole Pyhän Hengen vaikuttamaa Jumalan elämää, jolla Raamatun sanoma avautuu. Se näkyy sekä Jumalan että uskovien vastustuksena. Pian siteeraamani Eresolaiskirjeen kohta "sydämensä paatumuksen" tulisi alkikielen mukaan olla "sydämensä kovuuden". Uskosta osattomalta on turha vaatia Jeesuksen rakastamista, oikeaa Sanan tietämystä ja Jumalan tahdon ymmärtämistä.

    Ef. 4 "nuo, jotka, pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä heissä olevan tietämättömyyden tähden ja sydämensä paatumuksen tähden"

    Uskovien kohdalla on eri asia - meidän tulisi olla varovaisia sanomaan Jeesuksen nimessä mitään selaista raamatullista, josta emme ole varmoja. On parempi olla hidas vastaaja näilläkin palstoilla, ettei uskova itse syyllisty vihaviesteihin. Eikö maailma tarjoa täälllä agressiivisia viestejä jo yllin kyllin?
    Jaak. 1:19 "Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan."
  4. Kirjoitin jo mahdollisimman selkeästi, mikä ero on konservatiivilla ja fundamentalistilla. Koska kolmantena käsitteenä ketjussa vilahtelee sana liberaali, niin koen tarpeelliseksi täsmentää asiaa tältä osin. Näin olen asian sisäistänyt:

    Liberaali ei kiellä Raamattua Jumalan Sanana, mutta liberaali antaa evankeliumille ja Jumalan totuudelle uudenlaisen sisällön soveltaen sitä nykyaikaan ja nykykulttuuriin sopivaksi. Näin tehdessään liberaali hämärtää ristin sanoman. Liberaali käyttää Raamatun Sanaa soveltaen sitä vapaamieliseen ajatteluunsa puhuen "tämän päivän kuulijakunnalle" uudella, tuoreella tavalla - synnin vakavuuden, parannuksen tekemisen välttämättömyyden ja uudestisyntymisen tilalla on ihmisen rikkonaisuus, ihmisen eheytyminen ja Jumalan hyväksyvä rakkaus ilman Jeesuksen uhria. Tällainen vapaamielinen rakkauden sanoma uppoaa helposti humanistiseen kuulijaan, sillä liberaali sanoma vahvistaa ihmisen omaa uskoa itseensä.

    LIberaalissa saarnassa ei ole sen paremmin tuomitsevaa ja synnin tuntoa herättävää Jumalan lakia kuin synnin orjuudesta vapauttavaa välttämätöntä ristin sovitusta. Kaikki on näennäisen helppoa ja hyväksyttävää, taivastie ei ole kaita vaan lavea. Liberaali sanoo: kaikki me olemme syntisiä, mutta Jeesus rakastaa meitä - hän ei sano: minä olen tehnyt syntiä ja tarvitsen Jeesuksen ristin sovituksen päästäkseni Jumalan rakkaaksi lapseksi. Sanaa sovelletaan yleisinhimillisenä rakkautena eikä yksilöön kohdistuvana Jumalan puheena uudestisyntymisen välttämättömyydestä.

    Liberaali ei lue Raamattua sanatarkasti kuten fundamentalisti, ei tutki Raamattua itse Raamatuln asiayhteyksillä kuten konservatiivi, vaan soveltaa ja muuttaa Sanan merkitystä nykyajan humanistiselle, itseensä uskovalle ihmiselle sopivalla tavalla. Maailman ihmisten keskuudessa liberaali sanoma on erittäin pidetty ja kehuttu. Mainituista kolmesta eri lähestymistavasta liberaali on suosituin.

    Konservatiivi on pelkästään iloinen, jos joku kutsuu häntä konservatiiviksi - jos joku nimittää häntä fundamentalistiksi, hänen on helppo oikaista sanojaa ja kertoa, mitä Raamattu-uskollisuus hänelle merkitsee. Ymmärtääkseni myös fundamentalistit hyväksyvät itsestään fundamentalisti nimistyksen - konservatiiveja he eivät halua olla, sillä siitä puuttuu fundamentalistien mielestä Jumalan voimavaikutukset, joka perustuu juuri fundamentalistiseen sanatarkkaan tulkintaan. Valitettavasti minulla ei ole kokemusta siitä, hyväksyykö liberaalisti ajatteleva itsestään liberaali-nimityksen.

    Libreraali tulkinta on vakavaa harhaoppia, sillä se ei edusta täyttä Jeesuksen Kristuksen evankeliumia eikä anna Jumalan Sanalle sille kuuluvaa arvovaltaa. Fundamentalistin vaikeutena on kohdata se elämän todellisuus, joka vääjäämättä tulee osaksemme koettelemusten, sairauksien ja menetysten aikoina - vain ristin sanoma kantaa meitä vaikeuksiemme läpi ja vie kerran perille Taivaaseen.
  5. Hyvä nimimerkki "olen usein miettinyt". On totta, että usko Jeesukseen Kristukseen ei ole pään tietoa, vaan sydämen uskoa. Yhtä paljon totta on se, että ateismi ei perustu tietoon, vaan olettamukseen maailman sattumanvaraisesta syntymisestä ja kehittymisestä. Monet ateistit ovat tulleet uskoon ja mm. lääkäri Pekka Reinikainen luennoi maailman synnystä ja ihmisen luomisesta sekä tieteen, että uskon kannalta. Samoin tekee jyväskyläläinen professori Tapio Puolimatka. Lähtökohtasi, että usko olisi tiedon vastakohta on mielestäni väärä.

    Edes vähänkin historiaa tuntevat uskosta osattomat eivät pidä Raamattua pelkkänä satukirjana, vaikka sen hengellinen sanoma avautuukin vasta uskoon tulemisen jälkeen. Israelin historia näyttäytyy Raamatussa totena, sen monet henkilöt ovat historiallisesti todellisia ja myös Jeesus Kristus on historiallistenkin lähteiden mukaan kerran elänyt maan päällä. Jeesuksen merkitys on ihmisille tietenkin erilainen.

    Sydämen usko on tietoisuutta Jumalasta, Hänen olemassaolostaan ja vaikutuksestaan. Vain uskoon tuleminen antaa tämän tietoisuuden.
    Ef. 1:18 "ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään."

    "Raamatussa Jumala itse puhuu meille ihmisten kielellä"
    Jokaisella uskovalla, myös papilla on oikeus ja velvollisuus tuoda esille evankeliumin pelastava sanoma. Jumala puhuu Raamatussa ja Hänen tahonsa on synnyttää Sanalla usko - pelastava usko syntyy vain evankeliumista.

    Sanaa rippi ei Raamatussa ole, mutta asiana se on siellä. Uskova voi ripittäytyä kenelle tahansa luotettavalle uskovalle, joka Sanaan perustuen voi vahvistaa synnintuntoiselle anteeksiantamuksen voimaa. Jaak. 5:16 "Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras."

    "Rukous on sydämen puhetta Jumalan kanssa"
    Raamattu käyttää sanaa sydän tarkoittaen sillä ihmisen sisintä persoonan osaa, jossa on tunteemme ja ajatuksemme.
    1. Piet. 1:22 "Puhdistakaa sielunne totuuden kuuliaisuudessa vilpittömään veljenrakkauteen ja rakastakaa toisianne hartaasti puhtaasta sydämestä."

    "Voisiko joku papeista valaista ihmisiä kertomalla mitä vikaa Jeesuksen antamassa opissa mm rukouksen suhteen on?"
    Ei tähän pappia tarvita, voin sanoa sinulle Jeesukseen uskovana, että Jeesuksen antamassa opissa rukouksen suhteen ei ole mitään vikaa. Herran siunauksen lukeminen kansalle VT:ssa oli rukousta, että Jumala itse siunaisi kuulijoita ja antaisi ihmisille omantunnon rauhan ja levon. Jeesuksen opettama rukouksen malli, joka tunnetaan "Isä meidän" -rukouksena ei ole Herran siunauksen kanssa millään lailla ristiriidassa.

    "Vai onko se "uskon" salaisuus siinä, että pitää uskoa tietoon perustumatonta oppia mielensä manipuloimiseksi ja pitämään sitä totuutena vaikka se ei sitä olisi?"

    Uskon salaisuus ei ole lainkaan mainitsemissasi asoissa. Uskon salaisuus on siinä, että usko syntyy Jumalan Sanasta Pyhän Hengen vaikuttamana. On aivan sama, oletko mielestäsi akateemisesti koulutettuna viisas tai työläisenä yksinkertainen. Sana synnyttää uskon kaikille niille, jotka kääntyvät rukoillen ja syntinsä tunnustaen Jeesuksen puoleen. Room. 10:17 "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
  6. Hyvin kirjoitit, sorrettu naisihminen ja esittämäsi kysymys on ymmärrettävä, miksi pappina toimii moni sellainen ihminen, joka ei usko Raamatun Sanaan, ei julista lakia ja armoa niin kuin tulisi, vaan soveltaa Jumalan Sanaa vapaasti nykyaikaan soveltaen? Näen asian seuraavasti.

    Papin ammatti on arvostettu, hyvin palkattu, akateeminen ammatti. Papilta vaaditaan akateeminen loppututkinto, sitoutuminen kirkon ylimpien päättäjien tekemiin päätöksiin sekä kirkon palvelijoilta odotettava asiallinen käyttäytyminen. Monien mielestä on totta, että luterilainen kirkkomme on luopunut monilta osin sekä Raamatun totuuksista, että omista tunnustuskirjoistaan. Näkyvin tällaisen kritiikin esille tuoja lienee Luther-säätiö, joka pitää itseään Raamattuun tukeutuvana ja alkuperäiseen luterilaiseen vanhurskauttamisoppiin pitäytyvänä seurakuntana. Luterilainen kirkko ei sitä enää ole.

    Kirkon pappina saa toimia sellainenkin henkilö, joka avoimesti puhuu Raamattua vastaan. Siitä on tosin jo parikymmentä vuotta, kun pastori Antti Kylliäinen kirjoitti kirjan ”Kaikki pääsevät taivaaseen”, jonka sanoma turhensi täysin Jeesuksen ristin sovituksen ainoana pelastustienä. Kirja on mainio havaintoesimerkki niistä teologisista ja filosofisista virtauksista, jotka tällä hetkellä ohjaavat sekä maatamme että kirkkoamme. Olen lukenut monia tutkimuksia, joiden mukaan suuri osa papeista ei usko keskeisimpiinkään Raamatun totuuksiin, kuten esim. Jeesuksen neitseestä syntymiseen. Kuitenkin kirkon uskontunnustuksessa lausutaan papin perässä: ”…sikisi Pyhästä Hengestä” – ilman uskoa siitä tulee vain hokema, eikä sydämen uskon tunnustus.

    Asiaa on kysytty suoraan papeilta. Papin ammattiin hakeutuu entistä vähemmän kutsumustietoisia Jeesukseen ja Raamattuun uskovia, joiden keskeisimpänä tavoitteena on tuoda kansalle kirkas, pelastava evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta. Näyttää siltä, että pappien kirkkouskollisuus on mennyt Raamattu-uskollisuuden edelle. Moni uskova pappi on omantuntonsa tähden lähtenyt kirkosta – hyvin moni kipuilee itsensä kanssa. Eräs pappi sanoi joitakin vuosia sitten, että jos kirkko siunaa homoseksuaaliset parisuhteet, niin sitten hänellä on vaikeuksia jatkaa papin virassa. Tunnen henkilökohtaisesti kaksi pappia, jotka ovat luopuneet pappeudesta kirkon laajan luopumuksen tähden.

    Humanistinen, sosiaalista saarnaa rakkaudesta ja suvaitsevaisuudesta puhuva pappi on suosittu ja pidetty pappi. Miksi hän ei pitäisi työstään? Heitä kuunnellaan, heille hymyillään ja heitä rohkaistaan. Mutta: ovatko he maan suola, niin kuin Jeesus vuorisaarnassaan sanoo, vai onko heistä tullut maan sokeri?
    1. Joh. 4:5 ”He ovat maailmasta; sen tähden he puhuvat, niin kuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä.”
  7. Huomaan, että sana "fundamentalisti" rinnastetaan tässä ketjussa sanaan raamattu-uskollinen eli konservatiivi eli klassiseen kristinuskoon tunnustautuva. Suomessa konservatiivit vastustavat avoimesti fundamentalismia ja ovat kaukana ns. kirjaimellisesti Raamatun tulkinnasta. Monissa luterilaisissa herätysliikkeissä on puhuttu fundamentalismin vaaroista ja harhoista.

    Otan muutaman esimerkin. Joku kirjoitti, että "Suomessa on siis kourallinen fundamentalisteja. Täällä ei juurikaan ole niitä, jotka uskovat maailman luodun 6 päivässä." Konservatiivi tulkitsee Raamattua sen asiayhteydessä ja hakee ymmärrykselleen vahvistusta muualta Raamatusta. Raamattu on konservatiiville yhtenäinen, Jumalan totuudellinen ilmoitus. Hän uskoo Jumalan luoneen maailman, mutta ei niin kuin fundamentalisti.

    Raamattu-uskollinen ajattelee aikaa Jumalan näkökulmasta käsin. Useissa kohdissa Raamatussa päivää verrataan tuhanteen päivään eli päivän ajanjaksolla ei aina tarkoiteta n. klo. 6-18 ajanjaksoa yhden vuorokauden aikana. Esimerkiksi 2. Piet. 3:8, että Jumalan aikataulun ei pitäisi olle uskovilla salassa. "Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani, salassa, että "yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä".
    Psalmissa sanotaan: ""Sillä tuhat vuotta on sinun silmissäsi niinkuin eilinen päivä, joka meni ohitse, ja niinkuin öinen vartiohetki."

    Fundamentalistit ottavat erillisiä jakeita ja uskovat sen sisältämään asiaan kuin vuoreen. Fundamentalisti on menestysteologinen ihminen. Raamatussa sanotaan esimerkiksi 1.Piet. "...hänen "haavainsa kautta te olette parannetut". Fundamentalisti tulkitsee sanatarkasti, joten uskova on parannettu; uskoessaan tähän sanatarkkaan totuuteen, hän ei enää sairastu. Konservatiivi katsoo asiaa Raamatun kokonaisilmoituksesta ja uskosta käsin. Raamattu ilmoittaa monin tavoin, että uskovat sairastavat eikä uskova saa terveyttä yrittämällä uskova pysyvään terveyteen. 2. Tim. 4:20 "Erastus jäi Korinttoon, mutta Trofimuksen minä jätin Miletoon sairastamaan." Voimme kuitenkin uskossa nähdä itsemme kerran Taivaassa terveinä, erran perillä sairaudet ovat poissa.

    Fundamentalisille ei kirjaimellisesti Raamattua lukiessaan mitään tulkinnanvaraa. Jokainen erillinen jae on hänelle jo totuus. Konservatiivit selittävät Raamattua Raamatulla ja myöntävät, että me joudumme tulkitsemaan Sanaa. Vaikka uskon pääkohdista ja pelastumisesta yksin armosta Jeesuksen tähden vallitsee yksimielisyys, niin konservatiivin mielestä monin paikoin jää tilaa erilaisille tulkinnoille. Kukaan ei ymmärrä, eikä tulkitse Raamattua kaikilta osin täysin oikein. Fundamentalistit torjuvat tulkinnan uskoessaan joka kohdassa kirjaimelliseen totuuteen.

    1. Kor. 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee"
  8. Nimimerkit suok ja uskomaton pohtija kirjoittivat jo sen olennaisimman, kiitokset siitä heille. Timo Junkkaala totesi myös naispappeuden hyväksymisen jälkeen aivan samalla tavalla: Nyt ei ole kirkosta eroamisen aika, vaan rukoilemisen aika. Rukoilemisen aika on aina riippumatta kirkon tilasta tai päätöksistä, rukouksella uskova on yhteydessä Taivaalliseen Isäänsä. Kirkossa pysyminen vaatisi sitä, että kirkon palvelijat itse uskovat Jeesukseen ja Jumalan Sanan ehdottomaan auktoriteettiin ja että kirkon päättäjät tekisivät parannuksen ja palaisivat luopumuken tieltä takaisin omaan tunnustukseensa. Uskova kokee olevansa kirkossa kuin vieraalla maalla, vaikka hänen pitäisi tuntea olevansa koton.

    Ymmärtääkseni uskovat eivät siis eroa kirkosta protestoidakseen. Uskovan tulee saada seurakunnasta aitoa ravitsevaa Jumalan Sanaa (lain ja armon saarnaa), kokea, että hän voi löytää oman, armolahjojensa mukaisen paikan Jumalan valtakunna elopellolla ja että uskovien yhteydessä hän saa rakkautta ja tukea. Luterilainen kirkko on saarnakriisissä sokerisen sosiaalisen saarnojen takia, pappis- ja työntekijäkeskeisyys estää uskovien evankelioivat tehtävät ja kirkossa kävijä kokee, että hänen ympärillään on enemmänkin kirkon uskonnollisia jäseniä kuin veljiä ja sisaria Kristuksessa. Uskova lähtee, koska hän kaipaa todelliseen kotiseurakuntaan, jossa hän voi iloita yhteisestä uskosta. On kaiketi pakko tunnustaa, että valtaosa kirkon jäsenistä kuuluvat kirkkoon vain muodollisesti ilman henkilökohtaista uskoa.

    Monet papit lähtivät kirkosta omantuntonsa vuoksi silloin, kun naispapit astelivat alttarille. Raamatullisen pappeuden puolustajat ajettiin ahtaalle, eikä heille suotu mahdollisuutta palvella seurakuntaa omantuntonsa mukaisesti. Demokratia päättää, se on selvää, mutta demokratia on huono päätäntävalta Jumalan valtakunnassa silloin, kun tehdään Raamatun vastaisia päätöksiä.

    Eron syitä on tietysti monia. Päivi Räsänen puhui aikoinaan televisiossa aivan oikein ja raamatullisesti. Puheen vuoksi eronneet olivat luultavasti joko uskonnollisia tai sitten täysin maallistuneita, joille Raamatun Sanan totuus ei ole tärkeä. Arkkipiispa Kari Mäkinen on aiheuttanut nyt toisen eroaallon ja nyt lähtevät ne, jotka haluavat kuulua Raamatun totuuteen turvautuvaan kirkkoon. On pakko kysyä, onko arkkipiispalle Raamatun Sanan totuus tärkeä ja näkeekö hän ollenkaan kirkon voimakasta maallistumista.

    Ketju käsittelee Timo Junkkaalan kannanottoa. Hänen järjestönsä, Suomen Raamattuopisto ei hyväksy sen paremmin naispappeutta kuin homoseksuaalisia avioliittojakaan ja monissa puheenvuoroissa on surtu kirkon nykyistä tilaa. Raamattuopistolla olisi syyt kysyä käsi sydämellä: kuuluuko järjestö kirkkoon ja toimii sen rinnalla vain sen vuoksi, että sillä tavalla se saa ratkaisevan taloudellisen tuen yllälptiääkseen nykyisensuuruista toimintaansa?
  9. pertsa totesi: "Asiassa ei ole keskusteltavaa eikä kompromissivaraa."

    Luulen ymmärtäväni, mitä tarkoitat. Siinä mielessä ei ole keskusteltavaa, että keskustelussa yrittäisiin löytää yhteinen, sopuisa, kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Kaikista asioista voidaan kuitenkin keskustella ja tällöin kristitty kertoo ja todistaa Raamatun totuudesta. Minkäänlaista kompromissivaraa ei tietenkään ole, sillä käytännössä kompromissi tarkoittaisi uskovien periksi antamista Raamatun ymmärrettävästä sanomasta.

    Avaaja huomautti, että piispa Luoman puheessa "Ei sanaakan Jumalasta tai hänen tahdostaan." Jos uskonasioista keskusteltaessa sivuutetaan Jumalan Sana ja Jumalan tahto, niin kysymys ei ole kristillisestä keskustelusta, vaan tavallisesta maallisesta asian käsittelystä. Erityisesti piispan asemassa olevan tulee perustella sanomansa ja kannanottonsa Jumalan Sanalla ja siitä käytännöstä, joka kristillisissä seurakunnissa on alkuseurakunnasta lähtien ollut voimassa. Valitettavasti usein tuntuu siltä, että papiston keskustelussa on sävy, jossa "sen lauluja laulat, jonka leipää syöt".
  10. Päivi kirjoitti kahden, eri näkemystä omaavan piispan keskustelusta: ”Älköön toisen mielipidettä leimattako tyhmäksi tai tyhjäksi. Kunnioittakaa kilvan toisianne.”

    Asiallisesti ottaen piispat ovat tietenkin oikeassa. Mielipiteet eivät koskaan ole "tyhjiä", vaan jostain ne aina kumpuavat ja minkä tahansa mielipiteen takana voi olla korkeasti koulutettukin henkilö. Henkilön asemalla ei kunnioittamisen kannalta saa olla kuitenkaan mitään merkitystä. Meidän tulee kunnioittaa kaikkia ihmisiä, olemmehan kaikki Jumalan luomia ja jo luomisen perusteella arvokkaita.

    Piispat tulevat varmaan hyvin toimeen toistensea kanssa, eikä mitään ristiriitaa kenties ole. Jonkun mielipide voi kuitenkin olla Raamatun Sanan vastainen ja kristillistä oppia koskiessaan se on harhaoppinen. Sellainen täytyy torjua eikä sitä saa myötäillä yhteisen sovun säilyttämiseksi. Paavali kunnioitti ihmistä, mutta hän hyökkäsi rajusti erityisesti Korintin seurakunnassa valtaan päässeitä harhaoppisia vastaan. Hän seurasi Jeesusta, jolla ei ollut vaikeuksia kutsua sen ajan uskonnollisia johtaja sanoilla: "te olette isästä Per-ke-lees-tä". Paavali sanoi suoraan, että Korintin harhaoppiset julistajat olivat valehtelijoita - vaikka he julistivat evankelimia, niin sopu ei heidän kanssaan ollut mahdollista. Otsikon mukaiseti oma vakaumus on tehdätä selväksi.

    Kristityn päämääränä ja toiveena on elää sopuisasti kaikkien kanssa. Hän on kuitenkin kipeän tietoinen siitä, että Jeesuksen seuraaja joutuu tavalla tai toisella vainotuksia ja erityisesti uskonnolliset ihmiset vastustavat häntä. Meillä kaikilla on inhimillinen tarve saada kokea rakkautta ja hyväksyntää, joten kristillisen vakaumuksen mukanaan tuomat ristiriidat koskevat aina. Meidän täytyy pyrkiä sopuisuuteen, mutta läheskään aina se ei ole mahdollista.

    Room. 12:18 "Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa."
  11. Olet oikeassa siinä, että uskovat ovat harvalukuinen joukko. Matt. 22:14 "Sillä monet ovat kutsutut, mutta harvat valitut."Siitä joukosta "äärihihhuleita" on kuitenkin myös lopulta hyvin pieni joukko. Sana tarkoittanee äärikarismaattisia liikkeitä. Perinteistä avioliittomallia eivät kannata ainoastaan uskovat, vaan myös monet perinteisesti ajattelevat ihmiset, jotka myös näkevät ainoastaan äidin ja isän avioliiton voivan muodostaa todellisen perhemallin.

    Nykyinen hallitus joutuu kunnioittamaan eduskunnan päätöksiä, vaikka mitään pakkoa siihen ei ole. Eduskunta vain esittää ja hallitus päättää, näin kai se menee. Joskus on käynyt niin, että jokin asia siirtyy seuraavalle hallitukselle, kun vaalit ovat lähellä ja aikaa kaikkien asioiden käsittelyyn ei ole.

    Näyttää todennäköiseltä, että seuraava pääministeri on keskustan Juha Sipilä. Hän on luterilainen, jonka juuret ovat lestadiolaisuudessa, Rauhan Sana -lestadiolaisuudessa. Kyseinen liike syntyi aikoinaan lestadiolaisuudessa olleiden riitojen seurauksena ja ristiriitojen sävyttämää on liikkeen historiakin ollut, valitettavasti.

    Kuinka yhtenäisesti kristillisistä arvoista puhuvat suomalaiset ovat perinteisen avioliittomallin takana? Kokoomuksen "koti, uskonto, isänmaa" kolmijalka antaisi ymmärtää, että uskonnolla tarkoitetaan kristillistä elämäntapaa ja siten myös avioliittomallia. Sipilä äänesti varmaankin sukupuolineutraalia avilittoa vastaan. Jos keskusta saa reilun vaalivoiton, niin tulevassa eduskunnassa ja myös hallituksessa voisi perinteisen avioliittomallin kannattajilla olla enemmistö.

    Arvioin, että nykyisen hallituksen aikana uudella kansalaisaloitteella ei ole mahdollisuuksia mennä läpi, joten pikaisen aloitteen tekeminen ei olisi järkevää. Kansa päättää ja jos kansa äänestää eduskuntaan perinteistä aviliittomallia kannattavia, niin silloin uusi eduskunta toteuttaa kansan tahtoa uudella tavalla. Toki kansalaisaloitteen tekeminen on tarkka ja muodollinen, suuria vaikeuksia sen kanssa ei varmaan ole. PIdän itse tärkeänä, että aloitteen takana on heti alkuvaiheessa merkittävät kristilliset tahot, jotta se ei jää pienen erityisryhmän kyhäämäksi.

    Näillä palstoilla monet ns. uskovat kirjoittavat sukupuolineutraalin avioliiton puolesta. Raamatusta he eivät tukea etsi, vaan katsovat, ettei Jumalan Sanaa tarvitse nykyaikana ymmärtää sanatarkasti, vaan sitä voidaan tulkita eri tavalla - ihminen on nykyään viisaampi kuin aioinaan, tai viisaampi kuin Jumala Sanassaan. Luterilaisen kirkon ja sen arkkipiispan lausunnot osoittavat tämän. Luterilainen kirkko ei ole Sanan kirkko, eikä suomalainen yhteiskunta moraaliltaan erityisen kristillinen. Aidosti kristittyjen tulee antaa äänensä kuulua, ilman muuta - ajoitus ja tapa toimia on kuitenkin harkittava tarkkaan.
  12. Olen tutustunut ortodoksisuuteen muutamien ortodoksiystävieni kautta, lukemalla ortodoksisuudesta ja käymällä ortodoksijumalanpalveluksessa. Kaikki ortodoksiystäväni ovat tuoneet esille mm. seuraavia ortodoksisia näköaloja, joihin minun on vaikea samaistua.

    - Raamattu ei ole ortodokseille yksin ylin auktoriteetti. Ortodoksipyhien kirjoitukset ovat heille täysin Raamattuun verrattavaa totuutta ja pyhien kirjoitukset ovat puhdasta Jumalan Sanaa, ilmoitusprofetiaa. Tämä on vieras käsitys protestanteille, joille yksin Raamattu on Jumalan ilmoitusta meille. Keskustelin tästä pitkään ortodoksin kanssa, joka todellal väitti, että pyhien kirjoitukset ovat täysin verrattavissa Raamattuun.
    - ortodoksiystäväni ovat kertoneet, että he rukoilevat myös kirkon kanonisoimia pyhiä. He kokevat, että kirkon pyhät auttavat heitä hartauden harjoittamisessa.
    -ortodoksiystäväni mukaan Maria oli täysin synnitön ja ikuinen neitsyt. Raamatun valossa näen Marian vain Jeesuksen äitini, jonka Jumala valitsi tuohon tehtävään. Maria oli kuitenkin vain ihminen, syntinen ja lisäksi Raamatun mukaan hän synnitti tähän maailmaan muistakin lapsia kuin Jeesus - Jeesuksella oli sisaruksia. Ainoa synnitön ihminen, joka maan päällä on vaeltanut on Jeesus.
    - alkuseurakunnan jumalanpalvelusmenoista ei Raamattu anna tarkkaa kuvaa. Kenellä oli Sana, kenellä laulu, kenelle profetia, heille annettiin lupa jakaa asiansa, kielillä puhuttiin, jos oli selittäjä - seurakuntalaiset olivat aktiivisia osallistujia jumalanpalveluksissa. Yhteinen ehtoollinen oli jumalanpalveluksen keskus. Ortodoksijumalanpalvelukseen osallistuessani oli vaika kuvitella, että alkuseurakunnan jumalanpalvelukset olisivat olleet yhtä muodollisia liturgioineen ja suitsukkeineen.

    Evitalle, joka kirjoitti: "Ajattelen että, paremmin sitä pystyy vaikuttamaan sisältä päin asioihin kuin ulkoa huutamalla,"
    Olet huomannut luterilaisen kirkon maallistumisen. Millä tavalla olet pystynyt sisältäpäin vaikuttamaan arkkipiiskan ja kirkon ylimmän johdon koko kirkko sitoviin päätöksiin ja miten toivot voivasi vaikuttaa lähitulevaisuudessa?

    Monet kirkot sanovat virallisissa lausunnoissaan pitäytyvänsä Raamattuun. Luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa lausutaan yhteinen uskontunnustus, jota kirkko kutsuu apostoliseksi uskontunnustukseksi. Lähes kaikki pitävät yhteisöään apostolisena, koska opin pohjana on Raamatun ja apostolien oppi.

    Olen käynyt myös katolilaisessa jumalanpalveluksessa. Sen muoto oli erittäin lähellä luterilaista jumalanpalvelusta. Saarna oli pidempi, joka oli hyvä asia. Martti Luther ei aikoinaan muuttanut jumalanpalvelusta eikä halunnut muutenkaan erota katolilaisuudesta - hän uskoi, että Pyhän Hengen tuulet vaikuttaisivat koko katolilaisuuteen ja armon evanekeliumi kirkastuisi myös katolilaisen kirkon johdolle. Vanhurskauttamiskäsitys on katolilaisille ja luterilaisilla kaukana toisistaan. Tämän vuoksi on vaikea ajatella, että luterilainen kokisi katolilaisen ihmiskeskeisen vanhurskauttamisopin koskaan omakseen.
  13. Antamasi kolme vaihtoehtoa on hyvin suppea osa siitä seurakuntien kirjoista, mikä maassamme löytyy. Kirjoittamasi kuvaukset ovat lisäksi monin tavoin kyseenalaisia ja niistä puuttu tyystin raamatullinen arvostelu. Jos uskova lähtee luterilaisesta kirkosta sen maallistumisen tähden, hän ei voi liittyä sellaiseen kirkkoon, jossa on paljon epäraamatullisia piirteitä.

    Mikään mainitsemistasi kirkoista ei ole opetuslasten perustama eikä Raamatussa ole luettelemistasi seurakunnista minkäänlaista mainintaa. Opetuslasten aikana oli ns. alkuseurakunta, joka toimi eri paikkakunnilla ja sen oppi perustui VT:n opetuksiin, kerättyihin Jeesuksen sanoihin sekä erityisesti Paavalin opetukseen hänen kiertäessään ja lähettäessään kirjeitä seurakunnille.

    Katolilaisuus nosti paavin kaikkitietäväksi kirkon pääksi, joka johti hyvin pian koko armon evankeliumin sumentumiseen anekauppoineen, poliitisine vallankäyttämisineen, paavin ja papiston rikastumiseen sekä Maria-kultteineen.

    Eri kirkkojen tilaisuuksissa voi toki käydä, mutta myös luterilaisia herätysliikkeitä on runsaasti, joissa halutaan sitoutua Raamatun totuuksiin. Monissa herätysliikkeissä, kuten esim. Kansanlähetyksessä ja Suomen Raamattuopistossa ollaan murheellisia kirkon Sanasta luopumisesta. Ne suosittelevat kannattajilleen edelleen kirkkoon kuulumista todeten tiivistettynä, että "nyt e ole eroamisen, vaan rukoilemisen aika". Syynä saattaa olla taloudellinen sidos, sillä herätysliikkeet saavat pääkirkolta huomattavaa rahallista tukea. Kansan Raamattuseurakin toimii laajalti ja se on oman ilmauksensa mukaan luterilaista kirkkoa tukeva järjestö. Vaikka herätysliikkeet eivät ole virallisia kirkkoja, niin niiden jäsenet kokevat yhteisöt omaksi kotiseurakunnakseen.

    Myös vapaissa suunnissa on paljon vaihtoehtoja: vapaakirkko, baptisti-kirkko, metodistit yms. Kaikkiin olemassaoleviin vaihtoehtoihin tutustuminen lienee aika työlästä.

    Muutama sana mainitsemistasi kirkkokunnista. Katolilaisuudessa koko vanhurskauttamisoppi eroaa suuresti luterilaisesta ja siellä pelastuminen on näkyvästi ihmisponnistelujen varassa. Yksin Kristus ei riitä. Katolilaisuudessa palvotaan Mariaa ja avoimesti rukoillaan syntejä anteeksi Marialta (olen omin korvin kuullut näin toimittavan katolilaisessa messuss), vaikka Raamatun mukaan muuta nimeä pelastukseemme ei ole annettu kuin Jeesus. On mielenkiintoista, että katolilaisuus pitää paavia Pietarin seuraajana; Pietari oli avioliitossa, mutta katolaisuudessa papin on oltava naimaton.

    Ortodoksuuden pyhimysten palvonta on Raamatun vastaista. Kirkon pyhiksi kanonisoimia henkilöitä rukoillaan, heidän puoleen käännytään ja heidän kuviaan palvotaan. Paavali pitää kaikkea roskana ylenkalliin Kristuksen rinnalla.

    Joudumme aina tyytymään sekä omaan, että seurakuntien vajavuuteen. Uuden kotiseurakunnan löytäminen voi luterilaiselle olla erittäin vaikeaa. Etenkin sen vuoksi, ettei moni uskova ole juurikaan kokenut luterilaista kirkko todelliseksi hengelliseksi kodikseen.
  14. En ole osallistunut kyseiseen ketjuun. Kaikki epäasiallisuus, alatyyliset sanonnat ja ivallisuus on paheksuttavaa. Uudestisyntynyt kristitty voi tunnekuohussaan joskus langeta vääränlaiseen kielenkäyttöön, sillä sanoohan Raamattukin, ettei kukaan voi kieltänsä kesyttää. Uskova kuitenkin katuu, tunnustaa syntinsä ja haluaa tuoda asiansa esille totuudellisesti ja seisoa omatunto puhtaana niin ihmisten kuin Jumalankin edessä. Kun kirjoitetaan keskustelupalstalle, on aina hyvä pysähtyä, laskea vaikka kymmeneen ja katsoa, että lähetetyn viestin takana voi seisoa myöhemminkin.

    En voi tietää, mihin ryhmään kuuluu henkilö, joka nimittää arkkipiispaa "peräreijän hoonaajaksi". Raamattu-uskolliset eivät aikoinaan kannattaneet Mäkisen valintaa kirkon arkkipiispaksi - valinta ratkesi Turun hiippakunnan äänivaltaan, joka ei ole demokratian mukaista. Monet arkkipiispa Kari Mäkisen lausunnot ovat murehduttaneet konservatiivien mieliä ja luterilaisen kirkon on nähty luopuvan sekä Raamatun Sanan arvovallasta, että luterilaisista tunnustuskirjoistaan. Arkkipiispa kantaa siitä oman vastuunsa.

    Asiallisessa vastauksessa on mukana aina myös suolaisuutta, joka kirvelee sen mieltä, joka ei tahdo ottaa vastaan totuutta. Vastaukset eivät tule yhdestä tuubista, samaa lausetta toistaen, vaan jokaiselle yksilölle on vastattava tilanteen mukaan. Vastaaja ei saa kuitenkaan puhua eri tavalla sen mukaan, missä asemassa henkilö kulloinkin on. Ketään ihmistä, ei arkkipiispaakaan, saa mielistellä ja laimentaa totuutta leppoisten välien säilyttämiseksi. Kieltämättä tämä on opeteltava taitolaji: vastata totuudellilsesti, jossa on mukana rakkaus.

    Kol. 4:6 "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata."
  15. Mikäli konservatiiveilla tarkoitetaan tässä Raamatun Sanaan luottavia uskovia, niin ilman muuta raamattu-uskollisten joukkoon on hyvä kuulua. Jokaisessa edeltävässä viestissä on kuitenkin sävy, joka on kaukana Raamattuun turvautuvien asenteesta. Viesteissä on ivaa ja ironiaa, joka kohdistuu juuri konservatiiveja vastaan antaen heistä mitä iljettävimmän kuvan.

    1. "saa lyödä lipilaareja kuin vierasta sikaa".
    Kysymys ei ole siitä, onko synti ja luopumus Sanasta tuomittava vai ei, vaan siitä, millä mielenlaadulla se tehdään. Joko hän tekee sen tuomitsevalla sydämellä tai sitten Kristuksen mielenlaadulla. Uskovalla ei saa olla halua lyödä, kostaa tai omahyväisesti moittia kuin ylhäältä päin. Jeesuksen seuraaja kokee murhetta siitä, että luopumus saa vallan.

    Room. 1: ¨Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele-sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä, että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni. Sillä minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta". Jeesus uhrasi itsensä meidän syntien pelastamiseksi ja Paavalilla on sama mielenlaatu. Paavali ei tarkoita, että hän olisi valmis luopumaan omasta pelastumisestaan juutalaisten hyväksi, vaan että hän olisi sydämessään valmis uhrautumaan - eihän Jeesuskaan luopunut Jumalan mielisuosiosta lopullisesti sovittaessaan meidän syntivelkamme.

    "Me oikeat ja synnittömät uskovat tuomitsemme jyrkästi nämä lipilaarit ....ja iloitsemme jo etukäteen heidän rangaistuksistaan".
    Teksti ei nouse lainkaan uudestisyntyneen kristityn sydämestä, vaan on täynnä lihallisuutta. Jeesuksen seuraaja tiedostaa oman syntisyytensä sekä heikkoutensea ja sen tähden hän elää Jeesuksen ristin juurella armon varassa. Hän ei missään nimessä iloitse parannusta tekemättömin tulevata rangaistuksesta, vaan tiedostaa iankaikkisuuden vakavuuden.
    "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa. Sen tähden ylpeilen mieluummin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima."
    Paavalin tavoin uskova kokee itsessään heikkoutta ja on sen tähden kaikessa riippuvainen Jeesuksesta ja hänen armosaan.

    "Halsteriin joutuu lipilaarit."
    Viimeisen tuomion antaa Jumala. Jokainen saa armon ajassa kääntyä syntisen ystävän, Jeesuksen Kristuksen puoleen, tehdä parannuksen, tunnustaa syntinsä ja saada kaikki synnit anteeksi. Raamattu-uskollinen ei puhu kevyesti tuomiosta, ei langeta kenellekään kadotustuomioita eikä sulje armon aikaa kenenkään edestä, kuten nimim. "myöhäistä rypistellä" käyttäminen näyttäisi viittaavan.
    Ns. konsertaviivi ei pelastu siksi, että hän puolustaa Raamatun Sanan totuudellisuutta ja ymmärtää oikein lain ja armon suhteen - jokainen sekä konservatiivi, että liberaalimpi pelastuu yksin uskomalla Jeesuksen syntiemme sovitukseen ristin puulla.

    Konservatiivit eivät ajattele, että he ymmärtävät kaiken Raamatussa kirjoitetun tekstin aina oikein. He keskittyvät ristin työhön, siinä tarjottuun armoon ja vapauteen synnin orjuudesta. He iloitasevat pelastavasta uskosta, jonka Taivaallinen Isä on heille lahjoittanut. Jeesus sanoi sen selvästi:
    "iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa."
  16. heh heh kirjoitti: "Sinulla on tieto mikä on ehdottomasti oikein".
    Minä kirjoitin: "kukaan meistä ei ymmärrä kaikkea Raamatun Sanaa aina oikein."

    Heh heh kirjoitti: Sinulla on myös "Jumalan sanan totuus" yksinoikeudella hallinnassasi"
    Minä kirjoitin: "Emme ole kaikkitietäviä niin kuin Jumala."

    Heh heh kirjoitti: "kaikki joilla sitä ei mielestäsi ole tuomitset hel-vet-tiin."
    Minä kirjoitin: "Meidän tulee rohkeasti tuomita harhaopit, jotka vievät ohi ristin sovituksen."
  17. Istiade huomauttaa mielestäni oikein, että uskovien hyvinkin erilaiset näkemykset Jumalan Sanasta vievät usein hämilleen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö Jumalan Sana itse olisi totuus, josta me saamme oikeaa, puhdasta hengen ravintoa. Jumala ei ole ristiriitainen. Valitettavasi hämmennystä aiheuttaa eniten se, että paljon on lliikkeellä harhaoppia, epäraitista julistusta, ihmiskeskeistä sanomaa, joka ei nouse yksin Raamatusta. Uskonnollinen ottaa sanoman vastaan, mutta uskovainen murehtii mielessään: 1. Joh. 4:5 "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä." Sekavien oppien keskellä ei ole ihme, että kuulija hämmentyy.

    Toinen tekijä on se, että ihminen soveltaa helposti Raamattua omien mielihalujensa mukaan. Raamattu leimataan vaikeatajuiseksi ja sen Sanaa väännetään kieroon:

    2. Piet. 3:16 "lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut;niin kuin hän tekee kaikissa kirjeissään, kun hän niissä puhuu näistä asioista, vaikka niissä tosin on yhtä ja toista vaikeatajuista, jota tietämättömät ja vakaantumattomat vääntävät kieroon niinkuin muitakin kirjoituksia, omaksi kadotuksekseen."

    Tärkeintä on se, että pelastussanoma ristin sovituksesta säilyy puhtaana ja kaikuu voimakkaana. Kaikista epäolennaisemmista asioista ei tarvitse olla kaikkien kanssa samaa mieltä. Emme ole kaikkitietäviä niin kuin Jumala. Joudumme nöyrtymään sen tosiasian edessä, että kukaan meistä ei ymmärrä kaikkea Raamatun Sanaa aina oikein. 1. Kor. 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee".

    Toisten uskovien tai seurakuntien tuomitseminen on sitten todellakin luku sinänsä, kuten mainitsit. Meidän tulee rohkeasti tuomita harhaopit, jotka vievät ohi ristin sovituksen ja näyttävät suuntaa kadotukseen eivätkä Taivaaseen. Kaiken sen on tapahduttava Jumalan sanan perusteella; Jeesus neuvoi, että "Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio." Oli sitten kyseessä pappi, piispa, paavi tai suuri kirkkolaitos, niin harhaopeista on varoitettava, jotta pelastuksen tie ei pimentyisi.

    Yhdyn siihen mielipiteeseen, että suurimmat epäselvyydey alkavat ja syntyvät siksi, että Jumalan Sanan totuus ei kelpaa. Koska totuus ei kelpaa, sitä väännellään oman mielen mukaisesti ja todetaan ylpeästi, että "Raamatun Sanaahan voi tulkita niin monella tavalla ja Raamatusta löytyy tukea mille tahansa näkemykselle".

    Jumala antaa joillekin uskoville erityisen opettamisen armolahjan, jonka saanut syventää Raamatun Sanaa eritysellä, puhuttelevalla tavalla. Näillä keskustelupalstoilla monet latelevat totuuksina sellaista, mikä on täysin kirjoitusten vastaista ja jonka näkyvänä tarkoituksena on loukata tai halventaa toista. Tiedämmekö todella, miten meidän tulee Jumalan Sanan perusteella vastata ja onko puheessamme mukana rakkaus? Onko Sanan suolainen puheemme samalla kuulijoille myös suloista?

    Kol. 4:6 "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.
  18. Mitä Jumala Sanassaan suvaitsevaisuudesta sanoo, onko mahdollista, että vääränlainen suvaitsevaisuus voi saada seurakunnassa vallan? Kyllä vain: Korinttin seurakunnassa oli valtaan päässyt vääränlaisen evankeliumin julistajia, jotka pyrkivät hyvään asemaan ja käyttämään korinttilaisi taloudellisesti hyväksi. He olivat itsekkäitä, oman edun tavoittelijoita, mutta he puhuivat kauniisti ja rakkaudellisesti. Tämä selviää toisesta korinttilaiskirjeestä. Paavali oli tilanteesta syvästi huolissaan, sillä suosiessaan ja suvaitessaan syntiä ja vääryyttä, seurakunta oli lankeamassa pois pelastavan evankeliumin sanomasta.

    Korintissa suvaittiin ihmisten toimivan hengellisessä työssä, vaikka heidät olisi pitänyt torjua ja estää totuuden tähden heidän valtaan pääsy. Liiallinen suvaitsevaisuus oli tehnyt korinttilaisista välinpitämättömiä suhteessa pelastavaan evankelimiin. Paavali käyttää voimakasta kieltä ja paikoin jopa vahvaa ironiaa. Vääryydet sitovat ihmisiä vähitellen orjuuteen, jossa kukaan ei enää puutu asioihin. Paavali sanoo mm., että korinntilaiset suvaitsivat sen, että heitä lyötiin kasvoihin - ilmaus tarkoittaa henkisen väkivallan kohteeksi joutumista.

    Koska Jumala Sanassaan puhuu väärästä suvaitsevaisuudesta, niin voimme olla varmoja siitä, että sellaista on todellakin olemassa. Kaiken suvaitseva ei välitä. Korinttilaiset eivät enää valittäneet seurakuntalaisten kohtelusta, vaan he antoivat väärämielisten toimia miten sattui.

    2.Kor. "Tehän hyvin suvaitsette mielettömiä, kun itse olette niin mieleviä. Tehän suvaitsette, että joku teidät orjuuttaa, että joku teidät syö puhtaaksi, että joku teidät saa saaliiksensa, että joku itsensä korottaa, että joku lyö teitä kasvoihin."
  19. Hyvä mummomuori, puhut nyt eri kieltä kuin monet muut tässä ketjussa. Kukaan ei ole millään lailla ihannoimassa suvaitsemattomuutta. Ymmärrän niin, että ketjun avaajan päähuomio on tekopyhyydessä: tekohymy ja teennäinen rakkaus merkitsee kaiken hyväksymistä (suvaitsemista) niin, ettei ketään kehoteta tekemään parannusta ja kääntymään synnin orjuudesta Vapahtajamme puoleen.

    "Joku kyllä jopa uskaltaa sanoa suoraan että heidän evankeliuminsa on saada riitaa ja epäsopua aikaan mahdollisemman paljon, koska Raamatussa Jeesus kehottaakin antamaan miekkaa."

    Lauseestasi on pudonnut jokin sana pois. Yrititkö sanoa, että "...evankeliuminsa tarkoitus on saada riitaa ja epäsopua aikaan...". Esitän muutaman huomion tältä pohjalta. Raamatun kohta, johon ilmeisesti viittaat on seuraava: Matt. 10:34"Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan."

    Jeesuksen Kristuksen evankeliumin ainoa tarkoitus on se, että syntyisi usko Jeesukseen Kristukseen syntien sovittajana ja ihmisiä pelastuisi iankaikkiseen elämään, piste. Jeesus tuo julki sen, että vaikka te rakastatte ja tarjoatte ihmisille ilosanomaa, niin teitä tullaan vainoamaan ja vastustamaan. Maailman ihmisten ja uskovien välille ei synny rauhallista yhteiselämää, totuutta ei oteta vastaan, ihmiset eivät halua tehdä parannusta. Jeesus oli täynnä armoa ja totuutta ja hänet ristiinnaulittiin. Kahdestatoista opetuslapsesta yksi petti Jeesuksen ja teki itsemurhan, kymmenen kärsi marttyyrikuoleman ja vain yksi, Johannes, sai elää pitkän elämän - ja hänkin vanhana miehenä vankina Patmoksen saarella. Apostoli Paavalia vainottiin ankarasti ja hän sai kärsiä suunnattomasti - rakkaus ei tuottanut maailmalta vastarakkautta, vaan vihaa, *"miekkaa".

    Tämä ei yllätä uskovaa, Jeesus on kertonut sen etukäteen. Joh. 15:18 "Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin teitä." Tästä on kysymys, kun Jeesus puhuu evankeliumin tuovan miekan eikä rauhaa.

    Kukaan ei halua ristiriitoja, miekkaa, ei itseensä kohdistuvaa vastustusta, vainoa ja ylenkatsetta. Sen tähden seurakunnalla on vaara alkaa puhua kaiken hyväksyvästä sokerisesta rakkaudesta ja menettää suolaisuutensa. Siellä, missä tulisi puhua totuutta rakkaudessa, niin Kristuksen evankeliumin sijaan voi tulla humanistinen, sosiaalinen saarna.
    1. Joh. 4:5 "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä."

    Laitan tähän loppuun vielä ajatukseni ketjun aiheesta. "jos suvaitset kaikkea, niin suvaitset myös sellaista, mitä sinun ei tulisi suvaita. Jos taas olet jyrkkä ja liian suvaitsematon, niin et suvaitse edes sellaista, mikä sinun tulisi suvaita."
  20. Evita kirjoitti juuri niin kuin asia on. Kaiken suvaitsevaisuus on välinpitämättömyyttä. suvaitsevaisuudessa ei tarvitse ottaa kantaa vaan voidaan suvaitsevaisuuden nimissä katsoa asioita sormien läpi. Jos joku puuttuu selviin väärintekemisiin tai tuhoavaan käyttäytymiseen, se voidaan asianomaisten puolelta tulkita suvaitsemattomuudeksi ja jyrkkyydeksi. Hiljainen, sivusta seuraava voi kokea olevansa hyvä, suvaitsevainen henkilö - kaiken lisäksi et sivustaseuraajana aiheuta ristiriitoja ja sinua voidaan jopa kehua lempeäksi ja rakkaudelliseksi.

    En aivan ymmärrä, mitä tarkoitat kirjoittaessasi toisaalta, että puhutaan tekohymyssä suvaitsevaisuudesta ja toisaalta että suvaitsemattomuus vain lisääntyy. Eikö pikemminkin ole niin, että tekohymyn kera suvaitaan liikaa kaikkea pahaa, joten vääränlainen suvaitsevaisuus vain lisääntyy?

    Itse ajattelen niin, että jos suvaitset kaikkea, niin suvaitset myös sellaista, mitä sinun ei tulisi suvaita. Jos taas olet jyrkkä ja liian suvaitsematon, niin et suvaitse edes sellaista, mikä sinun tulisi suvaita. Meidän ei tule suvaita pahuutta itsessämme eikä ympärillämme - itsensä ja lähimmäisten suojeleminen kaikelta pahuudelta on rakkautta.
    21. 8 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt