natanael

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

265

  1. "Vähän vaille jäi" ottaa esille kohdan, jossa viimeisellä tuomiolla Jeesus jakaa ihmiset ns. vuohiin ja lampaisiin, pelastuneisiin ja kadotukseen joutuviin. Usein ajatellaan ja jopa julistuksessa kuvaillaan, kuinka Jeesus on meidän asianajajamme, joka hoitaa asiamme armollaan, kun Taivaan Isä tuomarina olisi jakamassa meille kadotustuomiota. Jeesus vetoaisi Isä-tuomariin, minä olen sovittanut heidän rikoksensa, minä olen ottanut tuomion kärsinyt rangaistuksen - ja niin Isä-tuomari suostuu vapauttamaan uskovat iankaikkiselta kadotukselta. Tällaista tulkintaa ei löydy Raamatusta. Niin tässä kohtaa kuin muuallakin Raamatussa tulee ilmi, että Jeesus itse on tuomari, hänelle Isä on antanut tuomiovallan. Mutt sitten tuohon esille nostamaasi kohtaan.

    Ymmärrän kohdan niin, että kysymys on sydämen asenteesta, sydämemme suhteesta Jeesukseen ja Hänessä meille tarjottuun armoon. Moni ihminen tekee täällä hyvää ja saattaa palvella monin tavoin lähimmäisiään. Ihminen on omassa varassaan syntiin sidottu ja sydämessään taipuvainen pahaan - kaikista hyvistä teoistaan huolimatta. Jeesus tunnustaa sen, että pahakin hminen voi kuitenkin tehdä hyvää. Luuk. 11:13 "Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja..."

    Erityisesti uskonnolliset ihmiset kuvittelevat olevansa hyviä sen vuoksi, että he palvelevat lähimmäisiään ja tekevät näin ollen hyvää. Jeesuksen ajan fariseukset antoivat almuja, uhrasivat varoistaan köyhille. Jeesus sanoi heille suoraan, että näkyvistä hyvistä töistä huolimatta heidän sydämensä asenne oli väärä. Heidän tekonsa olivat lain tekoja, käskysanan toteuttamista, josta puuttui todellinen rakkaus. Fariseuksethan eivät pitäneet kaikkia ihmisiä edes lähimmäisinään, vaan karttoivat syntisinä pitämiensä ihmisten seuraa. Uskonnollisilla ihmisillä on halu saada teoistaan kunniaa ja että ihmiset pitäisivät heitä hyväntekijöinä.

    Matt. 6:1 ""Kavahtakaa, ettette harjoita vanhurskauttanne ihmisten nähden, että he teitä katselisivat; muutoin ette saa palkkaa Isältänne, joka on taivaissa."
    Jeesus, syntisten ystävä.

    Fariseukset moittivat Jeesusta siitä, että hän meni syntisten luokse ja oli läheisesti heidän kanssaan, heidän ystävänään. Kovuudessaan fariseukset arvostelivat samaan syssyyn jopa Jeesuksen syömiset ja juomiset! Luuk. 7:34 "Ihmisen Poika on tullut, syö ja juo, ja te sanotte: 'Katso syömäriä ja viininjuojaa, publikaanien ja syntisten ystävää!'

    Viimeisellä tuomiolla Jeesuksen omat hämmästyvät siitä, että Jeesus huomioi heidän palvelleen Häntä maallisen elämänsä aikana. Uskova on Jeesus-keskeinen, joka ei huomioi omia tekojaan ansioina eikä pidä niistä kirjaa. Hän palvelee rakkaudesta, se on hänen elämäntapansa. Uskova ei ota ansiota ja kunniaa itselleen, vaan Hän tekee kaiken Jeesukselle, jolle kaikki kunnia ja kiitos myös kuuluu. Pelastuneet ihmettelevät armon suuruutta, eihän heillä ole Taivasosuuden suhteen mitään annettavaa - kaikki on perustunut armoon ja ristin sovitukseen.

    "Silloin vanhurskaat vastaavat hänelle: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi ja annoimme sinulle ruokaa, tai janoissasi ja annoimme sinulle juotavaa?"

    Uskova palvelee, koska hän rakastaa Jeesusta ja lähimäistä. Mitään ansiota hän ei siitä odota.
    Luuk. 17:10 "Niin myös te, kun olette tehneet kaiken, mitä teidän on käsketty tehdä, sanokaa: 'Me olemme ansiottomia palvelijoita; olemme tehneet vain sen, minkä olimme velvolliset tekemään'."

    Kadotukseen joutuvat ovat pitäneet kirjaa tekemisistään ja halunneet niistä kunniaa ja kiitosta. Tämähän on luonnollista meille ihmisille. He eivät ole uskoneet Jeesukseen, joten he eivät ole voineet nähdä eivätkä tajuta, että lähimmäisen palveleminen kohdistuu viime kädessä Jeesukseen. Tässä sokeudessaan he väittävät, etteivät he ole nähneet missään Jeesusta, he eivät ole tehneet kaikkea niin kuin Herralle - Kol. 3:23 "Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille".

    "Silloin nämäkin kysyvät: 'Herra, milloin me näimme sinut nälissäsi tai janoissasi, kodittomana tai alasti, tai sairaana tai vankilassa, emmekä auttaneet sinua?'
  2. Nöyrimmät kiitokset nimimerkeille evita ja Mediamaisteri. Voin sanoa sydämestäni Aamenen Mediamaisterin toteamukseen: "Jumala näkee Jeesuksen omat synnittöminä Jeesuksen sovitustyön kautta". Me Jeesuksen omat olemme todellakin Raamatun mukaisesti "Kristuksessa", Häneen kätkettyinä ja Jumala näkee meidät todellakin synnittöminä ja puhtaina Kristuksen sovitustyön kautta! Me olemme uskossa Jeesukseen taivaskelpoisia, pyhiä rakkaita Jumalan lapsia. Sen tähden Raamattu kutsuu meitä pyhiksi ja pyhiä me Kristuksessa olemmekin! Meillä ei olisi iloa Herrassa ilman tätä uskon todellsuutta.

    On surullista, että nykyinen Raamatun käännöksemme on monin paikoin muuttanut sanontaa "olla Kristuksessa" vain sen tähden, ettei sellainen ilmaus sovi suomen kieleen. Ei se sopinut muinaiskreikankaan kieleen, mutta ilmaus on hengellinen ja erittäin hyvä osoittamaan, missä meidän pyhyytemme lepää. Yrittäessään käännöksessään selittää asiaa, nykykäännös tarjoaa vain surkean väännöksen ihanasta totuudesta "olla Kristuksessa" Hänen omanaan.

    Esim. 1.Piet 4:14 vuoden 38 käännös: "Tervehtikää toisianne rakkauden suunannolla. Rauha teille kaikille, jotka Kristuksessa olette!"
    Uusi, vuoden 1992 käännös puhuu vain yhteydestä, ei enää meidän olevan kätkettyjä Kristuksessa ja hänen pyhyydessään: "Tervehtikää toisianne rakkauden suudelmalla. Rauha teille kaikille Kristuksen yhteyteen liitetyille."

    Huomautat Mediamaisteri, että "Ainut asia jota vierastan luterilaisuudessa on, että siinä identifioidaan itsensä ihmiseen - Martti Lutheriin, kun taasen kristinuskossa identifioimme itsemme Jeesukseen Kristukseen." Sinun rinnallasi koen aivan samoin. Ensiksi on muistettava, että itse Martti Luther kielsi hänen jakaamaansa evankeliumin oppiin liittyneitä, uskoon tulleita, perustamaan hänen omaa nimeään kantavaa seurakuntayhteisöä. Lutherilla oli toiveena, että uskonpuhdistus leviäisi ja toisi armon tuulet pian myös koko katolilaiseen kirkkkoon. Näinhän ei kuitenkaan tapahtunut. Joka tapauksessa luterilainen kirkko -nimisen yhteisön perustajat toimivat vastoin Lutherin kehotusta ja ilman muuta se oli väärin.

    Valitettava seuraus on se, että kirkoissa ja luterilaisissa herätysliikkeissä tämän tästä toistetaan, että "Luther sanoi, että...", "Luther kirjoitti, että...". Näen vääränä sen, että jumalanpalveluksissa ja saarnoissa vedotaan jonkun ihmisen toteamuksiin, kun oikea lähde on aina Raamattu ja Jumalan Sana. Totesihan Luther itsekin, että "yksin Raamattu". Raamattuun voit vedota ja viitata aina totuutena.

    Lutheriin vetoava antaa ymmärtää, että kyseessä oli Raamattua aina oikein tulkitseva, ihannoitava pyhimys. Martti Luhter kirjoitti ja puhui paljon myös sellaista, joka ei kestä päivän valoa ja on kirkkaasti kirjoitusten vastaista. Hänen monet "pöytäpuheensa" ovat melkoista tekstiä ja Lutherin kirjoittama kirja "Juutalalisista ja heidän valheistaan" suorastaan järkyttävää luettavaa. Joutuu vain huokailemaan, että kuinka kukaan uskova ihminen voi noin sokeutua, mennä noin harhaan ja kokea raivoavaa vihaa Jumalan omaisuuskansaa kohtaan. Olen kysellyt ja etsinyt vastausta mieleeni nousseeseen kysymyksseen: oliko Luther menettänyt vanhoilla päivillään mielenterveytensä, mutta en ole löytänyt.

    Saarnoissa voidaan toki viitata joskus jonkun ihmisen vaellukseen ja sanomisiin, mutta Lutheriin vedotaan usein aivan turhaan. Esimerkiksi joku voi todeta, että Luther oli sitä mieltä, että me pelastumme yksin armosta Jumalan Sanan kautta - miksi ihmeessä, kun voidaan sanoa suoraan, että Raamattu ilmoittaa uskon syntyvän ainoastaan Jumalan Sanasta. Moni saarnaaja jatkaa vielä Lutherin ajatuksilla, kun oikeampaa olisi esittää Jumalan Sanan kohtia, jotka tukevat uskon syntyvän Sanasta. Usko tulee Sanasta, mutta myös Sanan syventäminen ja pohtiminen tulee nousta Sanasta - uskoa voisi syventää ottamalla esille vaikkapa seuraavat Raamatun kohdat (eikä pohtia sen enempää Lutherin ajatuksia).
    Room. 10:17 "Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta."
    Gal. 3:2 "Tämän vain tahdon saada teiltä tietää: lain teoistako saitte Hengen vai uskossa kuulemisesta?"
  3. Näen asian seuraavalal tavalla:
    Markku Lievonen pitää, aivan Raamatun mukaisesti, seurakuntaa Jeesuksen Kristuksen ruumiini, johon jokainen Jeesukseen uskova kuuluu. Kun Jeesus pelastaa syntisen, armoon turvautunut tulee uskoon, uudestisyntyy, pääsee pimeydestä valoon, vapautuu synnin orjuudesta armon vapauteen - uskovasta tulee välittömästi Jumalan lapsi ja hän kuuluu yhtenä osana Kristuksen ruumiiseen, joka on yksi, jakamaton kokonaisuus.

    Kristuksen ruumis on meille näkymätön, sillä vain Jumala näkee sydämeen, kuka on Hänen omansa. Sitten on olemassa monia näkyviä seurakuntia: helluntailaiset, luterilaiset, baptistit, eri herätysliikkeet, vapaaseurakuntaliset, monet uudet seurakuntayhteisöt jne. Kaikissa näkyvissä seurakunnissa on mukana sekä Jeesuksen seuraajia, että myös niitä, jotka eivät ole ottaneet vastaan Jeesusta - Jumalan silmissä he ovat vain uskonnolliisia ihmisiä. Näkyviä seurakuntia tarvitaan, jotta paimenen, diakonian ja johtamisen virat toimivat, jumalanpalveluksiin kokoonnutaan ja saadaan yhdessä nauttia Herran Pyhä Ehtoollinen.

    Kaikki näkyvät seurakunnat ovat vajavaisia ja opillisesti eroavat tulkinnoissaan toisistaan. Kukaan ei ole täydellinen, eikä täydellistä seurakuntaakaan ole olemassa: väärä oppi, väärä tulkinta ei kuitenkaan vie kadotukseen, kun seurakunna opin keskiössä on vain Jeesuksen risti, pelastuminen armosta Jeesuksen sovituskuoleman perusteella. On olemassa myös seurakuntia, joissa on harhaoppia - oppia, joka vie ohi ristin kohti kadotusta. Uskovan tulee hakeutua seurakuntaan, jossa Sanalla kirkastetaan Kristusta ja jossa hän saa uskolleen vahvistusta sekä kokea rakkaudellista yhteyttä veljiin ja sisariin.

    Ns. alkuseurakunan aikoina paikallisilla seurakunnilla oli huomattavia eroa. Paavali kirjoitti eri seurakunnille eri tavalla seurakunna sen hetkisestä tilanteesta johtuen. Myös Ilmestyskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa Jumalan viesti eri seurakunnille oli erilainen, sillä näkyvien seurauntien tilanne oli erilainen. Kuitenkin jokaisessa Ilmestyskirjassa mainitussa seurakunnassa oli Jeesuksen omia, joiden henkilökohtainen tilanne suhteessa armosta pelastumseen oli samanlainen. Uskovilla on aina Pyhässä Hengessä yhteys toisiinsas ja luonnollinen tila on se, että uskovat rakastavat toisiaan. He ovat yhtä, yksi seurakunta, yksi Kristuksen ruumis.
  4. "Kuinka moni teistä helluntailaisista loppujen lopuksi pelastuu ? Mitä sanotte?"

    Ketjun avaajan kysymys on aiheellinen, mutta samalla mahdoton vastattavaksi. Ihminen näkee vain ulkokuoren, mutta vain Jumala näkee sydämen. Meidät pelastaa Raamatun ilmoittama Jeesus, Raamatun ilmoittama evankeliumi - Paavali puhui väärästä, "toisenlaisesta evankelimista", jota tarjosivat mm. Korintin johtoon ja julistajiksi nousseet "valheveljet". Onko niin, että nykyhelluntailaisuudessa äärikarismaattisuus, voimaevankeliointi ja Jeesuksen äänekäs komentelu ovat väärää evankeliumia, joka ei kirkasta ristiinnaulittua ja ylösnoussutta Vapahtajaamme? Kuinka paljon helluntailaisuudessa kuullaan oppia, jonka keskiössä ja punaisena lankana ei ole Herramme ja Vapahtajamme Jeesus Kristus - kuinka paljon on väärää oppia, joka ei pelasta?
  5. Ketjun avaus oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta kuten joku on jo huomauttanut, jatkokeskustelussa on unohtunut se, että luterilaisuus ja luterilainen kansankirkkomme eivät ole sama asia. Luterilaisuus pitäisi nähdä ja arvioida sen mukaan, onko Martti Lutherin saama uskonvanhurskauttamisoppi Raamatun mukaista. Jos joku jaksaa lukea tunnustuskirjat, voisi kommentoida luterilaisuuden oppia.

    Uskonpuhdistuksen aikaan katolilaisuudesta oli tullut ihmiskeskeistä anekauppoineen, paavin erehtymättömyys-oppeineen, latinankielisine messuineen ja kiirastulioppeineen. Ihmiskeskeinen uskonto ei antanut ihmiselle syntejä anteeksi pelkästään Jeesuksen sovitustyön perusteella, vaan pelastuakseen ihmisen piti tehdä erilaisia katumusharjoituksia ja suorituksia kirkolle. Katolinen kirkko sotkeutui ihmiskeskeisesti myös rikkauksien keräämiseen ja maallisen vallan väärinkäyttöön. Sitten tapahtui jotain - näännyksiin asti katumusharjoituksia tehnyt munkki Martti Luther tuli henkilökohtaiseen uskoon ja vapautui, kun Pyhä Henki kirkasti hänelle armon Jeesuksessa Kristuksessa. Lutherista tuli Kristus-keskeinen ja luterilaisuuden teesit olivat: yksin Kristus, yksin armo, yksin Raamattu.

    Luterilaisuuden voimakas Kristus-keskeisyys näkyi siinä, että nähtiin, ettei ihminen voi tulla uskoon omalla antaumuksellaan ja teoillaan, vaan hän voi ottaa pelastuksen vastaan vain ja ainoastaan, kun Pyhä Henki häntä ristin juurelle vetää. Ihminen nähtiin perin juurin syntisenä, joten Kristuksen on oltava kaikki kaikessa. Usko on Jumalan antama armolahja syntejään katuvalla ja Jeesukseen turvautuvalle.

    Mediamaisteri huomauttaa: "Luterilaisuudessa korostetaan ihmisen syntisyyttä ja arvottomuutta ja jätetään hänet tähän olotilaan elämään."
    On totta, että luterilaisuus näkee ihmisen luonnollisessa tilassaan perin juurin syntisenä, joka omassa varassaan on toivottomassa tilassa. Roomalaiskirjeen 4. luku kuvaa luonnollista ihmistä heikkona, syntisenä ja Jumalan vihollisena. Koska ihminen vastustaa ja vihaa Jumalaa, on silkkaa armoa, että Jeesus hänet pelastaa. Ihmisen perinpohjainen syntisyys on lähtökohta sille, että Jumalan oli lähetettävä Jeesus kuolemaan ristin puulla sovittamaan meidän syntimme. Jumalan laki näyttää ihmisen synnin, ei vähäisen, vaan totaalisen syntisyyden, jolloin ihmisen ainoa mahdollisuus on turvautua Jumalan armoon.

    Martti Luther sai uudestisyntyä yksin armosta, yksin Kristuksen sovitustyön tähden. Jos tämän päivän luterilainen kirkko ei saarnaa oikein lakia ja armoa, se on kansankirkkomme syy, ei luterilaisuuden. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, edustaako esim. Luther-säätiö aitoa luterilaisuutta - säätiöhän on voimakkasti arvostellut kansankirkkoa Sanasta luopumisesta jä väljästä, suolattomasta opista.
  6. Mediamaisteri: "kaksoiskäsky on kirkon lanseeraama käsite mikä sinänsä ei ole mitenkään väärä."

    Seurakunnissa käytetään todellakin käsitettä kaksoiskäsky, joka tarkoittaa siis niitä kahta käskyä, joilla Jeesus itse tiivisti lain ja profeetat. "Rakasta Jumalaa..." ja "rakasta lähimmäistäsi...". Parempi kuin sanoa "käsite, mikä sinänsä ei ole mitenkään väärä" on sanoa "tämä käsite on täysin oikea, raamatullinen ja meidän Herramme ja Vapahtajamme antama tiivistelmä koko laista ja profeetoista".

    Vaikka Herramme ja Vapahtajamme tiivisti lain ja profeetat noihin kahteen käskyyn, niin joku tässä ketjussa edelleen väittää, ettei evankeliumissa oli kaksoiskäskyä. Jos joku ei ymmärrä, eikä usko selvää Raamatun tekstiä, niin hänelle on pakko todeta, kuten Paavali aikoinaan1. Kor. 14:38 "Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä."

    Mediamaisterilla on hieno huomio lähimmäisen rakastamisesta: "...ja lähimmäistäsi sillä tavalla kuin itseään kykenee rakastamaan". Juuri noin! Jumalan armo ja rakkaus vaikuttaa meissä niin, että vapaudumme liiallisesta itseemme keskittymisestä, itsetuntomme eheytyy nähdessämme itsemme ihanasti luotuina ja Jumalan rakkaina lapsina. Rakkautemme Jeesukseen syvenee ja samalla laupeutemme ja lempeytemme lähimmäisiä kohtaan.

    Kykymme rakastaa lähimmäisiämme kasvaa saadassamme kokea Jumalan rakkautta.1. Joh. 4:19 "Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä." Jumalan rakkauden vaikutuksesta uskova muuttuu ajan myötä, jos hän vain suostuu Jumalan muuttamaan työhön, joka on välillä myös nöyryyttävää.

    2.Kor. 3:18 "Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki."

    Uskovaa ei tunnista siitä, että hän tuomitsee toisia veljiä ja siskoja erilaisen näkemyksen takia nimim. Tietääkö Jumala edes tyyliin: "eiväthän luterialaiset Jeesukseen uskovat mitenkään voi kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiään niin kuin itseäänkin, sillä hehän ovat täysin itsekeskeisiä". Aikamoinen yleistys ja aikamoinen tuomio - tutustu luterilaisiin uskoviin, mene heidän luokseen rukoillen ja rakkauden, ei tuomion hengessä.

    Jeesuksen omat haluavat rakastaa toisiaan ja heidät tunnistaa tästä:

    Fil 4:5 "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."

    Tunnistaako maailma sinut sinun lempeydestäsi? Uskova on lempeä, mutta ei hempeilevä - hänessä on Pyhän Hengen vaikuttamaa suolaisuutta. Tuo suolaisuus on sitä totuutta, josta Mediamaisteri aivain oikein on kirjoittanut. Mutta - suolaisuutemme ei saa olla kovasydämistä, raakaa merisuolaa. Suolaisuudessa on oltava totuuden lisäksi myös rakkautta, suolaisuutemme on hyvää pan-suolaa. On hyvä muistaa, että "rakkaus illman totuutta on teeskentelyä ja totuus ilman rakkautta on kovuutta". Jumalan antama totuuden suolaisuus on suloista sille, joka totuutta kaipaa.

    Kol. 4:6 "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata."
  7. Evita: "Minusta tuo Jumalan lain noudattaminen ja pelastuminen yksin armosta on kaksi eri asiaa."

    Niin, Evita, laki ja armo ovat eri asioita - kuitenkin ne toimivat yhdessä. Laki on Jumalan Sanaa, joka käskee ja vaatii, armon evankeliumi taas pelkästään antaa ja lahjoittaa. Mitä enemmän armoa, sitä enemmän Jeesuksen läheisyyttä, mitä enemmän Jeesuksen läheisyyttä, sitä enemmän sydämen halua elää puhdasta, hyvää elämää (= ojentautua arjessa Jumalan Sanan mukaan). Armahdettu ei ota Jumalan lakia piiskana, vaan Jumalan hyvänä ohjeena ja neuvona. Uskova iloitsee Jumalan laista. Armon kirkastuminen ei koskaan voi viedä syntien suosimiseen, ja tästä Paavali roomalaiskirjeessä kirjoittaa painokkaasti:

    Room. 5 1 "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä? Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut? Niin olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan, että niinkuin Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, samoin pitää meidänkin uudessa elämässä vaeltaman."

    Minun on vaikea kommentoida nimim.kj81hgt:n tekstiä, en yksinkertaisesti oikein saa kiinni siitä, mitä hän tarkoittaa. Erikoiselta ja täysin Raamatun vastaiselta tuntuu hänen ajatuksensa, että Jeesus sovitti "toisten taholta pakotettujen synnit" ja että muuten mitä kauheimmat syntiteot olisivat Jumalan tahdon määräämiä.

    Jumala ei määrää, eikä pakota ketään syntiin. Me teemme syntiä ja lankeilemme yksinkertaisesti siitä syystä, että me kaikki synnymme tänne syntisestä sukukunnasta ja syntiinlankeemuksen seurauksena meissä on syntiä: rikomme Jumalaa vastaan ajatuksin, sanoin, teoin ja laiminlyönnein. Kaikki puolustelu ja selittely Jumalan edessä lakkaa ja joudumme nöyrästi hiljentymään ja tunnustamaan syntimme. Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa Eeva syytti Jumalan edessä käärmettä, joka houkutteli ja Aadam syytti Jumalaa 1. Moos. 3:12 "Mies vastasi: "Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin". Molemmat pakenivat henkilökohtaista vastuuta.

    Yhä edelleen ihminen yrittää puolustella tekojaan ja motiivejaan ja nähdä tekojensa lähteen ulkopuolella, eikä hänen omassa sydämessään. Evankeliumin ilosanoma ja voima on siinä, että Jumala armahtaa syntinsä tunnustavan ja katuvan. Ovatko ne ihmiset harvassa, jotka "paratiisissa" langettuaan tänään yksinkertaisesti sanoisivat vain Jumalalle: "Minä söin, minä tein synnin".

    Evita on aivan oikeassa siinä, että Jumalan lain edessä ojentautuminen tekee ihmisten välisen elämän täällä helpommaksi. Sanoohan Jumalakin Sanassaan: Jaak. 2:8 "Vaan jos täytätte kuninkaallisen lain Raamatun mukaan: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", niin te hyvin teette"

    Lain ja evankeliumin suhteen ymmärtäminen kuuluu vaikeimpiin raamatullisiin asioihin. Itse asiassa, uskonelämän kannalta se lienee kaikkein vaikein. Meillä kaikilla on taipumus ns. lakihenkisyyteen, jossa kuvittelemme miellyttävämme Jumalaa tai saavamme Häneltä mielisuosiota elämällä Jumalan Sanan mukaan. Moni uskova joutuu jopa lain alle - jossa Jumala on vaativa Jumala, eikä armon aurinko pääse paistamaan kuin ajoittain pilven raosta pilkahdellen. Toisena ääripäänä on puhua armosta, mutta elää synnissä. Minusta tuntuu, että nykyään on paljon armosta puhuvia, jotka eivät elämässään seuraa Herraamem ja Vapahtajaamme - sanojen ja elämän välillä on ammottava ristiriita.

    Juud. 4 "Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen."

    Tässä yhteydessä sanon vain muutaman sanan lain ja armon suhteesta. Ensiksikin uskova ei ojentaudu elämässään Jumalan Sanan (lain) mukaan miellyttääkseen ja elääkseen mukavammin ihmisten kanssa, vaan hän ojentautuu Sanan mukaan kuuliaisuudesta hyvälle Taivaalliselle Isälleen. Ainoastaan evankeliumista tuleva armon kirkkaus, lepo ja rauha antavat meille voimaa seurata Jeesusta uskon kuuliaisuudessa. Laki (vaatimus) ja armo (lahja) ovat erillisiä käsitteitä, mutta laki ja rakkaus on yhdessä. Jumala on rakkaus ja puhuessaan käskyillä ja kehotuksilla Raamatussa puhuu koko ajan täydellinen rakkaus. Jos seuraat uskon kuuliaisuudessa Jeesusta, osoitat sillä tavalla, että rakastat Jeesusta.
    Room. 13:10 "Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Sentähden on rakkaus lain täyttämys."
  8. Kiitos Mediamaisterille hyvästä ja raamatullisesta avauksesta! Jyrkältä tosin tuntuu olettamuksesi, että papit puhuisivat rakkaudesta halutessaan loukata taikka torjua Jeesukseen uskovien uskon." Itse ajattelen, että rakkauden kaksoiskäskystä puhutaan väärällä tavalla silloin, kun halutaan saada kuulijakunnan suosio ja hyväksyntä. Rakkaudestahan tulee puhua, mutta rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä. Humanistisen rakkauden puheen tuloksena on teennäinen yhteys ja kuvitelma, että kaikki rakastavat kaikkia. Maailma kaipaa rakkautta ja sitä on miellyttävää heille antaa. 1. Joh. 4:5 "He ovat maailmasta; sentähden he puhuvat, niinkuin maailma puhuu, ja maailma kuulee heitä."

    Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että "te olette maan sokeri", vaan että "te olette maan suola". Jeesus toteaa vuorisaarnassaan heti suolaisuudesta mainittuaan, että te olette maan valo. Ensin olemuksessamme täytyy tapahtua muutos suolaisuuteen, uskominen Jeesukseen Kristukseen ja vasta sen jälkeen voimme olla valona - sanoillamme ja teoillamme osoittaa lähimäisillemme rakkautta, tuoda esiin pelastuksen evankeliumia ja palvella lähimmäisiämme.

    On huomattava, että kaksoiskäskyn osilla on eroa, sillä Jumalan rakastaminen tulee ensin "Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky". Kaikki lähtee tästä: rakastammeko me Jumalaa, tahdommeko nöyrytä siihen Jumalan tahtoon, jonka Hän Sanassaan meille ilmoittaa. Raamatun Jeesuksen rakastaminen on meidän osaltamme koko elämisemme ydin. Lähimmäisen rakastamisesta puhutaan hyvin paljon monissa muissakin uskonnoissa ja erityisesti psykologiassa. Jeesuksesta ja Hänen rakkaudestaan voi todistaa vain Hänen seuraajansa - Jeesuksesta täydellisenä rakkautena puhuu vain Raamattu.

    Meillä on taipumus keskittyä itseemme, itsemme eheyttämiseen ja rakastamisen kykyymme. Raamatun antama järjestys on kuitenkin selvä: rakasta Jumalaa yli kaiken. Raamatun Sanan mukaisen totuuden esille tuominen on rakkautta, vaikka hyvin usein se kuulijaa kirpaisee, niinkuin suolan vain pitääkin tehdä.

    Surullista on huomata, että joku vastustaa suorastaan vimmaisesti Evitan aivan oikeaa sanomaa: "pelastumme yksin Hänen (Jeesuksen) kauttaan, emme lakia noudattamalla. Pelastuminen tulee yksin armosta." Vastustaja näyttää ajattelevan, että armon korostaminen veisi löysään, syntiä suosivaan elämään. Niin ei kuitenkaan ole, vaan löysään elämään ja sydämen kovuuteen vie lain turhentaminen (ei armon korostus). Matt. 24:12 "Ja sentähden, että laittomuus pääsee valtaan, kylmenee useimpien rakkaus."

    Joku näyttää toistavan tämän tästä tällä foorumilla Martti Lutherin toteamusta: "Ole syntinen ja tee syntiä rohkeasti, mutta usko vielä rohkeammin". Toteamus on todellakin olemassa, mutta mitä Luther tuolla lopulta tarkoitti? Missään nimessä Martti Luther ei suosinut syntiä, päinvastoin - lue vaikka hänen pääteoksenaan pidetty "Galatalaiskirjeen selitys", niin huomaat kuinka vakavasti Luther suhtautui Jumalan käskyihin. Luther sanoi lauseensa niille, joiden on vaikea uskoa saavansa syntinsä anteeksi, kun he kuitenkin tämän tästä huomaavat rikkovansa Jumalaa vastaan "sydämensä ajatuksilla, teoilla, sanoin ja laiminlyönnein".

    Halu tulla täysin puhtaaksi ja synnittömäksi ei tässä ajassa onnistu ja tuloksena voi olla epätoivo. Usko vielä rohkeammin - saat uskoa, että Jeesuksen veri puhdistaa sinut kaikista synneistä. Saat anteeksi ne synnit, jotka tässä ajassa voitat, mutta myös ne synnit, joita et voita. Saat anteeksi ne synnit, jotka tunnustat, mutta myös ne synnit, joita ei tiedosta, etkä niin muodoin osaa tunnustaa. Jeesus on sovittanut sinun syntisi, kun vain tulet hänen luokseen ja turvaudut Hänen armoonsa - saat "uskoa vielä rohkeammin". Pelastuminen perustuu armoon Jeesuksessa Kristuksessa, aivan niin kuin Evita totesi.
  9. Nimim. Fuckifuu: "Tämä niille, joiden mielestä kirkko on taipunut homostelun edessä. Olitte turhaan huolissanne, kirkko vastustaa selkeästi homoilua."

    Nimim. Siinäpä syy kysyy: "Miksi sitten mäkiset, askolat ym. pipit ja papit voivat puhua aivan muuta?! Jos joku muu puhuisi vastoin yrityksen sääntöjä vastaan ei kauaa olisi hommissa."

    En tiedä, mistä Fuckifuu on kirkon kannanoton noukkinut, mutta kuten "Siinäpä syy" hyvin toi esille, mistään selkeästä vastustamisesta ei todellakaan ole kysymys. Selkeä vastustaminen olisi tehnyt mahdottomaksi sen, että kirkoissa kuitenkin siunataan homoseksuaaleja pareja liittoihin ja arkkipiispasta lähtien annetaan homoseksuaaleja parisuhteita puoltavia lausuntoja.

    Maailmassa tällaista sanojen ja tekojan ristiriitaa sanotaan kaksinaamaisuudeksi ja hengellisissa yhteisöissä hurskasteluksi.

    Nimim.rarrruihallinenrauno kysyy "Miksi te näette avioliiton vain seksin näkökulmasta?"
    Otetaan pois tuo sana "vain" niin pysymme oikeassa asiassa. Luodessaan ihmiset Jumala antoi Aadamille voimakkaan tunne-elämyksen, että Eeva on hänenkaltaisensa "luu minun luistani ja liha minun lihastani". Samastuminen, ajatusten ja tunteiden jakaminen on osa avioliittoa. Jumala antoi heille yhteiseksi tehtäväksi viljellä ja varjella maata. Varjeleminen on hengellinen tehtävä, jossa paratiisin tilaa tuli varjella niin, että se voisi säilyä.

    Avioliittoa ei kuitenkaan ole ilman seksiä - Jumala on luonut ihmsiin seksuaalivietin, halun tulla yhdeksi lihaksi ja sen myötä ihmiskunta on myös lisääntynyt. Jos otat pois seksuaalisuuden, niin otat pois sen vetovoiman, joka vetää miestä ja naista yhteen ja alkamaan yhteiselämän. Raamattu on erittäin seksuaalimyönteinen kirja - joka muuta väittää, voi lukea VT:ssa olevan Korkean Veisun, jota myös Laulujen lauluksi kutsutaan.
  10. Olet oikeassa siinä, että et ole ainoa samassa tilanteessa oleva, kaukana siitä. Paljonkin tästä olisi sanottavaa, mutta tuntuisi paremmalta, jos itse kertoisit vähän enemmän sisälläsi meneillään olevasta prosessista.

    Ensiksikin epäillys on eri asia kuin epäusko. Johannes Kastaja kastoi Jeesuksen, hän näki Pyhän Hengen laskeutuvan Jeesuksen päälle ja kuuli Jumalan äänen - elämänsä laaksossa, vankilassa epäilys nousi Johannes Kastajan mieleen. Luuk. 7:20 "Miehet saapuivat hänen tykönsä ja sanoivat: "Johannes Kastaja on lähettänyt meidät sinun tykösi ja kysyy: 'Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?'" On yleistä, että uskovat kokevat ajoittaisia epäilyksen aikoja.

    Johannes halusi selvittää epäilyksensä ja päästä turvalliseen uskoon ja lähetti tiedustelemaan asiaa Jeesukselta. Siinä on ainoa oikea osoite, jonne meidän on epäilyksinemme mentävä. Meidän on oltava yhteydessä uskon antajaan ja vahvistajaan. Helluntain tapahtumien jälkeen alkuseurakunnasta sanotaan Raamatussa: "Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa."

    Meidän olisi siis saatava Raamatun oikeaa opetusta, joka on apostolista. On olemassa paljon hyviä Sanan opettajia joiden kuunteleminen tai heidän kirjojensa lukeminen voi syventää uskoamme. Toinen tekijä oli "keskinäinen yhteys" - jokin seurakunayhteys tulisi olla. Jos ei muuta, niin jokin Raamattupiiri, miesten piiri tai uskovien ryhmä, jossa voimme jakaa kokemuksiamme ja viedä asioitamme Taivaalliselle Isällemme. "Leivän murtamisessa" - ehtoollisen merkitys on monella tavalla salainen, mutta ehtoollisessa uskomme vahvistuu, kun saamme viinissä ja leivässä luoksemme Jeesuksen veren sovituksen ja hänen ruumiinsa (uskovien) yhteyden. Elintärkeää on myös tuo "rukouksessa". Rukouselämämme saattaa usein lopahtaa, mutta on hyvä muistaa, että huokauskin riittää. Tärkeää on myös olla yhteydessä muihin uskoviin, joista voi tulla meille esirukoilijoita.

    Siinäpä ne keinot uskomme vahvistamiseen ovat, joita alkuseurakunta harjoitti: Raamatun opetus, uskovien yhteys, ehtoollinen ja rukous. Ehkä sinun olisi hyvä miettiä noita asioita, kuinka voisit päästä käyttämään noita uskoa vahvistavia kanavia. Jos uskon vahvistaminen on aidosti tahtotilassa, niin voit varmasti myös lähteä liikkeelle. Ymmärrän "oravanpyörön" ja arkisen kiireen perhellisen elämässä. Aviopuolisot voivat sopia keskeneään ajoissa, jos toisella on jokin seurakunnallinen meno. Voit ostaa jonkin hyvän hengellisen kirjan, jota voit vaikkapa pieninä paloina itseksesi lukea. Älä taakoita itseäsi ajatellen, että uskossa kasvaminen olisi kuin urakka ja vaatisi paljon. Niin ei ole. Me kuljemme askel askeleelta, päivästä toiseen. Taakan sijasta saamme ennen pitkää kokea mielemme kevenevän ja ponnistelun sijaan tulee lepo.

    On mahdotonta, että ilman Sanaa ja rukousta voisi tapahtua aitoa hengellistä kasvua. Kerroit olevasi tapakristitty, millaisia kristillisiä tapoja sinulle sitten on? Miltä tuntuisi alkaa harjoittaa alkuseurakunnan tapoja, joista kirjoitin?
  11. Nimim. 139 arveli minun viittavaan häneen itseensä kirjoittaessani monen uskovan tilanteesta olla sivussa elävästä seurakunnasta ja rohkaisevien uskovien yhteydestä. Tekstini lukija huomannee, että siinä yhteydessä viittaan suoraan Hilja aaltosen runoon, joka monien uskovien kohdalla on kipeää todellisuutta. Kirjoitin: "Alkuun laittamasi Hilja Aaltosen runo on kyllä puhutteleva - ja kipeä. "riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun." - on raskasta olla vain sivussa..." Usein runoilija kertoo herkin sanoin tilanteesta, johon moni runon lukija voi samaistua ja saa runosta lohdutusta. Viittasin suoraan Hilja Aaltosen runoon ja meihin moniin, jotka voivat eri tavoin sen sanoihin samaistua. Vastaus kysymykseesi nimim. 139 "Hetkinen - ymmärsinkös nyt oikein" on siis se, että tässä yhteydessä ymmärsit minut väärin.

    OIkaisit aivan oikealla tavalla nimim. mummomuoria, jolle raamatullinen käsite "uudestisyntynyt" on jargonia, sisäpiirin kaanaankieltä. On hienoa 139, että olet Jeesuksen oma, uskova, jolle Raamatun antamat sanat ovat ymmärrettäviä. Tietenkin sanalle uudestisyntynyt on muita samamerkityksellisiä sanoja, kuten esim. Jeesuksen oma, Jeesuksen seuraaja, Jumalan lapsi, uskova jne. - jokainen, jonka Jeesus on pelastunut on samalla välttämättä myös uudestisyntynyt. Pyhä Henki on hänet uudistanut, hän ei ole enää maailman lapsi eläen synnin orjuudessea, vaan Jumalan lapsi eläen armosta. Ihminen voi todistaa uudestisyntymisestään käyttämättä tätä raamatullista sanaa: hän voi todistaa, kuinka hän tuli uskoon, kuinka Jeesus hänet löysi, pääsi pimeydestä valoon jne. Eri tavoin uskovat voivat kertoa, kuinka he kerran uudestisyntyivät uuteen elämään ja pääsivät Taivastielle - kaikki eri tavoin todistuksen uskostaan antavat ovat uudestisyntyneitä, juuri niin kuin Raamattu sanoo.

    Kiitos nimimerkille näin se on, jonka toteamukseen voin täysin yhtyä: "aina on Jeesukseen uskovien joukossa uudestisyntyminen ymmärretty kuten Raamatussa on esitetty. Jumalan tietoisuudesta älä ole huolissasi. Hän on aina tiennyt miten esittää asiansa Sanassaan."

    Nimimerkki itsenäinen esitti suoraan minulle seuraavan kysymyksen: "Ovatko uudestisyntyneet hellareita, lestoja, karismaattisia vai mitä?
    Äläkä helkkarissa vastaa että raamatunmukaisen uskon omaavia!"

    Kiitos nimimerkille 139, että vastasit minun puolestani tuohon jo erinomaisesti todetessasi, että "Ainoa vastaus, joka nimim. "itsenäinen":lle olisi pitänyt antaa, oli juuri se, jonka hän itse kielsi antamasta!" Lisään tähän vielä sen, että uudestisyntynyt uskoo Raamatun ilmoittamaan Jeesukseen, Raamatun mukaiseen evankeliumiin, jonka mukaan me pelastumme Jeesuksen syntien sovituksen kautta. Usko tulee Sanasta ja uskomme on oltava todellakin raamatunmukainen. Meidät voi pelastaa vain Raamatun Jeesus ja Raamatun evankeliumi - kysymys ei ole mistään kirkkokunnista, vaan yksityisen ihmisen pelastumisesta ja uudestisyntymisestä. Raamatun vasainen evanekeliumi ei pelasta.
    Gal. 1:8 "Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu."

    Kerroin englanninkielisestä foorumista, jossa ei ole lainkaan jumalanvastaissia kommentteja, ei toisen kirjoittajan halveeraamista, ei loukkauksia eikä "vihaviestejä". Kyseisen foorumin alkusanoissa tuodaan julki, että keskustelufoorumi on tarkoitettu vain uudestisyntyneille kristityille, jotka ovat Sanan mukaan veljiä ja sisaria keskenään.

    Mummomuori huomautti tähän: "jos kerran on niitä suljettuja keskustelupalstoja ja siellä on juuri sen näkemyksen omaavia, niin miksi ylipäätään osallistua muihin?"
    Kysymyksesi on oikeutettu. Valitettavasti en ole itse löytänyt Suomesta vastaavanlaista, lämminhenkistä ja sielunhoidollista kristittyjen keskustelufoorumia. Sellainen vaatii jatkuvan valvonnan, että foorumi säilyy asiallisena ja rakkaudellisena. Sen takana täytyy olle kristillinen järjestö, joka voi valvoa jatkuvasti foorumia. Suomi24 foorumit ovat avoimia, mutta tuloksena on monien uskovien turhautuminen ja mielipaha. Tästä on tässä ketjussa kysymys.

    Nimim. 139 kirjoitti ketjun avauksessaan: "Viime päivinä olen kokenut melkoista mielipahaa siitä, miten turhalta näillä palstoilla kirjoittaminen usein tuntuu."

    Nimimerkki hömpötipom ei hömpötä, vaan puhuu asiaa tiiviisti ja ymmärrettävästi. Tällaista on ilo lukea: "Onko uudestisyntyminen kirkkokunnasta kiinni? Jeesushan sanoi, että jokaisen tulee syntyä uudesti ylhäältä. Vaikka kirkko ei tätä opetakaan on myös evlut kirkossa paljon uudestisyntyneitä elävässä uskossa olevia."
    Huomasin vielä nimim. 139:n kirjoituksen eri näkemyksistä - osuit naulan kantaan, juuri tuosta on näkemyseroissa ja kiistoissa kysymys!
  12. Niin Grace 2014 - tuntuu siltä, että nämä ovat niitä kuvaamiasi "uskonnollisten palstojen pimeyttä". Tämä on avoin foorumi ja näyttää siltä, että monet jumalankieltäjät pitävät lähes elämäntehtävänään vastustaa kaikkea hengellistä täällä. On myös mahdollista, että monien outojen ja argressiivisten viestien takana on joku vakavasti mielenterveysongelmainen ihminen. Monien kanssa avointa ja Sanaa tutkivaa keskustelua on mahdotonta saada aikaan.

    Raamattu lupaa, että jokainen joka haluaa elää jumalisesti, joutuu vainotuksi. Tavalla tai toisella - meitä ei viedä millekään areenalle leijonien eteen kuten muinaisessa Roomassa, vaan eri tavoin meitä väheksytään. Uskonsa voi ilmaista monella tavalla ja varmaan usein me teemme sen liian jyrkästi muita tuomiten tai taitamattomasti.

    On ymmärrettävää, että tunteva uskova loukkaantuu vastustuksesta. Meidän tulee tuoda julki totuus, mutta ei väärällä tavalla, jossa käyttäytyisimme vain niin kuin vastustajamme käyttäytyvät. Asiat on tuotava julki suoraan, mutta asiallisesti - ei raa´alla merisuolalla, vaan suloisella pan-suolalla.Kol. 4:6 "Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata."
    Uskovaa voidaan moittia jyrkäksi, kovaksi tai suvaitsemattomaksi. Käytöksellään ja puheillaan hän pysyy vain totuudessa, mutta hänellä ei ole minkäänlaista lupaa tehdä ja toimia kovuudessa. Vihaajat joutuvat syvällä sydämessään myöntämään, että uskovassa on sitä jotain.Fil. 4:5 "Tulkoon teidän lempeytenne kaikkien ihmisten tietoon. Herra on lähellä."

    Maailman ihmiset vihaavat meitä siksi, että me olemme Jeesuksen omia. Uskonnolliset vastustavat meitä siksi, että me haluamme ojentautua elämässämme Jumalan Sanan mukaan ja murehdimme Sanasta luopumista eri seurakunnissa, jotkut uskovat voivat joutua keskinäiseen kinaan siksi, että jostakin opinkohdasta ollaan eri mieltä tai jokin opinkohta nostetaan kaiken ratkaisevaksi pelastuskysymykseksi vastoin Raamatun Sanan yksinkertaista evankeliumia.

    Jokaisella uskovalla on oma tilanteensa, oma vaiheensa vaelluksessaan, usein uskon alkuvaiheessa on mukana paljon lihallista jyrkkyyttä uskovan sitä tiedostamatta. Riitelyyn ei ole syytä mennä, kaikkien ei tarvitse ymmärtää kaikkea samalla tavalla kuin me - olkoonkin, että tuskomme oman ulkintamme olevan täysin Raamatun mukainen.
    1. Kor. 14:38 "Mutta jos joku ei sitä ymmärrä, niin olkoon ymmärtämättä."

    P.S. Löysin englanninkielisen kristittyjen keskustelupalstan, joka oli täynnä raamatullisia, avoimia ja toisia rohkaIsevia viestejä. Foorumin mukaan se on tarkoitettu ainoastaan uudesti syntyneille kristityille. Kaikki vihaviestit, kaikki loukkaukset ja asiattomuudet poistetaan välittömästi pois, eikä yhtään senkaltaista viestiä ketjuissa näkynyt. Niinpä se foorumi on myös sielunhoidollinen. Uudet foorumille tulivat esittelivät itsensä avoimesti kertoen etunimensä sekä elämän- , että perhetilanteensa. PIan muuta kirjoittajat toivottivat uudet tulijat tervetulleiksi ja jakoivat omia kokemuksiaan. Palstaa lukiessa tuntui kuin olisin käynyt kotona.
  13. Nimim. 139 kirjoitti: "Sanoipa asiansa miten selkeästi, ystävällisesti, painavasti, terävästi tai miten monta kertaa tahansa, aina vastauksena ovat vain ne samat vastaväitteet, ja usein myös täysin samoilta vastaanväittäjiltä."
    Alkuun laittamasi Hilja Aaltosen runo on kyllä puhutteleva - ja kipeä. "riittääkö ajassa vähän, askeleet unohdetun." - on raskasta olla vain sivussa, ilman elävää seurakuntayhteyttä, ilman armolahjojen (jokaisella uskovalla on Sanan mukaan jokin armolahja) mukaista tehtävää ilman läheisiä uskon ystäviä.

    Täällä on viitattu tavalla tai toisella arvostukseen. Hengellisellä elopellolla asiat ovat kuitenkin usein toisin. Jeremias julisti aikoinaan "näin sanoo Herra", mutta hän ei koskaan saanut arvostusta ja hänet torjuttiin voimakkaasti. Myös Paavalia väheksyttiin ja suorastaan työnnettiin syrjään, kun Korintin seurakunnan johtoon ja julistajiksi nousi valheveljiä. Voi olla, ettet saa koskaan minkäänlaista arvostusta työstäsi tässä ajassa. Näinhän myös Hilja Aaltonen runossaan totesi. Eittämättä se on meille tunteville ihmisille raskasta.

    Joku huomautti, että "aina löytyy heitä, jotka odottavat sinunkin antavan arvostusta heidän näkemyksilleen." Jeesuksen seuraajien ei tule arvostaa kaikkien näkemyksiä. Sen paremmin Jeesus kuin Paavalikiin ei arvostanut niitä mielipiteitä, jotka olivat räikeässä ristiriidassa ristin evankeliumin kanssa. Molemmat tuomitsivat väärän evankeliumin julistajat ja omavanhurskaat jyrkin sanoin. Uskovalla ei ole mitään syytä arvostaa hahaoppien leivittäjiä. Uskonnolliset ovat sikäli pahimpia, sillä he toimivat seurakunnan sisällä ja saavat aikaan hajaannusta. Armosta puhuvia, mutta Sanan vastaisissa synneissä eläviä on aina ollut.

    Juud. "Sillä teidän keskuuteenne on pujahtanut eräitä ihmisiä, joiden jo aikoja sitten on kirjoitettu tulevan tähän tuomioon, jumalattomia, jotka kääntävät meidän Jumalamme armon irstaudeksi ja kieltävät meidän ainoan valtiaamme ja Herramme, Jeesuksen Kristuksen."

    Väärässä hengessä toimivia työntekijöitä ei tule arvostaa hengellisessä mielessä lainkaan. Fil. 3:2 "Kavahtakaa noita koiria, kavahtakaa noita pahoja työntekijöitä". Oli sitten kyseessä arkkipiispa, piispa, pappi tai ns. riviuskova, niin Raamatun vastaisille kannanotoille me emme saa antaa minkäänlaista arvoa. Uskova suree sitä, että Sanasta luovutaan ja taivastie tulee häväistyksi.

    Evankeliumin sanoma on kaikille uskovilel yhteinen ja sen yksinkertaisesta pääsisällöstä uskovilla on sama käsitys. Apostolinen oppi Jeesuksen pelastavasta armosta on selkeä ja uskoville yhteinen. Joka poikkeaa siitä, on harhaoppinen. Gal. 1:9 "Niinkuin ennenkin olemme sanoneet, niin sanon nytkin taas: jos joku julistaa teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä te olette saaneet, hän olkoon kirottu."

    Harhaoppien lisäksi on olemasa myös väärää oppia. Ero on siinä, että harhaoppi vie ohi Jeesuksen ristin sovituksen ja kohti kadotusta. Väärä oppi osoittaa ristiä, mutta jossakin opinkohdassa ei ole raamatullinen. Me emma saa joutua sellaiseen harhaan, että me osaisimme tulkita kaiken Raamatusta aina oikein - meidän tulee suvaita ja olla yhteydessä uskovien kanssa silloin, jos jostakin tietystä Raamatun kohdasta on erilaista tulkintaa. Jos meillä on yhteinen evankeliumi, sama Kristus, niin kyse ei ole harhaopista vaan väärästä opista. 1. Kor. 8:2 "Jos joku luulee jotakin tietävänsä, ei hän vielä tiedä, niinkuin tietää tulee."

    Monet uskovat ovat jättäneet nämä palstat, koska täällä kohtaa niin paljon pahaa, jumalanvastaisuutta, harhaoppisuutta, kovuutta, syytöksiä, vähättelyä ja vihaa. Joku on kirjoittanut jäähyväisviestissään, että vuosien mittaan hän koki vain ahdistusta täällä vieraillessaan. Ehkä kaikkien herkimmille tällaiset palstat eivät ole hyvä paikka.
  14. Avaaja "jo vanha mies" muisteli kirkonmenoja hänen nuoruutensa aikana ja kuinka paljon ne ovatkaan vuosikymmenien aikana muuttunneet, maallistuneet. Mitään erityisen radikaalia avaaja ei mielestäni kirjoittanut ja tuskinpa hän on kokemuksensa kanssa yksin. Hänen pointtinsa oli mielestäni siinä, ettei Raamatun Sanaa nykyään enää kunnioiteta entiseen malliin. Kirkkauteen jo mennyt julistaja Hilja Aaltonen sanoi viimeisinä vuosinaan, että "herätyksen aikana ihmiset kuuntelivat hiljaa Sanaa ja itkivät syntejään - nyt seurakunnissa on kovaa ääntä ja ihmiset nauravat". Herätyksen aikana tehdään totista parannsuta ja hudetaan Herran puoleen.

    Jo vanhan miehen todistuksessa on jotain sellaista, joka saa kaipaamaan herätyksen aikoja ja saarnoja, joissa laki ja armo koskettaa kuulijoita. Kyllähän hänen kirjoituksessaan "Suomi joutuu ihan lähitulevaisuudessa sotaan mukaan" kalskahtaa korvaan. Nouseeko ajatus siitä, että Raamatun mukaan lopunaikoina sodat ylipäätään vain lisääntyvät, onko takana ajatus Jumalan tuomion tulemisesta Suomen ylle vai tuntuma siitä, että Herra olisi sisäisesti asiasta henkilökohtaisesti profeetallisesti puhunut?

    Kirkon muutoksen ovat monet vanhemmat ihmiset kokeneet ja nähneet. Onko vanha mies niin iäkäs, että on ollut mukana Suomen viimeisimmissä sodissa ja sen pohjalta ajattelee elämänsä ehtoossa, että sota-ajat tulevat varmaan takaisin. Surullista huomata, että avauksesta nostetaan esille homous, joka ei avauksessa ollut lainkaan se punainen lanka tai asia, jota jo vanha mies olisi korostanut.
  15. Kuten usein, nimim. "hellari..." kirjoitti käsiteltävästä asiasta aivan oikein. Yritän tiivistää vielä tähän hänen ajatuksensa.
    1. Jumalan Sanassa on Pyhä Henki ja Sana on syntynyt Pyhän Hengen vaikutuksesta. Jos Raamattua lukee niinkuin siinä on kirjoitettu, niin Sana vaikuttaa riippumatta lukijan tai Sanaa siteeranneen henkilökohtaisesta suhteesta Jumalaan.
    2. Vastaanottaja on ratkaisevassa roolissa siinä, miten Sana lopulta vaikuttaa. Sana voi vaikuttaa kuulijassa herätystä ja kääntymistä Jeesuksen Kristuksen puoleen tai sitten Sana voi vaikuttaa paaduttavasti, jolloin kuulija kovettaa sydämensä Sanalle ja vastustaa sitä.

    Aivan oikein hellari myös kirjoitti, mitä Sanan vesittäminen käytännössä on.

    Nimim. Auroraborealis huomautti hellarille: "Eli sinusta raamatunkin sana voi olla jossain tilanteissa täysin hengetöntä?" Kuten hellari toi esille, Jumalan Sanassa on aina läsnä Pyhä Henki - sydämensä paaduttava voi sen sijaan jäädä Sanaa kuullessaan täysin hengettömäksi.

    Nimim. Auroraborealis toi esille puhuttelevan asian: "Eli on monta uskovaisena esiintyvää ja he uskovat olevansa oikealla tiellä mutta eivät elä samoin kuin puhuvat. Ilmeisesti se että henki avaa kirjoitukset ei pidä paikkansa monenkaan kohdalla."

    Olet tässä täysin oikeassa. Jos uskovan sanat ja teot ovat vahvasti ristiriidassa keskenään, niin uskosta osaton uskoo enemmän tekoja kuin sanoja. Raamattu tuo monin paikoin esille kaksinaamaiset uskovina esiintyvät ja Paavali kutsuu heitä suoraan valheveljiksi. Pyhä Henki ei todellakaan avaa kirjoituksia syntiä ja vääryyttä elämässään suosiville valheveljille. Paavali tuo esille sen, että tuonkaltaisille seurakunnan jäsenillä on väärä henki ja heillä on eri Jeesus kuin mitä Raamatun Jeesus on. Surullista on, että he eivät pelastu.

    Kirjoitat oikeita asioita myös tässä: "Minusta rakkauden kaksoiskäsky on hyvä ohje elämään. Se liittyy kyllä ihmisen käytökseen, mutta sydämen kautta, ei ulkokultaisesti."

    Usko Jeesuksen on sydämessä oleva asenne Jeesukseen ja turvautumista Häneen. Vain Jumala näkee meidän sydämeemme. Ulkokultaisesti moni voi antaa vaikutuksen "uskovaisuudestaan" eli olla Paavalin kuvaama valheveli, mutta sydämemn asenne Jeesuksen ratkaisee. Jeesuksen antama rakkauden kaksoiskäsky on todellakin hyvä ohje kaikkien elämään - niin kuin 10 käskyäkkin ovat hyviä ohjeita. Jumalan käskyt ja kehotukset ovat elämän oma laki, uskomme niihin tai emme.
  16. Mummomuori kysyy: "No tässä aletaankin pääsemään asiaan. Miksi konservatiivit ovat saattaneet tilanteen tuollaiseksi? Heillä on ollut valta, mihin he ovat sen luovuttaneet? Miksi näin on päässyt käymään?"

    Vastaus: Tilanne on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana sen tähden, että Suomen luterilainen kirkko on voimakkaasti maallistunut. Pappeja valmistuu teologisesta tiedekunnasta, joka on - kuten viittasin - liberalisoitunut 50-luvulta lähtien. Helsingin teologisen tiedekunnan nyt jo eläkkeellä oleva tunnettu opettaja Heikki Räisänen on todennut, ettei hän itse usko edes iankaikkiseen elämään - ja selainen mies opetti vuosikymmeniä papiksi valmistuneita. Raamattu ei ole enää ylin aukoriteetti. Tänäänkin Raamattu-uskolliset ovat syvästi murheellisia tästä suuntauksesta, kuten Osmo Tiililä oli 50-luvulla. Tämän ei pitäisi yllättää ketään, sillä Raamatun mukaan lopun aikoina koetaan laaja luopumuksen aika. On muistettava, että luterilaisen kirkon jäsenyys tulee lapsikasteen kautta, joten valtaa voivat jäseninä käyttää aivan hyvin myös ateistit ja uskonnolliset ihmiset. Kirkon ylimmässä johdossa onkin tapahtunut niin, että maallistumisen myötä valtaa käyttävät siellä muut kuin Raamattu-uskolliset, jotka ovat siellä pienenä vähemmistönä.

    Kun kirkollinen elämä keskiajalla voimakkaasti maallistui anekauppoineen ja paavin valtoineen, Raamattu-uskolliset eivät voineet sitä estää. Eivätkä he voi tänäänkään estää kirkon luopumista eivätkä kantaa siitä vastuuta. Lohdutuksena on se, että itse Jumala tämän Sanassaan sanoi: luopumus etenee vääjäämättä. On tietysti surullista huomata, että Jumalan Sana toteutuu tällaisissakin, negatiivisessakin kehityksessä. Me uskovat voimme vain sanoa: tämä luopumus ei yllättänyt Jumalaa, Hän sen tiesi, Hän siitä puhuu Raamatussa meille - kaiken tämän Jumala nyt sallii tapahtuvan

    Mummomuori kysyy: "Mitenkä siis kävi niin että tuo laki vain hyväksyttiin? Olisikohan ollut että valtio ei enää ehkä olisi tukenut kirkkoa mutta konservatiiveillekin se tuki oli niin tärkeä, että viimein alistuttiin?"

    Vastaus: Laki hyväksyttiin yksinkertaisesti siitä syystä, että päätöksen tekivät enemmistönä olleet liberaalit, jotka perustelivat päätöstään "nykyajan suvaitsevaisuudella" sivuuttaen, mitä Jumala Sanassaan asiasta sanoo. Raamattu-uskolliset eivät voi Raamatun vastaisia päätöksiä koskaan hyväksyä, eivätkä hakea maailman tai valtion suosiota. Raamattu sanoo selvästi: "Enemmän on toteltava Jumalaa kuin ihmistä". Luterilaiset herätysliikkeet, mm. Suomen Raamattuopisto ja Kansanlähetys pitävät koko ajan kiinni Raamatun Sanasta tässäkin asiassa, eivätkä ole luopouneet opettamasta asiasta raamatullisesti. Enemmistön päätös astuu kuitenkikn kirkossa voimaan, se on demokratiaa.

    Mummomuori toteaa: "Toisaalta Päivi Räsänen on jostain syystä mediassa edustanut kirkkoa, ja hän on saanut vieläkin enemmän väkeä pois kirkosta."

    Kommentti: Päivi Räsänen on uskova Kristillisdemokraattien puheenjohtaja ja hän edustaa mediassa sekä puoluettaan, että toisaalta yksityisenä ihmisenä myös Raamattu-uskollisuutta. Päivi Räsänen ei edusta kirkkoa, sillä hänen mielipiteensä ovat erilaiset kuin esimerkiksi kirkon edustajana julkisuudessa esiintyvän arkkpiispa Kari Mäkinen. Jos kysytään suoraan kirkon kantaa, kehiin astuu arkkipiispa tai joku muu kirkon ylimpiin päättäjiin kuuluva - Päivi Räsänen ei kuulu kirkon ylimpiin päättäjiin. Päivi Räsänen on hyvä esimerkki siitä, kuinka paljon Raamatun totuuksista kiinni pitävä joutuu maailman pilkan kohteeksi. On todennäköistä, että väkeä on lähtenyt pois Päivi Räsäsen esittämien mielipiteiden tähden - ne ovat kuitenkin olleet hyvin raamatullisia, joten pois lähteneet ovat kirkon sanomasta ja Jumalan Sanasta vieraantuneita. Melkoinen osa kirkkoon kuuluvista ovat kirkon jäseniä vain muodollisesti, mutta Jumalan Sanasta ja Jeesuksen Kristuksen armosta he eivät välitä. Tällaiset ihmiset suuttuvat kun joku, vaikkapa Päivi Räsänen, puhuu totuutta.

    Evita toteaa: "Vasta nyt kun on ihmisiin tullut jokin ihmeellinen viisaus, että he osaavat selittää Raamattua ilman Pyhän Hengen voimaakin."

    Kommentti: Niinpä - sotien jälkeen elettiin Suomessa herätyksen aikoja ja Raamatun Sanaa pidettiin pyhänä. Luopumus on kansankirkossamme edennyt vauhdilla viimeisten vuosikymmenten aikana. Ajatellaan, että nykyään meillä on todellinen viisaus ja voimme tulkita Raamattua miten sattuu, omien halujemme mukaan. Pyhä Henki puhuttelee meitä Jumalan Sanan kautta ja itse Sanassa. Sanan vastaisia päätöksiä tehtäessä toimii eri henki kuin Pyhä Henki. Monet kuvittelevat olevansa ihmeellisen viisaita, kuten totesit.

    Room. 1:22 "Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet".
  17. Mummomuori muistutti konservatiivien ilmeisestä vaalivoitosta: "Tämä on syytä muistaa kun annetaan kritiikkiä kirkon tekemistä. Katseet on käännettävä konservatiivehin ja osoitettava se syyttävä sormi heihin, ei liberaaleihin."

    Vaalit olivat juuri äsken. Miksi ihmeessä syytät konservatiiveja kirkon aikaisemmista tekemisistä? Odota ihmeessä, mitä konservatiivit kirkkovaltuustoissa ehdottavat ja mitä aitoa kristillistä toimintaa he saavat aikaiseksi. On hyvä rukoilla sen puolesta, että kirkkomme voisi aidosti uudistua.

    Ylipäätänsä, mistä sinä syytät Raamatulle uskollisia ihmisiä eli konservatiiveja, millä perusteella vastustat heitä? Siteeratussa artikkelissa kirkon sanomaa tärkeänä pitävien (=konservatiivit) vaalivoitosta antoi lausunnon Suomen Raamattuopiston säätiön toiminnanjohtaja Timo Junkkaala. Eikö kirkon sanomaa tärkeänä pitävien tulekin voittaa kirkkovaaleissa, kuten Junkkaala toi esille? Eikö kaikkien uskovien tulisi olla siitä pelkästään iloisia - tapahtui jotain, mitä aikaisemmissa vaaleissa ei tapahtunut?

    Nimim. jake59 kirjoittaa kahdesta kirkon liberaalista äänitorvesta. Kaksi ihmistä ei vielä pesää tee, mutta 109-jäseninen liberaalien hallitsema kirkolliskokous sen jo tekee. Suomen Raamattuopiston nyt jo eläkkeellä oleva entinen toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä totesi julkisessa puheessaan, että Raamatulle uskolliset konservatiivit ovat kirkollliskokouksessa vain marginaalinen ryhmä, jolla ei päätöksenteossa ole ratkaisevaa valtaa.

    Suomen Raamattuopisto on ollut vuosikymmeniä syvästi huolissaan kirkon maallistumisesta ja johdon liberalisoitumisesta. Raamattuopisto ei kannattanut Kari Mäkistä arkkipiispaksi, eikä Irja Askolaa Helsingin piispaksi, jotka molemmat ovat hyvin liberaaleja ja kaukana Raamattu-uskollisuudesta. Raamattuopisto on useissa yhteyksissä tuonut esille sen, että kirkon ylin johto on voimakkaasti liberaalien käsissä ja kirkon ylimmän johdon monet päätökset ovat merkki voimakkaasti maallistumisesta. Helsingin aikaisempi piispa, Eero Huovinen, oli tuttu puhujavieras Raamattuopiston tilaisuuksissa ja hän kirjoitti arhkerasti artikkeleita Raamattuopiston Elämään-lehteen. Piispa Irja Askola on liberaalina toista maata.

    Askola on kertonut kannattavansa sitä, että kirkko alkaisi siunata homoseksuaalien parisuhteita. Kesäkuussa 2013 Askola siunasi lähetystyöhön lähtevän miesparin. Kaikki nämä ovat olleet kauhistus Raamattu-uskollisten silmissä. Toiminnanjohtaja Timo Junkkaala on puhunut ja kirjoittanut tästä teemasta ja tuonut esille Raamatun kielteisen kannnan homoseksuaalien parisuhteen rinnastamisen todelliseen avioliittoon. On muistettava, että Suomen Raamattuopisto ei hyväksy myöskään naispappeutta, vaan katsoo, että raamatullinen pappeus kuuluu vain miehille. Tämä on konservatiivien kanta, mutta kuten huomaamme kirkossamme on hyväksytty naispappeus - konservatiivien vaikutusmahdollisuus on ylimmässä johdossa ollut jo kauan vain marginaalinen.

    Evita totesi: "Ehkäpä nämä Helsingin pään liberaalit ovat liiaksikin antaneet kirkolle kasvot mediassa". Erityisesti arkkipiispa Kari Mäkinen tulee jatkossakin antamaan kirkolle kasvot mediassa, sillä hän on asemansa puolesta julkisuudessa "kirkon kasvot". Ei ole kauaakaan, kun arkkipiispa viimeksi kutsuttiin TV:n ajankohtaisohjelmaan esittämään kirkon kantaa puheenaiheeksi nousseeseen teemaan. Hän esittää mielipiteensä asiallisesti ja humaanisesti, yleisinhimillisesti ja vetoaa kirkon ylimmän johdon päätöksiin. Esimerkiksi Raamattuopiston toiminnanjohtaja Timo Junkkaalaa emme TV:ssä niin vain näe - hänelllä on erilainen kanta moniin kirkollisiin kysymyksiin, mutta hän ei ole "kirkon kasvot".

    Helsingin yliopiston dogmatiikin professorina aikoinaan toiminut Osmo Tiililä vastusti jo 50-luvulla voimakkaasti Suomen luterilaisen kirkon maallistumista ja kärjisti vastalauseensa eroamalla kirkosta syksyllä 1962. Tapaus herätti suurta huomiota julkisuudessa, sillä kirkkoon kuulumaton dogmatiikan professori ja tulevien pappien opettaja ei ollut tavallinen tapaus. Tiililä ennusti aivan oikein, että tulevaisuudessa kirkosta eroavien määrä tulee kasvamaan voimakkaasti. Tiililän eron syy oli kirkon luopuminen Sanan totuuksista ja liberalisoituminen, jolle loppua ei ole näkynyt. Aika näyttää, saammeko vielä elää ja ihmetellä, jos joskus näemme Raamattu-uskollisten muuttavan kirkon suuntaa sen ylimmässä johdossa asti.

    Nyt on aika rukoilla sen puolesta, että Raamattu-uskolliset voisivat uudistaa paikallisseurakuntia hengellisesti niin, että yhä useammat turvautuisivat Raamatun Jumalaan, uskoisivat Jeesukseen ja voisivat elämässään ojentautua Raamatun Sasnan mukaan!
  18. Mummomuori: "Mutta sitä en ihan allekirjoita että kaikki papit tuovat pelkän ” sokerisen sanoman”.
    Kommentti: Jokainen pappi, aivan kuten kaikki ihmiset, ovat aina yksilöitä. Laajojenkin luopumusten ajanjaksoina yksilöllä on koko kirkkohistorian ajan aina ollut mahdollisuus seisoa raamatullisen sanoman ja totuuksien takana. Koska luterilaisen kirkkomme johto tekee sen toimintaan liittyviä ja papistoa sitovia päätöksiä, niin yleislinjasta voimme toki tehdä johtopäätöksiä koskien kansankirkkomme nykyistä tilaa. Puhutaan "saarnan kriisistä" ja henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että oikeaa lain ja armon saarnaa kuulee kirkoissamme valitettavan vähän.

    Kirkko manian vallas: "Jumala aikoinaan näki homouden rappeuttavan voiman ja puuttui tähän jyrkin ja suorin sanoin useasti."

    Kommentti: Viittasit kirjoitukseeni, jossa valitin tämänkin keskustelun luisuvan homolinjoille. Olen kokenut, että monissa ketjuissa homoseksuaalisuus nostetaan tavan takaa tikun nokkaan. Ymmärrän mielipiteesi ja itsekin vastustan Jumalan Sanan tähden sukupuolineutraalia avioliittoa ja homoseksuaalisten parisuhteiden siunaamista Jumalan edessä. Homoseksuaalisuuden tuominen useisiin ketjuihin tuntuu minusta yksioikoiselta ja papukaijamaiselta toistolta, joka vie pohjan monista oikeista ongelmista puhumiselta. Olisin mielellän nähnyt, että tässä ketjussa olisi keskusteltu muista aiheista, kun homoseksuaalisuutta käsitellään yllin kyllin muissa ketjuissa. Itsekin huomasit kyllä tämän saman asian kirjoittaessasi: "Kaikki muu yhteiskunnallinen toiminta jää toissijaiseksi vaikka Suomessakin lapset, nuoret, keski-ikäiset ja myös vanhukset kärsivät monin eri tavoin eikä mitään kunnollista huomiota tähän kiinnitetä." Olemme samoilla linjoilla.

    Evita: "Minusta kirkon ongelmat on nykyään ensisijassa hengellisiä."
    Kommentti: Juuri noin - jos ydintoiminta rappeutuu, kirkko menettää uskottavuutensa.
  19. Pitihän se arvata: otsikossa kysellään oikeisiin ongelmiin puuttumisesta ja pian täälä velloo taas homopuheet. Mennään siihen "parisuhdetervaan", josta avaaja haluaisi päästä käsittelemään muita aiheita. Vain muutama yrittää päästä asiassa eteenpäin miettimään niitä oikeita ongelmia.

    Avaaja ei tarkenna, hakeeko hän yleensä yhteiskunnassa vallitsevia oikeita ongelmia, vai kirkon oikeita ongelmia. Ihmiselämä on aina täynnä ongelmia sen jälkeen, kun ihminen joutui lähtemään paratiisista. Ei esimerkiksi tule aikaa, jolloin yhteiskunnassa ei olisi köyhiä: Mark. 14:7 "Köyhät teillä on aina keskuudessanne, ja milloin tahdotte, voitte heille tehdä hyvää, mutta minua teillä ei ole aina."

    Jeesus huomauttaa, että halutessamme voimme tehdä hyvää köyhille ja syrjäytyneille. Kaikki tiedämme, että yhteiskunnassa on ongelmina mm. työttömyys, lastensuojeluun liittyvät ongelmat, rasismia, yksinäisyyttä, vammaispalvelun puutteet jne. Kirkko eikä yksityinen kristitty ei voi vetäytyä pois vastuusta.
    Jaak. 1:27 "Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta."

    Kirkon diakonia- ja lähimmäispalvelu on juuri puuttumista yhteiskunnassa oleviin oikeisiin ongelmiin. Päävastuun kantaa kuitenkin maamme hallitus, jonka laatima sosiaalipolitiikka ja taloudenhoito voi jättää monen kurjan yhteiskunnan avun ja tuen ulkopuolelle. Kirkko on voimaton eikä ole vastuussa maamme ylimpien päättäjien harjoittamasta huonosta sosiaalipolitiikasta.

    Kirkon varsinainen päätehtävä on julistaa evanekeliumia, pelastussanomaa Jeesuksessa Kristuksessa. Nimimerkki "eksytystä" ottaa esille tämän ydintehtävän siteeratessaan Raamattua:
    "...jos joku tulee ja saarnaa jotakin toista Jeesusta kuin sitä, jota me olemme saarnanneet, tai jos saatte toisen hengen, kuin minkä olette saaneet, tai toisen evankeliumin, kuin minkä olette vastaanottaneet, niin sen te hyvin kärsitte."

    On oikea ongelma, jos kirkko tarjoaa ja kirkkokansa sulattaa vääränlaisen evankeliumin, sokerisen sanoman, josta puuttuu lain ja evankeliumin kirkas ääni. Jumalan silmissä maailman oikea ongelma on synti ja siihen Hän haluaa tarjota kaikille oikean ja ainoan ratkaisun.

    Kirkon johdolla ei ole nähdäkseni ollut vaikeuksia antaa lausuntoja yhteiskunnallisista kysymyksistä ja puutteista. Arkkipiispa Mäkinen on usein ollut julkisuudessa esillä tällä saralla ja lausuntojaan antamassa. Onko mahdollista, että kirkko on enemmänkin sokeutunut näkemään omat sisäiset ongelmansa hengellisessä työssä, evankeliumin asiassa? Nimimerkki eksytystä nostattaa esille tuon kysymyksen: kärsimmekö me hyvin sen, että kirkon perussanoma vesittyy kirkossamme?
  20. On huomattava, että "kuunteleva kirkko" edustaa ensisijaisesti nimimerkin alla kirjoittavan papin näkemystä. Suomen luterilainen kirkko taas edustaa kansankirkkomme käsitysta, mutta ei luterilaisuuden käsitystä, sillä kirkkomme on monella tavalla luopunut pois omasta tunnustuksestaan. Luther-säätiö ilmoittaa edustavansa aitoa luterilaisuutta - jokainen voi halutessaan yrittää selvittää, onko asia niin. Yritän tässä lyhyesti vastata luterilaisesta perusopista käsin avauksen kysymykseen.

    Maria synnitti Jeesuksen, Jumalan pojan ja tämän tehtävän tähden häntä voidaan kunnioittaa. Mitään erityist palvontaan johtavaa asemaa hänellä ei luterilaisuudessa voi olla, sillä ainoa palvonna kohde on Herramme Jeesus Kristus. Kuuntelevan kirkon kommentti "Hän on esirukoilija" antaa väärän kuvan Marian roolista. Meidän puolestamme rukoilee ensiksikin Pyhä Henki, jota Raamattu kutsuu myös Kristuken Hengeksi. Room. 28: "Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla."

    Toiseksi Jeesus itse on esiruoilijamme. Joh. 17 "Minä rukoilen heidän edestänsä; en minä maailman edestä rukoile, vaan niiden edestä, jotka sinä olet minulle antanut, koska he ovat sinun ja kaikki minun omani ovat sinun, ja sinun omasi ovat minun-ja minä olen kirkastettu heissä."

    Luterilaisuudessa ei ole ollenkaan Maria-kulttia, jotka on löydettävissä sekä katolilaisuudesta, että ortodoksisuudesta. Maria synnytti Jeesuksen, eli tavallisen syntisen naisen elämän avioliitossa Joosefin kanssa ja myöhäisemmät vaiheensa todennäköisesti leskenä (Joosefia ei mainita kauaa, joten Joosefin arvellaan kuolleen paljon aikaisemmin). Luterilaisuudessa Marialla ei ole pelastavan uskomme kannalta mitään merkitystä.

    Kuunteleva kirkko huomauttaa virheellisesti, että "Luterilaisessa kirkossa Mariaa pidetään kaikkien kristittyjen hengellisenä esikuvana." Joissakin tilanteissa Maria toimii ja sanoo aivan oikein, mutta oikein toimivat ja puhuvat lukuisat muutkin Raamatun henkilöt. Luterilaisuus ei nosta ketään ihmistä seurattavaksi esikuvakseen, ei edes mahtavien opetuskirjeiden kirjoittajaa Paavalia. Ainoa esikuva luterilaisuudessa on Herramme Jeesus Kristus.

    Nimim. ootko ihan tosissasi toteaa asian yksinkertaisesti ja täysin oikein. Luterilaisuudessa ei todellakaan rukoilla, eikä saa rukoilla Mariaa, ei palvoa häntä millään lailla eikä korottaa hänen nimeään. Ainoa nimi, joka meille on annettu ylistettäväksi on Jeesus, ainoa todellinen pyhä, eikä Hänen rinnalleen saa asettaa ketään syntistä ihmistä, jollainen Maria oli.

    Luen Raamatusta mielelläni Mariasta, hänen vaiheistaan. Ihailenerityisesti hänen nöyrää asennettaan Herran enkelin edessä, kun Maria sai tietää synnyttävänsä pian Messiaan. Luuk. 1:38 "Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä." Kunpa mekin voisimme rukouksessa sanoa: Tapahtukoon vain Sinun tahtosi mukaan". Suurenmoisella tavalla Maria asennoitui Jeesukseen juuri ennen Jeesuksen ensimmäistä tunnustekoa Kaanaan häissä. Joh. 2:5 "Hänen äitinsä sanoi palvelijoille: "Mitä hän teille sanoo, se tehkää". Ajatella, että Maria jätti sen mahdollisuuden, että Jeesuksen kautta saattaisi tapahtua jotain hyvää. Kaikessa tässä me voimme Mariaa arvostaa.

    Mutta: ihailen paljon enemmän Paavalin monia sanoja, hänen toimintaansa ja vaellustaan, sitä, kuinka Paavalin heikkoudessas Jumalan voima tuli näkyviin. Kumpaakaan en rukoile, en paljo, enkä halua mitenkään korottaa. Kaikki kunnia kuuluu yksin Isälle, Pohjalle ja Pyhälle Hengelle.
    21. 9 / 14
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt