Vapaa kuvaus

Aloituksia

63

Kommenttia

2419

  1. Olet aivan ydinkysymyksen äärellä kun huomaat puutteita kaverissasi.
    Itse ymmärrän niin että se puute on minun mielessäni oleva puute, tai mielikuva jonka heijastan kaverin puutteeksi.

    Jokaisessa on pyhyys. Jokainen kohtaaminen on pyhä. Puutteet ovat minun (egomieleni) mieleni tuotoksia.

    Kurssin mukaan juuri tuon korjaustarpeen huomaaminen on ensimmäinen PyhänHengen äänen tuoma viesti korjaustarpeesta. Ensin se kertoo että jotain on vialla ja egomieleni osoittaa kaverin virheeseen. Egomieli puhuu aina ensin. Hetken rauhoituttuasi huomaat että ei se välttämättä ole yksin kaverin virhe. Silloin tiedät kuulleesi PH.n "äänen"
    Siitä vähitellen pääset jyvälle anteeksiannosta joka kurssin mukaan on aina anteeksiantoa itselle. Annat anteeksi OMAT ajatuksesi hänestä. ---itsellesi!!!

    Lisäosa - Rukouksen laulu - on hyvä pitää iltalukemisena myös.
  2. Tiivistäen

    Fyysisin silmin näkee fyysisiä ilmiöitä. Näillä silmillä ei näe mielen tasolla olevia asioita. Teen kuitenkin päätöksiä omin silmin nähtyjen havaintojen perusteella, joten erehdyn jatkuvasti. (Ihminen on ennenkaikkea muuta kuin se miltä hänen ulkokuorensa näyttää, tai mitä hän sanoillaan pystyy kuvailemaan)
    Koska näin on pyydän anteeksi, olen pahoillani ja annan anteeksi ITSELLENI oman virheellisen ajatteluni. Olen siis erehtynyt. Kiitän lopputuloksesta koska luotan pyhänhengen apuun anteeksi antamisessa.

    Kaverin toiminta on joko rakkauden osoitus tai rakkauden pyyntö.

    viimeinen tuomio kirjoittaa: On tämä liian vaikeaa, aivan uskomattoman vaikeaa. Jopa mahdotonta.

    Se on helppo käsittää rakkauden pyyntönä.
    Aivan hyvin sen voi ymmärtää myös rakkauden osoituksena meitä lukijoita kohtaan. Siitä kuvastuu luottamusta meihin jotka vastaamme eli tavalla tai toisella otamme osaa hänen pohdiskeluunsa. Jälleen kiitos rakkauden osoituksesta.

    Vielä siitä vapaasta valinnasta. Jokainen tekee valinnan. Jokainen tuntee mielessään onko nämä ajatukset itsekkyyttä vai rakkautta itseä ja muita kohtaan. Jopa niin että tuota valintaa on mahdoton välttää. Kurssi minulle opettaa olemaan valpas oman ajatteluni suhteen. Otanko luottamuksen ja rakkauden vai epäilyksen, syyllisyyden, pelon. Jokainen valitse koko ajan ja joka asian.
    Ja koska erehdyn annan itselleni anteeksi ja hyväksyn lopputuloksen rauhassa. lopputulos on jo, kysymys on milloin hyväksyn sen?
  3. Eikö kaikessa harrastuksessa ja työssä tule jossain vaiheessa tunne että pitäisi enemmän paremmin ja nopeammin?

    Kurssin tärkeä opetus on oman "mielen" kuunteleminen. Kun oppilas odottaa jotakin siihen odotukseen sisältyy joitain "adjektiiveja" eihän se muutoin olisi odotusta eikö niin.
    Teksti osan sivulta 300 Uusi alku on mielestäni vastaus juuri tuohon tilanteeseen. Oppilas odottaa jotain "todellista" jolloin todellisuus peittyy tuon tietyn odotuksen alle.

    Nää on minun omia kokemuksia.
    Toistaiseksi olen koettanut pitää mielessä että jokainen kohtaaminen on Jumalan/itseni kohtaaminen. Kun moikkaan kaupan kassaa tai muuta tuttuani tai tuntematonta koetan pitää mielessäni että hänessä minulle puhuu minun totuuteni. Hänen puheessaan kuulen minun totuuteni, vaikka kuinka puhuttaisiin helteestä tai lähi-idän sodasta tai leväkukinnoista, suhtautumiseni oman mieleni tekemiin päätelmiin asiasta tai puhujasta on minun totuuteni tästä hetkestä minulle.
    Tähän sovellan ajattelua - olenko jo tehnyt päätöksen - miten suhtaudun vai onko mieleni vapaa hiljaisuuteen ja millaisen ajatuksen siihen keskusteluun lisään jos mitään.

    Luotan että Elämä kyllä tuo tarvittavat opetukset ajallaan.