Stork7

Vapaa kuvaus

Aloituksia

43

Kommenttia

312

  1. Huomenta! Ei puhu palturia, vaan media7 kirjeopiston kurssit, joita näköjään käydään vieläkin osittain postin välityksellä ja osittain netin välityksellä on eri asia kun seminaarit, jotka ennen oli mm. kouluilla, kun itse niissä kävin. Nykyisin siis käytetään tuota IlmestyskirjaTV-sarjaa, jota näytetään adventtikirkoissa. Ensimmäistä siis käydään opinto-ohjaajien kanssa läpi ja vihkoja käydään omaa tahtia ja jälkimmäinen on enemminkin yleisötilaisuus, jossa käydään 1 tai 2 osaa läpi tv-sarjasta ja sitten keskustellaan. Toki Raamatuntulkinta on sama.
  2. Näköjään tuossa Ilmestyskirja avautuu kurssissa ei ollutkaan mahdollisuutta käydä netin välityksellä.... No kuitenkin pääsee näkemään mitä sekin kurssi sisältää.
  3. Hei siis.Please! Nykyisin "Ilmestyskirjaseminaarit" ovat käytännössä Timo Flinkin ja Klaus Kalliokosken tekemä Ilmestyskirja TV-sarjan katsomista, jonka lopussa on keskusteluosuus. Niitä on vuoden aikana pyörinyt eri paikkakunnilla adventtikirkoissa ja niissä ei ole mitään jaettavaa materiaalia. Media7 kautta on mahdollista käydä internetin kautta mm. Ilmestyskirja avautuu kurssin. Info näppäintä painamalla näkee etukäteen, mitä asioita vihkot (tai mitä se nyt netin kautta on???) sisältävät. Aina kannattaa ITSE ottaa asioista selvää. Tällä palstalla taitaa enimmäkseen pyöriä kriitikoita tai suoranaisia rasisteja, joten "suodatettuna" kannattaa heidän juttunsa lukea......

    http://media7.fi/raamattuopisto/
  4. Eilisessä jumalanpalveluksessa sekä ehtoollinen (jalkojenpesua ei toki näytetty) ja pikkuiselle vauvalle siunauksen pyytäminen.
    https://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=YgkvnLGvxcY
  5. No mitäs se Orvo muka valehteli? Eikös hän ottanut saarnamaatista aiheen, "Mihin adventtikirkkoa tarvitaan tänä aikana? Jeesuksen merkitys uskovan/ ei uskovan elämälle?", jota joku oli toivonut?

    https://youtu.be/nPWmSIgCZ6w

    Pitsakirkko oli myös saman päivän iltana

    https://youtu.be/OBB2rDbCRdI
  6. Isä Enright sanoo: ”Raamattu sanoo: ”Muista pyhittää sapatinpäivä, mutta katolinen kirkko sanoo: Ei. Jumalallisella vallalla minä poistan sapatinpäivän ja käsken sinun pitää viikon ensimmäisen päivän pyhänä. Ja katso, koko sivistynyt maailma kumartuu kunnioittavasti pyhän katolisen kirkon käskylle”. Lainaukset luennosta, joka pidettiin kesäkuussa 1893.

    Tässä on kysymyksessä Jumalan käskyn rikkominen ja ihmisen käskyn pitäminen. Kuinka voimme olla rehellisiä itsellemme ja tunnustaa uskovamme Raamattuun, mutta silti seuraamme Jumalan käskyn rikkomisen ja ihmisen käskyn pitämisen linjaa? Vielä lainaus eräästä roomalaiskatolisesta katekismuksesta: ”Kysymys: Voitteko jollakin toisella tavalla osoittaa, että kirkolla on valta asettaa juhlapäiviä? Vastaus: Jos sillä ei olisi tätä valtaa... ei se olisi voinut asettaa viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain, viettämistä seitsemännen päivän, lauantain, sijaan, jolle muutokselle Raamatussa ei ole vähintäkään tukea”. Doctrinal Catechism, Keenan, s. 174.

    Tässä jälleen Rooman kirkko sanoo: ”Tämä on meidän valtamme merkki”. Ja se sanoo, että muut yhtyvät siihen. Tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkansa. On ainakin yksi kirkkokunta tai uskonnollinen liike, joka protestoi tätä vastaan. Perimätietoa ei saa asettaa Raamatun yläpuolelle. Isä Enright sanoo: ”Me pidämme sunnuntain kuuliaisena katolisen kirkon laille. Kirkko teki tämän lain senjälkeen, kun Raamattu oli kirjoitettu. Tästä syystä tätä lakia ei ole Raamatussa”. Tässä on samalla syy, miksi protestantit eivät voi löytää sunnuntain pitämiseen käskyä ja oikeutta Raamatusta.

    Raamattu sanoo Apt. 5:29: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Jeesus sanoo Matt. 15:3: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntöjenne tähden?” Ihmiset ovat ottaneet sunnuntain, joka lepää perimätiedon pohjalla ja asettaneet sen puolustukseksi Jumalan käskyn rikkomiselle. Tässä on vaara. Vaara ei ole sunnuntain pitämisessä, vaan vaara on Jumalan käskyn rikkomisessa. Sapatin rikkominen on Jumalan käskyn rikkomista. Jumala antoi lain. Jumala antoi sapatin. Sapatti on Jumalan pyhä päivä. Jeesus vahvisti sen. Hän sanoi: Turhaan he palvelevat minua, opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”. Matt.15:9.

    Tämä on vakava sanoma. Se on Raamatusta. Ennustus pedonmerkistä täyttyy täydellisesti ja siinä muodossa, kuin se on esitetty Ilm.14 luvussa, ennen Jeesuksen takaisin tuloa. Meidän on valmistuttava sitä aikaa varten, jolloin tästä asiasta tulee maailmanlaajuinen kiistakysymys. Nyt meidän on astuttava totuuden puolelle. On valittava Jumala tai ihminen, Jumalan käsky tai ihmisen käsky, ihmisen käskyn rikkominen tai Jumalan käskyn rikkominen. Ei ole kysymyksessä pelkkä päivä. On kysymyksessä samalla, ketä me palvelemme, ketä me tottelemme, ketä me kumarramme, kenet me hyväksymme. On kysymyksessä, annammeko Jumalan sanan vai ihmisen käskyn määrätä elämämme suunnan. Jeesus ei anna oikeutta Jumalan sanan muuttamiseen. Hän on kuollut synnin tähden. Jumalan käskyn rikkominen on synti. Voimmeko vielä tahallamme tehdä syntiä, kun tiedämme, mikä on totuus ja kun Jeesus on antanut elämänsä meidän tähtemme, ja pyytää meitä seuraamaan häntä? Seuratkaamme Jeesusta ja turvatkaamme Hänen armoonsa!
  7. Näinhän Paavalikin aikoinaan ajatteli tekevänsä ennenkuin Kristus kohtasi hänet Damaskon tiellä ja käänsi hänen kohtalonsa. Lutherilainen teologi Bengel sanoi: ”Tässä kuvattu peto on paavikunta (tarkoittaa Dan. 7:25)... aina valdolaisten ajoista lähtien tämä on vahvistettu totuuden todistajan verellä”. Erklarte Offend. Joh., Stuttgard, ss. 423, 438. Tämä lausunto on ajalta yli 300 vuotta sitten. Jo silloin jumaluusoppineet ymmärsivät totuuden pedosta ja antikristuksesta tällä tavalla. Myös Suomessa tämä on ollut esi-isiemme ja -äitiemme tiedossa. He ovat kirkoissa laulaneet vanhoista virsikirjoista virsiä tästä asiasta.

    Tulemme nyt pedon lukuun. Se esitetään Ilm.13:18: ”Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku ja sen luku on 666. Roomalaiskatolisen viikkojulkaisun Our Sunday Visitor´n mukaan on kerrottu: ”Paavin tiaraan kaiverretut kirjaimet ovat nämä: ”VICARIUS FILII DEI”, joka on latinaa ja tarkoittaa Jumalan Pojan viran sijainen”. Huhtikuu 18.1915. Tämä titteli on hyvin mielenkiintoinen. Me löydämme siitä luvun 666. Tämä on kuin piste kaikille muille tähän kirkkoon sopiville profetian esittämille merkeille.

    Nyt olemme saaneet selville sen, mikä on peto, jonka merkkiä vastaan Raamatussa esitetään voimakkaita varoituksia. Onko jotakin, minkä Rooman kirkko on antanut kaikelle maailmalle, joka tunnustetaan ja hyväksytään. Onko se jotakin sellaista, minkä Rooman kirkko pitää myös valtansa merkkinä ja osoituksena? Dan.7:25 sanoi, että se aikoo muuttaa ajat ja lain.

    ”Yli tuhat vuotta ennenkuin protestantteja oli olemassa katollinen kirkko muutti päivän lauantailta sunnuntaille...” The Catholic Mirror, 23.9.1893. Samassa lähteessä sanotaan, että katolinen kirkko on asettanut sunnuntain kristilliseksi sapatiksi, eikä protestanttinen maailma ole protestoinut sanallakaan sitä vastaan.

    Lepopäivän muuttaminen lauantailta sunnuntaille astuu nyt kuvaan. ”Katolinen kirkko... muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää”. The Catholic Encyclopedia, vol. 4. s. 153. Isä Peter Geierman sanoo: ”Kysymys: Miksi pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: Me pidämme sen lauantain asemasta, koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille. ”The Convert´s Catechism of Christian Doctrine, s. 50. Tämä painos sai Paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.

    Kardinaali Gibbons, hyvin tunnettu roomalaisen kirkon puuhamies sanoo: ”Tietenkin katolinen kirkko väittää, että muutos (lauantailta sunnuntaille) oli sen teko... ja tuo teko on merkki sen kirkollisesta vallasta ja oikeudesta uskonnollisissa asioissa”. Kirje 28.10.1895. Kardinaalin mukaan kirkon tekemä lepopäivän muutos lauantailta sunnuntaille on merkki roomalaiskatolisen kirkon vallasta ja oikeudesta uskonnollisissa asioissa. Minkä roomalaiskatolinen kirkko on antanut maailmalle? Sunnuntain.

    ”Kirkko on Raamatun yläpuolella; ja tämä sapatin pitämisen siirtäminen sunnuntaille, on todistus siitä”. The Catholic Record 1.9.1923. Uskommeko me, että kirkko on Raamatun yläpuolella? Antavatko miehet ja naiset, jotka pitävät sunnuntaita Raamatun sapatin sijasta, samalla todistuksen siitä, että Rooman kirkko on Raamatun yläpuolella? Jes.45:18 Jumala sanoo: ”Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti; Minä olen Herra, eikä toista ole”. Jumala loi taivaan ja maan. Jumala antoi meille luomisvoimastaan muiston. Hes.20:12: ”Myöskin sapattini minä annoin heille olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät. Jumalan luomisvoiman merkki on sapatinpäivä.2 Moos.20:11: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen”. Jumala sanoi, että sapatti on hänen merkkinsä. Rooman kirkko sanoo, että sunnuntai on sen merkki. Tässä on nyt Jumalan merkki ja Rooman kirkon merkki. Kumman me valitsemme?

    The Catholic Record sanoo: ”Kiellä katolisen kirkon valta, niin sinulla ei ole riittävästi eikä mitään järjellistä syytä tai oikeutta sunnuntain pitämiseen lauantain sijasta”. Syyskuun 1.1923. Redemptorist Collegen rehtori, roomalaiskatolisen kirkon isä Enright sanoi, että hän on toistuvasti luvannut 1000 dollaria sille, joka pelkästään Raamatun avulla todistaisi, että sunnuntai on päivä, joka meidän on pidettävä. Kukaan ei ole tullut hakemaan rahaa. Eikä siihen ole todellista mahdollisuuttakaan, koska sellaista tekstiä ei löydy Raamatusta.
  8. Daniel sanoo tästä vallasta: ”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. Dan.7:25. Kun 1260 vuotta on kulunut, tapahtui niin juuri täsmälleen v.1798, että Napoleonin kenraali Berthier valtasi Rooman kaupungin. Hän vei Paavin sotavankina pois Roomasta. Paavi kuoli maanpaossa ollessaan. ”Kahdeksantoista kuukauden aikana ei ollut paavia. Puoli Eurooppaa ajatteli, että paavin kuoleman mukana, myös paavikunta kuoli. (Modern Papacy, Rev Joseph Rickaby, S.J., s.1). Raamatun profetian mukaan ei kuitenkaan niin tapahtuisi. Peto saisi vain kuolinhaavan. Näin sanotaan Ilm.13:3. ”Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui”. Kuolinhaavan parantuminen on todella tapahtunut. Mussolini ja paavin edustajat solmivat v.1929 sopimuksen, jonka mukaan Vatikaani-valtio alkoi. Paavi oli jälleen kuningas.

    On tapahtunut niinkuin Ilmestyskirjan 13:3 ja 7 sanotaan: ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot”. Rooman kirkko ulottaa vaikutuksensa kaikkialle maailmaan. Mikä muu valta niin täsmällisesti täyttäisi Raamatun ennustuksen.

    Ilmestyskirjassa lisättiin edelleen tästä vallasta puhuttaessa: ”Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita... ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä”. Mikä pilkka on Raamatun mukaan? Katsokaamme! Joh.10:33: ”Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan Jumalan pilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi”. Onko Rooman kirkko syyllistynyt tällaiseen pilkkaan? Haluan huomauttaa, että puhuessamme Rooman kirkosta, emme tarkoita yksityisiä ihmisiä. Roomalaiskatolliset ihmiset ovat Jumalan rakastamia, kuten muutkin ihmiset. Me puhumme nyt asiasta, josta sekä Raamattu että historia kertoo. Lainaan otteen roomalaiskatolisten kirkollisesta sanakirjasta: ”Paavi on niin suuri arvossa ja niin korkealle korotettu, että hän ei ole pelkästään ihminen vaan ikäänkuin Jumala, Jumalan sijainen... hän on samalla jumalallinen monarkki, ylimmäinen hallitsija ja kuningasten kuningas, niin että jos enkeleitten olisi mahdollista erehtyä uskossa tai saatettaisiin ajatella että he olisivat uskoa vastaan, paavi voisi tuomita ja erottaa heidät”. Roman Catholic Eccelesiastical Dictionary, artikkeli Paavista. Profetia varoittaa, että maanpäälle nousisi valta, joka ottaisi sen oikeuden, mikä kuuluu Jumalalle ja vain Jumalalle. On myös toinen pilkkaamistapa. Luuk.5:21: ”Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin”. Mitä on Rooman kirkolla sanottavana syntien anteeksiantamisesta. Roomalaiskatollinen Jeremiah Prendergast sanoo: ”Paavi on Jumalan sijainen. Paavin oikeudet ovat samat kuin Kristuksen oikeudet... Kristus voi antaa kaikki synnit anteeksi, niin voi myös paavi”. Syracuse Post-Standard, 4. maaliskuuta 1912. Luemme 2. Tess.2:3,4: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä Jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala”. Puhutaan laittomuuden ihmisestä. Mikä on laittomuus? Jumalan käskyjen rikkominen. Sitä sanotaan synniksi. Tässä puhutaan vallasta, joka nousee Jumalan lakia vastaan joko rikkomalla sen tai muuttamalla sen.

    Olemme Raamatun avulla saaneet selville, mikä on peto. Roomalaiskatolinen sanakirja sanoo edelleen: ”Paavi on ikäänkuin Jumala maan päällä... Mitä hyvänsä Herran Jumalan itsensä ja Lunastajan sanotaan tekevän, sitä hänen sijaisensa (se on Paavi) myös tekee”.

    Extracts from Ferrari´s Eccelesiastical Dictionary, artikkeli Paavi.

    Raamatussa kerrotaan, että tämä valta syyllistyisi myös sotaan pyhiä vastaan. Historia todistaa tämän järkyttävällä tavalla. John Dowwling sanoo: ”Paavin olemassaolon aikana tapahtui vuosittain keskimäärin yli 40 000 uskonnollista murhaa”. The History of Romanism. Miten tämä voi olla mahdollista? Ymmärrämme tämän paremmin, kun käsitämme, miten Rooman kirkko tämän asian tulkitsee. Rooman kirkko uskoo lujasti olevansa Jumalan todellinen seurakunta. Se uskoo, että sillä on oikeus rangaista harhaoppisia. Harhaoppisuus on rikos. Rikos ansaitsee rangaistuksen. Kirkko, joka uskoo olevansa ainoa totinen kirkko, uskoo, että sillä on myös oikeus rangaista niitä, jotka eivät yhdy tämän totisen kirkon uskoon. ”Kirkko on vainonnut”, sanoo roomalaiskatolinen Western Watchman, joulukuu 24.1909, ”ainoastaan kirkkohistoriasta tietämätön kieltää sen”. Rooman kirkko ei siis kiellä sitä, että vainoja on tapahtunut, mutta se puolustaa niitä vainoja sillä perusteella, että kirkko on pyrkinyt estämään harhaopin ja säilyttämään Jumalan totuuden.
  9. Löysin Matti Markkasen vanhan kirjoituksen:

    Haavoitetun pedon merkki:

    Ymmärtääksemme, mikä pedon merkki on, meidän on ensin tiedettävä, mikä peto on. Luemme Ilmestyskirjasta: ”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea, seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä”. Ilm.13:1. Pedolle oli ominaista se, että se pilkkaa. Jumala käyttää petoa esittämään jotakin valtaa. Raamatussa on useita tällaisia kuvia. Jeesusta esim. Sanotaan Jumalan Karitsaksi. Karitsa edustaa häntä. Tässä peto eli eläin edustaa jotakin valtaa. Tämä ei ole millään tavalla outoa. Puhumme Venäjän karhusta, Yhdysvaltain kotkasta ja vaikkapa Suomen leijonasta.

    Luemme lisää: ”Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun ja sen kita ikäänkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan”. Ilm.13:2. Nyt saamme toisen johtolangan. Panemme nämä yhteen. Me olemme jo todenneet, että tämä peto on jonkin pilkkaava valta. Ja nyt saimme tietää, että se vastaanottaa voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan lohikäärmeeltä. Kuka oli tämä lohikäärme? Raamattu paljastaa sen selvästi. Katsomme edellistä lukua. Luemme sieltä Ilm.12:4: ”Ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi”. Kuka oli tämä vaimo, kuka oli tämä lapsi? Jatkamme lukemista: ”Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö”. Ilm.12:5.

    Nyt alkaa kirkastua. On vain yksi, joka voi täyttää tämän ennustuksen. Poikalapsi syntyisi vaimosta, temmattaisiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa tykö. Ja sanotaan, että hän tulisi kaitsemaan pakanakansoja rautaisella valtikalla. Lohikäärme koetti tappaa lapsen. Kuka oli tämä lapsi? Jeesus Kristus. Ei kukaan muu. Ei ole toista tähän maailmaan syntynyttä lasta, joka olisi temmattu Jumalan ja hänen valtaistuimensa tykö ja joka tulisi jonakin päivänä hallitsemaan Kuningasten Kuninkaana ja Herrain Herrana. Käyttikö pahoilainen jotakin valtaa yrittäessään tuhota Jeesus-lapsen jo hänen syntymänsä aikana? Kyllä. Tässä on avain, jonka avulla tämä profetia selvenee. Minkä vallan kautta paholainen yritti tuhota Jeesuksen? Se valta on kolmannentoista luvun lohikäärme. Lohikäärme antoi pedolle voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Tämän pedon merkkiä vastaan Raamatussa puhutaan.

    Mikä valta hallitsi Jeesuksen syntymän aikana? Raamattu antaa vastauksen Luuk. 2:1: ” Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava”. Kuka oli keisari Augustus? Hän oli Rooman hallitsija. Roomalainen hallitusmies koetti tuhota Jeesuksen, kun hän syntyi. Roomalainen virkamies antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Roomalaiset naulitsivat hänet ristille. Roomalaiset naulitsivat hänet ristille. Roomalainen sotamies lävisti hänen kylkensä.

    Pakanallisen Rooman kautta paholainen koetti tuhota Jeesus-lapsen. Raamattu sanoo, että lohikäärme, pakanallinen Rooma antoi pedolle, jonka merkistä nyt puhumme, voimansa, valtaistuimensa ja suuren vallan. Tämän pedon sanotaan myös pilkkaavan, käyvän sotia pyhiä vastaan, tekevän sitä 42 kuukautta.

    Lainaamme Rooman yliopiston historian professorin La Bancan sanat: ”Keisarien sarjaa seurasi paavien sarja Roomassa. Kun Konstantinus jätti Rooman, hän antoi valtaistuimensa paaville”. Tämä historian professori käyttää Raamatun ilmaisua: antoi valtaistuimensa. Rooman hallitsija antoi Rooman kaupungin, pääkaupungin, valtaistuinpaikan Rooman kirkon piispalle. Muistamme historiasta, että Konstantinus päätti siirtyä Konstantinopoliin. Arthur P Stanley sanoo: ”Paavit täyttivät Rooman hallitsijoiden paikan perien heidän valtansa, voimansa ja tittelinsä pakanuudesta... Konstantinus jätti kaiken Rooman piispalle... paavilaisuus on vain edesmenneen Rooman imperiumin haamu, joka istuu kruunattuna sen haudalla”. Stanleys´s History, s.40.

    Tämä valta on vaikuttava 42 kuukauden ajan. Rooman hallitsija Justinianus antoi v. 533 käskyn, jonka mukaan Rooman piispa nimitettiin kaikkien seurakuntien pääksi, oppien puolustajaksi ja kerettiläisten ojentajaksi. V.538 Rooma oli vahvistanut asemansa Euroopassa. Sen viholliset oli tuhottu. Nyt profetia sanoo, että se jatkaisi hallitustaan 42 kuukauden aikana. Hesekielin mukaan profeetalliset päivät lasketaan vuodeksi. ”Päivän kutakin vuotta kohden olen sinulle pannut”. Hes.4:6. Tämän mukaan 1260 profeetallista päivää ovat sama kuin 1260 kirjaimellista vuotta. Niiden laskeminen aloitetaan vuodesta 538, jolloin paavilaisuuden voima oli vahvistettu. 1260 vuotta vievät meidät vuoteen 1798. Danielin kirjan 7. luvun pieni sarvi ja Ilmestyskirjan 14. luvun peto ovat sama valta. Näin opetti myös Martti Luther ja näin ovat opettaneet myös monet muut Raamatun tutkijat.
  10. Itse olenkin kertonut siitä, kun puolisoni kuului lapsena ja nuorena helluntaiseurakuntaan. Kasteen jälkeen ei ruvennut kuulumaan kielilläpuhumisen armolahjaa ja nuorten leirillä, kaikki nuoret, joilla ei tätä lahjaa ollut, laitettiin polvirukoukseen "hokemaan" kiitos Jeesus. Ja nuorisopastori määräsi, että niin pitkään hoette "kiitos Jeesus", että rupeatte puhumaan kielillä. En tiedä, tehosiko tuo kovin moneen nuoreen, mutta mieheni ei kuitenkaan ruvennut puhumaan kielillä ja kun hän tuli täysi-ikäiseksi, he erosi tuosta liikkeestä, vaikka edelleen osa hänen sukuaan haluaa sinne kuulua. Kielilläpuhuminen on myös "avain" tiettyihin virkoihin karismaatikoiden seurakunnissa. Ennen ei esim. päässyt lukemaan pastoriksi tai vanhimmistoon, jos tuota armolahjaa ei ollut. Siitä ei oltu kiinnostuttu, onko henkilöllä kutsumus pastorin tai vanhimman virkaan. Sinänsä jännä asia, kun joudumme tekemään Jumalalle tiliä, niistä lahjoista ja leivisköistä, jotka meille on annettu, ei niistä, mitä Pyhä Henki ei ole meille antanut.
    1 Kor 12: 7. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. 8 Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, 9 toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, 10 joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. 11 Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

    Loppuun vielä UP-liikkeen linkki aiheeseen liittyen:

    http://www.endtime.net/finsk/karisma.htm
  11. Mutta paholainen on väärentänyt kaikki Jumalan totuudet ja myöskin kielillä puhumisen lahjan. Paholainen on muninut oman ”käenmunansa” seurakuntaan ja monet on johdettu näin harhaan. Väärä kielilläpuhuminen antaa väärän kuvan Jumalasta. Eräskin nuori nainen ryhtyi ateistiksi törmättyään väärään kielilläpuhumiseen omassa seurakunnassaan. Raamatussa kerrotaan että epäjärjestys ja sekaannus ei miellytä Jumalaa.

    ”Jos kielillä puhutaan, niin puhukoon kullakin kertaa vain kaksi tai enintään kolme, ja yksi kerrallaan, ja yksi selittäköön; mutta jos ei ole selittäjää, niin olkoot vaiti seurakunnassa ja puhukoot itselleen ja Jumalalle. Profeetoista saakoon kaksi tai kolme puhua, ja muut arvostelkoot; mutta jos joku toinen siinä istuva saa ilmestyksen, vaietkoon ensimmäinen. Sillä te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen, että kaikki saisivat opetusta ja kaikki kehoitusta. Ja profeettain henget ovat profeetoille alamaiset; Sillä ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala. Niin kuin kaikissa pyhien seurakunnissa”. 1 Kor.14:27-33

    Tästä käy ilmi että jumalanpalveluksen tulee olla järjestyksen mukainen ja PYHÄ! Jumalan pyhyyden tiedostaminen jumalanpalveluksessa tulisi herättää meissä pelonsekaista ihailua ja halun toimia arvokkaasti ja osoittaa kunnioitustamme Taivaan Majesteettia kohtaan.

    Eräässä tutkimuksessa erikielisille ihmisille esitettiin nauhoitus ”kielillä puhumisesta” ja sitten kysyttiin mitä kieltä he kuulivat puhuttavan. Ja KAIKKI vastasivat samoin että kyseessä ei voinut olla mikään puhuttu kieli, koska siinä toistettiin vain tiettyjä äänteitä. Se ei ollut järkevää puhetta! ABC News raportoi:

    ”Arviolta 1,3 miljoonaa katolista latinoa luopui uskostaan ja liittyi helluntailaisiin muutettuaan USA:han. Kielilläpuhuminen on monille kristitylle kiistanalainen käytäntö, mutta muut pitävät sitä Jumalan lahjana. Ja monet, jotka käyvät Freedom Valley Worship Center- kirkossa Gettysburgissa (PA) rukoilevat tuota lahjaa. ”Minusta tuntuu kuin melkein voisin koskettaa Jumalan sydäntä ja kuulla mitä Hän haluaa. En todella tiedä mitä silloin puhun, mutta tiedän, että se on sitä mitä Jumala haluaa minun sanovan ja puhuvan… Voin tuntea Hänen olevan kaikkialla ympärilläni ja voin tuntea Hänen puhuvan niiden sanojen kautta, joita sanon. Tiedän, että eräät tuntevat lämpimän utuisen tunteen tulevan heidän sisäänsä. Itse saan ihoni kananlihalle”. Sanoi Amber Crone, seurakunnan jäsen.
  12. jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja”.

    Helluntai oli eräs kolmesta suurimmasta juutalaisten juhlasta, joihin lukeutui myös pääsiäinen ja lehtimajajuhla. Helluntaita vietettiin 50 päivää pääsiäisen jälkeen, josta tulee sen englanninkielinen nimi pentecost (penta merkitsee numero viisi). Helluntai oli suosituin juutalaisten vuotuisista juhlista ja juutalaisia saapui Jerusalemiin kaikkialta Rooman valtakunnasta. Helluntai ajoittui vielä sellaiseen vuodenaikaan, jolloin meriteitse matkustaminen oli sään takia suotuisaa. Ja Jeesus oli nimenomaan käskenyt opetuslapsia aloittamaan lähtetystyönsä juuri Jerusalemista (Ap.t.1:4).

    Kun muinaiset ihmiset kapinoivat Jumalaa vastaan niin Jumala kirosi heidän kielensä ja syntyi kielten sekaannus. Mutta kun Pyhä Henki vuodatettiin Helluntaina niin Jumala ikään kuin hetkellisesti peruutti tuon kirouksen ja tämän tuloksena vieraskieliset ymmärsivät opetuslasten julistusta omalla kielellään. Ensin 3000 ja sitten 5000 ihmistä kääntyi ja evankeliumi alkoi levitä ympäri Rooman valtakuntaa eli silloista maailmaa. Mutta nykyään tuhannet ovat eksyksissä väärän hengen ja väärän kielilläpuhumisen vaikutuksesta!

    Toinen Raamatun esimerkki kertoo Korneliuksesta ja hänen perheestään. Kornelius oli Kesareassa toimineen roomalaisen joukko-osaston upseeri, joka oli hyvin hurskas ja joka oli nähnyt näyssä enkelin, joka kehotti häntä etsimään Joppen kaupungista majailevan Pietarin käsiinsä. Seuraavana päivänä kun Korneliuksen lähettämät sotilaat lähestyivät Joppea niin myös Pietari sai näyn ja Henki kehoitti Pietaria ottamaan vieraat vastaan. Kun Pietari saapui tapaamaan Korneliusta niin paikalla olivat Kornelius ja hänen perheensä, johon ymmärrettävästi lukeutui myös palvelijoita monista eri kansallisuuksista. Korneliuksen perheen kaikki jäsenet eivät aluksi ymmärtäneet Pietaria, joka osasi parhaiten vain äidinkieltään eli arameaa. Mutta sitten Raamatussa kerrotaan näin:

    ”Pietarin vielä puhuessa laskeutui Pyhä Henki kaikkiin, jotka olivat hänen sanojaan kuulemassa. Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös pakanoihin; he kuulivat, kuinka nämä puhuivat kielillä ja ylistivät Jumalan suuruutta. Silloin Pietari sanoi: Kuka voi estää kastamasta vedellä näitä, jotka ovat saaneet Pyhän Hengen niin kuin mekin? Hän käski kastaa heidät Jeesuksen Kristuksen nimeen. He pyysivät häntä jäämään sinne vielä muutamaksi päiväksi”. Ap.t.10:44-48

    Tässä siis oli kyse vieraiden kielten puhumisen ja ymmärtämisen lahjasta. Tässä oli kyse samasta lahjasta, jonka apostolit saivat Helluntaina. Seuraavassa luvussa Pietari raportoi näistä tapahtumista palattuaan takaisin Jerusalemiin:

    ”Ja kun minä rupesin puhumaan, tuli Pyhä Henki heidän päällensä, niin kuin alussa meidänkin päällemme. Silloin minä muistin Herran sanan, jonka hän sanoi: Johannes kastoi vedellä, mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Koska siis Jumala antoi yhtäläisen lahjan heille kuin meillekin, kun olimme uskoneet Herraan Jeesukseen Kristukseen, niin mikä olin minä voidakseni estää Jumalaa? Ap.t.11:15-17

    Raamatun kolmas esimerkki kielillä puhumisesta löytyy Apostolien tekojen luvusta 19. Siellä kerrotaan miten Paavali saapui Efeson kaupunkiin ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia, jotka olivat saaneet Johanneksen kasteen. Kuultuaan Paavalilta Jeesuksesta ja Pyhästä Hengestä nämä uskovat ottivat vastaan kasteen Herran Jeesuksen nimeen ja saivat samassa yhteydessä Pyhän Hengen lahjan.

    ”Kun Apollos oli Korintossa, tuli Paavali, kuljettuaan läpi ylämaakuntien, Efesoon ja tapasi siellä muutamia opetuslapsia. Ja hän sanoi heille: Saitteko Pyhän Hengen silloin, kun te tulitte uskoon? Niin he sanoivat hänelle: Emme oli edes kuulleet, että Pyhää Henkeä on olemassakaan. Ja hän sanoi: Millä kasteella te sitten olette kastetut? He vastasivat: Johanneksen kasteella. Niin Paavali sanoi:Johannes kastoi parannuksen kasteella, kehoittaen kansaa uskomaan häneen, joka oli tuleva hänen jälkeensä, se on , Jeesukseen. Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat. Heitä oli kaikkiaan noin kaksitoista miestä”. Apt. 19:1-7

    Saatuaan kasteen he puhuivat kielillä. Lisäksi he ennustivat eli profetoivat ja kreikan kielen sanan propheteuo merkitys sisältää myös ajatuksen julistamisesta ja opettamisesta. Tässäkin esimerkissä oli siis kyse ennustamisesta, julistamisesta ja opettamisesta vierailla kielillä.
  13. Tässä osa veli P. V:n eri seurakuntiin lähettämistä kirjeistä tähän aiheeseen liittyen:

    Raamatullinen kielilläpuhuminen ja sen ymmärtäminen

    Mistä Raamattu opettaa kielilläpuhumisesta?

    Oletko saanut Pyhän Hengen kasteen? Oletko kenties puhunut kielillä? Näin karismaattiset kristityt usein kysyvät omissa tilaisuuksissaan. Mutta miten voimme tietää onko Pyhän Hengen kaste tai kielillä puhuminen aito vai väärennös? Onko tähän olemassa mitään selvyyttä? On tärkeää, että varmistumme siitä, että nämä lahjat ovat peräisin Jumalalta eikä vastustajalta.

    EGW, Todistusaarteita 1, ”Jäljitellyt hengen lahjat”

    ”Kiihkoilun henki on vallinnut eräässä sapatinpitäjien ryhmässä siellä (idässä). He ovat maistaneet vain hiukkasen totuuden lähteestä eivätkä tunne kolmannen enkelin sanoman henkeä. Tämän ryhmän hyväksi ei voi tehdä mitään ennen kuin heidän kiihkomieliset näkemykset oikaistaan… Jotkut näistä henkilöistä ovat harjoittaneet sellaista, mitä he nimittävät lahjoiksi sanoen Herran antaneen ne seurakuntaan. He puhuvat merkityksetöntä mongerrusta, mitä he kutsuvat vieraaksi kieleksi ja mikä on tuntematonta ei vain ihmisille vaan Herralle ja koko taivaalle. Sellaisia lahjoja saavat miehet ja naiset suuren pettäjän avulla. Kiihkoilua, väärää kiihotusta, väärää kielilläpuhumista ja meluisia hartaudenharjoituksia on pidetty lahjoina, joita Jumala on asettanut seurakuntaan. Muutamat ovat tulleet petetyiksi tässä. Tämän kaiken seurauksena olleet hedelmät eivät ole olleet hyviä. ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät”. Matt.7:16. Kiihkoilua ja melua on pidetty erikoisena uskon todistuksena. Muutamat eivät pidä kokouksesta, ellei siitä muodostu voimakkaasti vaikuttavaa ja autuaallista hetkeä. He pyrkivät saamaan aikaan sellaisen ja yltyvät tunnekiihotukseen. Mutta sellaisten kokousten vaikutus ei ole terveellinen. Tuon autuaallisen tunnekuohahduksen mentyä ohi, he vaipuvat alemmaksi kuin ennen kokousta, koska heidän onnensa ei ollut peräisin oikeasta lähteestä. Kaikkein hyödyllisimpiä hengellisen elämän edistämiseksi ovat sellaiset kokoukset, joille on ominaista vakavuus ja perinpohjainen sydämentutkistelu, itse kunkin koettaessa tuntea itseään sekä vakavasti ja sydämen nöyryydellä yrittäessä oppia Kristuksesta.”

    Millaista on oikea kielilläpuhuminen Raamatun perusteella? Raamatun mukaan Pyhän Hengen lahja on kuin häälahja, jonka saamme osaksemme kasteen yhteydessä. Se on lahja, joka annetaan yhteiseksi hyödyksi eikä oman itsetunnon korottamiseksi.

    Ef.4:8: ”Sentähden on sanottu: Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen, hän antoi lahjoja ihmisille”.

    1 Kor.12:7: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi”.

    Kun Jeesus antoi lähetyskäskyn, niin mitä hän kehotti opetuslapsia tekemään? Hän kehotti heitä opettamaan:

    ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”. Matt.28:19,20.

    Tämä käsky oli opetuslapsille valtava haaste – heidän tuli opettaa kaikille kansoille, kansanheimoille ja kielille kaiken mitä Jeesus oli heille opettanut. He olivat itse melko oppimattomia. He eivät olleet saaneet muodollista koulutusta tehtäväänsä. He osasivat vain arameaa ja hepreaa. Ehkä he osasivat myös hieman kreikkaa ja latinaa. Heidän kuulijansa olivat peräisin monista vieraista maista Rooman valtakunnan eri osista. Heidän tehtävänään oli saarnata evankeliumi koko tunnetulle maailmalle – se oli iso haaste! He eivät kuitenkaan inhimillisesti olleet valmiita tähän haasteeseen.

    Mark.16:17: ”Ja nämä merkit seuraavat niitä, jotka uskovat: minun nimessäni he ajavat ulos riivaajia, puhuvat uusilla kielillä”.

    Tässä luetellaan uskovien tunnusmerkkejä ja eräs sellainen on yliluonnollinen kyky puhua vieraita kieliä!

    Onko sinun seurakunnassasi vieraskielisiä kuulijoita? Jos on niin sinun on ehkä helpompi ymmärtää Raamatun esimerkkejä aidosta kielilläpuhumisesta ja sen tarkoituksesta. Raamatussa on yhteensä 18 esimerkkiä Pyhällä Hengellä täyttymisestä, mutta vain kolme esimerkkiä aidosta kielilläpuhumisesta.

    Ap.t.2:1-11: ” Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niin kuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikään kuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat itse kunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso, eivätkö nämä kaikki,
  14. Tuossa vielä joitakin Raamatunpaikkoja armolahjoihin liittyen tuon 1 Kor. 12 luvun lisäksi:

    Room. 12: 4.Niin kuin meillä jokaisella on yksi ruumis ja siinä monta jäsentä, joilla on eri tehtävänsä, 5 samoin me kaikki olemme Kristuksessa yksi ruumis mutta olemme kukin toistemme jäseniä. 6 Meillä on saamamme armon mukaan erilaisia armolahjoja. Se, jolla on profetoimisen lahja, käyttäköön sitä sen mukaan kuin hänellä on uskoa. 7 Palvelutehtävän saanut palvelkoon, opetustehtävän saanut opettakoon, 8 rohkaisemisen lahjan saanut rohkaiskoon. Joka antaa omastaan, antakoon pyyteettömästi; joka johtaa, johtakoon tarmokkaasti; joka auttaa köyhiä, auttakoon iloisin mielin.

    Efesolaisk.4: 11.Hän antoi seurakunnalle sekä apostolit että profeetat ja evankeliumin julistajat, sekä paimenet että opettajat, 12 varustaakseen kaikki seurakunnan jäsenet palvelutyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen. 13 Kun me kaikki sitten pääsemme yhteen ja samaan uskoon ja Jumalan Pojan tuntemiseen ja niin saavutamme aikuisuuden, Kristuksen täyteyttä vastaavan kypsyyden, 14 silloin emme enää ole alaikäisiä, jotka ajelehtivat kaikenlaisten opin tuulten heiteltävinä ja ovat kavalien ja petollisten ihmisten pelinappuloita. 15 Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. 16 Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa.

    1 Piet. 4: 10:Palvelkaa kukin toistanne sillä armolahjalla, jonka olette saaneet, Jumalan moninaisen armon hyvinä haltijoina. 11 Joka puhuu, puhukoon Jumalan antamin sanoin, ja joka palvelee, palvelkoon voimalla, jonka Jumala antaa, jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen on kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti. Aamen.

    Sama ajatus näissäkin jakeissa. Missään ei ylikorosteta tiettyä armolahjaa, että sinulla on pakko se olla tai muuten olet b-luokan kristitty.

    Hengen hedelmä on sitten vähän eri asia ja toive olisi, että sen eri lohkot saisivat kypsyä meissä Jumalan armon avulla.

    Gal. 5: 22:Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, 23 lempeys ja itsehillintä. Näitä vastaan ei ole laki. 24 Ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omia, ovat ristiinnaulinneet vanhan luontonsa himoineen ja haluineen. 25 Jos me elämme Hengen varassa, meidän on myös seurattava Hengen johdatusta. 26 Emme saa tavoitella turhaa kunniaa emmekä ärsyttää ja kadehtia toisiamme.

    Toivottavasti hyvä ystävä olet jo löytänyt itsellesi Pyhän Hengen avulla uuden, maltillisen hengellisen kodin, jossa sinua ei painosteta armolahjoilla tai muullakaan. Siunausta!

    http://www.endtime.net/finsk/karisma.htm
  15. Ei ole tervettä! Puolisoni oli lapsuudessaan helluntailainen ja nuortenleirillä hänet ja muut nuoret laitettiin polvirukoukseen hokemaan "Kiitos Jeesus", niin pitkäksi aikaa, että rupeaisivat puhumaan kielillä!!!!!! Jostain kumman syystä näin ei tapahtunutkaan. No kiitos Herralle, hän erosi hellareista, kun ikää tuli tarpeeksi, vaikka osa sukulaisista heidän helmoissaan vielä onkin. Mitä Raamattu sanoo tästä asiasta?

    1 Kor 12: 7. Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. 8 Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, 9 toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, 10 joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. 11 Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo.

    Eli Pyhä Henki jakaa armolahjansa, niin kuin tahtoo. Toki anoa saa ja pitääkin anoa eri armolahjoja ja alkuseurakunnan aikana oli toki paljon kielilläpuhumista. Tuota painostamista en ymmärrä, enkä sitä, että ainakin joku vuosi sitten hellareissa ei voinut lukea pastoriksi tai päässyt vanhemmistoon jos ei puhunut kielillä, ainakin jos Netmissionin sivuilla oleviin pastoreiden vastauksiin oli uskominen. En ole käynyt niillä sivuistoilla muutamaan vuoteen, joten en tiedä, vaikka asia olisi muuttunut. Joten helposti pääsee karismaatikoiden piirissä b-luokan uskovaiseksi, jos tätä armolahjaa ei ole, tai ei suostu opettelemaan jotain ritirimpsua ulkoa, ettei menettäisi kasvojansa. Muutamia kokemuksia, jotka ovat vapautuneet karismaattisista ympyröistä.

    http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat-kokemukset-uskonyhteisossa/224-entinen-helluntailainen-kertoo-elamasta

    http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat-kokemukset-uskonyhteisossa/177-fundamentalistiperheen-lapsi

    http://www.uskontojenuhrientuki.fi/omat-kokemukset-uskonyhteisossa/146-syntynyt-helluntailaiseksi
  16. Dekalogi ja risti. Samalla kun Kristuksen kuolema lopetti seremonialain, se vahvisti kymmenen käskyn arvovallan. Kristus poisti lain kirouksen ja vapautti uskovat sen tuomiosta. Tämä ei kuitenkaan merkinnyt sitä, että laki olisi kumottu ja että meillä olisi vapaus rikkoa sen periaatteita. Raamatun lukuisat vakuutukset lain pysyvyydestä torjuvat sellaisen näkemyksen.

    Calvin sanoi oikein vakuuttaessaan, että "meidän ei tule kuvitella, että Kristuksen tulo on vapauttanut meidät lain arvovallasta, sillä laki on hartaan ja pyhän elämän ikuinen ohje ja sen on siitä syystä oltava yhtä muuttumaton kuin Jumalan oikeuden." *21

    Paavali kuvaili sitä suhdetta, mikä vallitsee kuuliaisuuden ja pelastavan armon evankeliumin välillä. Hän kutsui uskovaisia pyhään elämään ja kehotti heitä: "Antakaa itsenne Jumalalle ja ruumiinne jäsenet hänelle vanhurskauden aseiksi! Synti ei enää ole teidän herranne, sillä te ette ole lain vaan armon alaisia" (Room. 6:13,14). Kristityt eivät siis noudata lakia hankkiakseen itselleen pelastuksen. Ne, jotka yrittävät tehdä niin, havaitsevat olevansa yhä lujemmin synnin orjuudessa. "Niin kauan kun ihminen on lain alaisuudessa, hän pysyy myös synnin alaisena, sillä laki ei voi vapauttaa ketään sen enempää synnin tuomiosta kuin synnin vallastakaan. Mutta ne, jotka ovat armon alaisia, saavat sekä vapautuksen tuomiosta (Room. 8:1) että voimaa synnin voittamiseen (Room. 6:4). Siten synnillä ei enää ole hallintavaltaa heihin." *22

    "Kristus on näet lain loppu," Paavalin lisää, "ja niin tulee vanhurskaaksi jokainen, joka uskoo" (Room. 10:4). Jokainen, joka uskoo Kristukseen, ymmärtää, että Kristukseen loppuu lain käyttö vanhurskauden saavuttamisen välineenä. Itsessämme olemme syntisiä, mutta Jeesuksessa Kristuksessa olemme vanhurskaita, kun hänen vanhurskautensa on luettu hyväksemme. *23

    Armon alaisena oleminen ei kuitenkaan anna uskovalle oikeutta tehdä jatkuvasti syntiä, "jotta armo tulisi yhä suuremmaksi" (Room. 6:1). Sen sijaan armo antaa voimaa, joka tekee kuuliaisuuden ja voiton synnistä mahdolliseksi. "Mikään kadotustuomio ei siis kohtaa niitä, jotka ovat Kristuksessa Jeesuksessa (ja jotka eivät vaella lihan vaan Hengen mukaan)" (Room. 8:1; sulkeissa oleva lisäys on eräissä käsikirjoituksissa).

    Kristuksen kuolema korotti lakia ja sen yleistä arvovaltaa. Jos dekalogi olisi voitu muuttaa, Kristuksen ei olisi tarvinnut kuolla. Mutta koska tämä laki on ehdoton ja muuttumaton, sen rikkomuksen rangaistukseksi vaadittiin kuolemaa. Kristus täytti täysin tämän vaatimuksen kuolemalla ristillä. Näin hän teki ikuisen elämän mahdolliseksi kaikille, jotka hyväksyvät hänen suurenmoisen uhrinsa.
  17. Seremonialaki. Kun Kristus kuoli, hän täytti uhrijärjestelmän profeetalliset vertauskuvat. Esikuva saavutti täyttymyksensä ja seremonialaki lakkasi olemasta voimassa. Vuosisatoja aiemmin Daniel oli ennustanut, että Messiaan kuolema "on lakkauttava teuras- ja ruokauhrin" (Dan. 9:27). Kun Jeesus kuoli, temppelin väliverho repäistiin yliluonnollisella tavalla rikki ylhäältä alas asti (Matt. 27:51), mikä osoitti temppelipalvelusten hengellisen merkityksen päättymistä.

    Vaikka seremonialailla oli tärkeä tehtävä ennen Kristuksen kuolemaa, se oli monella tavoin puutteellinen, koska se oli vain "varjo tulevasta, paremmasta todellisuudesta" (Hepr. 10:1). Se oli palvellut väliaikaista tarkoitusta ja se oli annettu Jumalan kansalle "ainoastaan siihen asti, kun pysyvä järjestys astuu voimaan" (Hepr. 9:10 vrt. Gal. 3:19) - siihen asti, kun Kristus kuoli todellisena Jumalan Karitsana.

    Kristuksen kuollessa seremonialain tehtävä oli suoritettu loppuun. Kristuksen sovitusuhri tarjosi anteeksiantamuksen kaikista synneistä. Kun Kristus "antoi meille kaikki rikkomuksemme anteeksi, hän kumosi meitä rasittavan velkakirjan kaikkine määräyksineen ja teki sen mitättömäksi naulitsemalla sen ristiin" (Kol. 2:13,14; vrt. 5. Moos. 31:26). Sitten ei enää ollut välttämätöntä toimittaa monimutkaisia seremonioita, jotka eivät missään tapauksessa olleet kykeneviä poistamaan syntejä tai puhdistamaan omaatuntoa (Hepr. 10:4; 9:9,14). Enää ei tarvinnut huolehtia seremonialaeista, jotka sisälsivät monimutkaisia säädöksiä ruoka - ja juomauhreista, erilaisten juhlien (pääsiäisen, helluntain jne.) viettämisestä, uusista kuista tai seremoniallisista sapateista (Kol. 2:16; vrt. Hepr. 9:10), jotka olivat vain "sen varjoa, mikä on tulossa" (Kol. 2:17). *20

    Kun Jeesus oli kuollut, uskovilla ei ollut enää mitään tarvetta käsitellä Kristuksessa ilmenevän todellisuuden varjoja. Nyt he saattoivat lähestyä suoraan Vapahtajaa itseään, sillä "todellista on Kristuksen ruumis" (Kol. 2:17).

    Juutalaiset olivat tulkinneet seremonialakia siten, että siitä oli tullut este heidän ja muiden kansojen välille. Siitä oli tullut heidän lähetystehtäväänsä suuresti vaikeuttava tekijä, joka esti heitä valaisemasta maailmaa Jumalan kirkkaudella. Kristuksen kuolema kumosi tämän "lain käskyineen ja säädöksineen"; se hajotti juutalaisia ja pakanoita "erottaneen vihollisuuden muurin" ja kokosi noista kahdesta ihmisryhmästä yhden uuden perheen, kun Kristus ristillä "sai aikaan sovinnon Jumalan ja näiden molempien välille" (Ef. 2:14-16).
  18. Otetaan vielä opinkohdista lakiin liittyen selvennykseksi:

    Antaessaan Siinailla lakinsa Jumala ei ainoastaan ilmoittanut itseään koko maailmankaikkeuden korkeimpana valtiaana. Hän ilmaisi itsensä myös kansansa vapauttajana (2. Moos. 20:2). Koska hän on Vapahtaja, hän kutsui Israelin lisäksi kaikkia ihmisiä (Saarn. 12:13) tottelemaan noita kymmentä lyhyttä mutta kaiken kattavaa ja arvovaltaista säädöstä, joihin sisältyy ihmisolentojen velvollisuus Jumalaa ja toisia ihmisiä kohtaan.
    Jumalan luonteen heijastuksena Kymmenen käskyn laki on moraalinen, hengellinen ja kaiken kattava, sen sisältämät periaatteet ovat yleismaailmalliset.Dekalogi - kymmenen sanaa tai kymmenen käskyä (2. Moos. 34:28) - muodostuu kahdesta osasta, mikä ilmenee siitäkin, että Jumala kirjoitti ne kahteen kivitauluun (5. Moos. 4:13). Ensimmäiset neljä käskyä (alkuperäisen käskyjaotuksen mukaan) koskevat velvollisuuttamme Luojaamme ja Lunastajaamme kohtaan, ja loput kuusi käskyä säätävät velvollisuuksiamme muita ihmisiä kohtaan. *4

    Tämä kaksiosaisuus perustuu niihin kahteen suureen rakkauden perusperiaatteeseen, jotka ovat Jumalan valtakunnan toiminnan perustana: "Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi ja koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (Luuk. 10:27; vrt. 5. Moos. 6:4,5; 3. Moos. 19:18). Ne, jotka elävät näiden periaatteiden mukaan, ovat täysin sopusoinnussa kymmenen käskyn kanssa, sillä nuo käskyt ilmaisevat yksityiskohtaisemmin näiden periaatteiden sisällön.
    Ainutlaatuinen laki. Kymmenen käskyä muodostavat ainoat sanat, jotka Jumala on koskaan lausunut ääneen kokonaisen kansan kuullen (5. Moos. 5:22). Jumala ei kuitenkaan jättänyt tätä lakia vain ihmisten heikon muistin varaan, vaan hän kaiversi sen sitten omalla sormellaan kahteen kivitauluun, joita oli säilytettävä ilmestysmajassa olevan arkun sisällä (2. Moos. 31:18; 5. Moos. 10:2).

    Auttaakseen Israelia käskyjen soveltamisessa Jumala antoi israelilaisille lisäksi muita lakeja, joissa annettiin yksityiskohtaisia määräyksiä heidän suhteistaan Jumalaan ja toisiinsa. Jotkut näistä laeista koskivat Israelin yhteiskunnallisia asioita (siviilioikeudelliset lait), toiset taas sisälsivät määräyksiä pyhäkköpalveluksesta (seremonialait). Jumala antoi nämä lait kansalle välittäjänä toimineen Mooseksen kautta. Mooses kirjoitti ne "lain kirjaan", joka asetettiin "liitonarkun viereen" (5. Moos. 31:25,26) - ei itse arkkuun, jonne oli sijoitettu dekalogi, Jumalan tahdon ylin ilmoitus. Tuosta lain kirjasta käytettiin myös nimitystä "Mooseksen lain kirja" (Joos. 8:31; Neh. 8:1) tai yksinkertaisesti "Mooseksen laki" (2. Kun. 23:25; 2. Aik. 23:18; 25:4).Koska kymmenen käskyn moraalilaki on heijastusta Jumalan luonteesta, sen periaatteet eivät ole ajasta tai tilanteesta riippuvia, vaan ne ovat ehdottomia, muuttumattomia ja pysyvästi päteviä ihmiskunnalle. Kautta vuosisatojen kristityt ovat tukeneet Jumalan lain pysyvyyttä ja voimakkaasti vakuuttaneet sen jatkuvaa arvoa.

    Laki ennen Siinaita. Laki oli olemassa kauan ennen kuin Jumala antoi Israelille dekalogin. Jos niin ei olisi ollut, ennen Siinaita ei olisi myöskään ollut syntiä, "sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista" (Jaak. 3:4). Se tosiasia, että Saatana ja hänen enkelinsä tekivät syntiä, osoittaa, että laki oli olemassa jo ennen luomista (2. Piet. 2:4).

    Kun Jumala loi Aadamin ja Eevan omaksi kuvakseen, hän asetti lain moraaliset periaatteet heidän mieleensä. Tästä johtui, että heistä oli luonnollista noudattaa Jumalan tahtoa. Heidän rikkomuksensa toi synnin ihmisperheeseen (Room. 5:12).

    Myöhemmin Jumala sanoi Abrahamista, että hän "oli minun äänelleni kuuliainen ja noudatti sitä, mihin minä hänet velvoitin. Hän piti minun käskyni, määräykseni ja lakini" (1. Moos. 26:5). Mooseskin opetti Jumalan säädöksiä ja lakeja ennen Siinaita (2. Moos. 16; 18:16). Ensimmäisen Mooseksen kirjan tutkiminen osoittaa, että kymmenen käskyä tunnettiin hyvin ennen Siinaita. Kirjasta ilmenee, että ihmiset tiesivät jo ennen dekalogin antamista, että siinä kielletyt teot olivat vääriä. *15 Tämä yleinen tieto moraalilaista osoittaa, että Jumala oli antanut ihmiskunnalle tiedon kymmenestä käskystä.Laki ja evankeliumi

    Pelastus on lahja, joka annetaan armosta. Se ei perustu ihmisen tekoihin, vaan se on Jumalan lahja (Ef. 2:8,9). "Eivät mitkään lain teot, eivät kiitettävimmätkään yritykset eivätkä hyvät työt - olipa niitä paljon tai vähän - voi millään tavoin vanhurskauttaa syntistä (Tiit. 3:5; Room. 3:20)." *17

    Läpi koko Raamatun vallitsee täydellinen sopusointu lain ja evankeliumin välillä; ne tukevat toisiaan.
  19. Ilmestys 11:19 Johannekselle näytettiin: "Ja Jumalan temppeli taivaassa aukeni, ja hänen LIITTONSA ARKKI näkyi hänen temppelissään..." Mitä siellä arkissa sitten säilytetään, jos ei kymmenen käskyä, joita maan päällä myös säilytettiin arkissa (5 Moos.10:1-5)? Jos Jaak.2:12 mukaan: "Puhukaa niin ja tehkää niin kuin ne, jotka vapauden laki on tuomitseva", eli käskyt ovat käytössä tuomiolla, niin eikö niillä muka ole mitään merkitystä tämän päivän ihmisille. Siveys- ja seremonialaki termit erottavat nämä eri lait toisistaan. Siveyslain Herra itse puhui kansalle ja seremonialain Mooses kirjoitti kirjaan. Yleensähän kristityt mielellään haluavat sekoittaa nämä lait keskenään, että saisivat tekosyyn Jumalan käskyjen rikkomiselle.

    Tässä Lutherin ajan antinomistien (lain vastustajien) opetuksia:

    ”Laki ei ole sen arvoinen, että sitä kutsuttaisiin Jumalan sanaksi.

    Vaikka olisit huorintekijä, konna, avionrikkoja tai muu syntinen, niin olet autuuden tiellä, kunhan vaan uskot.

    Vaikka olisit keskellä syntiä, sen korkeimmalla kohdalla, niin olet keskellä autuutta, kunhan vain uskot.

    Kymmenet käskyt kuuluvat raastupaan, mutta eivät saarnastuoliin.

    Kaikkien niiden, jotka seurustelevat Mooseksen kanssa täytyy kuulua perkeleelle ja joutua hirteen Mooseksen kanssa.

    Niin pian kuin ajattelet, että niin ja niin pitäisi asioiden olla kristikunnassa, siellä pitäisi olla hyviä, kunniallisia, pyhiä ja siveitä ihmisiä, niin olet menettänyt evankeliumin.” (Martti Luther:Laki kristityn elämässä s.26, 27)
  20. Tässä Jeesuksen lohdullinen sana, kaikille meille, jotka olemme Hänelle kuuliaisia:

    Matteus 5: 11:"Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. 12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä."

    Tätä herjaa ja pahan puhumista saamme kokea ennenkaikkea tällä palstalla taukoamatta. Kiitos Jeesus, että saamme olla sinun tähtesi jo nyt autuaita ja kunhan sunnuntailaki astuu voimaan, niin tilanne vain pahenee.

    "Lohikäärmeen raivo yltyi, ja se lähti sotimaan naisen muita lapsia vastaan, niitä, jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:17).
    21. 12 / 16
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt