Stork7

Vapaa kuvaus

Aloituksia

43

Kommenttia

312

  1. Aamen! Ikävä kyllä tuohon asenteeseen törmää väkisinkin "meikäläisten" keskuudessa. Eikös Ellen kirjoittanut jotenkin, että advareitten pitäisi korottaa Jeesusta enemmän kuin muut? Ei taideta olla oikein siitä tunnettuja? Vaikka toisaalta kolmen enkelin sanoman julistaminen on meille uskottu, mutta toki sitä pitäisi tehdä Pyhän Hengen johdossa Kristuskeskeisesti.
  2. Vuonna 1973 tuli Suomeen kalenteriuudistus, jossa sunnuntaista tehtiin viikon viimeinen päivä. Siihen saakka keskiviikko oli keskellä viikkoa. Eli: sunnuntai, maanantai, tiistai, KESKIVIIKKO, torstai, perjantai ja lauantai. Siis sinänsä se on se ja sama, vaikka se päivä olisi missä vain. Mutta ennen kalenteriuudistusta se oli looginen nimi kyseiselle päivälle.
  3. Kirje 28.10.1895. Kardinaalin mukaan kirkon tekemä lepopäivän muutos lauantailta sunnuntaille on merkki roomalaiskatolisen kirkon vallasta ja oikeudesta uskonnollisissa asioissa. Minkä roomalaiskatolinen kirkko on antanut maailmalle? Sunnuntain.

    ”Kirkko on Raamatun yläpuolella; ja tämä sapatin pitämisen siirtäminen sunnuntaille, on todistus siitä”. The Catholic Record 1.9.1923. Uskommeko me, että kirkko on Raamatun yläpuolella? Antavatko miehet ja naiset, jotka pitävät sunnuntaita Raamatun sapatin sijasta, samalla todistuksen siitä, että Rooman kirkko on Raamatun yläpuolella? Jes.45:18 Jumala sanoo: ”Sillä näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti; Minä olen Herra, eikä toista ole”. Jumala loi taivaan ja maan. Jumala antoi meille luomisvoimastaan muiston. Hes.20:12: ”Myöskin sapattini minä annoin heille olemaan merkkinä minun ja heidän välillään, että he tulisivat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän heidät. Jumalan luomisvoiman merkki on sapatinpäivä.2 Moos.20:11: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen”. Jumala sanoi, että sapatti on hänen merkkinsä. Rooman kirkko sanoo, että sunnuntai on sen merkki. Tässä on nyt Jumalan merkki ja Rooman kirkon merkki. Kumman me valitsemme?

    The Catholic Record sanoo: ”Kiellä katolisen kirkon valta, niin sinulla ei ole riittävästi eikä mitään järjellistä syytä tai oikeutta sunnuntain pitämiseen lauantain sijasta”. Syyskuun 1.1923. Redemptorist Collegen rehtori, roomalaiskatolisen kirkon isä Enright sanoi, että hän on toistuvasti luvannut 1000 dollaria sille, joka pelkästään Raamatun avulla todistaisi, että sunnuntai on päivä, joka meidän on pidettävä. Kukaan ei ole tullut hakemaan rahaa. Eikä siihen ole todellista mahdollisuuttakaan, koska sellaista tekstiä ei löydy Raamatusta. Isä Enright sanoo: ”Raamattu sanoo: ”Muista pyhittää sapatinpäivä, mutta katolinen kirkko sanoo: Ei. Jumalallisella vallalla minä poistan sapatinpäivän ja käsken sinun pitää viikon ensimmäisen päivän pyhänä. Ja katso, koko sivistynyt maailma kumartuu kunnioittavasti pyhän katolisen kirkon käskylle”. Lainaukset luennosta, joka pidettiin kesäkuussa 1893.

    Tässä on kysymyksessä Jumalan käskyn rikkominen ja ihmisen käskyn pitäminen. Kuinka voimme olla rehellisiä itsellemme ja tunnustaa uskovamme Raamattuun, mutta silti seuraamme Jumalan käskyn rikkomisen ja ihmisen käskyn pitämisen linjaa? Vielä lainaus eräästä roomalaiskatolisesta katekismuksesta: ”Kysymys: Voitteko jollakin toisella tavalla osoittaa, että kirkolla on valta asettaa juhlapäiviä? Vastaus: Jos sillä ei olisi tätä valtaa... ei se olisi voinut asettaa viikon ensimmäisen päivän, sunnuntain, viettämistä seitsemännen päivän, lauantain, sijaan, jolle muutokselle Raamatussa ei ole vähintäkään tukea”. Doctrinal Catechism, Keenan, s. 174.

    Tässä jälleen Rooman kirkko sanoo: ”Tämä on meidän valtamme merkki”. Ja se sanoo, että muut yhtyvät siihen. Tämä ei kuitenkaan pidä aivan paikkansa. On ainakin yksi kirkkokunta tai uskonnollinen liike, joka protestoi tätä vastaan. Perimätietoa ei saa asettaa Raamatun yläpuolelle. Isä Enright sanoo: ”Me pidämme sunnuntain kuuliaisena katolisen kirkon laille. Kirkko teki tämän lain senjälkeen, kun Raamattu oli kirjoitettu. Tästä syystä tätä lakia ei ole Raamatussa”. Tässä on samalla syy, miksi protestantit eivät voi löytää sunnuntain pitämiseen käskyä ja oikeutta Raamatusta.

    Raamattu sanoo Apt. 5:29: ”Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä”. Jeesus sanoo Matt. 15:3: ”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntöjenne tähden?” Ihmiset ovat ottaneet sunnuntain, joka lepää perimätiedon pohjalla ja asettaneet sen puolustukseksi Jumalan käskyn rikkomiselle. Tässä on vaara. Vaara ei ole sunnuntain pitämisessä, vaan vaara on Jumalan käskyn rikkomisessa. Sapatin rikkominen on Jumalan käskyn rikkomista. Jumala antoi lain. Jumala antoi sapatin. Sapatti on Jumalan pyhä päivä. Jeesus vahvisti sen. Hän sanoi: Turhaan he palvelevat minua, opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä”. Matt.15:9.
  4. Luemme 2. Tess.2:3,4: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä Jumalaksi tai jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala”. Puhutaan laittomuuden ihmisestä. Mikä on laittomuus? Jumalan käskyjen rikkominen. Sitä sanotaan synniksi. Tässä puhutaan vallasta, joka nousee Jumalan lakia vastaan joko rikkomalla sen tai muuttamalla sen.

    Olemme Raamatun avulla saaneet selville, mikä on peto. Roomalaiskatolinen sanakirja sanoo edelleen: ”Paavi on ikäänkuin Jumala maan päällä... Mitä hyvänsä Herran Jumalan itsensä ja Lunastajan sanotaan tekevän, sitä hänen sijaisensa (se on Paavi) myös tekee”.

    Extracts from Ferrari´s Eccelesiastical Dictionary, artikkeli Paavi.

    Raamatussa kerrotaan, että tämä valta syyllistyisi myös sotaan pyhiä vastaan. Historia todistaa tämän järkyttävällä tavalla. John Dowwling sanoo: ”Paavin olemassaolon aikana tapahtui vuosittain keskimäärin yli 40 000 uskonnollista murhaa”. The History of Romanism. Miten tämä voi olla mahdollista? Ymmärrämme tämän paremmin, kun käsitämme, miten Rooman kirkko tämän asian tulkitsee. Rooman kirkko uskoo lujasti olevansa Jumalan todellinen seurakunta. Se uskoo, että sillä on oikeus rangaista harhaoppisia. Harhaoppisuus on rikos. Rikos ansaitsee rangaistuksen. Kirkko, joka uskoo olevansa ainoa totinen kirkko, uskoo, että sillä on myös oikeus rangaista niitä, jotka eivät yhdy tämän totisen kirkon uskoon. ”Kirkko on vainonnut”, sanoo roomalaiskatolinen Western Watchman, joulukuu 24.1909, ”ainoastaan kirkkohistoriasta tietämätön kieltää sen”. Rooman kirkko ei siis kiellä sitä, että vainoja on tapahtunut, mutta se puolustaa niitä vainoja sillä perusteella, että kirkko on pyrkinyt estämään harhaopin ja säilyttämään Jumalan totuuden. Näinhän Paavalikin aikoinaan ajatteli tekevänsä ennenkuin Kristus kohtasi hänet Damaskon tiellä ja käänsi hänen kohtalonsa. Lutherilainen teologi Bengel sanoi: ”Tässä kuvattu peto on paavikunta (tarkoittaa Dan. 7:25)... aina valdolaisten ajoista lähtien tämä on vahvistettu totuuden todistajan verellä”. Erklarte Offend. Joh., Stuttgard, ss. 423, 438. Tämä lausunto on ajalta yli 300 vuotta sitten. Jo silloin jumaluusoppineet ymmärsivät totuuden pedosta ja antikristuksesta tällä tavalla. Myös Suomessa tämä on ollut esi-isiemme ja -äitiemme tiedossa. He ovat kirkoissa laulaneet vanhoista virsikirjoista virsiä tästä asiasta.

    Tulemme nyt pedon lukuun. Se esitetään Ilm.13:18: ”Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku ja sen luku on 666. Roomalaiskatolisen viikkojulkaisun Our Sunday Visitor´n mukaan on kerrottu: ”Paavin tiaraan kaiverretut kirjaimet ovat nämä: ”VICARIUS FILII DEI”, joka on latinaa ja tarkoittaa Jumalan Pojan viran sijainen”. Huhtikuu 18.1915. Tämä titteli on hyvin mielenkiintoinen. Me löydämme siitä luvun 666. Tämä on kuin piste kaikille muille tähän kirkkoon sopiville profetian esittämille merkeille.

    Nyt olemme saaneet selville sen, mikä on peto, jonka merkkiä vastaan Raamatussa esitetään voimakkaita varoituksia. Onko jotakin, minkä Rooman kirkko on antanut kaikelle maailmalle, joka tunnustetaan ja hyväksytään. Onko se jotakin sellaista, minkä Rooman kirkko pitää myös valtansa merkkinä ja osoituksena? Dan.7:25 sanoi, että se aikoo muuttaa ajat ja lain.

    ”Yli tuhat vuotta ennenkuin protestantteja oli olemassa katollinen kirkko muutti päivän lauantailta sunnuntaille...” The Catholic Mirror, 23.9.1893. Samassa lähteessä sanotaan, että katolinen kirkko on asettanut sunnuntain kristilliseksi sapatiksi, eikä protestanttinen maailma ole protestoinut sanallakaan sitä vastaan.

    Lepopäivän muuttaminen lauantailta sunnuntaille astuu nyt kuvaan. ”Katolinen kirkko... muutettuaan lepopäivän juutalaiselta sapatinpäivältä eli viikon seitsemänneltä päivältä viikon ensimmäiselle päivälle alkoi soveltaa kolmatta käskyä sunnuntaita tarkoittavaksi ja määräsi, että sitä päivää tulee pitää pyhänä kuten Herran päivää”. The Catholic Encyclopedia, vol. 4. s. 153. Isä Peter Geierman sanoo: ”Kysymys: Miksi pyhitämme sunnuntain lauantain asemasta? Vastaus: Me pidämme sen lauantain asemasta, koska katolinen kirkko Laodikean kirkolliskokouksessa (v.336) siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille. ”The Convert´s Catechism of Christian Doctrine, s. 50. Tämä painos sai Paavilta apostolisen siunauksen 25.1.1910.

    Kardinaali Gibbons, hyvin tunnettu roomalaisen kirkon puuhamies sanoo: ”Tietenkin katolinen kirkko väittää, että muutos (lauantailta sunnuntaille) oli sen teko... ja tuo teko on merkki sen kirkollisesta vallasta ja oikeudesta uskonnollisissa asioissa”.
  5. Lainaamme Rooman yliopiston historian professorin La Bancan sanat: ”Keisarien sarjaa seurasi paavien sarja Roomassa. Kun Konstantinus jätti Rooman, hän antoi valtaistuimensa paaville”. Tämä historian professori käyttää Raamatun ilmaisua: antoi valtaistuimensa. Rooman hallitsija antoi Rooman kaupungin, pääkaupungin, valtaistuinpaikan Rooman kirkon piispalle. Muistamme historiasta, että Konstantinus päätti siirtyä Konstantinopoliin. Arthur P Stanley sanoo: ”Paavit täyttivät Rooman hallitsijoiden paikan perien heidän valtansa, voimansa ja tittelinsä pakanuudesta... Konstantinus jätti kaiken Rooman piispalle... paavilaisuus on vain edesmenneen Rooman imperiumin haamu, joka istuu kruunattuna sen haudalla”. Stanleys´s History, s.40.

    Tämä valta on vaikuttava 42 kuukauden ajan. Rooman hallitsija Justinianus antoi v. 533 käskyn, jonka mukaan Rooman piispa nimitettiin kaikkien seurakuntien pääksi, oppien puolustajaksi ja kerettiläisten ojentajaksi. V.538 Rooma oli vahvistanut asemansa Euroopassa. Sen viholliset oli tuhottu. Nyt profetia sanoo, että se jatkaisi hallitustaan 42 kuukauden aikana. Hesekielin mukaan profeetalliset päivät lasketaan vuodeksi. ”Päivän kutakin vuotta kohden olen sinulle pannut”. Hes.4:6. Tämän mukaan 1260 profeetallista päivää ovat sama kuin 1260 kirjaimellista vuotta. Niiden laskeminen aloitetaan vuodesta 538, jolloin paavilaisuuden voima oli vahvistettu. 1260 vuotta vievät meidät vuoteen 1798. Danielin kirjan 7. luvun pieni sarvi ja Ilmestyskirjan 14. luvun peto ovat sama valta. Näin opetti myös Martti Luther ja näin ovat opettaneet myös monet muut Raamaatun tutkijat.

    Daniel sanoo tästä vallasta: ”Hän puhuu sanoja Korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain, ja ne annetaan hänen käteensä ajaksi ja kahdeksi ajaksi ja puoleksi ajaksi”. Dan.7:25. Kun 1260 vuotta on kulunut, tapahtui niin juuri täsmälleen v.1798, että Napoleonin kenraali Berthier valtasi Rooman kaupungin. Hän vei Paavin sotavankina pois Roomasta. Paavi kuoli maanpaossa ollessaan. ”Kahdeksantoista kuukauden aikana ei ollut paavia. Puoli Eurooppaa ajatteli, että paavin kuoleman mukana, myös paavikunta kuoli. (Modern Papacy, Rev Joseph Rickaby, S.J., s.1). Raamatun profetian mukaan ei kuitenkaan niin tapahtuisi. Peto saisi vain kuolinhaavan. Näin sanotaan Ilm.13:3. ”Ja minä näin yhden sen päistä olevan ikäänkuin kuoliaaksi haavoitetun, mutta sen kuolinhaava parantui”. Kuolinhaavan parantuminen on todella tapahtunut. Mussolini ja paavin edustajat solmivat v.1929 sopimuksen, jonka mukaan Vatikaani-valtio alkoi. Paavi oli jälleen kuningas.

    On tapahtunut niinkuin Ilmestyskirjan 13:3 ja 7 sanotaan: ”Ja koko maa seurasi ihmetellen petoa, ja sen valtaan annettiin kaikki sukukunnat ja kansat ja kielet ja kansanheimot”. Rooman kirkko ulottaa vaikutuksensa kaikkialle maailmaan. Mikä muu valta niin täsmällisesti täyttäisi Raamatun ennustuksen.

    Ilmestyskirjassa lisättiin edelleen tästä vallasta puhuttaessa: ”Ja sille annettiin suu puhua suuria sanoja ja pilkkapuheita... ja se avasi suunsa Jumalaa pilkkaamaan, pilkatakseen hänen nimeänsä”. Mikä pilkka on Raamatun mukaan? Katsokaamme! Joh.10:33: ”Juutalaiset vastasivat hänelle: ”Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan Jumalan pilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi”. Onko Rooman kirkko syyllistynyt tällaiseen pilkkaan? Haluan huomauttaa, että puhuessamme Rooman kirkosta, emme tarkoita yksityisiä ihmisiä. Roomalaiskatolliset ihmiset ovat Jumalan rakastamia, kuten muutkin ihmiset. Me puhumme nyt asiasta, josta sekä Raamattu että historia kertoo. Lainaan otteen roomalaiskatolisten kirkollisesta sanakirjasta: ”Paavi on niin suuri arvossa ja niin korkealle korotettu, että hän ei ole pelkästään ihminen vaan ikäänkuin Jumala, Jumalan sijainen... hän on samalla jumalallinen monarkki, ylimmäinen hallitsija ja kuningasten kuningas, niin että jos enkeleitten olisi mahdollista erehtyä uskossa tai saatettaisiin ajatella että he olisivat uskoa vastaan, paavi voisi tuomita ja erottaa heidät”. Roman Catholic Eccelesiastical Dictionary, artikkeli Paavista. Profetia varoittaa, että maanpäälle nousisi valta, joka ottaisi sen oikeuden, mikä kuuluu Jumalalle ja vain Jumalalle. On myös toinen pilkkaamistapa. Luuk.5:21: ”Kuka tämä on, joka puhuu Jumalan pilkkaa? Kuka voi antaa syntejä anteeksi, paitsi Jumala yksin”. Mitä on Rooman kirkolla sanottavana syntien anteeksiantamisesta. Roomalaiskatollinen Jeremiah Prendergast sanoo: ”Paavi on Jumalan sijainen. Paavin oikeudet ovat samat kuin Kristuksen oikeudet... Kristus voi antaa kaikki synnit anteeksi, niin voi myös paavi”. Syracuse Post-Standard, 4. maaliskuuta 1912.
  6. Tiukkoja kysymyksiä. Yritän vähemmän viisaana ja ymmärtäväisenä vastata jotain.....

    1) Missä kohdin Raamatussa kerrotaan sapatin ja ylösnousemuspäivän liittyvän lopunaikoihin?

    Danielin 7 luvussa on kerrottu "pienestä sarvesta" (jae 8) ja hallitusajasta (jae 25) aika, kaksi aikaa ja puoli aikaa, eli vuodesta 538 vuoteen 1798. Hän puhuu sanoja korkeinta vastaan ja hävittää Korkeimman pyhiä. Hän pyrkii muuttamaan ajat ja lain. Ilmestyskirjan 13 luvussa on kerrottu, miten pedon kuolinhaava parantuu.

    2) Missä kohdin Raamatussa esiintyy vastakkainasettelu sapatti vs. ylösnousemuspäivä?

    Kyllä Danielin kirjasta ja Ilmestyskirjasta nämä vastakkainasettelut löytyvät

    5) Missä kohdin Raamatussa sanotaan, että ylösnousemuspäivä laitetaan ihmisille otsaan tai oikeaan käteen?

    5 Moos.11:18: "Painakaa siis nämä minun sanani sydämeenne ja mieleenne ja sitokaa ne merkiksi käteenne ja ne olkoot muistolauseena otsallanne".

    5 Moos.6:8: "Ja sido ne merkiksi käteesi, ja ne olkoot muistolauseena sinun otsallasi".

    Eli otsa= ymmärrys ja käsi= toimiminen sen mukaisesti, ei siihen tarvitse fyysistä "sirua" ihmiseen sorvata.

    Itselläni oli 8 vuotta sitten etuoikeus puhtaaksikirjoittaa pastori Matti Markkasen puheita ja tästä Haavoitetun pedon merkistä löytyy varmaan vastauksia kysymyksiisi:

    Haavoitetun pedon merkki:

    Ymmärtääksemme, mikä pedon merkki on, meidän on ensin tiedettävä, mikä peto on. Luemme Ilmestyskirjasta: ”Ja minä näin pedon nousevan merestä; sillä oli kymmenen sarvea, seitsemän päätä, ja sarvissansa kymmenen kruunua, sen päihin oli kirjoitettu pilkkaavia nimiä”. Ilm.13:1. Pedolle oli ominaista se, että se pilkkaa. Jumala käyttää petoa esittämään jotakin valtaa. Raamatussa on useita tällaisia kuvia. Jeesusta esim. Sanotaan Jumalan Karitsaksi. Karitsa edustaa häntä. Tässä peto eli eläin edustaa jotakin valtaa. Tämä ei ole millään tavalla outoa. Puhumme Venäjän karhusta, Yhdysvaltain kotkasta ja vaikkapa Suomen leijonasta.

    Luemme lisää: ”Ja peto, jonka minä näin, oli leopardin näköinen, ja sen jalat ikäänkuin karhun ja sen kita ikäänkuin leijonan kita. Ja lohikäärme antoi sille voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan”. Ilm.13:2. Nyt saamme toisen johtolangan. Panemme nämä yhteen. Me olemme jo todenneet, että tämä peto on jonkin pilkkaava valta. Ja nyt saimme tietää, että se vastaanottaa voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan lohikäärmeeltä. Kuka oli tämä lohikäärme? Raamattu paljastaa sen selvästi. Katsomme edellistä lukua. Luemme sieltä Ilm.12:4: ”Ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. Ja lohikäärme seisoi synnyttämäisillään olevan vaimon edessä nielläkseen hänen lapsensa, kun hän sen synnyttäisi”. Kuka oli tämä vaimo, kuka oli tämä lapsi? Jatkamme lukemista: ”Ja hän synnytti poikalapsen, joka on kaitseva kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla; ja hänen lapsensa temmattiin Jumalan tykö ja hänen valtaistuimensa tykö”. Ilm.12:5.

    Nyt alkaa kirkastua. On vain yksi, joka voi täyttää tämän ennustuksen. Poikalapsi syntyisi vaimosta, temmattaisiin Jumalan ja hänen valtaistuimensa tykö. Ja sanotaan, että hän tulisi kaitsemaan pakanakansoja rautaisella valtikalla. Lohikäärme koetti tappaa lapsen. Kuka oli tämä lapsi? Jeesus Kristus. Ei kukaan muu. Ei ole toista tähän maailmaan syntynyttä lasta, joka olisi temmattu Jumalan ja hänen valtaistuimensa tykö ja joka tulisi jonakin päivänä hallitsemaan Kuningasten Kuninkaana ja Herrain Herrana. Käyttikö pahoilainen jotakin valtaa yrittäessään tuhota Jeesus-lapsen jo hänen syntymänsä aikana? Kyllä. Tässä on avain, jonka avulla tämä profetia selvenee. Minkä vallan kautta paholainen yritti tuhota Jeesuksen? Se valta on kolmannentoista luvun lohikäärme. Lohikäärme antoi pedolle voimansa ja valtaistuimensa ja suuren vallan. Tämän pedon merkkiä vastaan Raamatussa puhutaan.

    Mikä valta hallitsi Jeesuksen syntymän aikana? Raamattu antaa vastauksen Luuk. 2:1: ” Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava”. Kuka oli keisari Augustus? Hän oli Rooman hallitsija. Roomalainen hallitusmies koetti tuhota Jeesuksen, kun hän syntyi. Roomalainen virkamies antoi Jeesuksen ristiinnaulittavaksi. Roomalaiset naulitsivat hänet ristille. Roomalaiset naulitsivat hänet ristille. Roomalainen sotamies lävisti hänen kylkensä.

    Pakanallisen Rooman kautta paholainen koetti tuhota Jeesus-lapsen. Raamattu sanoo, että lohikäärme, pakanallinen Rooma antoi pedolle, jonka merkistä nyt puhumme, voimansa, valtaistuimensa ja suuren vallan. Tämän pedon sanotaan myös pilkkaavan, käyvän sotia pyhiä vastaan, tekevän sitä 42 kuukautta.
  7. Siitä ollaan samaa mieltä, että ihminen pelastuu armosta. Mutta se on sitten taas eri asia "huilaammeko" Jumalan pyhittämänä päivänä (sapattina) ja kirkon muuttamana ja pyhittämänä päivänä (sunnuntaina). Nyt on vielä uskonvapaus Suomessa, ettei ole kenenkää henki katkolla vaikka "huilaisi" joka päivä. Ja kyllä se ei yleensä enemmistön mielestä ole sama milloin on lepopäivä, kyllä se sunnuntailepopäivä sieltä nostaa päätään, vaikka miten oltaisiin "vapaat laista".
  8. Ahaa, siitä siis kenkä puristaa. Löysin vanhoista kirjoituksistani aiheeseen liittyvää tekstiä, jotka nähtävästi on myös nettisivuillamme:

    Yrityksiä jumalanpalveluspäivän muuttamiseksi

    Missään ei Raamattu anna valtuutta muuttaa sitä jumalanpalveluspäivää, jonka Jumala asetti Eedenissä ja jonka hän uudelleen vahvisti Siinailla. Katolinen kardinaali James Gibbons: "Voit lukea Raamatun ensimmäisestä Mooseksen kirjasta Ilmestyskirjaan asti, etkä löydä ainuttakaan riviä, jossa annettaisiin valtuudet sunnuntain pyhittämiselle. Raamattu vahvistaa lauantain uskonnollisen vieton".(The Faith of Our Fathers) ja A.T. Lincoln: "Ei voida väittää, että Uusi testamentti itse olisi antanut perustan uskomukselle, jonka mukaan ylösnousemuksen jälkeen Jumala asetti viikon ensimmäisen päivän lepopäiväksi sapatin tilalle. Jokaisen, joka pitää koko dekalogia sitovana moraalilakina, ainoa johdonmukainen menettelytapa on viettää sapattia viikon seitsemäntenä päivänä". (From Sabbath to Lord´s Day ).

    Barnabas, Ignatios, Justinus Marttyyri, Irenaeus, Tertullianus, Klemens Roomalainen, Klemens Aleksandrialainen, Origenes, Cyprianus ja Victorinus, jotka ensimmäisillä vuosisadoilla ”ajoivat” sunnuntaita kristittyjen lepopäiväksi, eivät kertaakaan esitä ainuttakaan Raamatun kohtaa sen tueksi, että sunnuntaita vietettiin sapatin sijasta. Keisari Konstantinus Suuri antoi ensimmäisen siviilioikeudellisen sunnuntailain 7.maaliskuuta 321 jKr: Auringon kunnianarvoisena päivänä virkamiehet ja kaupungeissa asuva kansa levätkööt ja kaikki työpajat olkoot suljettuina. Maaseudulla voivat maanviljelystä harjoittavat henkilöt kuitenkin vapaasti ja laillisesti jatkaa töitään.

    V.538 kiristettiin lakia: maanviljelystyöt on pantava syrjään, jotta ihmiset eivät estyisi tulemasta kirkkoon.

    V.1977 The Convert´s Catechism of Catholic Doctrine:

    "Kysymys: Mikä päivä on sapatti?

    Vastaus: Sapatti on lauantai

    Kysymys: Miksi vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita?

    Vastaus: Vietämme sunnuntaita emmekä lauantaita, koska Katolinen Kirkko siirsi juhlallisuudet lauantailta sunnuntaille".

    The Faith of Millions (v.1974):

    ”Koska Raamatun mukaan lepopäivä on lauantai eikä sunnuntai, eikö ole outoa, että ei-katoliset, jotka sanovat perustavansa uskonsa suoraan Raamattuun eikä Kirkon arvovaltaan, viettävät sunnuntaita lauantain sijasta? Kyllä, tietenkin se on epäjohdonmukaista.” Hän huomauttaa, että tapa viettää sunnuntaita ”perustuu Katolisen Kirkon arvovallalle eikä millekään Raamatun nimenomaiselle tekstille. Tämä sunnuntainvietto on muistuttamassa äitikirkosta, josta ei-katoliset lahkot ovat eronneet. Ne ovat kuin poika, joka on juossut pois kotoaan, mutta joka yhä kuljettaa taskussaan äitinsä kuvaa.”

    Eli, jos sunnuntain viettoa voisi rehellisesti sanoa vain tulkintakysymykseksi, eihän sitä vastaan kai voisi tapella? Mutta kyllä katollinen kirkko TIETOISESTI halusi tehdä virallisen siirron, että sunnuntaista tuli lepopäivä sapatin tilalle. Toki sapatin alasajo alkoi jo varhaisemmalla ajalla. Kyseessä ei ole pelkästään mielipide, vaan arvovalta. Annammeko kunnian Jumalalle vai kirkolle tässä asiassa?
  9. Teillä antinomisteilla (lain vastustajat) on jännä ajatusmaailma. Pelastus on persoonassa ja tämän persoonan nimi on JEESUS. Kun ihminen tulee Jumalan lapseksi, Hän haluaa olla kuuliainen Jumalan Sanalle, ei siksi, että sillä pelastutaan vaan siksi, että ON JO PELASTUNUT! Itse olen oikein mielelläni enemmistön silmissä legalisti, mutta kiitos Herralle, Hän tietää vaikuttimeni oikein! Jos muut haluavat talloa Jumalan käskyt jalkoihinsa, se on heidän asiansa. Me teemme jokainen tiliä Jeesukselle yksilöinä. Tässä vielä joitakin kohtia seremonialaista (Mooseksen laki) ja 10 käskystä, jotka Jumala omalla sormellaan kirjoitti kivitauluihin:


    Mikä laki esikuvasi Jeesuksen uhria ja palvelusta hyväksemme? Seremonialaki (Mooseksen laki) vai 10 käskyä?

    Seremonialain kautta silloiset ihmiset saattoivat uskoa anteeksiantoon ja sovitukseen synneistään. He katsoivat Kristukseen uskossa eteenpäin, kun taas tämän päivän kristityt katsovat uskossa taaksepäin Golgatalle. Mooseksen lain merkitys päättyi Jeesuksen kuollessa ristillä. Siitä osoituksena temppelin esirippu repesi keskeltä kahtia (Luuk.23:45, 46).

    SIVEYSLAKI 10 KÄSKYÄ:

    Herra itse puhui kansalle (2. Moos. 20:1-22; 5 Moos.4:12,13; 5:6-22)

    Jumala itse kirjoitti kivitauluille (2 Moos.24:12; 31:18; 32:16; 5 Moos.9:10; 10:1-4)

    Säilytettiin liitonarkissa ( 5 Moos.10:1-5).

    Täydellinen laki (Ps19:8; Jaak.1:25)

    Vapauden laki, josta on iloa (Jaak.2:11,12; Ps 119:47,77; Room.7:22)

    Hengellinen (Room.7:14)

    Iankaikkinen ja muuttumaton (Ps.111:7,8; Luuk.16:17)

    Osoittaa synnin (Room.3:20; 7:7)

    Käytössä tuomiolla (Jaak.2:11,12)

    Kristuksen kuolemallaan vahvistama (Jes.42:21; Matt.5:17, 18; Room.3:31).

    SEREMONIALAKI:

    Mooses opetti kansalle (2.Moos.24:3; 5 Moos. 5:31)

    Mooses kirjoitti kirjaan (2 Moos. 24:4; 5. Moos.31:9)

    Säilytettiin liitonarkin sivulla (5 Moos. 31:24-26)

    Varjolaki (Hebr.10:1-4)

    Muodostui taakaksi (Apt.15:1,5,10)

    Lihallinen (Hebr.7:16)

    Väliaikainen (Hebr.7:12,18)

    Osoitti esikuvalliset syntiuhrit (3 Moos. 4 ja 5 luku; Hebr.10:1-4)

    Sen perusteella ei tuomita (Kol.2:14-17)

    Kristuksen kuollessa poistettu käytännöstä (Ef.2:15; Matt.27:51; Hebr.10:8-14)
  10. Ok, en itsekään katsonut sitä kokonaan ja toki tuo henkilö ja hänen edutamansa "kirkko" on vieras. Mutta kuitenkin asia, että sunnuntai tulee olemaan pedonmerkkinä ja sapatti on oikea lepopäivä olivat ihan asiaa.
  11. Johan on taas trolli! Nähtävästi Jeesus on sinulle tuntematon persoona. Kun ihminen kohtaa Jeesuksen ja saa kokea uudestisyntymisen ihmeen, niin tämän maailman roska ei enää kiinnosta häntä. Jeesus ei toimi niin, että Hän käskyttää, että nyt et saa tehdä sitä tai tätä, vaan ihmistä EI ENÄÄ KIINNOSTA tehdä syntiä, kun Jumala ottaa pois mielihalut syntiin ja vapauttaa ihmisen paholaisen kahleista. Kuten Jeesus Johanneksen 8 luvussa sanoo: "Jos Poika vapauttaa teidät, te olette todella vapaita."
  12. Öööö, vähän puutteelliset käsitykset sinulla toisten kirkkokuntien opeista. Itse olen advari, enkä kyllä usko, että teot (irrallaan Jeesuksesta) pelastavat ja luterilainen olin parikymmentä ensimmäistä vuotta ja kyllä silloinkin uskoin, että pelastus on Jeesuksessa, eikä vauvakasteessa. Eli tuolta pitäisi jotain tietoa löytyä:
    https://www.adventist.fi/oppi-pelastus.

    Mutta tässä vielä joitakin Raamatunkohtia kysymykseesi, miten pelastutaan?

    Apt. 4:12: " Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman". Ja mikä tämä nimi on???? Se on JEESUS!

    Efes. 2: 4-9: mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut,
    on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa - armosta te olette pelastetut -
    ja yhdessä hänen kanssaan herättänyt ja yhdessä hänen kanssaan asettanut meidät taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksessa,
    osoittaakseen tulevina maailmanaikoina armonsa ylenpalttista runsautta, hyvyydessään meitä kohtaan Kristuksessa Jeesuksessa.

    Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta - se on Jumalan lahja -
    ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.

    Apt.10: 43: "Hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta."

    16:31: "Niin he sanoivat: "Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, niin myös sinun perhekuntasi".

    Room.10: 9: "Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva. 10 Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen."

    1 Kor. 3:11: "Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea."
  13. Tässä aiheeseen liittyvä youtube-video, jonka löysin helluntailaisuuspalstalta. Voimakas profetia, minkä tämä Elisabeth-sisar on Herralta saanut.

    https://www.youtube.com/watch?v=8PV987aTDhc&feature=youtu.be
  14. Aamen! Kiitos Herralle, että Hän antaa varoituksia väärästä ja oikeasta sapatista eri ihmisten kautta.
  15. Audiopankista pitäisi löytyä myös Seurakunta laulaa kirjan lauluja.

    http://www.audiopankki.com/?page_id=276
  16. Hyvä, että on vielä vakaumuksellisia kristittyjä jäljellä. Mitäs Jeesus sanoi vuorisaarnassaan, mitä piti etsiä ensin? : Matteus 6: 31 Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'
    32. Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.
    33. Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.
    34. Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."
  17. Miksi et ole laittanut linkkiä muille palstoille? Hellareissa on myös sapatin viettäjiä, vaikkei suomessa (vielä) olekaan "apostolista kirkkoa" eli http://www.logosapostolic.org/church_of_God.htm
    ja herätysliikkeiden sivuilta voi myös löytyä joitakin, ainakin "Herran kansa" yhteisössä vietetään sapattia ja näkyy siellä jotain kirjoittelua heihinkin liittyen.
  18. Timo F ei täällä taida pahemmin enää kirjoitella, mutta tässä aiheeseen liittyvä artikkeli hänen blogistaan:

    https://timoflink.wordpress.com/2013/12/19/ylosnousemuksesta-joh-1125-26/
  19. Siis vastaus oli tarkoitettu 1234567: lle
  20. Osa pastoreistamme käyttää termejä "pelastuksen tie" ja "pelastettujen tie" selventämään asioita. Apt. 4:12 mukaan: "Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaa, ei ole ihmisille annettu koko taivaan kannen alla". Pelastuksen tie on Jeesus ja se mikä aiheuttaa "rähinää" muitten kristittyjen kesken, on se, että mitkä asiat kuuluvat uudessa liitossa "pelastettujen tielle". Toki oletan, että meillä on samantapainen lopunajan tulkinta ja alkuperäiset 10 käskyä , sapatti mukaanlukien, tulee olemaan vielä "tapetilla" ennen vainojen alkua.
    21. 9 / 16
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt