Breda

Vapaa kuvaus

Aloituksia

2

Kommenttia

62

  1. Tuossa em. linkin jutussa tarkastellaan sekä autismia että
    persoonallisuushäiriöitä samasta häiriönäkökulmasta.
    Nykyään tiedetään, että häiriönäkökulma ei ole paras
    näkökulma tarkastella autismia.

    Ehkä tuon linkin jutun olennaisin kohta on tämä:

    "Autismikirjon häiriöön ja persoonallisuushäiriöistä etenkin eristäytyvään, psykoosipiirteiseen, epävakaaseen, vaativaan ja estyneeseen persoonallisuushäiriöön liittyy samankaltaisia oireita, minkä vuoksi autismikirjon häiriö voidaan virheellisesti diagnosoida persoonallisuushäiriöksi."

    Virheellisiä diagnooseja on varmasti tehty. Ja myös niin päin, että
    persoonallisuushäiriö on joskus diagnosoitu "kauniimmaksi"
    autismikirjon häiriöksi.

    Eristäytyminen on häiriönäkökulmasta katsottuna "paha häiriö".
    Ja kun yhä eletään hyvin nentistisessä yhteiskunnassa, jossa
    vallitsee neurotyypillisyyden eli nenttimäisyyden hegemonia,
    koetaan kaikki siitä hegemoniasta eristäytyvät ilmiöt pahoiksi,
    vaikka ne eivät autismikirjon tapauksessa sitä ollenkaan ole.

    Assina tiedän omasta kokemuksestani, miten juuri eristäytyminen
    tarjoaa autismikirjoiselle ihmiselle suuret mahdollisuudet hyvään
    mielenterveyteen. Autismikirjoisuuden maailmassa, jossa elän,
    eristäytymisen idea todella toimii. Miksi se toimii. Siksi, että
    juuri eristäytymällä assi pystyy onnistuneesti ehkäisemään
    neurotyypillisen enemmistön HÄIRITSEVÄN vaikutuksen.

    Näin se on. Kun assi on yksin, hän pystyy HÄIRIÖTTÄ keskittymään
    parhaimpiin uniikkeihin kykyihinsä, jotka ilmenevät hänen omina
    erityisen intensiivisinä kiinnostuksenkohteinaan, jotka ovat
    tiiviissä sisäisessä yhteydessä hänen erityislaatuisen
    kykyprofiilinsa arvokkaimpiin kykyhuippuihin.
  2. Ylen areenassa on katsottavissa hiljakkoin
    teemalta tullut Studio65:n jakso, jossa
    puhutaan adhd- ja autismikirjo-diagnoosien
    saamisesta vanhemmalla iällä.
    Kuulun näihin varttuneena diagnosoituihin,
    joten ohjelmaan liittyi erityistä kiinnostusta.

    Ohjelma on hyvä. Siinä kerrotaan, että diagnoosin saaminen
    myöhemmällä iällä on yhtä hyödyllistä kuin jos sen saisi
    aikaisemmin. Diagnoosi auttaa ymmärtämään, miksi suhde
    ympäristöön (sen läpikotaiseen neurotyypillisyyteen) on
    ollut koko elämän ajan kitkaista. Oppii ymmärtämään itseään,
    tekemään sovun itsensä kanssa ja muodostamaan suopeamman
    yhteyden maailmaan ja koko elämäänsä.
    Itse olen kokenut myös tuon aivan saman.

    Kirjolle syntynyt ihminen tarvitsee kotonaan omaa tilaa.
    Kaikki neurotyypilliset (nentit) eivät tätä ymmärrä.
    Siksi moni seka-avioliitto ajautuu eroon. Tarkoitan
    seka-avioliitolla kahden eri neurotyypin välistä
    liittoa. Se voi onnistua vain jos tietoa ja ymmärrystä
    näistä olennaisista neurobiologisista eroavuuksista
    on riittävästi.

    Ohjelmassa jopa kerrotaan, että kirjolle syntyneen ihmisen
    elämä lyhenee 8-13 vuotta, jos hän ei saa diagnoosia, tukea
    eikä apua! Tuo on minulle uusi tieto mutta tuntuu kyllä
    todenperäiseltä. Mitä elämäni olisikaan ollut, jos en
    lopultakaan olisi saanut tietää syntyneeni kirjolle ja
    sen myötä saanut sisäistä selfietäni todenmukaisille
    raiteilleen.

    Ohjelma on katsottavissa täällä:
    https://areena.yle.fi/1-72268054
    Suosittelen!
  3. "It is the ultimate luxury to combine passion and contribution.
    It’s also a very clear path to happiness." - Sheryl Sandberg -

    Suomeksi:
    "On äärimmäisen ylellistä yhdistää intohimo ja työ.
    Se on myös hyvin selkeä tie onneen."

    Assina olen ihan konkreettisesti huomannut, että tuo on totta.
    Intohimo ja työ todella voivat yhdistyä.
    Jokainen sellainen assi, joka onnistuu tekemään "ekkoistaan"
    ammatin, on kuin lottovoittaja.

    Jo pienenä olin kuulemma silmiinpistävästi se, joka aina piirteli.
    Ellen löytänyt paperia, piirtelin seinätapettiin.
    Niitä piirroksia voi vieläkin löytyä lapsuudenkotini tapeteista
    - polven korkeudelta.

    Minä pääsin opiskelemaan graafista suunnittelua. Ja kaiken
    lisäksi pääsin sitten arvostettuun työpaikkaan. Arkana ja
    erakkomaisena assi-lapsena todella voi voittaa kaikki pelkonsa,
    jos vain luottaa intohimoisiin "ekkoihinsa" ja niiden maagiseen
    kantovoimaan. Breda bara dina vingar! Levitä vain siipesi!

    "Ekkojeni" ansiosta saavutin hyvän taloudellisen itsenäisyyden,
    vaikka olin koko nuoruuteni pelännyt, että mistä ihmeestä
    näin erilainen ihmislapsi ikinä löytää ammatin ja pystyy
    elättämään itsensä.

    Although it has been a long and winding road,
    so after all it has been a very clear path to happiness.

    Suomeksi:
    Vaikka se on ollut pitkä ja mutkainen tie niin loppujen
    lopuksi se on ollut hyvin selkeä tie onneen.
  4. Tilapäisesti täällä suomi24:ssä eivät nyt näytä menevän
    läpi kuin kirjautuneet viestit. Toivottavasti pian taas
    menevät läpi myös anonyymit kommentit.

    Asiaan.
    Vuonna 2012 ilmestyi suomeksi kirja Naisia joltain muulta
    planeetalta?. Kirjan nimessä on todella kysymysmerkki.
    Assina pidän sitä yhtenä parhaista suomeksi ilmestyneistä
    asperger-kirjoista. Paras on minusta Tony Attwoodin
    Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen.

    Tässä eräs erityisen hyvä sitaatti kirjasta
    Naisia joltain muulta planeetalta?:

    "Minun maailmassani sensorinen (aistimuksellinen,
    aisteja koskeva) pommitus (kosketus, ääni, valo, maku)
    on tauotonta. Jokainen sosiaalinen kohtaaminen vaatii
    jatkuvaa koodin purkamista, ja sitten sopivan reagointitavan
    valikoimista. Olen ennaltaohjelmoinut/oppinut käyttäytymiskaavoja
    kirkkoon, aterioille, ravintoloihin sekä epämuodollisiin,
    puolimuodollisiin, muodollisiin tilanteisiin.
    Käyttäen näitä ohjelmia naamioitumiskeinoina pystyn
    saavuttamaan monia asioita, joita pidetään normaaleina,
    menestyksekkäinä, haluttavina. Tämä on kuitenkin suojakuori,
    ja sen sisällä olen moukaroitu ja hämmentynyt. Tieto siitä, että
    olen assi, on rohkaissut minua valitsemaan kuoren, joka on
    valikoivampi ja samalla kovempi."

    Niinpä juuri. Ihan tietynlainen kestävä suojakuori meidän assien
    pitää kehittää - suojellaksemme itseämme. Meidän pitää tiedostaa
    neurotyypillisen eli NT-enemmistön aivojen käyttöjärjestelmän
    erilaisuus. Se NT-käyttöjärjestelmä on toiminnassa noin 98 prosentilla
    ihmisistä. Se NT-kooditus ilmenee varsinkin sosiaalisessa toiminnassa
    eli aina kun ihmiset kohtaavat toisiaan.

    Assin pitää tosiaan tavallaan "purkaa" se NT-kooditus, jotta
    sosiaaliset tilanteet alkaisivat avautua. Koska assin aivot toimivat
    AS-käyttöjärjestelmän mukaan niin onhan siinä monenlaista kitkaa.
    Erilaiset aivodatat (NT-data ja AS-data) tavallaan sananmukaisesti
    harovat tyhjää eli eivät noin vain ymmärrä toistensa erilaista kieltä.

    NT-koodin "purku" on mahdotonta NT-ihmisille niin kauan kuin
    he eivät tiedosta olevansa synnynnäisesti sen koodin pauloissa
    eivätkä ymmärrä, että autismikirjoisella vähemmistöllä on
    aivoissaan synnynnäisesti erilaiset sosiaaliset koodit.

    AS-ihminen vääjäämättä törmäilee enemmistön NT-koodeihin
    koko elämänsä ajan. Niissä jatkuvissa tilanteissa meidän on
    opittava olemaan hereillä. NT-koodit eivät saa tulla ihomme alle ja
    tehdä meille pahaa.

    Assin on tunnistettava ne itselleen vieraat koodit ja samalla
    säilytettävä mahdollisimman hyvä yhteys omien AS-aivojensa
    erilaiseen käyttöjärjestelmään.

    Assi pystyy avaamaan ja purkamaan kohtaamansa sosiaaliset
    NT-tilanteet vain omalla AS-käyttöjärjestelmällään - mutta se vaatii
    paljon tietoa autismikirjosta, eri neurotyypeistä ja niiden välisen
    kommunikoinnin sudenkuopista ja kielimuureista.

    Vaikka NT-enemmistö ympäröi meitä vähemmistössä eläviä
    asseja jatkuvasti, meidän assien ei pidä sortua teeskentelemään
    NT-koodistoa. NT-koodiston "purkaminen" ei ole teeskentelyä
    vaan tiedostamista.

    Meidän assien on säilytettävä oma aitoutemme eli toimittava
    synnynnäisten AS-koodiemme mukaan. Meidän on säilytettävä
    oma itsenäisyytemme eli pidettävä omat jalat tukevasti maassa.
    Meidän ei pidä haksahtaa ulkokohtaisesti näyttelemään sosiaalista
    NT-koodistoa, koska sellainen teeskentely on sekä itsemme että
    muiden huijaamista. Kuka siitä teeskentelystä kärsisi eniten?
    Tietenkin me assit, jotka sen myötä ajautuisimme vakavaan
    uupumukseen ja tunneromahduksiin.

    Vaikka me assit olemme selvässä vähemmistössä niin olkaamme
    siis joka hetki aitoja itsejämme eli sitä, mitä todella olemme.
    Epäaitouden kuilussa me vain rikkoisimme itsemme ja menettäisimme
    kykymme käyttää parhaita kykyjämme eli erityisvahvuuksiamme.
    Jos autismikirjoinen ihminen ei löydä todellista aitouttaan, lopputulos
    on surullista luettavaa. Silloin koko ihmiskunta jää ilman neurobiologisen monimuotoisuuden arvokkaimpia hedelmiä.
  5. Joo, meneeköhän tämä kommentti läpi,
    kun lähetän tämän nikilläni (kun anona ei
    mikään mene läpi).
    Oon ihmetellyt eilisestä lähtien, missä
    täällä oikein mättää.
    Tosi moni muukin on ihmetellyt.
    Viikonloppuna täällä tapahtui suuri muutos -
    ihan vaivihkaa.
    Nyt kun on maanantai ja suomi24 on
    pudonnut puusta ja palannut
    "viikonloppuvapaalta" taas töihin niin
    jotain selvyyttä asiaan pikku hiljaa ehkä
    saadaan.
  6. Tuossa ollaan asian ytimessä!
  7. Mitä jokaisen tulisi ymmärtää AS:sta? kysyy tämä
    ketju.

    AS:n ymmärtämisen vaikeus on verrattavissa siihen, että
    meille eurooppalaisille on vaikeaa saada mitään tolkkua
    siitä, mitä japanilaiset ja kiinalaiset kirjoitusmerkit
    tarkoittavat. Sanoma ei avaudu meidän eurooppalaisten
    aivojen käyttöjärjestelmälle. Tai avautuuhan se lopulta,
    jos siihen kunnolla perehtyy mutta harvalla eurooppalaisella
    on motiivia kunnolla perehtyä siihen.

    Aivan sama tilanne on assittomalla enemmistöllä suhteessa
    AS-ihmisiin. Enemmistöltä puuttuu motiivi kunnolla
    perehtyä AS-ihmisten synnynnäiseen ja pysyvään
    neurobiologiseen tilaan ja siitä avautuvaan
    erilaiseen todellisuuteen.

    AS-ihmiseksi syntyneellä on luontainen motiivi ottaa
    selvää, mitä AS tarkoittaa ja miten se ilmenee jokapäiväisessä
    arjessa syntymästä kuolemaan saakka. Yhtä luontevasti
    japanilaiset ja kiinalaiset kasvavat pienestä pitäen niitä
    meille eurooppalaisille niin vieraita kirjoitusmerkkejään
    ymmärtämään, suorastaan sujuvasti lukemaan ja
    hyödyntämään.

    AS:n ymmärtäminen vaatii motiivia, jotain sellaista, mikä
    koskettaa omaa elämää.

    Tämä 4 vuotta sitten aloittamani ketju kertoo kaikkein eniten
    oikeastaan siitä, mitä jokaisen ASSIN tulisi ymmärtää AS:sta!

    Assius altistaa keskivaikeille masennuksille, assiuteensa voi
    seota ja assiutensa kanssa voi pahastikin eksyä. Miksi.
    Varsinkin siksi, että me assit elämme maailmassa, jossa 98 % ihmisistä
    on assittomia ja siksi enemmän tai vähemmän vailla motiivia
    opetella ymmärtämään sitä.

    Oma kokemukseni on se, että AS-ihminen saa suurinta
    apua ja tukea nimenomaan muilta asseilta, jotka ovat
    kokemusasiantuntijoita. Monet assit ovat hyvin kykeneviä
    antamaan pätevää vertaistukea.

    Millainen apu ja tuki sitten on kaikkein parasta.
    Sellainen, jonka avulla oppii näkemään AS:n vahvuudet.
    Ja kaikkein oivaltavimpia neuvoja ovat sellaiset, joiden tuella
    oppii tunnistamaan assittoman enemmistön "hyvää tarkoittavista"
    ja jopa utopistiseen "nenttiyttämiseen" tähtäävistä neuvoista ne,
    jotka eivät millään lailla perustu asian ymmärtämiseen, vaan
    ovat hyödyttömiä, jopa sellaisia, joiden noudattaminen
    vaarantaa AS-ihmisen mielenterveyden.

    Kaikki AS-ihmiset!
    Lisääntyvän ymmärryksen kanssa
    yhdessä eteenpäin!
  8. Neljä vuotta sitten kirjoitin ketjuun, jossa aloittaja oli
    törmännyt tyttöystävänsä kautta asperger-todellisuuteen
    ja kiihkeästi halusi, että "tyttöystävän pitäisi muuttua".

    Vimmainen pyrkimys AS-ihmisen muuttamiseen on valitettavan
    yleistä ja se johtuu aina siitä, että AS-tietämys on todella
    heikkoa.

    Asperger ei ole mikään normaaliksi muutettavissa oleva asia.
    Asperger on synnynnäinen ja pysyvä.

    Jos normikumppani yrittää vääntää asperger-kumppanistaan
    normaalia, se on tuomittu epäonnistumaan.

    Se, että hetkittäin voi normikumppanin mielestä mennä hyvin,
    johtuu siitä, että asperger-kumppani kykenee teeskentelemään
    normaalia jonkin aikaa. Sellaisen teeskentelyjakson jälkeen
    kuitenkin asperger-kumppani on vääjäämättä niin uupunut että
    sulkeutuu kotiinsa eikä halua tavata ketään.
    Kotiin sulkeutuminen on asperger-kumppanin mielenterveyden
    säilymisen kannalta välttämätöntä.
    Jos AS-ihmistä painostetaan teeskentelemään, se on vaarallista
    hänen mielenterveydelleen.

    Asperger koituu parisuhteessa kohtalokkaaksi ongelmaksi silloin,
    kun AS-tietämys ja -ymmärrys puuttuu.
    Normikumppanin on mahdoton jaksaa suhdettaan AS-kumppaniin
    tasan niin kauan kuin hän on täysin tietämätön siitä, millainen
    ilmiö AS todellisuudessa on.
    Normikumppanille suosittelen aina normikumppanin etsimistä
    silloin, kun hänellä ei selvästikään näytä olevan motivaatiota
    päästä AS-tietämättömyydestään.

    Sekä normikumppani että AS-kumppani kärsivät, jos eivät voi
    hyväksyä toisiaan sellaisina kuin todella ovat. Silloin
    AS-kumppanikin on aspergermaisesti hyvin suorapuheinen eli
    sanoo suoraan ettei jaksa. Se ei ole tunteettomuutta vaan totuus.

    Asperger on käytännössä paljolti juuri uupumisoireyhtymä.
    AS-ihmisen uupumisen yleisin syy on liiallinen altistuminen
    normi-ihmisten kiihkeälle taipumukselle yrittää väkisin vääntää
    AS-ihmisestä sellaista, että hän solahtaa normimuottiin.
    Juuri tuollainen "sinun pitäisi muuttua" -vimma on valitettavan yleistä.
    Se kertoo aina parisuhteen vakavasta vinoutumasta eikä
    sellaisen parisuhteen ennuste ole koskaan hyvä.

    Asperger-ihminen voi säästyä uupumisilta vain keskittymällä elämään
    todellisten asperger-tunteidensa mukaan eli hyväksymällä oman
    erityisyytensä ja kehittämällä asperger-vahvuuksiaan. Se johtaa
    hyvin erilaiseen elämään kuin mihin normi-ihmiset ovat tottuneet
    mutta se on asperger-ihmisen ainoa tapa säilyttää mielenterveytensä
    ja saavuttaa jopa onnellisuus tässä maailmassa, jossa 98 % ihmisistä
    on hyvin toisenlaisia eli assittomia.
  9. Vuonna 2012 ilmestyneessä pääosin Heta Pukin
    suomentamassa erinomaisessa kirjassa
    Naisia joltain muulta planeetalta?
    on paljon NT-sosiaalisuuden kirjoittamattomiin
    sääntöihin liittyvää asiaa. Siinä assikirjoittajat
    kuvaavat osuvasti näitä valitettavan yleisiä ilmiöitä,
    joiden kyseenalaisuutta nentit eivät ollenkaan näe,
    esim. sivulla 85:

    "Meidän näkökulmastamme neurotyypilliseen sosiaaliseen
    kommunikaatioon sisältyy usein psyykkisesti manipuloivaa
    pelaamista, jonka annetaan ymmärtää osoittavan
    hyviä tapoja ja välittämistä, mutta joka voi olla
    traumatisoivaa niille meistä, jotka eivät pysty
    hahmottamaan sitä...
    ...NT:t eivät useinkaan sano mitä tarkoittavat, mutta
    silti odottavat meidän arvaavan, mitä he todella
    tarkoittivat, ja toimivan sen mukaisesti. Jos otamme
    heidän sanansa kirjaimellisesti, he suuttuvat meille
    huomaavaisuuden puutteestamme...
    Kutsujen emäntä sanoo esimerkiksi: 'Älkää toki vielä lähtekö',
    ja meidän kuuluu sanoa: 'Kyllä minun täytyy, minun on
    noustava huomenna aikaisin', ja sitten lähteä. Jos sen sijaan
    jäämme, emäntä harmistuu meihin, koska emme osoita
    huomaavaisuutta..."

    Juuri tuollaista nenttien 'psyykkisesti manipuloivaa pelaamista' olen assina ihmetellyt koko elämäni. Psykososiaaliset pelit kuuluvat assittoman enemmistön jokapäiväiseen sosiaaliseen ja kommunikoivaan tapakulttuuriin eikä saa sanoa ääneen, että se on hyvien tapojen vastaista, vaikka se kiistatta on sitä!

    Onneksi sentään assit osaavat tarkoittaa sitä, mitä sanovat. Miten monilla assittoman enemmistön edustajilla olisikaan paljon oppimista juuri meiltä asseilta!
  10. Vuonna 2012 eräs assi kirjoitti:

    "Suurin osa AS-ihmisen kohtaamista vaikeuksista
    liittyy sosiaaliseen erilaisuuteen."

    Tuo on totta.
    Assiton enemmistö ei osaa nähdä AS-ihmisten sosiaalista erilaisuutta
    synnynnäisenä pysyvänä ominaisuutena, vaan yrittää - vastoin
    totuutta - vääntää sen "tilapäiseksi häiriöksi, jonka korjaaminen
    on assittoman enemmistön pyhä tehtävä".

    Minusta sanonta "vaikeuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa"
    kuvaa sekä AS-ihmisten vaikeuksia ymmärtää assitonta
    enemmistöä että assittoman enemmistön vaikeuksia ymmärtää
    AS-ihmisiä.

    Assittomien ja assillisten ihmisten välillä vallitsee
    neurobiologinen aivotoimintojen erilaisuus, joka kuuluu
    vähintään yhtä suuriin sosiaalisiin muuttujiin kuin
    sukupuoli, sosiaaliluokka, etninen tausta, rotu,
    seksuaalinen suuntautuminen ja ikä.
  11. Vuonna 2012 eräs ns. assittoman enemmistön edustaja
    kirjoitti:

    "Meidän normaalien ihmisten ja teidän
    AS-ihmisten eroista puhuminen vain suurentaa sitä eroa."

    Assina näen selvästi, että tuo ei ole ollenkaan totta.
    Mikä sitten on totta.
    Totta on tämä:
    Jos erojen todellista suuruutta vähätellään ja peitellään niin
    silloin koko ongelma suurenee.

    Hämmästyttävän usein normaali enemmistö ymmärtää
    AS-ihmistä väärin.
    Usein tämä väärinymmärrys johtuu siitä yksinkertaisesta
    syystä, että normaali enemmistö unohtaa, että
    AS-ihmiset ovat normaaliin enemmistöön verrattuna
    todella erilaisia.
    Erityisen todellista tämä ero on sosiaalisuuden alueella.
    Normaali enemmistö ei useinkaan osaa edes
    kuvitella, miten eri lailla AS-ihmiset kokevat
    sosiaaliset tilanteet.

    Kun AS-ihminen sanoo viisaasti "ei" nenttimäiselle sosiaalisuudelle ja
    nenttimäisille odotuksille, se tulee nenttimäisen tapakulttuurin
    keskellä elävälle normaalille enemmistölle useimmiten
    täytenä yllätyksenä.

    Varsinkin jokaisen normaalin ihmisen todella
    tulisi ymmärtää Aspergerin syndroomaa paremmin!
  12. Autismikirjon häiriöistä nykyään suositellaan
    käytettäväksi 'häiriöt' -ilmaisun sijasta
    ilmaisua autismikirjon piirteistöt tai
    autismikirjon tila.

    Suositus on selvää edistystä.

    'Häiriö'-sana viittaa johonkin sellaiseen
    tilapäiseen vikaan, esim. tietoteknisen
    laitteen häiriöön, joka on korjattavissa
    ja palautettavissa normaalisti toimivaan eli
    häiriöttömään tilaan.

    Autismikirjohan ei ole tilapäistä eikä
    se ole palautettavissa normaalisti toimivaan
    tilaan, vaikka neuronormaalit ihmiset eli
    'nentit' tietämättömyyksissään kuinka toivoisivat,
    että neuvomalla AS-lasta kädestä pitäen he pystyisivät
    'parantamaan' eli ns. 'nenttiyttämään' eli saattamaan
    hänet neuronormaalin enemmistön kaltaiseksi
    'onnelliseksi kunnon ihmiseksi'.
    Nykytutkimus tyrmää tällaiset 'nenttien'
    tietämättömyydestä syntyneet päiväunet.

    Nykytutkimus on todennut:
    "Autismi nähdään nykyään enemmän ihmislajin
    neurodiversiteettinä kuin patologisena."

    Eli nykyään autismikirjo nähdään enemmän
    normaalina osana neurologista monimuotoisuutta
    kuin tautiopillisena eli sairaudesta johtuvana.

    Siis autismikirjo nähdään (kuten tässä ketjussa on
    korostettu) synnynnäisenä ja pysyvänä eli
    pysyvästi eriytyneenä neurologisena tilana.
    Eli autismikirjossa on kysymys
    "neurokehityksellisestä divergenssistä"
    eli "eliölajin populaatioiden erilaistumisesta
    evoluutiossa".

    Lopuksi kiintoisa kysymys:
    Kuinka paljon autismikirjoisia ihmisiä on?
    Nykytietämyksen mukaan autismikirjon
    esiintyvyys väestössä on "noin pari prosenttia".
    Vuoden 2022 lopussa Suomen väkiluku oli 5 565 519.
    Tämä tarkoittaa sitä, että autismikirjoisia ihmisiä
    on tällä hetkellä Suomessa "noin 100 000".

    Noin suuren ihmisryhmän pysyvän erilaisuuden
    ymmärtämistä on todella syytä lisätä!
  13. "Assittomien ihmisten aivot on siunattu assittomuuden puutteella."
    Tulipa kirjoitettua tuohon suomenkielen lapsus.
    "Assittomuuden puutehan" tarkoittaa assillisuutta.

    Piti tietenkin kirjoittaa näin:
    "Assittomien ihmisten aivot on siunattu assiuden puutteella."
  14. Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin:

    "Oon törmännyt usein nenttien pelokkaaseen
    kuvitelmaan siitä, että AS on 'häpeä'!
    Kuitenkaan todellisuudessa erilaiseksi syntyminen
    ei ole millään lailla häpeä. Mikä sitten todella on häpeä.
    Todellinen häpeä on pelätä erilaisuutta!
    Eikä siinä vielä kaikki.
    Oon törmännyt usein myös siihen, että enemmistöllä on
    outo taipumus tulkita AS:n parhaat ominaisuudet eli
    vahvuudet 'heikkouksiksi'!
    AS-ihmisen näkökulmasta katsottuna on todella
    traagisen koomista se, että niin moni normaali ihminen
    tosissaan kuvittelee, että AS-ihmisen ekkot eli
    intensiiviset erityiskiinnostuksenkohteet ovat muka
    todellisuudessa vain 'pelkkää itsepintaista jumittumista' ja
    että assi olisi muka onnellinen, jos pääsisi
    ekkojensa 'kirouksesta' irti!!!"

    Niinpä niin. Se, minkä AS-ihminen itse näkee koko syndrooman
    suurimmaksi siunaukseksi, voi ollakin erilaisuutta pelkäävien
    tavisten tietämättömissä mielissä pelkkä viheliäinen vitsaus. :-)

    AS-ihmiset ja assittomat ihmiset näkevät Aspergerin
    syndrooman todella hyvin eri tavalla.
    Se johtuu tietenkin siitä, että AS-ihmisillä on aidot AS-aivot
    mutta enemmistön eli assittomien ihmisten aivot on siunattu
    assittomuuden puutteella.
  15. Vuonna 2011 eräs assi kirjoitti näin:

    "Se enemmistö, jolla ei ole assiutta, kokee helposti
    totuudentorvi-assin ilkeäksi mutta sehän on vain
    heikkoa AS-tietämystä ja usein samalla
    heikkoa tietämystä siitä,
    mikä on totta ja mikä ei.
    Totuuden torvena oleminen on
    todellisen totuuden ääneen sanomista.
    Totuuden torvi ei ole kiusaaja.
    Kiusaaja on se, joka ei uskalla olla
    totuuden puolella vaan heikkouksissaan
    kuvittelee selviytyvänsä, kun
    alkaa ladella valheita.
    Loppujen lopuksi totuudet voittavat
    omalla painollaan. Mutta valheet
    tarvitsevat valehtelijan."

    Viisaita sanoja!
    Assit ovat usein kiinnostuneempia tietokirjoista
    kuin fiktiivisistä romaaneista.
    Asseilla on omista erityiskiinnostuksenkohteistaan
    usein hämmästyttävän hyvät ja paikkansapitävät
    tiedot.
    Neurotyypillisen enemmistön ("nenttien") läheinen
    suhde omiin sosiaalisiin ryhmiinsä voi olla jopa
    niin kiinteä, että se vääristää kykyä nähdä
    totuuksia. Nenteillä onkin taipumusta sortua
    laumasieluisuuteen.
    Assit taas ovat selvästi enemmän yksilöajattelijoita,
    jotka eivät elä "sosiaalisuus edellä" vaan
    "totuudet edellä".
    Assit harvoin mielistelevät ketään ja se
    kuuluu assiuden vahvuuksiin.
  16. Vuonna 2017 kirjoitin näin:

    "Omasta kokemuksestani voin kertoa, että tajuttuani AS:ni keski-iässä koin elämäni alkavan kuin uudelleen - vankemmalta pohjalta kuin koskaan aikaisemmin. Lukemattomat asiat elämässäni tulivat ymmärrettävämmiksi ja mieleni huojentui todella. Ihmissuhteeni alkoivat karsiintua mutta siitä oli vain suuri apu. Turhat ja jopa haitalliset "ystävät" ja tuttavat eivät olleet antaneet minulle mitään positiivista. Niistä luopuminen oli uuden tietoisuuteni varassa sekä helppoa että valtavan helpottavaa. Saatoin vihdoinkin keskittyä elämässäni asioihin, jotka minua eniten kiinnostivat ja olen päässyt niissä asioissa aiempaa merkittävämpiin tuloksiin. Kun turhasta, jopa haitallisesta ja väärästä, elämässään pystyy luopumaan, esim. liiallisesta kuormittavasta sosiaalisuudesta, voivat sen vaikutukset asperger-ihmiselle olla hämmästyttävän positiivisia. Pääasia, että asperger-ihminen (oman elämänsä kokemusasiantuntija) itse saa tehdä elämässään omat tärkeimmät valintansa juuri niin kuin itse parhaaksi tuntee."
  17. "Kun välitön yhteys maailmaan uuvuttaa liikaa, on
    hyvä rauhoittua VÄLILLISEN yhteydenpidon varaan.
    Kirjojen lisäksi voi uppoutua omassa tahdissaan
    sähköiseen mediaan (netti, sähköposti, tekstarit...).
    Välillisten yhteydenpitokeinojen loistava
    puoli on se, että ajankäyttö ja kuormitus on silloin
    omassa hallinnassa niin kuin
    onnellisessa elämässä pitääkin."

    Noin kirjoitti assi vuonna 2011.

    Sosiaalisten tilanteiden kuormittavuus todella kuuluu
    AS-ihmisen arkielämän perusriesoihin.
    Välitön sosiaalinen yhteys muihin herkästi uuvuttaa,
    sitä pahemmin, mitä kauemmin siinä ollaan.
    Tämä assiuden rajoite, joka on synnynnäistä ja pysyvää,
    on mahdollista minimoida juuri yllä kuvatulla tavalla:
    siirtymällä ihmisten kanssa VÄLILLISEEN kommunikointiin:
    lukemiseen ja kirjoittamiseen.
    Itse asiassa assit ovat usein välillisessä kommunikoinnissa
    erittäin hyviä, varsinkin jos assiuteen olennaisesti kuuluvan
    jyrkästi epätasaisen kykyprofiilin kykyhuippu on osunut
    verbaaliselle alueelle, kuten monilla asseilla on.

    Vaikka assiton enemmistö eli nenttien massa elääkin
    niin "sosiaalisuus edellä", että jopa uskoo sen olevan
    "ainoaa oikeaa elämää" niin AS-henkilöt ovat selvästi
    kuin toiselta planeetalta.

    Aika paljon köyhempää olisi ihmiskunnan kirjallisuus
    ilman assien kirjoittamia kirjoja.

    On suuri onni, että lukemattomat ihmiskunnan assit
    ovat älynneet siirtyä sosiaalisuuden uuvuttavuudesta
    omiin oloihinsa ja uppoutua nauttimaan FLOW-tiloissa
    rakkaimmista erityiskiinnostuksenkohteistaan.
    Tuloksia saamme ihastella joka päivä: lukemattomia
    keksintöjä, lukemattomia taideteoksia, lukemattomia
    tieteellisiä innovaatioita...

    "Ihmisen pitää olla sosiaalinen", hokevat nentit mutta eivät
    ymmärrä, että assien parhaat kyvyt ovat AIVAN MUUALLA.
  18. >>> Kun nentti yrittää ohjata assia
    "oikealle" eli nenttimäiselle tielle,
    hän pakostikin huomaa assissa outoa
    "joustamattomuutta". <<<

    Tuon huvittavan osuvan havainnon kirjoitti
    eräs assi vuonna 2010.

    Niinpä niin. Kun nentit yrittävät kuvata
    assiuden erilaisuutta niin he tekevät sen huvittavan
    usein ahtaasti "ainoasta oikeasta" eli nenttikulttuuristaan
    käsin ja kuvaus on luonnollisesti hyvin negatiivinen.
    Siis epänenttimäisyys on lähtökohtaisesti joillekin nenteille
    hyvin paha asia. Silloin assiuden erilaisuus saa sellaisia määritteitä
    kuin "joustamaton", "häiriöinen", "sopeutumaton" jne.

    Kuitenkin todellisuudessa juuri tuo assiuden erilaisuus
    eli epänenttimäisyys on antanut ihmiskunnalle
    merkittäviä henkilöitä kuten esim. Einstein, Beethoven,
    Edison, Goethe, Leonardo da Vinci, Sokrates jne.

    Olivatko siis nuokin merkkihenkilöt ahdasmielisimpien
    nenttien mielestä epänenttimäisyytensä takia
    "joustamattomia", "häiriöisiä" ja "sopeutumattomia" ja
    olisiko heitä pitänyt "auttaa" eli olisiko heidän paha
    "rikkinäisyytensä" eli epänenttimäisyytensä pitänyt
    "eheyttää", jotta heistäkin olisi tullut "kunnon kansalaisia"
    eli joustavia ja häiriöttömiä ja ennen muuta kiltin
    sopeutuvaisia nenttienemmistön itsekkäälle tahdolle?
  19. Kun saa elää neurobiologisen todellisuuden vähemmistöpuolella,
    siis assien puolella, huomaa omaavansa melkoisen terävät silmät,
    joilla näkee todellisuuden pysyvän kahtiajakoisuuden.

    Turhaan ei tässä ketjussa siita puhuta! Siis siitä, että
    neurobiologisesti on kaksi synnynnäisesti ja pysyvästi
    erilaista aivojen "käyttöjärjestelmää":

    1) neurotyypillinen eli NT-käyttöjärjestelmä, joka on enemmistöllä ja
    2) AS-käyttöjärjestelmä, joka on noin 1,7 prosentin vähemmistöllä.

    Erilaisuuden pysyvyys näiden kahden välillä on varsinkin enemmistölle
    asia, jonka todellinen olemassaolo usein herkästi kokonaan unohtuu.

    Assi-slangissa puhutaan "nenttiyttämisestä" (neurotyypillistämisestä)
    aina silloin kun NT-enemmistö kuvittelee voivansa muuttaa eli
    "eheyttää" eli normaalistaa autismikirjolaisia. Erilaisuuden pysyvyys
    siis "nenttipuolella" usein kohtalokkaasti sivuutetaan.

    Assimaailman sisälle syntyneenä katselen tätä
    neurobiologista todellisuutta täysin AS-silmälasien läpi.
    Muita silmälaseja en voi koskaan saada.
    Näillä mennään kohdusta hautaan.

    Miltä neurobiologinen todellisuus sitten oikein
    AS-silmälasien läpi näyttää.
    Otan yhden esimerkin.
    Nentit eivät tiedä olevansa assien näkökulmasta
    aivan eriskummallisia söheltäjiä.
    Nentit voivat ihan pokkana sanoa assille:
    "Et kehity, ellet opi ponnistamaan
    meidän lähtökohdistamme käsin!"
    Nentit siis söheltävät, sössivät ja harhaisessa
    ylemmyydentunnossaan syyllistyvät
    "nenttiyttämisen illuusioon".

    Ihan oikein autismikirjosta sanotaan, että siinä
    ihminen on ikään kuin itseensä uppoutuneessa tai
    vetäytyneessä tilassa.
    Mutta assien näkökulmasta katsottuna sellaisessa
    samanlaisessa tilassa ovat myös nentit. Siis millaisessa.
    Siis omaan nenttimaailmaansa vetäytyneessä tilassa.
    Ja koska kysymys on enemmistöstä niin tällaista
    nenttimaailmaan vetäytynyttä tilaa ei tiedosteta, vaan
    sitä pidetään ainoana oikeana, ainoana terveenä,
    ainoana tavoittelemisen arvoisena tilana, johon
    assienkin olisi muka hyvä pyrkiä ja johon päästyään
    assitkin olisivat muka onnellisia!

    Erilaisuuden pysyvyys on se ydin, jonka ymmärtäminen
    on selvästi vaikeinta. Jos on syntynyt enemmistöön
    niin hyvin herkästi lipsahtaa kuvittelemaan yleisen
    mielipiteen "painoarvon" harhaanjohtamana
    olevansa AINOA oikea kunnon ihmisen malli.

    Mutta turhaan ei puhuta neurodiversiteetistä eli
    neurobiologisesta monimuotoisuudesta.
    Se on eräs ihmiskuntaa vahvana pitävä voima.
    AS olisi evoluutiossa hävinnyt, jos siitä ei olisi
    ihmiskunnalle hyötyä.
  20. Se maailma, jossa me assit elämme, eroaa assittoman
    enemmistön maailmasta paljon ja aivan tietyllä tavalla.
    Maailma on sama mutta kokemuksemme siitä eroavat selvästi.
    Aivomme näyttävät samanlaisilta mutta toimivat ja
    prosessoivat eri lailla.

    Koska me assit elämme keskellä assitonta enemmistöä,
    me joudumme pakon edessä elämään tavallaan
    hankalaa kaksoiselämää.
    Juice osui asian ytimeen laulussaan "Kaksoiselämää":
    "Kadehdi en niitä jotka luotuja on kaksoiselämään/
    Joskus tuntuu etten kunnolla saa eletyksi tätä yhtäkään."

    Olisiko meillä asseilla paljonkin helpompaa, jos
    kaikki olisivat asseja?

    Tähän lopuksi sopii harvinaisen hyvin vitsi, joka
    löytyi assien alakulttuurin syövereistä:

    "Assi hämmästytti taas kerran äidinkielenopettajaansa.
    Opettaja oli nentti ja aivan ihmeissään, kun kuuli,
    että Assi on ahkerasti opetellut 'assinkieltä'.
    Opettaja: - Mitä ihmeen kieltä se semmoinen on? Oletko
    muuttamassa johonkin Assilandiaan?
    Assi: - En toki. Luin vain erään assin kirjoittamasta
    runokirjasta, että paratiisissa puhutaan assinkieltä.
    Opettaja: - Mutta kuinka voit olla varma siitä, että pääset
    paratiisiin! Kuinkas sitten jos joudutkin helvettiin?
    Assi: - Voihan niinkin käydä mutta siltä varalta olen
    opetellut nentinkielen."
    21. 1 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt