Vapaa kuvaus

Aloituksia

352

Kommenttia

1616

  1. Koita nyt hyvä mies ymmärtää että sua kiusattiin kun olit niin aktiivinen juttuinesi.

    Kyllä Aasikin laittoi passin puuhun ja sinä valokuvailit kuittejasi, aivanko sä oikeasti luulet että .... uskotaan tai ei ..... yhdentekevää missä joku idiootti lomailee ja mitä maksaa jostakin.

    Niin ja edelleen, en ole Numbasi ja me ostetaan lähileipomon tuotteet lähileipomosta eikä seiskasta.
  2. Hyvä Kymppi, et tainnut ymmärtää viestini perustarkoitusta jatkaessasi tuota tapasi mukaista.

    En ota kantaa kommenttiisi, mutta kerron sinulle, että aiheesta on muutakin bablaa kuten tarjoilu puualustalla ja stop, joten muutama sana niistä.

    Ensinnäkin puualustan yksi tarkoituksista on tunnelman luominen ja se on ihan ok juttu.
    Joka puuttuu puumateriaalin hygienisyyteen, niin hänen elämäänsä ei ole koskaan kuulunut esimerkiksi retkeily, eikä varmuudella saaristoelämä.
    Aivan höpöä puhua pöpöistä.
    Sellaiset jotka niihin puuttuu niin on aina käyttänyt lapsensa tutin mikrossa, kun se on tipahtanu lattialle tai johonkin ja heillä on tiskiaineenakin sairaalapöpöt tappavaa fairya.

    Mulle on relevanttia että mun valmistama ja tarjoilema ruoka on lämmintä kun sen tarjoilen.
    Kun olen sillä mielellä, niin pistän sisäkeittiön sähköuuniin lämpenemään sellaisia pizzan kokoisia valurauta lautasia ja ne on sitten toisinaan näiden ns. puutarjottimien päällä.

    Vielä tuosta pihvilihan tai minä tahansa lisäkypsentämisestä tai hieman lämmittämisestäkin sananen.
    Täällä thaimaassahan on varsin yleistä, että on pöydällä jokin kippo peltisenä tai keramiikkaa, jossa hehkuvat hiilet.
    Olen kertonut meidän ulkokeittiön pöydän keskellä olevasta rosterikourusta, jossa ritilä päällä ja käytettäessä hehkuvia hiiliä pohjalla.
    Silloin jokainen voi sitä käyttäen jos tahtoo, niin kypsentää saamaansa lihaa hieman ja myös grillata jotain tarjolla olevaa ihan alusta alkaen, kuten vaikkapa thaimaan parasta paikallista makkaraa.

    Kokkiveitsisarjanikin aiheutti palautetta, joten hieman niistä.
    Jokaisessa ammatissa jokainen ammattilainen nauttii siitä että omat työkalut on viimeisen päälle ok, myös toki harrastelijat.
    Olen paljon osallistunut niin kotioloissa kuin rakennuksillakin timperipuuhiin, kävinhän amiksen ja sen jälkeisen työajan ennen tekua nimenomaan kädentaitoja käyttäen.
    Muutamia on jäänyt mieleen, kuten etäisyysmittari mittanauhan sijaan, joka on nykyaikana selviö, vaan ei silloin.
    20 unssin vasara ja käsisahat pienihampaisia ja teroittamisen sijaan aina uusi.
    Yksi tasokkaimmista ja mielenkiintoisimmasta on jäänyt mieleen, kun Espoon keskuksessa asennettiin betonielementit kerrostaloon, niin tuli hankittua Bosch tasolaser.
    Se tuli säätää passiin mekaanisesti, mutta aina määrävälein pysähtyi koska ei ollut passissa.
    Sitä ihmeteltiin maahantuojankin toimesta ja joku sen edustaja otti sen kotiinsa viikonlopuksi saman tapahtuvan myös hänelle.
    Oivalsi, että vaikuttava tekijä on se, että aurinko ns. menee välillä pilveen ja taas porottaa välillä kuumana.
    Jep, siis säätöruuvien lämpölaajeneminen oli jäänyt tuotekehityksessä huomiotta.
    Vasineeksi sain sen aikaisen huipputuotteen, saman merkkisen linjalaserin ja se oli todellakin avuksi monen monessa asiassa tuolloin, joka myös on nykyisellään ihan normaali laite rakennuksilla ihan laatoittajankin työkalupakkiin kuuluvana.

    Kokkiveitsisarjani osalta edellä mainitut on arvossaan ja ne on ihan mukavaa ja kaunista rekvisiittaa siinä kuin samuraimiekkakokoelmakin.
    Niiden teroituskulma on 12 astetta, kun eurooppalaisissa sama on 30-35.
    Mun omat on vielä erityisesti oikeakätisille kokkaajille, eikä sellaisia ns. normaalisti molemmilta puolin teroitettuja.
    Hinta oli hankintahetkellä hieman yli euroina 2.000.

    Suomessa kokkiopiskelijoiden sarjat on hinnaltaan 100 - 300 euroa ja nekin on korkeatasoisia, mutta kansa ostaa puukkonsa mistä sattuu ja Ikeasta, käyttäen lähes saman määrän rahaa aivan ala-arvoisiin pelteihin joissa kahvat.

    Vielä sananen, että aterimet, eli haarukka ja veitsi, kun tarjolla on pihvit, niin eivät palvele ainoastaan pilkkomista ja suuhun laittamista kun on kunnon pihveihin tarkoitetut ja meillä puukahvaiset, jotka liittyy osaltaan tuohon tunnelman luomiseen puutarjottimineen.

    Ps. Tosiaan mun kirpputorinäppiksessä on ongelmana g ja f näppäimet hieman jumissa, mutta saithan sinä siitäkin aiheen, ..... niin hauskankin vielä.
  3. Moi Kymppi.

    Olisiko nyt mahdollista palstalle semmoinen muutos, että kaikenkattavasti kaikki tarkoittaen myös minua, nimittelyt ja naamailut jätetään pois ja viittaan Laiffin lasten koulupiirin tapahtumiin?

    Puhutaan pihveistä ja vaikkapa sisäfileestä ainakin nyt.

    Mun isä oli vähän erilainen kuten minäkin ja pihvijuttu hänellä oli seuraava Vaasan kerrostaloasunnossa uimahallia vastapäätä.

    Kuumensi toisella platalla paistinpannua, mutta poltti härän sisäfileet tulipunaisella platalla pannun vieressä vain tosi pienen hetken molemmin puolin.
    Ei maustanut niitä lainkaan, ei edes suolalla tai en ainakaan muista sellaista.

    Sitten laittoi ne paistinpannulle ripauttaen päälle valkopippuria ja konjakkia, jonka nimeä en muista, mutta ihan jotain tavallista ja perään tulitikku.

    Ransakanleipäviipaleetkin se paahtoi suoraan hellan päällä, jotka ei ollut sanan varsinaisessa merkityksessä paahtoleipiä vaan joskus varsin mustia pinnaltaan.

    Annos vain pihvi ja kuuma leipä, jonka päälle voita, joka oli sulanut ennen kuin ehti palasen haukata.

    Tuo on jäänyt mieleen ja äidin valmistamat kaalikääryleet, jonka kaltaisia herkkuja en ole sen jälkeen sen tasoisina sen jälkeen mistään löytänyt.

    Mutta että miten minä meidän pihvit, tai oikeastaan pihvin josta minä eniten pidän, valmistan.

    Oma pihvini on paksuudeltaan noin 6 senttinen ja hieman ennen valmistusta painelen sitä hellävaraisesti hieman ohuemmaksi jolloin se luonnollisesti myös leveyssuunnassa kasvaa.

    Maustan sen molemmin puolin merisuolalla ja mustapippurilla.

    Jos puuhaan grillin kanssa, niin kaasukeittimellä kuumennan valurautaparilan tosi kuumaksi ja sillä poltan pihviin kunnon kuviot molemmin puolin vain sekunteja ja sitten myös hieman reunoja, jonka jälkeen laitan ne kertomaani grilliin grillaten niitä molemmin puolin minuutista kahteen mieleni mukaan ja sitten mikäli en liekitä valkopippurin kanssa, niin heti alumiiniolioon odottamaan ruokailua.

    Mahdolliset lisukkeet, leivät ja kastikkeet on sitten eri juttu, mutta hyvin usein jopa vain pihvi on riittävä mieluisan punaviinin kanssa.

    Siis omat pihvini hyvin usein ei ole edes sitä mainitsemaasi medium miinusta.

    Lämpötilamittareita en käytä lainkaan kun on kyse edellä mainitsemastani, mutta on käytössä kun kyseessä on isommat lihat.
  4. Olet tosi hauska Tyttö2010Neitinen99,9%Vittumikäidiootti.

    Puretaan hieman tarinaasi:

    Senssusi kanssa olette kilvan haukkuneet pihvikuvani ja kertoneet oman näkemyksenne että se on halvinta paskaa mitä Thaimaasta löytyy.
    EN OLE HAUKKUNUT VÄITTÄMÄSI TAVOIN.
    Olen kommentoinut appiukkosi synttärijuhlien pukeutumisten ohella sen että laaturavintolassa ei todellakaan ensin tarjoilla 10 hengelle paritarjoiluna kauniisti pihvit perunoineen ja kaikkine lisukkeineen koristamaan pöytää ja että sen jälkeen tulee kokki pöydän viereen viipaloimaan kymmenen hengen annokset ja sitten vasta tiedustelee ruokailijoiden tahtoman kypsyysasteen vieden palaset grillille ruokailijoiden huudellen stop.

    Minä kun en ole väittänyt olevani kokki enkä grillimestari missään kohtaan. Olen täysin amatööri ja kopsaan ohjeeni netistä ja yritän ottaa niistä opiksi, että joskus tulisi onnistumisia.
    OLET BABLANNUT YHTEISÖSSÄSI OLEVAN USEITA KOKKEJA JA MYÖS PITOPALVELUN PITÄJÄ JONKA PALVELUKSESSA RAVINTOLAPÄÄLLIKKÖVAIMOSIKIN SILLOIN TÄLLÖIN ON.
    En ole minäkään väittänyt olevani kokki enkä grillimestari vaan oman mielenkiintoni mukaan jokseenkin paljon kotona ruokaa valmistava.
    Montakohan huvilaa grilleineen esimerkiksi junttilassa on, ei hekään lomailijat ole mestareita, mutta silti valmistuu yhtä sun toista.

    Saarisenssulle iski hirvittävä pakkomielle taas olla se kaikkein suurin lihamestari, jota ammattikokitkin kumartaa, ja nyt kertookin ettei ole koskaan valmistanut kallista hyvää lihaa eikä koskaan mitään häränhäntää.
    EI OLE MITÄÄN PAKKOMIELTEITÄ, MUTTA SINULLA ON, SIKSI SINUA PIDETÄÄN OMANAPANARSISTINA.
    KYLLÄ MINÄ NIMENOMAAN VALMISTAN YLEISIMMIN KALLIISTA LIHASTA, MUTTA TOSIAAN EN OLE VALMISTANUT HÄRÄNHÄNTÄÄ ENKÄ NIIN VÄITTÄNYTKÄÄN.

    HUOMAATKO MUUTEN SEN MITÄ MINÄ ??? SINÄ VÄÄNNÄT ASIAT PÄIVASTAISEKSI SAVOLAISITTAN JA SITTEN NAAMAILET, SE ON PERUSSYY MIKSI NYT HARJOITTELET KOLMATTA PERHE-ELÄMÄÄSI KUNNES TAAS ALKAA ULKORUOKINTAKAUTESI

    Neuvoja ja googletietoa sataa palstan täydeltä, vaan ei yhtään edes omaa kuvaa aiheesta.
    RÄPS JA RÄPS VAAN TUHKAKALAGRILLAAJA NIIN VOIT TULLA ITSE VALOKUVAAMAAN VAIKKAPA ULKOILEKÄÄRETORTUN JA MAISTAMAAN MITEN HUNAJA SOPII SIIHEN.