suosammal

Vapaa kuvaus

Aloituksia

0

Kommenttia

660

  1. Vanha ketju,mutta aina niin ajankohtainen: Jos rekisteröimättömiä pentuja mydään jonkun Keltaisen Pörssin, Apulan tms kautta, ei se ole mitään kasvatustoimintaa, rodun jalostamista vaan vain pennuttamista. Kun käytetään ties millä lonkkatuloksilla olevia koiria pentujen teettämiseen, ei sekään ole mitään kasvatustoimintaa ja rodun kehittämistä vaan pennuttamista. Monella pentujen teettäjällä on vauhtisokeus ja teetetään noita B- C-yhdistelmillä pentuja, jota sitten vielä puolustellaan että nehän on lähes normaalit lonkat. No niistä yhdistelmistä ei todellakaan tule käyttökoiria vaan kotikoiria, koska rakenne ei kestä työkäyttöä. Mikä ei taaskaan ole mitään rodun jalostamista vaan pennuttamista. Ja jos ns. kasvattaja sanoo kasvattavansa seurakoiria, ei se taaskaan ole rodun kehittämistä, vaan pennuttamista, ns. kasvattajalla ei ole tavoitteita jalostuksella, sillä on unohdettu rudun alkuperäistarkoitus, että suomenlapinkoira on monikäyttöinen työkoira ja poropaimen.
  2. Pidä koira kiinni.

    Bortsut voivat olla sen verran kovapäisiä ja metsästysviettisiä, että suosittelisin pitämään koiran kiinni tai aidatulla pihalla, kunnes saat nuoren koiran hallintaan. Se voi viedä hiukan aikaa ennen kuin kasvavan koiran hormonimyrskyt tasaantuvat...
    Jäljestysliina tms on hyvä väline harjoitella etäisyyden ottoa. Tuon ikäisistä yleensä sanon että nyt on hyvä aika tuplata lenkkeilyn ja koulutukssen määrä, jotta nuori koira pysyy hallinnassa. Bortsun kanssa on hyvä aloittaa joku työ tai harrastus, jotta energia saadaan suunnattua johonkin asialliseen toimintaan; nehän voivat olla erinomaisia vaikka agilityssä...
  3. Akitat on luokiteltu seurakoiriksi, koska nyky-yhteiskunnassa ei ole tarvetta voimakkaasti vartioiville metsästysviettisille koirille, ei varsinkaan taistelukoirille. Koska ei ole olemassa mitään luokkaa noille roduille, ovat siis koiria joilla ei ole mitään virkaa. Seurakoiraluokitukseen lykätään rodut, mille ei keksitä mitään muuta, yhtälailla akitat olisi voinut luokitella metsästyskoiriksi ja kehittää rotua sen mukaan, mutta kuinka moni nykyihminen tarvitsee ison metsästyskoiran... Tuhoon tuomittu ajatus. Joten kun rotu luokitellaan seurakoiraksi, niin MARKKINAT ovat huomattavasti suuremmat. Se luokittelu ei poista rodun taustaa ja riskejä huomattavan arvaamattomaan käytökseen.

    Parista taloudesta on akita lähtenyt viimeiselle matkalle sen jälkeen kun perheiden pienemmät koirat ovat ensin päässeet hengestään. Taitaa pari tyyppiä käyttää akitaa karhunmetsästyksessäkin. Eräskin kaveri käytti pikkukoiraansa näyttelyssä, samaan sviittiin majoittui toinen koiranomistaja akita-uroksensa kanssa, ja sanoi ettei koiria saa jättää missään nimessä vartioimatta samaan tilaan, ei vaikka pikkukoira olisi kuljetuskopassaan...
    Omat kokemukset ovat ihan konkreettisia siitä, miten akita käy varoitamatta kiinni pienempään koiraan.

    Jos koira on totuttamatta joihinkin asiohin, riskit ovat sitä suuremmat, mitä isompi, vartioivampi tai metsästysviettisempi koira on.
  4. Hyvähyvä!! Meinasinkin ehdottaa tuota lassoamista seuraavaksi. Tuo yhdessä kävely/ laumauttaminen on hyvää terapiaa koiralle.
    Työniloa sulle, ei enää niin avuton Hoitaja!
  5. Toiset sanoo sitä johtajuuden puutteeksi, toiset koulutuksen tai rajojen.

    Nuori koira on tulossa aikuiseksi, ja aina aika ajoin kokeilee rajojaan, ottaa lisää valtaa ja tarvitsee enemmän opastusta siihen miten ihminen haluaa sen toimivan. Itse suosittelen tuollaiseen tilanteeseen ilman mitään ihmeempiä spekulointeja lenkityksen ja koulutuksen määrän tuplaamista, kunnes aloittajat saavat koiran taas hallintaan.
    Siihen rajojen laittoon kuuluu sekin ettei koira kotona pääse ihan joka paikkaan, esim vaikka ruokailun ajaksi toiseen huoneeseen. Tuo että koira on päässyt koko ajan joka paikkaan ja syliin, on antanut sille enemmän valtaa ihmisten suhteen ja enemmän oikeuksia kuin koiralle kuuluu. Tietty koira puolustaa reviiriään, ruokaansa, ihan mitä vaan, jos sille ei laiteta rajoja ja opeteta tapoja.
  6. Joka hommassa on riskinsä, mutta jättääkö joku ruuanlaiton väliin kun saattaa leikata veitsellä sormeensa. Saahan sitä pelätä vaikka mitä, vaikka auton alle jäämistä, mutta silti monet näyttävät liikkuvan tuolla kaupungilla ihan seesteisin mielin...
  7. Juu turha syyllistää aloittajaa,kun niitä kädettömiä koiranomistajia on enemmän kuin tarpeeksi. Hyvä kun koiralle sattui tuollainen hoitaja, joka on kiinnostunut tilanteen kehittämisestä, vaikkei ole paljoa kokemusta, ja hetken aikaa siedättää koiraa.

    70% koirista on vääränlaislla omistajilla.
  8. ...no olisko se tukeva naru ollut vaihtoehtona juuri sen takia, ettei siinä päässä ole lenkkiä, mikä voisi jäädä kiinni...

    Muorin koira haettiin eläinsuojelusta, oli kuulemma elänyt jonkun talon pihan perällä kiinni, lähes hylättynä. Hoitamaton turkki oli pitänyt leikata rauhoitettuna kokonaan koneella pois. Arka, käsittelyyn tottumaton koira kulki kaiken päivää hihnassa muorin perässä, ettei tarvitse pyydystellä ja aiheuttaa tilannetta, jossa koira menee pakenemis-tilaan. Jos aiheutetaan tuollainen jahtaamistilanne monta kertaa päivässä, ei se ainakaan mitenkään vahvista ihmisen ja koiran välistä suhdetta tai lisää positiivisia kontakteja.
  9. Varoittava esimerkki siitä miten koiraa ei ole totutettu vieraiden ihmisten käsittelyyn, hoitokeikkoihin, ja sosiaalistettu riittävästi. Jos on pienikin mahdollisuus olemassa että lemmikin voi joutua antamaan hoitoon, on se myös totutettava toisten ihmisten kanssa toimimiseen.

    Toinen tapa siedättää koiraa: Aloittaja voisi jättää narun/ hihnan tms kiinni pantaan myös sisällä, niin ettei koiraa tarvitse pyydystellä ja näin on yksi stressitilanne pois. Hihna kiinni sisälläkin, niin koira ei pääse pakemaan eri tilaan, vaan sen on oltava samassa tilassa. Ei siihen tarvitse koko ajan hakea kontaktia, mutta jos koira näyttää rentoutuvan ja käy vaikka makaamaan, niin sille voi viskata namun.

    Reippaasti ja epäröimättä vaan koiran kanssa lenkille, senkin pitäisi auttaa sitä rentoutumaan ja kulkemaan mukana.
  10. Ja on hellävarainen tapa vanhalle koiralle.
  11. Niitä entsyymitahnoja voi hieroa vaikka päivittäin koiran hampaisiin ja ikeniin; aika hyvin ne mielestäni auttavat plakin liotuksessa, jos harjaus on vaikeata.
  12. Juu, jotkut vievät lappalaisia jänismettällekin.

    Kun tuli sitten nähtyä, ei riittäny teeret, pyyt, rusakot, fasaanit, ketut ja muut, terhakkaasti haukkuu hirveäkin, ei haittaa vaikka menisivät liian likeltä ohi, epäröimättä otti hyvä seisontahaukun.... Jotta pitääpä seuraavan kerran suositella mettämiehille lapinkoiraa, kun tarvitsevat haukkuvaa koiraa eikä perinteiset metsästyspystykorvat oikein toimi.
  13. Juu, ja sosiaalistaminen ei pääty pentuvaiheeseen , sitä pitää tehdä aikuisikään asti. Nuoruusvaihe on varsin tärkeä rutiineja luodessa. Joiltakin koiria on sosiaalistettava kaiken ikää, kaikkein kovapäisimpiä seniori-ikään asti.
  14. Koira, paperit ja terveys: Erään eläinlääkärin vastaus tuohon "onko papereilla mikä merkitys", oli ettei mitään merkitystä; jos koiran on jonkun rodun tyypillinen edustaja, on hänen hoidettava koira sen rotuisena joka tapauksessa eläinlääketieteen kannalta katsoen. Paperit kertovat suvun, ja sitä kautta voi etsiä ehkä suvussa kulkevia sairauksia, mutta sekään ei ole tae.
  15. juu, kantsis miettiä; mikään rotu, titteli, edes voittajamitali, ei suojaa koiraa väärinkäytöksiltä...
  16. No joku kerta koira säikähtää kun joku tulee varoittamatta takaapäin kiinni ja näykkää...
    Tiedän itsekin tuon kun yksi on tuommoinen karvalelun näköinen ihmisystävällinen otus. Mutta siitä söpöstä ulkonäöstä huolimatta ihmisten on noudatettava tiettyjä pelisääntöjä. Minä valvon ympäristöä, ja katson ettei noille tehdä mitään sopimatonta. Harva se päivä joku vastaantulija alkaa lässyttää koiralle, kysyville tai asiallisille ihmisille tulee heti vastaus Mielellään saa paijata, ja koira saa luvan mennä. Lopuille opettele sinäkin sanomaan terävästi Älä koske.

    Vinkki kaupunkiliikkumiseen: Huomioliivi koiralla viittaa jotenkin ilmeisesti työssä olevaan koiraan ja vähentää noiden lääppijöiden määrää. Tai työtäänhän se koira tekee kun seuraa nätisti mukana...

    Sosiaalisin tapa toimia ympäristön kanssa:
    Hassahtaneiden kanssa voit pitää palaverin siitä miten koiran kanssa toimitaan. Ota vaikka kahvia termariin ja pullaa mukaan pihakeinuun, jos haluat tehdä keskustelun oikein positiiviseksi. Kun he jättävät tuon hyppyyttämisen, voivat he sen sijaan olla mukana ohitusharjoituksissa ja sen jälkeen saavat antaa koiralle koirannamin. Tai voivat teettää rauhallisesti koiralla pikkutampun ja antaa koirannamun tai sitten paijata ja kiitellä koiraa rauhallisesta käytöksestä. Tee vaihtokauppa. Yksinäiset voivat olla osa harjoitusta. Eläinten kanssa aina joutuu kouluttamaan ja perehdyttämään myös ympäristöä, on ne sitten aikuisia, lapsia, autoilijoita, what ever, jos haluaa että jatkossakin toimitaan joka tilanteessa turvallisesti.

    Laumauttaminen toimii yhtälailla koiran käytösongelmassa kuin ihmisten totuttamisessa rauhalliseen yhdessäoloon eläinten kanssa. Yhtämatkaa kävellessä myös ihmiset rentoutuvat ja samalla heille saa näytettyä uusia tapoja toimia lemmikin kanssa.

    Pienet lapset ja vammaisetkin ovat tähän asti ymmärtäneet, miksi mitäkin tehdään kun heille perustelee ja näyttää sen oikean tavan. Josta kiitän heitä ja he saavat palkita koiran hyvästä toiminnasta. Positiivisella palautteella voi kannustaa koirattomiakin toimimaan oikein ja harjoittelulla olen saanut nämä kaikki toimaan rauhallisesti yhdessä. Ensin vain laitetaan rajat, missä toimitaan. Koira ei saa hyppiä, koska se voi kaataa liukkaalla kelillä aikuisenkin, saati lapsen tai vanhuksen, sen on ymmärtänyt nuo kehitysvammaisetkin lenkkitutut. Toinen esimerkki: Koiraa ei haukuteta turhaan, koska arat ihmiset ja eläimet voivat pelästyä.

    Ja pidä tiukka linja siitä että hassahtaneet antavat koiralle vain antamasi koirannamin, jos käytät namitusta, muuten ongelmanratkaisuyritys voi johtaa toiseen ja koiralle kannetaan kohta vaikka mitä syötävää... ;D

    Ihme kouluttajia, no onhan se ehkä yhden tyylin tapa, odotella maailman tappiin asti jos vaikka koira sattuisi tekemään jotenkin toisin josta voi kehua... Joskus ei voi odotella, vaan on toimittava. Koiralla voi olla piintynyt tapa, omistajalla tai ympäristöllä, tai koirakin voi olla lukossa tilanteessa, niin ettei se pääse siitä eteenpäin, vaan sille on näytettävä toinen tapa. On haettava yhteys koiraan, jolloin sen saa rauhallisesti seuraamaan uudella tavalla uuteen tilanteeseen. Itse suosin yleensä tätä aktiivisempaa tapaa toimia eläinten kanssa ja se on yhteistyötä.
  17. Joko turkasen vuosi tulee jonkun tyhjänjauhajan irtorakki koiran päälle, koiraa on leikattu sen seurauksena, ite oon käyny sen seurauksena leikkauspöydällä, koiraa heitelty pikkukivillä jne, niin todellakaan en ala kuuntelemaan ihmeselityksiä enää keneltäkään kuka lähestyy lemmikeitäni ilman lupaani, on ne sitten 2- tai 4-jalkaisia. En kouluta lemmikeistäni yhteiskuntakelpoisia muiden kiusattavaksi, jotta voisin taas uudelleen ja uudelleen sosiaalistaa ne pois huonoista kokemuksista.

    Tämä on nykyinen asenteeni, en tingi joissain asioissa, itseni ja lemmikeideni tähden, sitä joutuvat kaikki kunnioittamaan, ja toivon että saat jotain sellaista myös itsellesi. Periaatteet ei tee idiootiksi.

    Tässä ketjussahan on jo se, ei tarvitse välittää käytötavoista kerran sinua ei kuunnella: Voit oikeasti korottaa ääntäsi tarvittaessa. Sinulla on oikeus siihen, ei ole idiotismia puolustaa omaa omaisuutta.
    Ensimmäinen askel on noiden ihmisten opettaminen tavoille etteivät vahvista enää huonoa käytöstä. Sano mikä vaan parhaalta tuntuu: Näpit irti mun koirasta, Älä koske, Älä hypppyytä, koira on koulutuksessa. Se koira on omaisuuttasi ja voit kieltää koskemasta sitä, älä neuvottele, vaan käytä käskymuotoa. Toista se tarvittaessa. Ihan sama oletko rappukäytävässä tai missä, tehtäväsi on suojellaa koiraasi tuolta asiattomalta käytökseltä.
    Ja koira sivulle, kävele tiukasti ohi.

    Mikä kouluttaja se semmoinen on joka kehoittaa välttelemään tilanteita, eikä anna mitään välineitä ratkaista tilannetta, huhhuh. Ihan sama kuin sanoisi remmirähjän omistajalle että välttelee vastaantulevia koiria, eikä siedätä ei toivottua tapaa pois. Tuosta olen pahoillani että kohdallesi on sattunut moisia.
  18. Luuppi käteen ja silmä tarkkana: punkit voivat olla syynä siihen. Vihannespunkkien torjuntaan saippuavedellä suihkuttelu, ja tasaisempi kastelu, tai siirrä tillit hiukan suojaisempaan paikkaan etteivät kuivu niin nopeasti.
  19. Esimerkillinen tarina ihmeselityksistä. Koira osaa juuri sen verran kuin hihnan toisessa päässä ymmärretään. Omistaja on vastuussa lemmikkistään. Jne.

    Esimerkkitapaus hallitsemattomasta koirasta: Koira hyppäsi vanhuksen kumoon. Vanhukselta murtui lonkka ja hän menehtyi parin kuukauden päästä leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin. Koiranomistaja sai syytteen taposta.
  20. Jatkampa vielä tuosta sosiaalistamisesta, kun rusettirinta sanot että sosiaalistamiseen olisi pitänyt yhdistää koulutus; kyllä. Mutta sosiaalistamista pitäisi olla koko ajan, erityisesti nuorilla koirilla, ja vahvoilla luonteilla ehkä jopa seniori-ikään asti: Sosiaalistaminen ei ole kertaluonteinen koulutus, niinkuin ei mikään koiran koulutuksessa, pitää olla ylläpitokoulutusta uuden lisäksi. Tämän ylläpidon merkitys korostuu silloin, mitä vahvempi ja itsenäisempi on koiran luonne.
    21. 14 / 33
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt