Vapaa kuvaus

Olen juuri sellainen kuin miltä näytänkin. NOT! . . .

Aloituksia

76

Kommenttia

2060

  1. >>>Sä tuskin olet kykenevä tajuamaan mikä se todellisuus oli. Kaukana todellisesta ja kaukana hyvästä ja parannusta tarvittiin paljon, jotta tilanne oli normaali>>

    Millainen se todellisuus silloin sinulla oli? Siis olit tilanteesi takia pakotettu hallitsemaan tunteitasi, pakko on tietysti vahva motivaatio.
    Huolimatta olosuhteista, tuo kyllä on itsessään saavutus mihin silloin pystyit.
  2. Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin.

    Minusta muuten on kummallista se että jos joku yksilö ei halua tuntea empatiaa, niin yhteiskunnan, tai ihmisten mielestä se henkilö pitäisi sulkea lukkojen taakse jonnekin... mutta tämä on tätä, jos laumassa on joku hiemankin poikkeava niin sitä pitää nokkia.

    >>>esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu.>>>>

    No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
    Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun..
    Mutta on ollut vakavia tapauksia esim. kiinassa missä kadulla tuntemattoman miehen kanssa riitautunut nainen on tarttunut käsillään miehen herkistä osista ja tehnyt vakavaa väkivaltaa, ja mies on mennyt tajuttomaksi ja kuollut. Tuota naista odottaa nyt syyte murhasta. Vaikka naiset eivät ottaisi asiaa vakavasti niin oikeus kyllä ottaa (todennäköisesti tuomarit ym. siellä ovat miehiä).
  3. No nyt mentiin 40-luvun saksaan.. Aina näissä keskusteluissa kun toisella osapuolella loppuu vastauskyky niin vedetään pakasta natsikortti esiin....haha... No minä kuittaan sen ja korotan tupla-natsikortilla!...

    1. Hitlerillä oli lukemattomia nais-ihailijoita, jokaisessa kaupungissa mihin hän meni oli nuoria naisia rivissä odottamassa häntä saapuvaksi, ja hitlerillä oli lukuisia suhteita näiden (erittäin) nuorten naisten kanssa. Useat naiset tekivät itsemurhan kun hitler ei ollut heistä kiinnostunut(tai otti jonkun uuden naisen).

    2. Naiset olivat olenaisesti ja aktiivisesti mukana natsi-saksan touhuissa. Lue alla kuvailemani kirja, jos meinaat todella tietää mistä naiset on oikeasti tehty. Jos et ole kirjaa lukenut niin puheesi on vain tyhjää lätinää.

    Wendy Lower - Hitlerin Raivottaret
    "Wendy Lowerin ainutlaatuinen, kaunistelematon tietokirja kertoo toisenlaisen tarinan. Sen mukaan sadattuhannet saksalaisnaiset lähtivät itään natsien valloittamille alueille ja toimivat miesten rinnalla Hitlerin tuhokoneistossa, myös kaikkein raaimmissa teoissa."
    "Kolmentoista naisen tarinoissa seurataan, miten nuoret ja idealistiset sairaanhoitajat, opettajat, sihteerit ja vaimot muuttuivat sodassa ja miten he syyllistyivät murhiin ja kansanmurhiin Ukrainassa, Puolassa ja Valko-Venäjällä. "


    3, Lisäksi noista murhaamisista yleisesti sanoisin, että joka päivä jossain äiti tappaa lapsensa, joko syntymättömän lapsensa tai jo muutaman vuoden ikäiset lapset.
  4. Aikamoista...
  5. Aika mahtavasti pystyt analysoimaan tunneprosessejasi, hämmästyttävää. Tuossa on sellaisia asioita mitä itse en edes ole miettinytkään. Siis tunnetilasi on tasainen, ja jokin ärsyke aiheuttaa tunnereaktion. Täytyy sanoa että tuo kaikki kuullostaa todella loogiselta.
    Ja olet siis nainen, nuori ilmeisesti?

    Minulla taas nuorena elämä oli erittäin ongelmallista koska tunteeni olivat täysin hallitsemattomia, minulla ei ollut minkäänlaista kontrollia niihin, vaan reagoin kaikkiin ärsykkeisiin tunnereaktiolla. Elämä oli erittäin raskasta ja rasittavaa. Kun viimein hieman yli 20 vuotiaana sain vihdoin tunteet hallintaani, niin olin ällistynyt, en voinut edes uskoa sitä todeksi. Juuri tuo kuvailemasi tila, tyytyväinen, rauhallinen, ja vapaa. Se oli minulle jotain aivan uskomatonta.