s0ss

Vapaa kuvaus

Rauhallinen, asia-asioissa asiallinen, mutta silmäkulmasta löytyy kyllä pilkettäkin, vaimon väittämän mukaan tarpeen vaatiessa huonokuuloinen ja itsepäinen. Nuorempana harrastin aktiivisesti ja jopa tuloksellisesti eri urheilulajeja. Nykyisin muut urheilevat puolestani, ja osallistun telkkarin edessä sohvalla kerien tai venyen. Muut harrastukset:lukeminen, matkailu, tiskaaminen ja kokkaus. Vaimon lisäksi tärkeimmät ihmiset: lapset ja lapsenlapset. Suosikkibändit/artistit: Ruotukaveri Reijo Kallio Lempikirjat: kaikkiruokainen, luen paljon Suosikkipalstat Suomi24 Keskusteluissa: Kahvipirtti Katson tv:stä mieluiten: Uutiset urheilu Saksalaiset dekkarit Parhaat matkakohteet: Kiinanmuuri Ruoka & juoma: Lasange lihapullat, kun itse teen Koulutus: --- Ammatti: Muu Työskentelen: Kotihommat riittää Ase tai siviilipalvelus: Lääkintäkorpraali Santahamina Yhdistykset/kerhot: Eläkeläiset ry. Siviilisääty: Varattu Lapset: Olen ylpeä vanhempi

Aloituksia

17

Kommenttia

2542

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Tai ainakin aloita!
  2. En tiedä kuinka monennessa kerroksessa asut. Ehkä ne alkoivat pelätä että putoavat maahan asti.
    Ei taida toimia yksikerroksisessa asunnossa,kun pelko on pieni.
    Kiitän kuitenkin kaikkien kerrostaloissa asuvien puolesta. Kokeilkoot siellä ensin. Jos se muuallakin tepsii, minä voin maan tasallakin kokeilla.
    Onneksi mun kukat tähän asti ovat kukkineet ilman pelottelua. (Ja ilman kanankakkaa. Se haisee, ja sen huomaa, kun naapurissa sitä käytetään.)

    Vihjeesi kunniaksi keitän kuitenkin pannullisen kahvia, kun taidan olla aamun ensimmäinen tulokas. Ehkä tuoksu houkuttelee muitakin janoisia tänne pirttiin.
  3. Oli kaunis kesäaamu. Kello ei ollut paljon mitään.
    Aamutossut jalassa ja pikkuhousuissa lähdin katsomaan, kun vaaralta oli hakattu metsä.
    Kynnöksien välissä huomasin muutaman korvasienen. Otin muutaman käteen, mutta sitten niitä rupesi löytymään enemmän ja enemmän. Kalsareissahan ei ole taskuja, eikä minulla ollut mitään mihin olisin korvasienisaaliin kerännyt.
    Siihen saapasteli naapurin ukko. Hän ei kummemmin ihmetellyt asuani vaan neuvoi, että yhdessä kivenkolossa oli metsän istutuksesta jääneitä muovisäkkejä.
    Musta jätesäkki tuli melkein puolilleen.
    Ryöppäsin ne muutamaan kertaan, paistoin sipulin kanssa ja kastikkeeksi lorautin kermaa.
    Kyllä oli hyvää ja riitti, vaikka meitä oli iso porukka.
  4. Silmälasit tuppaa toisinaan katoamaan. Vaimo lohduttaa, että niin kauan kun ne eivät löydy jääkaapista tai pakastimesta, ei ole hätää.
    Aina ne jostakin päin kotia on löydetty,
    jos ei muualta niin otsalta.
    Ei ole tarvinnut vielä googlelta kysyä, vaikka meille on tullut tavaksi vastata "missähän" kysymykseen, että kysypäs googlelta.
  5. Vaikka aika pienestä niitä muistikuvia on jäänyt.
    Sen muistan että piiskaa joskus tuli ja varmaan ei turhasta.
    Ensimmäistä kertaa en muista mutta viimeinen on jäänyt mieleen.
    Olin suuren perheen nuorin, ja äitini oli aika iäkäs jo minun syntyessäni. Olin varmaan sellainen 7- tai 8-vuotias, kun äiti viimeisen kerran antoi minulle risua. Se ei tehnyt yhtään kipeää. Kuitenkin itkin säälistä äitiä kohtaan ettei hänen piiskaamisensa ollut ihan turhaa.
  6. Mitä sillä on väliä, että ilot ja surut tuovat ryppyjä naamaan.
    Tärkeintä on ettei ole tullut ryppyjä rakkauteen.
  7. En ymmärrä, minkä takia vaalitulosta pitäisi "kunnioittaa". Tulos on porvaripuolueiden voitto ja sen mukainen hallitus.
    Hallitustakin voi kunnioittaa, jos se toteuttaa kaikkien puolueiden, myös kepun, kokoomuksen ja vihreitten lupaukset eläkeindeksin ja eläkeverotuksen vääryyksien korjaamisesta. Myös vanhusten huoltoon ja terveysalan henkilöstön palkkauksiin luvattiin korjauksia.
    Kaikki nämä parannukset ovat seitsemänkymppisille hyvin tärkeitä, jotta jaksamme elää tulevat neljä vuotta ja antaa sitten kiitokset, jos on tarvis.
    Työllisyyden parantaminen onkin jo aloitettu.
    Ministerien määrä nousee kahdeksastoista 20:een.
  8. Nyt teen poikkeuksen.
    Kortissa on värjätty pääsiäismuna munakupissa, ja munassa on lusikka pystyssä. Pöydällä on äidin tekemä tuohiropponen, jossa on äidin tekemää mämmiä.
    Siihen aikaan ei osannut toivoa muuta kuin rauhaa kaikille maailman lapsille.
    Nyt toivotan kaikille hyvää pääsiäistä.
    Toivomuskappaleeni on partisaanivalssi.

    j.k. En syö enää mämmiä.
  9. Olipa hyvin sanottu.

    Minun oli tarkoitus esittää kaksi kysymystä eräästä aiemmasta puheenvuorosta johtuen:

    Tehdäänkö suomesta se maailman ainoa virallinen kieli, joka opetetaan kaikille kansoille?
    Aloitetaanko opettaminen Suomesta?
  10. Se vasta köyhä on, jolla on paljon rahaa eikä uskalla käyttää sitä. Elää "köyhyysrajan" alapuolella ja käy Pelastusarmeijan ruokajonossa, vaikka miljoonia on sijoitettuna ja pankeissa.
    Tilaston mukaan Suomessa on yli 500.000 köyhyysrajan alapuolella elävää.
    Toisen tilaston mukaan Suomi kuuluu maailman rikkaimpiin maihin.
    Lieneekö maailmalle Suomesta levitetty kuva ihan oikea?
    Sykältä näyttää, mutta eiköhän pian valkene, kun vaalien alla kaikki puolueet olivat kilpaa köyhien asialla!
    Kai ne nyt ainakin poistavat sen köyhyysrajan.
  11. Luin juuri, että Kemijärven yöjuna jatkaa!
    Ei sen puolesta turhaan mielenilmaisuja esitetty.
  12. Kirjoituksesi johdosta me vaimon kanssa huomasimme, että muistoissamme marssimme eri reittiä.
    Mistä sinun kulkueesi lähti ja mikä oli sen reitti? Missä oli se bensa-asema?
    Kirjaimet E.A. eivät ainakaan tällä muistamalla sano mitään. Annatko vihjeen?
  13. Joskus nuorena opin, että sinuttelua saa ehdottaa joko nainen tai yleensä arvokkaampi henkilö.

    Siitä varmaan johtuu, etten vieläkään osaa teitittelemättä puhutella vieraita naishenkilöitä.
    Miesten kanssa sinuttelu käy melkein automaattisesti samoin meidän talossamme. Vielä ei ole tullut sellaista herraa tai narria, jota täällä olisi teititelty.
  14. Olen minäkin käyttänyt kansalaisoikeuttani marssimiseen Vietnamin sotaa vastaan. Kyllä niillä maailmanlaajuisilla mielenosoituksilla suuri merkitys sodan loppumiseen oli.
    Yhteishenki oli mahtava, tunnelma korkealla ja monta lämmintä muistoa on niistä jäänyt.

    Kerran jouduimme liikenteen ohjauksen takia pysähtymään risteykseen ja huusimme Vietnam voittoon
    -iskulausetta.
    Kadun varrella piti tolppaa pystyssä hieman liikuttuneessa tilassa ollut laitapuolen kulkija,
    joka innostui yhtymään huutoomme varmaan oikein sydämensä kyllyydestä.
    Sitten hän yhtäkkiä lopetti, tuijotti meitä hetken epäluuloisen näköisenä ja julisti pontevasti: "Nimittäin Pohjois-Vietnam!"
  15. Vaimoni inhoaa syvästi sinä-passiivia.
    Meille tuli kerran kodinkonekauppias, joka alkoi esittelynsä sanoilla: "Nyt ku sä ostat tän..."
    Pitemmälle hän ei päässyt, kun vaimo ärähti: "Mä en osta!"
    Jälkeenpäin hän sanoi, että helppoa olisi kieltäytyä monesta asiasta, jos kaikki tyrkyttelijät olisivat sinä-passiivisia.
  16. Varmaa on, että Mietaa puhuu omalla tyylillään! Ei sitä edes ole tarvis muuttaa yleiskieleksi.
    Tuleepa eduskuntaan muutakin vaihtelua kuin yksi baskeripäinen.

    Pohjanmaan ruotsinkieliset häntä varmaan ymmärtävätkin, mutta Sibbo vargar ja muut etelän ruotsinkieliset saattavat tulkkausta tarvita.

    Onnea vaan Mietaalle!
  17. Älä helkkarissa niitä poistata.
    Siinä voi mennä sukunimi. Oma tai naapurin.
  18. Ostin komian pullakranssin. Unohdin tulpaanit vaikka valtsussa kävinkin.
    Kahvet on juotu ja onnea vaan kaikille naisille!
  19. Lopetin joskus 1970-luvun alkupuolella.
    Siihen mennessä olin polttanut yli 20 vuotta.
    Monta kertaa näin unia, että kaivelin rintataskusta tupakkaa ja sytytin palamaan. Tupakka putosi rinnuksille ja poltti. Siihen yleensä heräsin ja kerran olin raapaissut rintaani ison kirvelevän naarmun.
    Muutaman vuoden niitä unia näin, mutta siitä ne sitten harvenivat ja loppuivat.
  20. Meillä sattuu olemaan ulkomaalainen lanko. Hänen merkkipäiviään muistettiin olosuhteiden pakosta kortilla ja puhelinsoitolla. Lahja annettiin kesällä, kun hän tuli heidän Suomessa olevaan kesäpaikkaansa.
    Siellä oli iso puuliiteri, jossa oli puitten lisäksi huussi. Mökki taas oli pienehkö, ja lattia oli joskus siskonpetejä täynnä, kun tuli enemmän vieraita.
    Kun lankomies täytti 65 vuotta, päätettiin poikiemme kanssa antaa ratkaisu tilapulmaan ja rakentaa liiteriin kesäkammari.
    Työ aloitettiin rakentamalla varsinaisen lahjan kylkiäiseksi sisäulkohuoneen tilalle oikein perinteinen suomalainen ulkohuusi. Reiän tein puukkosahalla ilman sen kummempia mittoja "oman pääni mukaan". Hyvin onnistui. Ei ollut liian pieni eikä niin isokaan että olisi pitänyt hankkia romukaupasta hellanrenkaat hellakoukkuineen.
    Lankomies, joka osaa arvostaa suomalaista kylähulluuttakin, oli ylen onnellinen. Hän ymmärsi heti syöksyä tupaan hakemaan nipun aikauslehtiä.
    21. 127 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt