kilpsu

Vapaa kuvaus

Anoreksiaan sairastunut ja pitkään sairastanu 30vuotias tytsynen... Jos kiinnostaa yhtää tutustuu ni älä pelkää moikkaa, en mä pure ja mielelläni vastailen ihmisille...



Suosikkibändit/artistit: monii

Suosikkileffat: Piirretyt :D

Vapaa-aikanani: lenkkeily, kaverit..

Katson tv:stä mieluiten: BB, CSI

Kotieläimet: pupuja

En pidä: Ötököistä, tylsyydestä, Kusipäisistä, itserakkasista ihmisistä, paikallaan istumisesta.



Koulutus: Melkein valmistunut

Ammatti: Muu

Siviilisääty: ---

Lapset: En oikein tiedä

Aloituksia

32

Kommenttia

67

  1. Ei varmaan oo tervettä, ja oon yrittäny miettiä syömistä välillä, tunnen ihan törkeetä katumusta jos käyn syömässä koulussa, sen jälkeen itken joku 10-20 min vessassa... Testasin melkein viikon tota, et yrittäis syödä edes koulussa, ruoka on kuitenkin yllättävän hyvää kouluruuaks mut en kestä sitä jälkikatumusta siitä syömisestä... Itkeny jo tarpeeks sen tarkastuksen takia, uhannu lopettaa koulun ettei siihen tarvis osallistua.
  2. On ihan oma terkka, olis paljo helpompaa tosiaan jos se ois kiertelevä. Enkä mä haluis kauheesti avautua sille, viimeks oli psykologin lausunnon varassa et oisin joutunu osastolle ja nyt kun on oma psykologi koulussa ni tukin turpani visusti ja kehittelen valmiiks jo et mitä oon syöny ja mietin jonkun syyn miksen syöny sinä päivänä, et oli vaik paha olo tjtn sellasta...

    Mut oikeesti kiitos teille kaikille jo näistäki neuvoista, ootte ihania.
  3. ...mä usko tohon veden juomiseen muutenkaan.. tai tuskin ees pystyisin juomaan, juon muutenkin aivan liian vähän vuorokaudessa, enkä haluu lähtee yht äkkii kiskoon litrakaupalla vettä tai muuta nestettä hirveitä määriä. Mut nyt vaan toivon et se on vaan sellanen hetken jutteluhetki ja taas oon vaan panikoinu ihan turhaan...
  4. kiitos.
  5. Kiitos vastauksesta. Tosta "löpinästä" oli paljon apua, ymmärsin paljon asioita mitä en oo ennen ymmärtäny.
    Luultavasti suurin syy siihen miks haluun laihtuu vielä on se, että oon huonon voinnin takia keskeyttänyt edellisen koulun ja petin äidin luottamuksen ja arvostuksen siinä samalla. Pelkään, että se toistuu taas vaikka ollaan puhuttu tilanteesta, tuntuu ettei äiti silti täysin ymmärrä. Kävin terapiassa, lopetin sen omaa lapsellisuuttani, en ymmärtänyt että niillä asioilla olis vaikutusta, halusin vaan keskittyä syömiseen. Vihasin sitä syömispäiväkirjan pitoo, ja lopulta keksin ruokia siihen...
    Ja oon tällä hetkellä 174/57, 55 olis tavotteena ennenkun koulu alkaa. Ja on ollu sydämen kanssa ongelmia, pulssi nousee pelkästä istumisesta tai lepäämisestä...
    Välillä syön paremmin syön sen n.900 kcal päivässä, mut on kausia, kun taistelen 200kcal päivässä. Ja oon jutellut paremmin asiasta äidin kanssa, sain tukee siskolta jolla on ollu kavereita jotka paini anoreksian kanssa ja se lupas jutella äidin kanssa, kertoo sille missä tilanteessa oon, auttaa sitä ymmärtään. Ite en välttämättä pysty kertoon asioita oikeella tavalla.

    On oikeesti ihana saada neuvoja sellasilta jotka on kokenu tän helvetin, tai kokee sitä parhaillaan.
  6. *pieni pala ruisleipää - ohut kerros margariinia
    *valion mansikka keittoa n.2dl
    *pepsiä
  7. Tällä hetkellä 100-300kcal/vrk. Harvoina "herkuttelupäivinä" n 500 kcal.
    8. 4 / 4
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt