paimen_poika

Sydämen sulkakynä. Silmäni kun suljen, silloin haaveissani kuljen, mietin mietettä niin syvää, liikuttelen sydämen sulkakynää. Sen on Luoja minulle suonut, ehkä sattumakin esiin tuonut. Kaiken kauniin muistiin piirtää, muistojen arkistoon sanat siirtää. Antoi enkelitkin siihen luvan, piirtää maailmastaan mieliin kuvan. ”Kun teet sen ilomiellä, olemme oppaanakin siellä.” ********************************************** Lastuna laineilla. Seilaan lastuna laineilla veden, näkyy väin aavaa tuolla, ei tiedä minne nyt menen, on rannaton ulappa joka puolla. Kuljettaa kauaksi tuulet nuo, veden pinnalla puhuri kantaa, pääsenkö koskaan rakkaani luo, seilaanko päin kotirantaa. Odottaako siiloin siellä hän, kun viimein rantaan astun, tarjoaako pyyhkeen pehmeän, nyt täällä likoan ja kastun. Päättyykö lopulta matka tää, näenkö hänet vielä kerran, olkoon se silloin matkani pää, oi luoja, armoa suo sen verran. ******************************************************** Spartalainen kuka olen mistä tulen minne menen olen spartalainen ruoskittu melkein kuoliaaksi lyöty armoton, ovela, varas varastan sieluja otan ne orjakseni mutta olen lempeä isäntä annan sielujen elää elän heidän kanssaan olen heissä kiinni tunnen maailman manat tiedän monet lempeät sanat lyön takaisin niillä se on kohtaloni olen spartalainen ******************************************************** Paimenpoika parka. Vesi maan mutaan liiskaa, sade kasvojani piiskaa. Kuljen, mietin, matkaa taitan, jalkaa toisen edelle laitan. Mietteet lie minne johtaa, kunnes silmä tutun näyn kohtaa. Edessä pieni rehevä heinäsaari, kauniskin, muutama vaivainen aari. On syksy, kohta maakin jäässä, elanto jo muutaman askeleen päässä. Pieni katras, muutama lammas arka, siinä elosi, voi paimenpoika parka. ******************************************************** Kotimaa: --- Koulutus: --- Ammatti: Muu Siviilisääty: --- Lapset: ---
Aloituksia
51
Kommenttia
142
Kadonnut
Kadonnut karitsa Katosi kauaksi, tuonne tarinan aikaan, eksyi polultansa suuren metsän taikaan. Kohtasiko siellä väijyv4113Kevätääniä
Kutsui tanhua äestäjää jo touontöille, maa siementä kesän kauneimman heilimöille. Saman tiesi myös liitely kurkiauran, v59107Paimen parka
Oli kai mainettaan parempi ken ties, tienoota kun taivalsipieni mies. Kulki kevään, käyskenteli käen ajan, tramppasi ra0102Kevätpäivä
Keikkui aika auringossa, kevätpäivän kainalossa. koivun lehdet esiin pukkaa, näyttää mustikka pientä kukkaa. Itätuuli,791Lunnunpoika
Vahvaksi vartuin varvun päällä, istuin siinä joka säällä. Äiti pellonreunasta matoja kuokki, isäkin minua hyvin ruokki.287Suolla
Lukenut olen pitkiä rimpiesi runoja, suuruuttasi katsonut oi taigojen punoja. Lähdettäsi hetteistä sydämellä halaan, tie083Peltotilkku
Kuljen mutkaista tietäni kaitaa, taivallan pienen peltoni laitaa. Siinä oli mullassa vaivainen sato, nyt siellä möyrii k277Kätkettyä
Vaivainen vesi purona pohjalla kiertää, mutkitellen se rannan kiviä hiertää. Siloiseksi on ajan saatossa hellinyt posken076Kohtalo
Syksy antaa vielä tummaa satoa, uoman pohjasta liukasta nahkiaaismatoa. Valo on arkaa kun kesä on poissa, elämän kaari s073Kesää vielä
Vaiennut on jo muuttava kuovi, ääni kurjen muutosta tuovi. Aamuvarhain kaste on maassa, siemenkodat pulleina kukkahaassa044Kevätmuutto
Ovat kevään muuttajia jotka lentävät siellä, huutavat merkkejään taivaan tiellä. Niiden sydän ei saa nyt rinnassa rauhaa041