kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6558

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Muutamia tunteja sitten jättämässäni viestissäni kerroin päivän ruoanlaitoihini kuuluneesta lohisopastaja viittasin sen reseptiin. Kun asia jäi mieltäni vaivaamaan, annan sen hyvän reseptin teillekin. Sehän on tehty kahdeksalle annokselle ja kun minä tein soppani kahdelletoista annokselle, sen tarvikemäärien täytyi olla vastaavasti suurempia. Tässä se resepti:

    xxx

    Lohikeitto 8 annosta
    12 perunaa
    2 porkkanaa
    2 sipulia
    10 dl vettä
    5 dl maitoa
    ½ tl maustepippureita (kokonaisia)
    1 laakerinlehti
    400 g lohifileetä
    2 dl ruokakermaa
    3 tl suolaa
    6 rkl tuoretta tilliä

    Pese, kuori ja paloittele perunat, porkkanat ja sipuli. Keitä kasvikset maustepippureiden ja laakerinlehden kanssa vedessä lähes kypsiksi.
    Poista lohifileestä nahka. Leikkaa kala reiluiksi kuutioiksi.
    Lisää kerma, suola ja paloiteltu lohi. Keitä miedolla lämmöllä, kunnes kala on kypsää, noin 5 minuuttia. Lisää tilli ja tarjoa perinteinen lohikeitto ruisleivän kanssa.

    xxx

    No, ehkäpä tähän tulooni vaikutti jo naukkailemani iltadrinkkini, mutta tein näin hyvässä tarkoituksessa. Nyt vain iltapesuille, sitten pyjamaan ja vuoteeseen vielä vain toivotellen kaikille Oikein Hyvää viikonloppua!
  2. Onhan avaukselleni tullut tänään ihan asiallisia viestejä, mutta en nyt jaksa niihin erikseen vastailla, Kommentoin tässä kuitenkin paria viestiä:

    Eilisiltana oli viesti, jossa esitettiin, että kepu pitäisi siirtää puoluerekisteristä rikosrekisteriin. Siihen vastatessani en pitänyt sellaista sopivana vaan totesin, että kyllä aika hoitaa kepun. Nyt tuon kyseisen viestin lähettäjä ei siihen usko. Saattaa olla oikeassa, mutta en pitäisi sitäkään pahana.

    Toinen viestinlähettäjä toteaa, että tänään on hyvä ulkoilusää. Niin oli, mutta lenkki jäi minulta tekemättä tänään, kun ohjelmassani oli muuta; siitä lopuksi. Nyt Libanonissa tapahtuneeseen viitaten hän arvelee, että varmaan minullakin oli jänniä tilanteita sinibareteissa. Ei ollut ehkä kovin vaarallisia, mutta jänniä kyllä Kyproksella silloin 1960-luvun puolivälissä. Niistä vähän:

    Kyproksellahan oli silloin ihan sotatila Kyproksen kreikkalaisten ja turkkilaisten kesken. Me olimme siinä välissä ja ammuskelut puolin ja toisin olivat ihan jokaöisiä. Miestemme täytyi kyyristellä poteroissaan kun molemmin puolin ammutut luodit viuhuivat heidän ylitseen. Minähän – komppanian vääpelinä – en niissä poteroissa koskaan ollut. Jännittävin tilanne kohdallani oli kai tämä:

    Turkkilaiset olivat vallannet kreikkalaisilta Nicosian lentokentän. Miehemme olivat joutuneet saarrokseen osapuolien väliin, eikä heitä päästetty sieltä pois. Ruokaahan heille täytyi jotenkin saada. Minä sitten myöhään illalla lähdin Land Roverilla sitä sinne viemään ja jouduin menemään turkkilaisten hallussa olevan alueen kautta. Sinne tullessani autoni eteen syöksähti sivusta turkkilaisten sotilas minua konepistoolilla osoittaen ja jotain huutanut, mutta enhän minä sitä tietysti ymmärtänyt. Jotenkin sain kuitenkin hänelle selitetyksi menoni tarpeen ja hän päästi minut läpi, mutta kohta oli edessäni heidän asemansa, jota lähestyessäni sieltä ammuttiin minua kohden, mutta ylitseni; kai varoituslaukauksena. Siitäkin pääsin kuitenkin jatkamaan ja miehemme saivat sapuskansa ja ilman ongelmia sitten palasin kasarmillemme Nicosiaan Kreikkalaisen puolen kautta.

    Siinailla 1970-luvun lopulla tilanne oli varsin rauhallinen. Tietenkin olimme israelilaisten ja egyptiläisten välissä, mutta ihan hyvissä suhteissa molempiin; molempien osapuolten päällystöä kävi jopa meidän saunassamme – tosin eriaikoina. Golanilla 1980-luvun alussa olimme rajavartijoina Israelin ja Syyria rajalla. Emme tosin yksin, sillä Israelista päin tultaessa ensiksi olivat Israelin, sitten Suomen yk-joukkojen, sitten Itävallan yk-joukkojen ja viimeisinä Syyrian rajavartinat😉

    Joo, siitä päiväohjelmastani: Merkittävintä oli ruokien laittaminen. Puolilta päivin ostin Pakilan S-marketista 1,6 kg:n lohifileen. Sen paksusta päästä leikkasin kaksi siivua, jotka paistoin; toisen söin jo tänään jo toisen sunnuntaina, kun huomiseksi on saman kaupan valmisruokatiskiltä ostamaani lasagnea. Suurimmasta osasta kalaa – varmaan n. 1,3 kg:sta - tein kalasoppaa. Nahastaan riisutun lohen paloittelin sopiviksi paloiksi ja tein soppaa reseptillä, johon olin varautunut jo kalaa ostaessani, niin aivan erinomaista tuli sopasta. Sen jäähdytettyäni ”pakkasin” sen kahden annoksen rasioihin, joita täyttyi kuusi kappaletta – siis 12 annosta. Yhden rasian jätin jääkaappiin ja viisi rasiaa laitoin jo pakastimeen, joten lähiviikkoina lienee viikossa neljä kalaruokapäivää, kun tietysti aina myös parin annoksen kalat ostan paistettaviksi – olenhan kalaruokien ystävä.

    Eipä nyt muuta kuin vain Oikein Hyvän viikonlopun toivotukset kaikille!
  3. Ps.

    Onhan tuohon tullut myös pitkä viesti, jossa minustakin on sanottu kivasti, josta kiitos! Mutta ajattelin jättää puuttumatta tuohon viestiin, kun se on toistettu jo hyvinkin monta kertaa, mutta ei se näy tarkoitetun kapi-kutkaa vähentäneen.

    Siinä on myös sanotaan, että kepu pitäisi siirtää puoluerekisteristä rikosrekisteriin. Tuosta en ole samaa mieltä. Eiköhän aika hoida kepun, vaikka nyt sen kannatus on hienoisessa kasvussa enkä pidä sitäkään pahana, jos ja ilmeisesti kun se kasvu tulee vastaavasti pienentämään persujen kannatusta.
  4. Edellisessä viestissäni aamupäivällä kerroin olevani viikoittaiseen jumppaani lähdössä ja kerroin jumppani jälkeen lounastavanikin Oulunkylän Sydäntalolla.

    Olen heti saanut toivotuksia hyvästä jumpasta ja herkullisesta lounaasta. Toivotuksensa toteutuivat; jumppa oli erinomainen, vaativa mutta hauskakin tässä 10-henkisessä jumpparyhmässämme, jossa nyt on mukana myös kaksi naista – harmi vain, että ne naiset eivät tule saunaan kansamme kun siellä on naisten sauna omissa tiloissaan😉Erinomainen oli lounaskin, alkupaloineen ja salaatteineen pääruokana broileri lisukkeineen ja jälkiruokana kiisseli.

    Kotiini palattuani olin pitkään päivälevoilla, mutta nyt tässä illansuussa tallustelin taas pari kilometriä Paloheinän Pitkämäen mainiolla reitillä. Nyt alkaa olla iltakahvien aika ja sitten vain tv-ohjelmia seuraten ja lukemattomiksi kertyneitä lehtiä lueskellen ja sinä sivussa vähän iltapalaakin ottaen, sitten vain pieni iltadrinkki ja vuoteeseen.

    Jos politiikka tai jokin muu mielenkiintoinen asia antaa aihetta täällä käyntiin niin huomenna varmaan vielä niin teen. Joten en vielä nyt esitä hyvän viikonlopun toivotuksiani vaan toivottelen vain kaikille Oikein Hyvää yötä!
  5. Onhan tullut eilisiltaisen käyntini jälkeen vielä monia viestejä tälle avaukselleni. Eilenhän minut todettiin täällä toiseksi valiolaiseksi suurmieheksi, nobelisti A.I.Virtasen lisäksi. Siihen minä totesin:

    ”Valiolla Virtasta muistetaan edelleen niin, että tutkimus- ja tuotekehityskeskukseen (isännöintiaikanani rakennettuun ja tietysti isännöintiini kuuluneeseen taloon) sisutettiin yksi huone sellaiseksi kuin oli aikoinaan Virtanen työhuone silloin Hietalahdessa sijainneessa Valion toimistokeskittymässä. Sinne siirrettiin kaikki kalusteet ja jopa seinätaulutkin sieltä A.I.V:n entisestä työhuoneesta. Minun työhuoneeni siellä pääkonttorilla on tullut myöhemmin ihan yleiseen toimistokäyttöön – yhyy yhyy…”

    Nyt on tuotu esille sekin, että A.I.V:n keksintöä oli myös se Molotovin cocktail, jolla talvisodassa aiheutettiin suuria tuhoja ”neukkujen” panssarivaunuihin. Kyllä tuokin Valiolla muistettiin.

    Eipä nyt muuta vaan lähden tästä taas viikkojumppaani Oulunkylän sydäntalolle. Taitavan fysioterapeuttimme Annikan vetäminä aloitamme isossa salissa kuntopyöriä polkemalla ja erilaisilla venytysliikkeillä ja sitten pulahdamme lähes tunniksi altaaseen, jossa myös on monenlaista liikuntaa. Sitten mainioon saunaan ja sen jälkeen vielä lounaalle sydäntalon mainioon ravintolaan – ja kotiin palattuani iltapäivälevoille!
  6. Heh heh. Minä taidan olla täällä kuuluisampi kuin A.I.Virtanen, mutta maailmalla ja Suomessakin yleisemmin tuo Artturi Iivari on minua paljon kuuluisampi. Tietenkin myös Valiolla, jonka tutkimuskeskuksen – silloin taisi olla nimeltään vain laboratorio – johtajana työskennellessään hän keksi AIV-rehun, jonka ansiosta sai sitten Nobelin kemianpalkinnon.

    Valiolla Virtasta muistetaan edelleen niin, että tutkimus- ja tuotekehityskeskukseen (isännöintiaikanani rakennettuun ja tietysti isännöintiini kuuluneeseen taloon) sisutettiin yksi huone sellaiseksi kuin oli aikoinaan Virtanen työhuone silloin Hietalahdessa sijainneessa Valion toimistokeskittymässä. Sinne siirrettiin kaikki kalusteet ja jopa seinätaulutkin sieltä A.I.V:n entisestä työhuoneesta. Minun työhuoneeni siellä pääkonttorilla on tullut myöhemmin ihan yleiseen toimistokäyttöön – yhyy yhyy…
  7. Näkyy tulleen näppäilyvirhe. Oikaisen: jäin eläkkeelle 01.10.1980
  8. Kun tässä vielä palstan avasin ja näin tuon viestisi, niin sen johdosta:

    Etkö liene lukenut päivällä jättämääni viestiäni vai etkö ole ymmärtänyt lukemaasi, toistan tässä pätkän siitä viestistäni:

    "v. 1974 toimiupseerina luutnanttikurssin suoritettuani minut ylennettiin luutnantiksi, v. 1976 yliluutnantiksi ja v. 1979 kapteeniksi, joka on sotilasarvoni edelleen – ei se poistunut sillä, että jäin 1980 eläkkeelle toimiupseeri erikoisluokan toimesta".

    Kun minut siis ylennettiin kapteeniksi 1979 - muistaakseni 01.03.79 - ja jäin eläkkeelle 91.10.1980, ehdin olla n. 1,5 vuotta aktiivipalveluksessa kapteenin arvossa.
  9. Kun tässä päivälepojeni jälkeen tulin vielä käymään ja huomasin tuon avauksesi, niin sen johdosta:

    Olisit lukenut avaukseltani puoliltapäivin jättämäni viestin, niin tietäisit totuuden. Meni niin, kun sanon siinä viestissäni:

    ”1974 toimiupseerina luutnanttikurssin suoritettuani minut ylennettiin luutnantiksi, v. 1976 yliluutnantiksi ja v. 1979 kapteeniksi, joka on sotilasarvoni edelleen – ei se poistunut sillä, että jäin 1980 eläkkeelle toimiupseeri erikoisluokan toimesta”.

    Minut siis ylennettiin kapteeniksi vuoden 1979 alussa meidän neljän ensimmäisinä kapteeneiksi ylennettyjen toimiupseereiden joukossa. Ylennykseni aikana palvelin Siinailla YK:n rauhanturvaajajoukoissa ja kun kotiuduin sieltä kesäkuussa 1979 menin – jo ennalta määrätysti – palvelukseen Pääesikunnassa, komento-osaston henkilöstötoimistossa tehtävänäni valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoito. Siitä tehtävästä jäin sitten eläkkeelle 01.10.1980, joten kyllä minä n. 1,5 vuotta olin vielä kapteenina aktiivipalveluksessakin.
  10. Lenkkini aikana tänne on tullut tällainen avaus:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18663566/voi-tulla-esille-armeija-vastaisuus-puretaan-noinkin

    Siinähän sanotaan täällä haukuttavan everstiluutnanttiaja majurin saaneen osakseen oikein haukkumisvyöryn. Ainakaan minulta tuollaista ei ole koskaan tullut. Täällä kun eivät kai kirjoittelekaan everstiluutnantit ja majurit; sellaisina esiintyvät eivät voi olla niitä oikeasti.

    Eivät he nimittelisi minua aliupseeriksi kun tietävät – olen kertonut – että reservin upseeri – vänrikki – minusta tuli jo 1964 RUK:n kurssi 114 suoritettuani. Kanta-aliupseerin toimissa tosin palvelin tuon jälkeen vielä vuosia, vääpelin, ylivääpelin ja sotilasmestarin arvoissa, kunnes v. 1974 toimiupseerina luutnanttikurssin suoritettuani minut ylennettiin luutnantiksi, v. 1976 yliluutnantiksi ja v. 1979 kapteeniksi, joka on sotilasarvoni edelleen – ei se poistunut sillä, että jäin 1980 eläkkeelle toimiupseeri erikoisluokan toimesta.

    No, eipä tuolla arvollani ole minulle enää merkitystä; suurta merkitystä on sillä, että olen tuosta 25 vuoden sotilasurastani nauttinut jo eläkettä 44 vuotta ja 18 vuotta jatkuneesta siviilityöurastanikin olen nauttinut eläkettä jo 25 vuotta.

    Lenkkiini palatakseni: Tallustelin taas pari kilometriä noilla Paloheinän mainioilla reiteillä. Pian lenkille lähdettyäni alkoi tulla ensin tihkusadetta, sitten hieman runsaampaakin, mutta sellaiseen varautuen minulla oli mukanani sateenvarjo, joten enpä paljonkaan kastunut. Iltalenkki varmaan jää tänään tekemättä, kun jo iltapäiväksi on luvassa kovien tuulien vauhdittamaa voimakkaampaa sadetta. Ilta menee kyllä näin kotioloissakin niin, että tuskinpa täällä enää tänään käyn, jollei politiikka tai jokin muu aihe anna sellaiseen tarvetta.
  11. Huomenta! Pahoittelen tätä eilen sanomaani:

    ”Noihin majuria ja everstiluutnanttia koskeviin viesteihin en välitä vastata muuten kuin vain toteamalla, että oikeasti he ovat itsetekoisia kumpikin. Niin korkea-arvoisilla upseereilla on aivan eri luokan sanantaito, varsinkin esitystaito – tästä olen täysin varma takavuosina näkemäni perusteellakin”

    Kyllähän tuo toissapäivänä (2024-10-07 20:49:00) ilmeisesti majurina esiintyneeltä tullut pitkä viesti on ihan hyvää suomea, mutta ei yleisesikuntaupseeri olisi mihinkään asiakirjoihin laittanut sitä noin pitkänä yhtenä pötkönä, olisi jakanut sen kappaleihin.

    Eikä se yleisesikuntaupseerienkaan suomenkieli ollut kaikilla täysin hallussa. Vääpelivaiheessani palvelin esikuntavääpelinä Puolustusvoimain tutkimuskeskuksessa. Esimieheni, komentotoimiston päällikkö oli majuri, joka oli ruotsinkielinen ja siksi kai hieman epävarma suomen taidostaan ja usein toi kirjoituksensa tarkistettavakseni ennen sen lähettämistä. Ei niissä tosin yleensä paljon korjattavaa ollut.

    Sorry vain tuosta eilen sanomastani ja hyvää päivän jatkoa kaikille! Itse lähden nyt lenkille ennen kuin alkavat ne iltapäiväksi ennustetut myrskyt ja rankkasateet.
  12. No voi, voi. Tuollaista kai vanhuus teettää. Tänään klo 17.56 jättämässäni viestissäni sanon: "Valitettavasti syöpä vei rakkaan vaimoni niin, että 22.päivä tätä kuuta hän on jo odottanut minua Maunulan uurnalehdossa eikä hänen varmaan tarvitse enää kauan odottaa".

    Tärkein sanoma siitä on jäänyt pois. 22.päivä tätä kuuta vaimoni on odottanut minua jo 20 vuotta Maunulan uurnalehdossa.

    Onneksi vielä avasin palstan ja kun näin tuon, täytyi tulla se korjaamaan. Nyt vain Hyvän Yön toivotukset kaikille!
  13. Onhan tullut viimekäyntini jälkeen avaukselleni melkoisesti viestejä. Kiitos niistä, mutta vain kahteen nyt vastasin kun alan tässä jo ilta-askareisiin ja sitten lepoon.

    Noihin majuria ja everstiluutnanttia koskeviin viesteihin en välitä vastata muuten kuin vain toteamalla, että oikeasti he ovat itsetekoisia kumpikin. Niin korkea-arvoisilla upseereilla on aivan eri luokan sanantaito, varsinkin esitystaito – tästä olen täysin varma takavuosina näkemäni perusteellakin,

    Nyt vain Oikein Hyvää illanjatkoa kaikille!
  14. Kiitos viestistäsi, mutta haluan kuitenkin sanoa, että tehän niitä viestejä avauksilleni lähetätte, viestimäärät ovat siis teidän ansiotanne. No, kai siinä minullakin on jotain merkitystä: tuon esille aiheita, jotka herättävät keskustelukykyiset keskusteluun.
  15. Tiedä häntä elämäni esimerkillisyydestä. Kun se on ollut pitkä niin monessa olen ollut mukana, Palkkatyöni aloitin Stockan juoksupoikana ja sitten se jatkui Lapin suurille savotoille ja sieltähän tulin sotaväkeen, johon sitten jäin 25 vuodeksi. Sitten Valiolla 18 vuodeksi. Hyvin meni työelämässä kummassakin. Valion hallintoneuvosto ja hallituskin olivat vahvasti keskustalaisessa johdossa, mutta palkatussa johdossa ei tainnut olla ketään ainakaan julkikepulaista. Ja vaikka olisi ollutkin, kyllä alaisiltaan odottivat tuloksellisia näyttöjä töissään, ei puoluepolitiikassa.

    Yksityiselämäni on ollut risaisempaa, mutta kuten profiilillani sanon: ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Jo vuosikymmeniä sekin on ollut tasaisempaa, siitä lähtien, kun avioiduin v. 1983 onnelliseen avioliittoon josta ei tehnyt mieli hötkyillä vieraisiin. Valitettavasti syöpä vei rakkaan vaimoni niin, että 22.päivä tätä kuuta hän on jo odottanut minua Maunulan uurnalehdossa eikä hänen varmaan tarvitse enää kauan odottaa.
  16. Muutamia viestejä on tullut tälle eilen illalla heittämälleni avaukselleni. Kahteen niistä nyt vastasin enkä näe olevan aihetta enempään – ainakaan tällä kertaa, kun minulla on nyt muita tekemisiä.

    Illemmalla varmaan käyn tätä avaustani katsomassa ja jos on tullut tälle asiallisia viestejä, niihin voin hyvinkin vastailla.
  17. Pyrin kyllä ymmärtämään ja hyväksymäänkin sen, että jokaisella saa olla kannatusta puolueelle, jonka näkee parhaiten palvelevan omia etujaan tai muita arvostamiaan arvoja. Ajattelevan ihmisen puoluekanta voi muuttua jos muuttuu hänen oma tilanteensa tai arvonsa laajemmista syistä.

    Monissa ensimmäisissä vaaleissani äänestin kai Kansanpuoluetta tai jotakin vastaavaa. Sosialidemokraatteja varmaan äänestin v. 1972 kuntavaaleissa, kun olin sitoutumattomana ehdokkaana puolueen listoilla. Äänestelin kyllä demareita myöhemminkin, eduskuntavaaleissakin Lipposen aikana ja presidentinvaaleissa Koiviston ja Ahtisaaren aikana, vielä v. 2000 Halosta jo syöpäsairaan – vahvasti porvarillisen kodin kasvain – vaimoni pyynnöstä, kun hän toivoi saavansa vielä elinaikanaan nähdä Suomessa naispresidentin. Mutta vaimoni kuoltua syksyllä 2004 jo v. 2006 vaaleissa äänestin Niinistöä, joka ei vielä silloin tullut valituksi, mutta kaksissa seuraavissa vaaleissa äänestuin häntä paremmalla menestyksellä. Viime vaaleissa sitten Stubbia, jälleen hyvällä menestyksellä.

    Olen jo kauan ollut varsin hyvätuloinen, eläkkeilläni ja sijoituksillanikin, ja se varmaan on vaikuttanut äänestyskäyttäytymiseeni niin eduskunta- kuin kuntavaaleissakin. Varmaan siihen on vaikuttanut myös tehtailija-poikani eduksi näkemäni asiat. Eivätkä nuo asiat ole saaneet olla mielestäni maankaan edun vastaisia.

    Ei minulla koskaan ole ollut suurta vastustusta maalaisliitto-keskustaakaan kohtaan; olen aina ymmärtänyt sen tarpeelliseksi puolueeksi monille, mutta en koskaan itselleni, joten en ole sitä missään vaaleissa äänestänyt. Viimeaikoinahan olen näissä keskusteluissakin toivonut puolueen kannatuksen kasvua uskoen sen pudottavan persujen kannatusta ja niin näyttäisi nyt olevan tapahtumassa, jota pidän oikein hyvänä asiana,
  18. Varmaan olet oikeassa siinä, ettei tuo kyseinen pysty asialliseen keskusteluun. Voit olla oikeassa siinäkin, ettei hän ole se Ossi, jona haluaa esiintyä. Ei kai kaltaisellaan liene voinut olla edes vaatimatontakaan ammattimaista sotilasuraa.

    Halusin kuitenkin jättää hänelle mahdollisuuden uskottavuuteen kertomalla edes jotain ”urastaan” josta minä yhtä ja toista tiedän haminalaisilta evp-kavereiltani kuulemanani.
  19. Perin harvoin viesteihisi puutun, mutta nyt teen poikkeuksen: Mistä asioista kanssasi voisin keskustella? Ne moneen kertaan päivittäin toistuvat yhden lauseen roiskaisut avauksinasi eivät siihen anna aihetta.

    Kun jo vuosikausia olet sanonut olevasi oikea sotilas - aikoinaan rekisteröitynä nikkinäsikin, mutta nyt se on suljettu – niin keskustelisimmeko sotilasurastasi? Eli mistä tehtävistä sen aloitit, miten se eteni ja mihin se päättyi? Evp-yhteyksieni kautta minulla tietysti on tuosta kaikesta tietoa, mutta en ole halunnut tuoda sitä esille täällä. Sen sijaan olen kertonut paljon omasta sotilasurastani ja muustakin elämästäni, ihan omasta aloitteestanikin, mutta enemmän teidän ”tietojanne” oikaistakseni.

    Joten aloitapa keskustelu edellä toivomistani asioista, niin luultavasti saat minusta keskustelukumppanin!
  20. Mielenkiintonsa kullakin. Sinun mielenkiintosi ainoa kohde näkyy viikonloppunakin olleen vain minä. Minulla on ollut toisenlaiset mielenkiinnon kohteet. Vieraiden lähdettyä nyt kuitenkin avasin palstan ja kun näin sinun mielenkiintosi täytyy siihen puuttua:

    Minähän jo perjantaina tällä avauksellani pyrin oikaisemaan perin vääriä näkemyksiäsi, mutta et ole näköjään sanomaani lukenut tai et ainakaan sitä ymmärtänyt, kun yhä vain jankutat noita harhojasi. Perjantaina tein asian tiimoilta vielä omankin avaukseni, sen näet tästä:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18657455/viikonlopputervehdys

    Jos et saa tuota linkkiä auki, tässä on sen ydinsanoma eli totuus tuosta mieltäsi polttavasta kysymyksestä:

    ”Kadettiupseeri en ole, en ole koskaan sanonut olevanikaan, mutta upseereita ovat myös reservin upseerit ja sellainen minusta tuli jo 1963-64 RUK:n kurssin 114 suoritettuani. Tasavallan Presidenttihän ylentää reservin upseerit kuten ylensi myös upseerinarvoihin kohonneet toimiupseerit, vaikka heillä ei olisi ollut RUK:n kurssin suorittamista. Useimmilla tosin oli; ainakin meillä kaikilla neljinä ensimmäisinä kapteenin arvoon ylennetyillä. Sodan aikana ylivoimaisesti suurin osa upseeristosta oli reservinupseereita ja niin on meidän nykyisissäkin valmiusjoukoissa.

    En tietenkään väheksy kadettiupseereita, eivätkä he koskaan väheksyneet minua, toimiupseeria; tiivistä ja hyvin sujunutta yhteistoimintaa meillä oli aina keskenämme. Minähän myös opetin tulevia kadettiupseereita vv. 1976-77 heidän ollessaan kadetteina Kadettikoulussa. Opetin heille henkilöstöhallintoa, joka oli opetusaineenani myös Kadettikoulun sivurakennuksessa sijainneen päätyöpaikkani Esikuntakoulun eri kursseilla. Noista opettamistani kadeteista tuli sitten aikanaan kai muutama kenraalikuntaankin kuuluva, mutta aikoja sitten kaikki nuo ”oppilaani” ovat jo eläköityneet upseerin viroistaan”.

    Toivottavasti nyt luit tuon ja jopa ymmärsit lukemasi. Jos vielä kuitenkin näytät, että et lukemaasi ymmärtänyt, siihen en enää koskaan puutu.
    21. 10 / 328
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt