Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6558

  1. Kai minun sotilasuraakin omaavana pitäisi olla hyvilläni siitä, että noille muutamille sellainen näkyy olevan niin suurta, että se on aina heidän mielissään. Mutta en osaa olla ”otettu” siitä, kun se tulee tuollaiselta taholta. Vaikka se sotilasurani on jo kaukaista menneisyyttäni, yhä arvostan sotaväkeä niin, että minua inhottaa, kun jonkinlaista sotilasjohtajaa leikkii mies, joka ei liene koskaan johtanut muuta kuin pikkulapsena lattialle lirauttamaansa pissaa sormellaan lattianrakoon, ja itsestään on tehnyt reservin majurin henkisesti kuten taidoiltaankin lapsen tasolle jäänyt raukka, joka on ollut majuri korkeintaan jonkun varuskunnan tai aliupseerikerhon saunan saunamajurina.

    Mutta valistan nyt kuitenkin heitä tuossa ilmeisesti jommankumman edellä mainitun taas jälleen kerran esille nostamassaan asiassa. Tuollaisella he vakuuttavasti vahvistavat, että heillä ei ole vähäisintäkään tietoa eikä edes käsitystä siitä, miten asiat tuolla alueella oikeasti ovat menneet:

    Miksi minun olisi pitänyt käydä kertausharjoituksissa, kun korkeimman mahdollisen toimiupseeriarvon saavuttaneena olin jäänyt täydelle eläkkeelle? Kai me jokainen neljä puolustusvoimien ensimmäistä toimiupseeri-kapteenia olimme kyvyttömimmiksi arvioidut puolustusvoimien yli 5000-päisessä toimiupseerikunnassa, kun tietääkseni yhtäkään meistä ei ”kertaamaan” kutsuttu. Kai muutama vakinaisessa palveluksessa sotilasarvossa alemmaksi jäänyt kävi kertaamassakin saavuttaakseen reservissä korkeamman sotilasarvon, mutta meillehän se ei olisi silloin ollut mahdollista. Vasta viime vuosina lienee muutama opistoupseeri-kapteeni ylennetty reservissä majuriksi.

    Eläkkeelle jäädessäni minun sa-tehtäväkseni nimettiin Päämajan esikuntakomppanian päällikkyys, joka olisi edellyttänyt majurin arvoa. Sellaista tilannetta - sotaa tai ainakin pahaa kriisiä - en toivonut enkä uskonut sellaista tulevankaan minun reserviläiskelpoisuusiässäni, siis alle 60-vuotiaana. Miksi ihmeessä olisin ollut sen majurin arvon ”kipeä”, kun olin kiinnostavassa siviilityössä, joka ainakin palkallisesti nähtiin majurin töitä arvokkaammaksikin! Kun työnantajani halusi minut nimellisvarata, eli olisin jäänyt isännöitsijän tehtävääni mahdollisen kriisinkin aikana, niin mielelläni siihen suostuin. Minä nimittäin toisin kuin nuo ”johtajat” ja ”res.majurit” oikeasti tunsin sotaväen sisältäpäin, ja olin saanut kaiken sen, mikä toimiupseerille oli mahdollista, oli uusien haasteiden aika.

    Eikä minun tarvinnut pettyä sillä 18 vuotta kestäneellä siviilityöurallanikaan. Voin Pietari Brahea mukaillen sanoa, että ”olin taloon ja talo oli minuun tyytyväinen”. Mutta sekin loppui aikanaan. Jo 17 vuotta olen ollut eläkeläinen, täyttä sotilaseläkettä ja puolta eläkettä siviilityöstäni nauttien. Mutta noille eräille olen edelleen reserviläinen ihan pian 80-vuotiaana! Pitäisi kai sanoa, että olen jo vanhus, vaikken sellaiseksi itseäni aina koekaan, kun edelleen mennä viipotan maailmalla ja luultavasti elän kaikin tavoin viriilimpää elämää kuin nuo varmaan minua nuoremmat, jotka ovat jämähtäneet jonnekin menneisyyteensä, senkin kai mielikuvituksessaan itselleen luomaansa.
  2. Aivan tarkoituksellisesti koetin olla ja pystyin olemaankin Stubbin ja Sipilän esiintymisiä arvioidessani mahdollisimman puolueeton. Myötätuntoni ennakkoon oli jotenkin Sipilän puolella, kun arvelin hänen olevan varsin surkea Stubbiin verrattuna. Sipilä oli parempi kuin odotin, ja senhän avauksessani sanonkin.

    Mutta jos olisin ollut kriittinen Sipilää kohtaan, olisin kyllä löytänyt kielteisempääkin sanottavaa. Niin en halunnut tehdä, mutta ihan rehellinen itselleni ja muille ollakseni minun täytyy tunnustaa paljolti yhtyväni noihin näkemyksiin, joita avaukselleni on jo tullut:

    >>Sipilä pärjäsi ihan hyvin siihen nähden että ei taaskaan kertunut yhtään mitään muuta kuin sen että mitä ongelmia Suomella on, eli Suomeksi puhuin vaan itsestäänselvyyksiä sanomatta mitään. Mutta mitä Keskusta esittää jotta ongelmista päästään?, sitä ei kertonut ollenkaan.<<

    >>Sipilällä ei ole mitään selvää linjaa. Ei ota kantaa mihinkään... ettei vain ääniä menetettäisi...<<

    Noin kai tosiasiallisesti on asia, kuten noissa todetaan.

    Pystyyn_kuollut sanoo:

    >>Sipilästä toteaisin, että hänkin on oppinut hieman antamatta täysin suoria vastauksia samalla kun hän on muutoinkin kehittynyt tv-haastatteluissa viimeisen kahden vuoden aikana<<

    Oikein hän näkee. Sipilä näkyy oppineen oikein hyvin olemaan antamatta suoria vastauksia esitettyihin kysymyksiin. En ole varma, onko tuollainen kehitys hyvä asia. Mutta on hän todella muutenkin kehittynyt haastatteluissa. Onhan hänellä jo melko pitkä oppiaika puolueensa johtajana. Lahjaton täytyisi miehen olla, jos ei kehitystä olisi tapahtunut.

    Anteeksi P-k, että vain tässä viestiäsi kommentoin, kun alkaa jo sänky kutsua!

    Eräs tuolla edellä näkyy antavan arvosanoja tähän mennessä esiintyneille puoluejohtajille. Arhinmäen ja Niinistön esiintymisiä en katsonut, mutta Rinteen esiintymisen kyllä. Enpä minäkään siitä antaisi juuri parempaa arvosanaa kuin kutosen.
  3. Tyhmiä olette, kun ette ymmärrä vieläkään täällä näyttämieni kuvieni tarkoitusta, vaikka ne teitä ovat niin kiinnostaneet, että yhä ovat lakkaamatta mielessänne. Kerronpa niiden kuvieni tarkoitukselle selitystä pienen vertauskuvan kautta:

    Erän viljelijä Meksikossa osti aasin naapuriltaan. Aasia myydessään naapuri vakuutti, että aasi on erittäin säyseä ja nöyrä, tekee kiltisti kaiken sen, mihin sitä käsketään. Aasin ostanut vei aasin puuvillapeltonsa laitaan, laittoi karhin sen perään ja koetti saada aasin liikkeelle ensin säyseillä komennoilla, lopulta jo kiljuen ja kiroten. Aasi ei hievahtanutkaan. Silloin aasin ostanut viljelijä pahasti suuttuneena talutti aasin takaisin sen myyjälle ja syytti tätä petturiksi ja halusi rahansa takaisin.

    Aasin myynyt viljelijä rauhoitteli miestä ja vakuutti, että aasi kyllä tottelee ihan hiljaisia käskyjä, ja yhdessä he palasivat aasin kanssa tuon toisen viljelijän puuvillapellon laitaan, laittoivat karhon aasin perään ja sitten myyjä otti pellon laidassa olleen melkoisen halon, jolla lojautti aasia lautasille ja sanoi ihan hiljaa: karhitaanpa nyt puuvillapelto. Ja aasi lähti heti liikkeelle. Silloin tuo aasin myyjä sanoi aasin ostaneelle: ”siinä näet, kyllä se tottelee ihan hiljaisia käskyjä, täytyy vain ensin herättää sen huomio”.

    Tämähän on keskustelupalsta, ja jokaisella keskustelijalla on mielestään tärkeää sanottavaa, mutta ei se sanoma mene aina perille. Ymmärsittekö tarkoitukseni?
  4. Toki minä onnellinen siitä, että sain vaimokseni niin hienon naisen, hyvän ihmisen, mutta en todellakaan siitä ylpeilläkseni tuota kysymystä esittänyt. Tarkistin netistä tuon toimittaja Kirsi Heikelin taustan: Pelttari näkyy olevan tyttönimeltään, eli tuo Heikel on miehensä kautta saatu nimi. Kyllä hän silti Heikel-Heikinheimojen sukuun luetaan, on siellä Raamatun paksuisessa sukukirjassa (Genelogia Heikeliana) minunkin nimeni. Aktiivisesti vaimoni toimi sukuseurassaan, oli seuran sihteerikin monta vuotta silloin, kun sen puheenjohtajana toimi pappi Miika Heikinheimo, joka vaimoni ruumiinsiunauksenkin toimitti.

    Talonpoikaissuku se Heikel-Heikinhemon suku alkujaan on, mutta sivistyssuvuksi se määritellään:

    http://fi.wikipedia.org/wiki/Heikel

    On siellä ollut vaikuttajia joka lähtöön. On Suomen voimistelun isä Viktor Heikel, Metsänhoidon isä Olli Heikinheimo ja jopa Paraquayn maatalouden isä Ben Walter Heikel, ainakin yksi kenraalikin Aarne Heikinheimo. Ei noita kaikkia ole edes lueteltu tuossa Wikipedian listassa.

    Tässäpä varmaan aihetta uudelle avaukselle jollekin noista minusta yli kaiken kiinnostuneille;))

    Mutta varsinaiseen asiaan vielä: Jos annamme Stubbille eilisestä esiintymisestään arvosanan 10 - (sinä kai miinustat kympin mainitsemastasi syystä), niin minkähän arvosanan Sipilä saa esiintymisestään tänään illalla? Jos saa 8 -, se olisi minulle jo yllätys, sillä riittäähän jo 7 + tyydyttävään. Illalla se nähdään!
  5. Kun tässä on ollut puhetta eri puolueiden eduskuntavaaliehdokkaista, niin jos olet helsinkiläinen, tässä sinulle voisi olla hyvä ehdokas:

    http://www.juhahakola.fi/

    Tunnen miehen, on myös rauhanturvaajaveljiäni. Onko hän siis minun ehdokkaani, vai? Siitä en halua keskustella. Enkä jatka asiasta yhtään enempää, en, vaikka kuinka houkuteltaisiin, sillä en halua manipuloida ketään. Tämä on vain tiedonanto ehdokastaan vielä mahdollisesti miettiville helsinkiläisille.
  6. Kommentoidaan, kun sitä tietenkin odotat:

    >>Suurimalla osalla meistä muista on esittää peruskoulu-, keskikoulu- tai ylioppilastodistus.<<

    Millaisista kouluista sinun todistuksesi ovat? Jos ne ovat korkeammista kouluista kuin minulla, näytä toki ja saa minut häpeämään!

    >>Kanta-aliupseerien peruskurssin, mestarikurssin tai luutnanttikurssin todistuksilla ei ole vessapaperia kummempaa arvoa muualla kuin suljetussa sotilasyhteisössä<<

    Kyllä niillä todistuksilla varmaan oli vaikuttava merkitys saadessani erinomaisen siviilityöpaikan, johon oli paljon hakijoita, niissä mm. ekonomi ja insinööri talon sisältäkin. Asiassa varmaan painoivat myös hakemukseni liitteenä olleet henkilöarvostelut. Varmaan niillä oli merkitystä sotilasyhteisössäkin, mutta urallani tapahtunut keskivertoa nopeampi eteneminen ja huipulle pääseminen ei toki ollut yksin koulutodistusten ansiota. Enää vuosikymmeniin millään todistuksillani ei ole ollut merkitystä itselleni, mutta sinulle ja muutamalle muulle kaltaisellesi niillä näkyy suuri merkitys olevan.

    >>Saunakuvaasi ei todellakaan pornoksi voi sanoa, ruma alaston ruho siinä näytetään. Ihmettelyä täällä onkin herättänyt se, miten joku voi olla niin totaalisen sekaisin päästään, että laittaa julkisesti näytille tuollaista. Siinä se kiihkon aihe, ei itse kuvassa. Et ole vaan kertonut, mikä ihme saa sinut tuollaisia totaalisia älyttömyyksiä tekemään.<<

    Vähintään yhtä suuren ihmetyksen aihe on, kuinka joku sellaisesta menee päästään noin sekaisin, että vuosia myöhemminkin vain se mielessään jyllää. Et ole kertonut, että olitko ehkä kuitenkin sekopää jo ennen tuon kuvan näkemistä.

    >>Henkisestä kypsymättömyydestä kertoo myös se, että shortsien etumukseen asetellut omenat ja maissintähkät sukuelimiä kuvaamassa huvittavat sinua. Lapsellisuutta ja kypsymätönttömyyttähän tuollainen kuvastaa, huumorin kanssa asialla ei ole mitään tekemistä. Paitsi ehkä niissä suljetuissa sotilaspiireissä, joissa sekopäisyytesi on saanut kehittyä muiden siihen puuttumatta.<<

    ”Huumori on henkisyyden puntari”, sanotaan, mutta eipä tuo sinun juuttumisesi tuollaisiin kummoisestakaan henkisyydestä kerro. Ei liioin se, että päivystät palstaa vain minua odottaen, ja aina tänne tultuani noita samanlaisia laitat. Mistään muustahan en ole nähnyt sinun puhuvankaan; olisi kyllä tunnistanut sinut, jos niin olisit tehnyt.


    Lukemattomat kerrat olen saanut sinulta kuulla mitättömyydestäni. Kyvyttömyydestäni kaikessa, kirjoitustaidossanikin. Mutta en ole kuulemaani osannut arvostaa, kun en tiedä, miten varteenotettavalta taholta sellainen tulee. Kas, kun et enää opeta minua pukeutumisessa!

    Mitä muuten on kypsymätönttömyys? ;-))
  7. Oho! Ovathan taas eräät puhuneet aiheesta, joka on heille kaikkein kiinnostavin. Ainoa todella kiinnostava tälläkin palstalla, monia avauksiakin ovat aiheesta tehneet. Ja sitten he ovat paheksuvinaan, että olen julkaissut kuviani poliittisella keskustelupalstalla! Kuuluuko palstalle paremmin tuo heidän hölötyksensä minusta. Kepullehan tämä palsta on nimetty, mutta heille kepu ei ole rinnallani yhtään mitään.

    Joo, olen näyttänyt täällä todistuksianikin kumotakseni niillä heidän näkemystään tyhmyydestäni ja kyvyttömyydestäni. Kyllä kansakoulunkin todistuksella on arvoa, jos sen keskiarvo on 9,2. Kanta-aliupseerien peruskurssin, mestarikurssin ja luutnanttikurssin todistuksillakin on arvoa, jos noilla satapäisillä kursseilla on ollut kärjessä, jopa priimuksena. RUK:n 500-miehisen kiväärilinjan priimustodistuksella luulisi olevan arvoa ainakin noille, jotka ovat sellaistakaan kurssia suorittamatta ylennelleet itseään upseeriarvoissa, eräs jopa majuriksi asti. Jos heillä olisi parempia todistuksia, kyllä he toki näyttäisivät. Mutta jokaisella viestillään täällä he niin sanomallaan kuin ”kirjoitustaidollaan” vahvasti todistavat, että heillä ei voi olla parempia todistuksia mistään, RUK:sta ei edes kehnoakaan.

    Niihin ”alastonkuviini”: Noiden vaahtoaminenhan alkoi siitä kuvasta, jonka veljeni syksyllä 2011 otti minusta savusaunassaan. Suomalaiselle ei luulisi saunakuvan olevan pornoa. Varsinkaan, kun tuossa kuvassani pidin jalkojani niin, että siitä ei edes genitaalikarvoitustani näkynyt. Siitä pettyneenä he saivat hepulin alkaen pohtia, onko minulla karvoitusta vai ei. Ja se kuva noita eräitä edelleen puhuttaa. Huomautan, että tuon kuvan aikana en ollut enää sotilas, sotilasurani päättymisestä oli tuolloin jo 31 vuotta.

    Myöhemmin - tuon kohun innoittamana - näytin piruuttani kuvaa, jonka lenkkikaverini nappasi minusta viimeisellä rauhanturvaajareissullani Golanin rinteillä kesällä 1981. Kun lenkkipolkumme toisella puolella oli omenatarhoja ja toisella puolella maissipeltoja, istahdin urheiluhousuissani, paidattomana, mutta lenkkitossut jalassa maahan ja poimin pari maahan pudonnutta omenaa ja maissintähkän, jotka asettelin housujeni päälle. Hauska tuo asetelma oli itsestäni kuten lenkkikaveristanikin. Mutta nuo sekopollat täällä ovat olleet toista mieltä, ”nähneet” maissintähkän anuksessani! Ilmeisesti salaisista mieltymyksistään he tuollaisia ”näkevät”. Todettakoon vielä, että jo tuolloin olin evp, reservin kapteeni, mutta kuvan ottaja oli aktiiviupseeri, ja nappasin sitten vuorostani hänestä samanlaisen kuvan. Tuskin hän joutui siitä vaikeuksiin.

    Kai minun pitäisi olla imarreltu tuollaisesta täällä saamastani huomiosta, mutta en ole, kun se tulee tuollaisten sekopollien taholta. Ei tuo enää huvitakaan, säälittää vain kovasydämistäkin sellainen ihmispolon elämän tyhjyys, josta he tuollaisella kertovat. Kyllä minä tiedän ilman tuollaistakin olevani joka suhteessa heitä paljon enemmän, joten tyhmiä ovat, kun eivät sitä ymmärrä ja haluavat siitä noin vain yhä lisätodistusta antaa. Tekevät itsestään jopa evp-kapteeneja ja res. majureita, vaikka jokainen täyspäinen näkee otsallaankin, että he tuskin edes res. korpraaleja voivat olla.
  8. Voi hyvä Luoja noita sinun päätelmiäsi! Pysyisit vain perinteisessä kaavassasi, sillä vaikka siinäkin olet naurettava, psykologina yritellessäsi olet todella säälittävä!

    Ensinnäkin lapsuudestani: Vaikka olin avioton lapsi, isovanhempieni kasvattina sain varmasti enemmän rakkautta ja huolenpitoa ja myös kannustusta kuin yksikään toinen lapsi sillä kylällä. Olin perheen ainoa lapsi, kun muissa perheissä lapsia oli liuta. Ja kun koulussakin menestyin paljon paremmin kuin yksikään noiden muiden perheiden lapsista, se yhä kasvatti itsetuntoani niin, että jo hyvin nuorena uskalsin lähteä avarampaan maailmaan hakemaan toisenlaista elämää, jonka sainkin.

    Aikuisena sitten olen menestynyt aina kaikessa niin hyvin kuin se vain suinkin on ollut mahdollista niissä ympyröissä. Tarkoitan nyt lähinnä työelämääni, niin sotaväessä kuin sitten siviilissäkin, sillä yksityiselämässäni sain kyllä kokea haaksirikkojakin, mm. avioeroina, mutta lopulta opin oikean tavan elää yksityiselämäänikin, kun sain vaimokseni hienon, koulutukseltaan ja muutenkin sivistyneen ihmisen, jonka kanssa sain elää onnellisessa avioliitossa yli 20 vuotta. Onnellinen olen myös siksi, että välini poikiini ovat aina säilyneet hyvinä huolimatta siitä, että minulle ja heidän äidilleen tuli avioero, ja että he ovat hyvin menestyneet elämässään.

    Hyvin mukavalta tuntuu myös se, että jo sotaväen palveluksessa ollessani nautin paitsi esimiesteni myös palvelustovereitteni arvostusta ja luottamusta, jota he osoittivat valitsemalla minut edustajakseen yhdistyksiimme, muutamaan sellaisen puheenjohtajanakin. Samalla tavalla ilmennyttä arvostusta ja luottamusta olen saanut nauttia myös pitkäaikaisen siviilityöpaikkani työtovereiltani ja myös rauhanturvaajatovereiltani, sillä kun he v. 1968 muodostivat valtakunnallisen yhdistyksensä minut he valitsivat jo sen ensimmäiseen hallitukseen. Yhä vielä olen mukana heidän yhdistyksissään ja koen niissä edelleen nauttivani toverillista arvostusta, jota pidän monin kerroin arvokkaampana kuin teidän puheitanne, kun niissäkin taitaa olla päätekijänä vain minuun kohdistuva kateutenne.

    Kyllä minä mielestäni hyvin perustein koen olevani oikeutettu suhtautumaan kaltaisiinne siten kuin suhtaudun. Varsinkin sellaisiin, jotka riehaantuvat minun eräästä saunakuvastani siten kuin riehaantuivat. Ymmärrän hyvin, että he eivät näytä sellaisia kuviaan, kun eivät rohkene edes naamaansa näyttää, vaan puskapiiloistaan räksyttävät niille, jotka ihan omalla naamallaankin rohkenevat esiintyä tällaisella palstalla kuten kaikkialla muuallakin. Onhan heille sietämätöntä se, ettei minulla ole syytä hävetä itseäni niin, että piiloutuisin puskaan heidän tavoin.