Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6558

  1. Joo, toki jokaisella ehdokkaalla saa olla oma mielipide, ja kepun ehdokkailla niitä näkyy kyllä olevan, laidasta laitaan. On köyhän asialla olevia, mutta myös rikkaan. On niin palkansaajan kuin työnantajan etujen ajajiksi haluavia, ehkä eniten ja uskottavimmin kuitenkin maataloutta Suomen pelastajana pitäviä, joita kyllä voitaisiin pitää ajastaan jälkeen jääneinä, nykyistä maailmaa ymmärtämättöminä.

    Kyllä nuo monet kovin erilaiset mielipiteet synnyttävät sellaisen ristiaallokon, että siinä seilaavan kepulaivan kippari Sipilällä on tekemistä, jottei laiva kaadu tai aja karille. Varmaan Sipilällä on tervettä itsesuojeluvaistoa niin, ettei hän ota Paavo Väyrystä hallitukseen, Jos hän niin joutuisi tekemään, hallituslaivan haaksirikko olisi varma. Kepun virallinen vaaliohjelmakin jättää kyllä hämäräksi sen, missä pitää säästää, mitkä ovat tärkeimmät kehityskohteet ja painopistealueet.

    Kyllä minä vierastan sellaista puoluetta, jossa tuollainen toisiaan korville lyövä mielipiteiden kirjo vallitsee. Eihän mikään puolue voi revetä niin moneen suuntaan; jos se sellaista yrittää, tuloksia ei synny millään alueella. Varmaan myös monet muut ajattelevat äänestäjät näkevät samoin, mutta suurinta osaa äänestäjistä ei voida pitää itsenäisesti ajattelevina, enemmän on niitä, joille politiikka on uskontoon verrattavissa oleva asia.

    Oikeassa olet siinä, että hallitusohjelmahan sitten antaa uskottavammin suuntaa, mihin aiotaan mennä. Näillä näkymin siihen päässee kokoomus vaikuttamaan vahvasti, eikä Sipilällä yritysjohtajataustaisena liene vaikeuksia sopeutua siihen ohjelmaan, joka toivottavasti on vain pääpiirteinen ja lyhyt, ei sellainen monisatasivuinen hirvitys, jollaisen tämä nykyinen hallitus mielettömästä kokoonpanostaan johtuen joutui tekemään, ja jota se ei sitten pystynyt toteuttamaan.
  2. Todella olemme hyvin erilaisia. Minä en näe sinua sivullisissa, kuten sinä näet minut, olet näköjään nähnyt jo tässäkin ketjussa. Eromme tuossa asiassa johtuu siitä, että sinä ajattelet minua aina, minä en sinua juuri koskaan. Eroa meillä on siinäkin, että vain toinen meistä riehuu täällä, enkä se ole minä.

    Yhteistoimintakyvyssämmekin on suuri ero. Minä olen toiminut sellaisissa työtehtävissä, joissa on tarvittu yhteistoimintaa, niin aikoinaan sotaväessä kuin myöhemmin siviilityössänikin. Sinun JOHTAJANA ei ole tarvinnut niin tehdä, kun aina olet tiennyt, mitä pitää tehdä ja niin on tehty, ilman vastaansanomisia. Olen toiminut myös lukuisissa yhdistyksissä, joissa yhteistoiminta on välttämätöntä, niiden puheenjohtajallekin, jollaisena myös ole toiminut. Sinun korkeampana JOHTAJANA ei ole tarvinnut alentua yhdistystoimintoihin, ja jos olet ollutkin. olet ollut niissäkin JOHTAJANA, jonka ei ole tarvinnut ottaa huomioon muiden mielipiteitä.

    Mutta jo kauan minä olen ollut vain eläkeläinen, vaatimattomista töistäni ansaitsemilla pienillä eläkkeillä. Sinä olet edelleen JOHTAJA ja vedät suuria ansioita. Eihän muuten olisi ollut järkevää toimia vaativissa ja raskaissakin JOHTAJAN tehtävissä. Eli olet rikas mies, minä köyhä. Tuonhan näkee vertailemalla elämäntapojammekin, jotka meidän kummankin osalta ovat täällä vuosien aikana nähty ja hyvin erilaisiksi todettu.

    Suuri ero on myös uskottavuudessamme. Sinä olet näyttänyt todisteet kaikesta itsestäsi kertomastani, minä en ole niin tehnyt. Ja niinpä sinä rohkenet esiintyä täällä omalla naamallasi ja nimestäsikin olet vihjeitä antanut, minä olen hävennyt itseäni niin, että olen pysynyt piilossa, anonyymina.

    Mutta älä syyllistä Rautavaaraa siitä, että olen sellainen kuin olen. Elin siellä vain lapsuuteni ja muutaman varhaisnuoruuteni vuoden. Syytä siitäkin tätä Stadia, jota näyt inhoavan - yleistä JOHTAJILLE - jossa on ollut kotini jo yli 60 vuotta. Eikä tuo Oinonenkaan ole enää rautavaaralainen, Kuopiolainen hän kai nykyisin on. Eikä hän ole syntyisinkään rautavaaralainen, jostain muualta hän sinne tuli kai joskus toistakymmentä vuotta sitten perustaessaan Rautavaaralle jonkin kuntolaitoksen.

    Mutta jospa sinäkin hetkeksi nyt pystyisit unohtamaan minut, ja alkaisit katsella tuota tv 2:lta kohta alkavaa Pohjois-Irlanti - Suomi -matsia, sillä olethan ilmoittanut olevasi myös futismiehiä. Tietysti JOHTAJANA niissäkin hommissa.
  3. Vastasin sinulle jo yhteen höpöhöpöösi, mutta vastaanpa vielä tuohonkin, kun sen satuin huomaamaan. Kysyt:

    ”Kuinka on mahdollista, että aliupseeri leikkii suurta sotilasta”

    Sinun pitäisi kysyä tuohon vastausta itseltäsi. Sinähän ilmoitit tänne tullessasi olevasi toimiupseeri/yliluutnantti evp, siis entinen aliupseeri, ja sillä taustalla olet vuosia leikkinyt suurta sotilasta ja johtajaa. Mutta varmaan epähuomiossa sinulta on jäänyt kertomatta, mitä sinä teit siellä sotaväessä sellaista, jonka perusteella sinua voitaisiin pitää merkittävänä johtajana, ja millaisia arviointeja siitä sait.

    Minä en ole sellaista koskaan esittänyt, vaan olen kertonut niin sotilas- kuin siviiliuraltanikin vain sen, jonka olen voinut todeksi todistaa. Näyttänyt myös Valiolta saamiani papereita ja käyntikorttinikin, jossa mainitaan minun olevan isännöitsijä, keskushallinto.

    Olisikohan meidän oleellinen eromme - yksi monista - se, että minä olen oikeasti ollut myös toimiupseeri, mutta sinä et. Eli aloit esiintyä evp-toimiupseerian, kun tiesit minun olevan mm. sellainen. Toimiupseeriura oli suurinta ja korkeinta, jonka voit itsellesi mahdolliseksi kuvitella, mutta todellisuudessa sinua ei sillekään uralle koskaan kelpuutettu.

    Eli olet yhtä vakuuttavasti toimiupseeri/ylil evp ja johtaja kuin tuo res.maj inssi on ollut koskaan sitä, joita hän nikkeinään käyttää. Sillä kun esiintyy anonyymina näyttämättä naamaansakaan pätee täysin se, jonka viisas keskustalainen Pystyyn_kuollut kerran totesi, että tuollainen nikki ei kerro mitään asianomaisen työhistoriasta.

    Sipilää en ole muuten koskaan mollannut, päinvastoin olen häntä enemmänkin kehaissut. Minulla on työhistorianikin kokemuksista luottamusta insinööreihin, joita on läheisissänikin. Mutta kun siellä kepussa on myös sellaisia Väyrysiä, Pekkarisia, Tiilikaisia ja muita, niin … yksi pääsky ei kesää tee.
  4. Vai katselit profiilillani olevat kuvat. Hyvä, varmasti koit tehneesi niitä maailmanmatkoja kanssani. Mutta ei sillä tavalla maailma sinulle avaudu, sen huomaa. Mutta jos osaisit pitää suusi kiinni, tietämättömyytesi ei paljastuisi. Punainen on nimittäin miesten väri Vietnamissa kuten Kiinassakin, eikä vain siksi, että niiden liput ovat punaiset; paljon vanhempaa kulttuuria se on. Samoin on muuallakin idän mailla, mm. Indonesiassa. Ja oli myös muinaisessa Kreikassa, ja niin oli myös varhaisemmassa kristillisyydessä, meilläkin menneinä vuosisatoina. Luepa tuosta ja viisastu, ette tuollaisia möläyksiä päästäisi:

    http://www.coloria.net/kulttuurit/sukupuolet.htm

    Vietnamissa kuten Kiinassakin sininen mielletään naisten väriksi. Kun ostin katukaupustelijalta tuon päähineen, jota käytetään hyvin yleisesti Vietnamissa - kaikilla hotelliemmekin puutarhureilla ja muilla ulkotyöläisillä, samoin maaseudulla pelloillaan uurastavilla, sekä miehillä että naisilla - valitsin ensin sininauhaisen, mutta myyjä puutteellisella englannillaan selitti, että se on naisten väri, tämä on miesten väri, selitti hän ja ojensi minulle tuon päähineen. Maksoi peräti 150 000 dongia, eli n. seitsemän euroa! Viimeisen hotellini huoneeseen sitten jätin, tuli melkoinen tappio!
    Vaaleanpunainen väri miehen vaatteissa ilmeisesti vetää edelleen naisia miehen puoleen. Sen koin joskus nuorna miesnä, kun käytin joskus vaaleanpunaista paitaa, jollaisia minulla ei ole enää vuosikymmeniin ollut. Mutta edelleen se näyttäisi toimivan:

    >>Hyrkäs muistelee, että lapsuudessa äiti puki hänet ja veljensä usein vaaleanpunaiseen. Kun tytöt alkoivat juosta perässä, niin vaaleanpunainen oli se, jota aloin käyttää.
    – Tytöt tykkäs, mutta itse en kehdannut pitää päällä. Kun tytöt alkoivat juosta perässä, niin vaaleanpunainen oli se, jota aloin käyttää, Hyrkäs nauraa<<

    http://yle.fi/uutiset/pinkissa_paidassa_kay_flaksi__kotimaisesta_kaupasta_ei_loyda_vaaleanpunaista_miehille/7805806

    Olet varmaan nyt onnessasi, kun sait huomiotani, jota näyt kerjänneen koko päivän. Valitettavasti se on jäänyt minulta huomiotta tähän asti, kun olin päivällä sydänyhdistykseni pääsiäislounaalla Hotelli Helkassa ja sieltä palattuani olen mm. katsellut digiboxini tallettamaa päivän tv-urheilun antia.
  5. Oho! Hatun nosto res. majurille! Sinähän varsinainen esikuntamies olet ollut! Esikunnissa lähes yhtä kauan kuin mitä minun sotilasurani kesti, palkallisena vain vähän yli 24 vuotta. Siitäkin lähes puolet muualla kuin esikunnissa; kouluttajana, kartoituksen maastotöissä, yksikön vääpelinäkin kotimaassa muutamia kuukausia ja vuoden ensimmäisellä rauhanturvaajareissullani, ja neljä vuotta olin sotakoulun opettajana.

    Eihän majurien välttämättä tarvitse paljon kirjoittaa esikunnissa, sillä esikuntavääpelit ja toimiupseeri/toimistoupseerit sen kirjoitustyön suurimmaksi osaksi hoitavat, mutta täytyyhän niiden korkeampien upseerien antaa suuntaviivat sille, mitä kirjoitetaan. Päiväkäskyt ja eräät muut sen kaltaiset toimistoupseerit kirjoittavat ihan oma-aloitteisesti, kun he niihin kuuluvia aineistoja taltioivat ja ylläpitävät, mutta kyllä nekin jo konsepteina on näytettävä komentajien hyväksyttäväksi, sillä hehän ne päiväkäskyt allekirjoittavat.

    Mutta ylemmät upseerit - mm. majurit - kyllä kirjoittavat ainakin konseptit moniin muihin käskyihin ja suunnitelmiin yms., vaikka nekin sitten muut voivat puhtaaksikirjoittaa. Siis kyllä kirjoitustaitoa vaaditaan esikunnissa työskenteleviltä korkeammiltakin upseereilta. Sinulla sellaista ei ole, joten et todellakaan ole voinut palvella esikunnassa. Etkä muissakaan sotilastehtävissä, joissa lähes kaikissa tärkeä työkalu on kieli. Sinun suullinenkaan ”ulosantisi” ei voine olla kovin hyvä, kun olet noin onneton kirjallisesti. Samanlaista pätkivää nykimistä lienee puheesi kuten kirjoittamisesikin, samoine kielivirheineenkin.

    Tuo viestisi oli niin hupaisa, että naurussa suin tämän vastineen sinulle vielä heitin. Toivottavasti pystyn nyt hieman vakavoitumaan, kun alan molemmin silmin katsella tuota tv 1:ltä tulevaa ohjelmaa, jossa haastateltavana on nyt vuorossa kristillisten puheenjohtaja ministeri Päivi Räsänen; hän tuskin lisähauskuutta minulle tarjoaa!
  6. Joo, joo, paperinpyörittämistähän siellä esikunnissa vain on. Kentältä sinne käskyt annetaan ja kenttämiehet tarkastavat, että onko heidän tekemiään suunnitelmia ja käskyjä noudatettu. Ja jos oikein hyvin on papereita pyöritetty, kenttämiehet antavat hyviä todistuksia ja jopa kohottavat sotilasarvoissa niitä paperinpyörittäjiä. Niin tehtiin kaikissa joukoissa, joissa palvelin, kurssien johtajana ollessanikin.

    On se ihmeellistä, miten tärkeänä te pidätte tuota ammoista sotilasuraani, ainoana merkittävänä tekijänä minunkin elämässäni! Itse koen sen vain yhdeksi vaiheeksi jo pitkässä elämässäni, joka on sen päättymisen jälkeen jatkunut jo paljon kauemmin kuin tuo urani kesti. Tänä pitkänä aikana elämässäni on tapahtunut niin kovin paljon. Ja tapahtuu edelleen, vaikka jo pitkälti toistakymmentä vuotta olen ollut siviilityöstänikin eläkevaari ja puolipäätoiminen maailmanmatkaaja.

    Siviilityöurani kokemuksista tuossa eilen illallakin vähän tukea otin Paavo Lipposen johtajaominaisuuksille. Tietenkin minun kokemukseni silläkin alueella ovat vähämerkityksellisiä Lipposen asemassaan kokemaan verrattuna, mutta kyllä ne vähäisetkin kokemukset auttavat ymmärtämään sitä, mikä on tärkeää korkeammallakin.

    Kun tuohon johtajaa leikkivään pelleen puheen viet, niin lienetköhän se ”johtaja” itse. Niin tai näin, mutta vaikka hän on kertomasta päästyäänkin lukemattomilla nimimerkeillään kertonut olleensa jokin menestynyt johtaja, ei hän ole koskaan sanallakaan kertonut, missä hän on johtanut, mitä ja miten. Sotaväen palveluksessa ainakaan hän ei ole koskaan niin tehnyt, niin nurinkuriset ovat hänen käsityksensä sotaväestä ja siellä vallitsevista arvostuksista. Värvättynäkin palvellut tietäisi asioista paremmin. Trolli hän on vain, tuli aikoinaan palstalle nikillä ylil evp, heittäytyen evp-toimiupseeriksi minua lähemmäs päästäkseen, mutta kun siinä ei onnistunut, sekosi lopullisesti ja on sen jälkeen nostanut itseään suuremmaksi johtajaksi ja ylennellyt itseään sotilasarvoissakin. Ja jatkuvasti kaipailee minua, näkyy kaipailleen tänäänkin. Sairas hän on, sillä ei kai kukaan normaali tuollaista tekisi vuodesta toiseen.
  7. Paavo Lipponen jo pääministeriksi tullessaan ymmärsi, mitä tarvitsee tehdä. Tuo hänen itsetietoisuutensa johti käyttäytymiseen, joka vaikutti ulospäin varsin kovalta. Mutta kyllä muutkin ministerit tekemisen tarpeen ymmärsivät, ja hyvinhän hallitusten työskentely sujui, paljon paremmin kuin tämän nykyisen hallituksen. Arja Alhon tapaus oli vain pieni episodi, joka sai ansaitsemaansa suuremman huomion.

    Kyllä kansakin ymmärsi Lipposen hallitusten tekemien kovien ratkaisujen tarpeen, kun hallitukset saivat jatkaa kaksi vaalikautta ja sittenkin vasta hyvin niukasti demarit voittaen kepu pääsi v. 2003 hallituksen muodostamaan. Ja kahdeksan vuotta hallittuaan kepu koki historiallisen romahduksen. Päähallituskumppani kokoomus nähtiin paremmaksi ja siitä tuli suurin puolue.

    Lipposen hallituksiaan johtaessaan osoittama oli johtajuutta, jos mikä. Sitä ei ollut Vanhasella, Kiviniemellä vielä vähemmän, eikä sitä kai ollut tarpeeksi Kataisellakaan, joskin nykyhallituksen toivottomaan taapertamiseen on vaikuttanut älytön hallituspohja, johon jouduttiin, kun hallitukseen menosta kieltäytyi suurin vaalivoittaja persut ja suurin häviäjä kepu.

    En ole täällä johtamiskokemuksillani ja taidollani ylvästellyt kuten eräs, jonka kokemukset johtamisestakin lienevät tosiasiallisesti vähäisemmät ja ainakin yksipuolisemmat kuin minulla. Ainakin, jos hän on se, joksi monet näkyvät hänet uskovan. Kai minulla sotaväessäkin oli ainakin monipuolisemmat johtamiskokemukset kuin toimiupseereilla yleensä, mutta vaativampana pidän johtamista, johon jouduin tai pääsin siviilityöurallani Valion isännöitsijänä. Kun alaisissani oli paljon hyvin erilaisten alojen työntekijöitä ja loppua kohden yhä enemmän ulkoisten sopimuskumppaneiden työntekijöitä, sen kokonaisuuden johtamisessa kyllä tarvittiin taitoa, hyvin monien asioiden huomioon ottamista. Kun oli koko ajan budjetissa raamitettu tulosvastuukin, jollaista sotaväessä on vasta jossain yläportaissa.

    Johtaminen on taitolaji. Se vaatii ensiksikin tilanteen ja tarpeiden selvää ymmärtämistä ja joustavuutta toimia tilanteen mukaan. Johtaja yksin ei voi paljoakaan tehdä, hänen on saatava joukkonsa mukaan, jos hyviin tuloksiin pyritään. Siinä tarvitaan psykologiaa. Mutta joskus tarvitaan kovuuttakin. Paavo Lipponen näki sitä tarvittavan, ja sen hänen joukkonsakin ymmärsi ja tulosta tuli.

    Kerronpa tapauksen, josta olen kyllä saattanut kertoa joskus aikaisemminkin:

    Kun minut oli hyväksytty tehtävääni Valiolla, menin pyydettynä ilmoittautumaan esimiehelleni, Valion silloiselle ”kakkosmiehelle”. Hän pyöritteli käsissään minun papereitani ja siinä leppoisassa jutustelussamme totesi, että sinulla on aivan erinomainen kokemustausta onnistuaksesi hyvin tehtävässäsi. Sitten hän katseensa terävöittäen ja ääntäänkin korottaen totesi: ”tuosta sotilastaustastasi on sekin hyöty, että osaat käskeä, JOS MUU EI AUTA”. Silloin ymmärsin, että ehkä hän hieman pelkäsi, että alkaisin simputtaa alaisiani! Mahdollinen pelkonsa oli turha, niin minun ei tarvinnut koskaan tehdä, eikä sillä tavalla olisi niissä tehtävissä menestytty. Sovussa me aina uurastimme. Ja kun joskus koin oman asiantuntemukseni jossain asiassa riittämättömäksi, tukeuduin parempiin asiantuntijoihin, joita silloin vielä Valion pääkonttorilla oli paljon mm. sen suuressa teknisessä osastossa. Itseään viisaampiin tukeutuminen tarvittaessa ja yhteistoimintakyky ovat tuloksellisen johtajuuden tärkeimpiä edellytyksiä. Kovuudestaan huolimatta Paavo Lipposella oli noita kykyjä, siitä on todistanut mm. Iiro Viinanen muistelmissaan.

    xxxxxxxxxxxxxxxxx

    Olen tätä kirjoitellessani koko ajan katsonut toisella silmälläni ja kuunnellut molemmalla korvallani tv 5:ltä tulevaa puoluejohtajien ensimmäistä vaalikeskustelua. Eipä tuossa mitään uutta ja yllättävää ole esille tullut. Toivottavasti enemmän tulee seuraavissa esiintymisissä. Kieltämättä Stubbilla, Haglundilla ja Niinistöllä on tuossa etua täydellisestä ruotsinkielen taidostaan, mutta kyllä Sipilänkin hyvin pystyy sanomaan sanottavansa ruotsiksi, vaikka hänen taitonsa kovin kankea näkyy olevan. Samaa on sanottava myös Räsäsen ruotsin taidosta - yllättävää. Soini on ainoa, joka joutuu turvautumaan suomenkieleen, ehkäpä hän tekee sen mielistelläkseen pakkoruotsista mesoavia, joita persuissa taitaa olla paljon.
  8. Aivan niin, Lipponen jatkoi Ahon aloittamaa, ja kun ei nähnyt sitä riittäväksi, suurensi potin kaksinkertaiseksi. Ja se toimi. Heti alkoi tuottaa tulosta, ja Suomi nousi syvältä suosta varsin nopeasti.

    En kyllä muista demareiden ennen v. 1995 vaaleja toimineen kuvaamallasi tavalla. En usko ainakaan Lipposen niin toimineen; jos olisi, en varmaan olisi häntä äänestänyt. Kyllä minulle muistaakseni oli varsin selvää, että Ahon aloittamaa kiristystä on pakko jatkaa, jopa sitä tiukentaa. Hyväksyin täysin senkin, että yhtenä vuonna - olikohan se vuosi 1993 - jo silloin nauttimani sotilaseläke jätettiin kokonaan korottamatta, eikä kai korotuksia tullut palkkoihinkaan, jollaista eläkkeen lisäksi silloin myös nautin työpaikaltani.

    Naisten itkettämisellä tarkoittanet Arja Alhon tapausta. Alhohan oli demari ja ilmeisesti uskoi, että se olisi ollut Lipposen silmissä etu saada hieman erityisasemaa, mutta Paavo ilmoituksensa mukaisesti piti kaikkia hallituksensa jäseniä yhdenvertaisina. Kukapa meistä ei mieluummin olisi naistennaurattaja kuin niiden itkettäjä, mutta kyllä meistä moni on joutunut tuottamaan naiselle suruakin, itsekkäämmistä syistä kuin Paavo Arjalle. Olisi hän tuossa voinut toimia hienovaraisemminkin, mutta Paavolla oli tyyli ”aina roiskuu kun rapataan” ja se tuotti tulosta oleellisimmissa asioissa.