Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6557

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Palaanpa vielä aiheeseen: Saattaa hyvinkin olla niin, että rivitaloasunnon keskimääräinen hinta täällä Paloheinässä on tuo 400 000 euroa. Mehän tulimme tänne huhtikuussa 1988, siis yli 36 vuotta sitten. Vasta sen jälkeen tänne on tullut kova rakennusbuumi.

    Tällä entisellä rintamamiestontilla rintamamiehen omakotitalon lisäksi oli vain tämä kolmen lapsensa ”rivari”. Suurella tontilla oli jopa perumamaa ja muuta pienempää viljelyä. Se rintamamiehen omakotilato purettiin jo n. 20 vuotta sitten ja tontille on tämän ”rivarimme” lisäksi rakennettu kaksi kaksikerroista rivaria, joissa on yhteensä viisi asuntoa.

    Samanlaista on jatkunut kaikkialla Paloheinässä. Tämä Tuomarinkylän kartanon laidunmaina ollut parin neliökilometrin alue otettiin sodan jälkeen nimenomaan rintamamiesten talojen rakennusalueeksi. Niitä rintamamiestaloja on enää jäljellä vain muutama ja niidenkin tonteista suurimman osan täyttävät myöhemmät rakennukset.

    Rakennusbuumi on jatkunut kuitenkin ihan näihin asti. Rakentajina on ollut paljon virolaisia. Pari vuotta sitten rakennettiin uutta kaksikerroksista rivaria tuohon muutaman sadan metrin päähän ja rakentajien autojen ”rekkarista” näin heidätkin virolaisiksi. Meninpä kysäisemään autonsa luona olleelta mieheltä: ”Onko täällä rakennusmiehillä paljon paremmat palkat kuin Virossa, kun teitä on niin paljon täällä?” Hän vastasi: ”Ei ole vaan Virossa ei ole enää meille töitä, maa on täyteen rakennettu”. Olisikohan noin? No, täällä Paloheinässäkään ei ole enää paljon töitä rakennusmiehille, kun alue alkaa olla täyteen rakennettu😊
  2. Oho! Minut on nostettu esille uudella tavalla. Yleensähän vain minä itse olen se kiinnostava, nyt kiinnostuksen kohteeksi on tullut kotinikin.

    Lieneeköhän täällä Paloheinässä tuo rivitaloasuntojen keskimääräinen hinta noin, korkea, 400 000 €? Asuntoni on kyllä esimerkkinä mainitun mukainen, 3 h+keittiö ja tietysti eteiset, WC, kylppäri ja sauna, yhteensä 90 m². Tämä talo on valmistunut 1983. Suurella rintamamiestontilla olleen talon sotainvalidi-isäntä on lohkaissut tontistaan melkoisen siivun kolmelle lapselleen, jotka tämän talon rakennuttivat. Minä ja vaimoni ostimme tämän kotimme yhdeltä lapseltaan keväällä 1988. Ostohaluumme vaikutti kovasti tämä sijainti Helsingin parhaiden ulkoilu- ja liikuntamahdollisuuksien äärellä – olimme molemmat hyvin liikunnallisia ihmisiä. Emme koskaan tätä hankintaamme katuneet.

    Oikein hyvässä kunnossa tämä talomme on kaikin puolin; siitä on pidetty huolta. Tänä talvena tulee kuitenkin taloomme ensimmäinen putkiremontti ja tekijäfirman jo jakaman ohjelman mukaan se tullaan tekemään niin, ettei asukkaiden tarvitse muuttaa pois kodeistaan.

    Viimeisen asiantuntija-arvion kotimme hinnasta otimme jo runsaat 20 vuotta sitten vaimoni vielä eläessä tehdessämme testamentin kolmelle perillisellemme – kahdelle pojalleni ja vaimoni ensimmäisestä avioliitostaan saamalleen pojalleen. Silloin tämän arvoksi nimettiin 270 000 euroa. No, ovathan asuntojen hinnat kohonneet kovasti sen jälkeen, joten voivathan nuo perillisemme saada tästä kuolemani jälkeen ihan mukavastikin, vaikka eivät ole sellaisen tarpeessakaan – omat, hyvät kodit heillä kaikilla on ja varsinkin nuoremman poikani ”Karjaan kivilinna” on varmaan arvoltaan moninkertainen tähän kotiini verrattuna.

    Enpä siis vain minä näy olevan eräiden suuren kiinnostuksen kohteena, sellaiseksi on näköjään tullut myös tämä kotinikin. Joku on sitä valokuvannutkin, etupihan puolelta ja myös päädystä. Varmaan kohtapuolin siirryn uuteen kotiini, parin kilometrin päähän Maunulan uurnalehtoon. Kovasti jo odotan pääsyä siellä minua jo 20 vuotta odottaneen vaimoni viereen. Varmaan te minusta noin kovin kiinnostuneet sitten vierailette. Muistakaahan tuoda aina käydessänne myös kukkia!
  3. Kiitoksia toivotuksistasi! Noinhan kai meillä paljonkin ajateltiin Jeltsinin kaudella, mutta minä en silloinkaan uskonut saman jatkuvan kauan. Lieveilmiöitä toisenlaisesta näkyi jo silloin ja sitten ne toteutuivat Putinin päästyä valtaan.

    Niin tai näin, mutta Putinia saamme kiittää siitä, että nyt olemme Naton turvassa.