Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6557

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Joo, olihan muutaman päivän talvikin täällä Stadissa, lunta kai enemmän kuin pohjoisemmassa Suomessa Lappia lukuun ottamatta. Kotipihassanikin oli 30 cm:n lumipeite. Eilen ne lumet lähtivät sellaisella vauhdilla, että oli hirmuiset loskat kadunvartisilla kävelyteilläkin. Nyt loskat ovat poistuneet ja alkuiltapäivästä tallustelin lenkin noilla ihan sulilla hiekkateisillä lenkkireiteillänikin.

    Nyt vain kahvit ja sitten pesuille ja vaatteiden vaihtoon vähän juhlavammiksi, kun lähden Temppeliaukion kirkossa pidettävään Suureen Sydänkonserttiin. Sehän on jumppayhdistyksemme, Helsingin Sydänkuntoutus ry:n jokasyksyinen tapahtuma. Hieno kahden tunnin – klo 19 - 21 – ohjelma näkyy nytkin olevan, on kuoroja sekä solisteja laulaen ja soittimin. Tilaisuus päättyy aina loppuhartaushetkeen, jonka jälkeen vielä laulamme virren 30 eli ”Maa on niin kaunis, kirkas Luojan taivas” jne. Ajotiet ja kadut ovat vielä kovin märkiä, joten en viitsi iltamyöhällä niille autollani mennä vaan menen bussilla Rautatientorille, josta tallustelen n. kilometrin matkan Temppeliaukion kirkkomäelle. Kotiin palaan taksilla, kun haluan olla kotona mahdollisimman aikaisin voidakseni ennen vuoteeseen menoani ottaa vielä jotakin iltapalaa ja tietenkin pienen iltadrinkinkin😉

    Hyväntekeväisyyttään konsertin esiintyjät esiintyvät varsin pienin palkkioin, eräät jopa ihan ilmaiseksi. Konsertti on jumppamaksujemme jälkeen merkittävin tulonlähde yhdistyksellemme. Kirkko on aina täynnä kuulijoita. 15 euron hintaisia ohjelmia myydään kirkon eteisaulassa. Meille ”jumppareille” jaetaan aina neljän ohjelman paketti. Yhden niistä saamme ilmaiseksi, joudumme maksamaan kolme, jotka on tarkoitettu lähipiirissämme myytäviksi, mutta koskaan en ole niin tehnyt; aina ne olen jaellut niille, jotka ovat olleet halukkaita tulemaan. Naapurit ja monet muut ystäväni ovat jo moneen kertaan konsertissa kanssani käyneet. Nyt jo toisen kerran annoin nuo liput siivoojilleni, ihanille virolaisrouville, jotka olivat ihastuneita viime syksyn konserttiin.

    Onhan avaukselleni tullut viestejä, mutta mahdollinen vastailuni niille jää kyllä nyt huomiseen. Nyt vain Oikein Hyviä öitä kaikille tämän lukeville!
  2. Kylläpä minua on pidetty edelleen täällä esillä. Paljon on vanhempia avauksianikin edelleen nosteltu palstalle. Joku on kai niitä talletellut. Pääseehän niihin tosin profiilinikin kautta, mutta paljon joutuu profiilianikin vyöryttämään alaspäin noihin vanhimpiin nyt nostettuihin päästäkseen. Avauksella sanomaani lainatakseni: ”No, onhan täällä jokaisella oikeus sanoa sitä, jota pitää sanomisen arvoisena”.

    Itse en noihin kuitenkaan enää puutu. On muuta ajateltavaa. Olen varsin huonossa kunnossa. Tänään olisi ollut joka torstainen viikkojumppani, mutta nyt jäi sinne menemättä. Sitä ei estänyt autoni kaivaminen lumesta, sillä lumet ovat käyneet täällä hyvin vähiin. On ollut ihan silkkaa vesisadettakin ja nyt rätkii taivaan täydeltä räntää, joka ei tietenkään lumimäärää lisää vaan päinvastoin sulattaa entisetkin loskaksi. Varmaan noilla lenkkipoluilla on sellainen loska, ettei ainakaan tässä kunnossani tekisi mieleni lähteä niille. Parasta pysyä sisätiloissa.

    Joo, kyllähän kuntoni alkaa olla jo korkean ikäni mukainen. Tosin sitä parempi, kun tähän ikään ei elä joka kolmaskaan suomalainen mies. Onhan täällä ilmoiteltu, että se Kharon on tulossa jo minuakin noutamaan. Ei se tietenkään voi olla enää kovin kaukana. Mutta kuinkahan käy tuolle muistuttelijalle sitten kun se Kharon minut noutaa? Tämä palsta on tärkein areenansa toiminnalleen ja ajatustensa tärkeimpänä kohteena olen minä. No, silloin varmaan entistäkin useammin kuullaan häneltä, että ”Kekkonen oli suuri johtaja” ja ”Väyrynen on patriootti”.

    En vielä esitä viikonlopputoivotuksiani vaan toivotan vain Oikein Hyvää loppuviikkoa kaikille tämän lukeville!
  3. Eräs tuossa sanoo: ”Kiva kuulla välillä faktaakin näiden kepuloisten höpöhöpö juttujen väliin”. Enpä tiedä, ovatko nuo tarkoittamansa kepulaisia enempää kuin muutakaan; ei kepu näy olevan pääasiassa heidän mielessään, minä vain se olen. Joku toinen kiittelee minua siitä, että olen laittanut tulille tarkoittamiaan. En ole halunnut niin tehdä, kun siten varmaan hajottaisin lopullisesti heidän päänsä.

    Luotin silti päihinsä niin paljon, että uskoin heidän ymmärtävän edellisessä viestissä sanomani ja lopettavan sellaiset älyttömyytensä, jotka kovin huonoa kuvaa heistä antavat. Edellisellä viestilläni oli tarkoitus, joka kiteytyy sen lopuksi sanomassani: ”Jospa viimein menisi heikkotietoisimmillekin perille totuus tästä heidän päätään vaivaavasta asiasta!”

    Nyt saa riittää minun osuuteni tällä avauksella eikä minulla ole nyt asiaa muuallekaan. ei liioin itselläni mielessä mitään sellaista, joka saisi minut tekemään oman avaukseni. Nyt vain kaikille tämän lukeville Oikein Hyvän yön toivotukset!
  4. Olenhan saanut taas huomiota! Paljon minulle myönteistä, josta kiitos, kun siinä sanottu on totta ainakin sotilas- ja myöhemmänkin työurani osalta. Noin ne ovat menneet. Mutta onkohan kuitenkaan tarpeen pitää sitä noin esillä, kun se näkyy saavan eräät hermostumaan ja suoltamaan tuollaisia älyttömyyksiä kuin viestissä 2024-11-08 09:57:06: ”Kapi menetti SDP arvonsa, kun ne heitettiin roskikseen vuonna 2001. Turha haikailla perään, mennyt mikä mennyt”.

    Ei kai tuon sanonut liene oikeasti niin pöljä, että uskoisi toimiupseerien menettäneen sotilasarvonsa silloin, kun uusien toimiupseerien valmistuminen lopetettiin v. 1989. Viimeisinä vuosina valmistuneita on muutamia edelleen palveluksessa, kun eläkesäännökset ovat muuttuneet paljon minun palvelusajoistani; ei enää aikoihin ole kukaan voinut päästä täydelle eläkkeelle 25 vuodessa ja pakkoeläköitymisen ikärajakin on nostettu kai 60 ikävuoteen – aikanani se oli 55 vuotta. Minä tosin lähdin eläkkeelle 45-vuotiaana, kun silloin oli tullut 25 vuoden palveluksesta oikeus täyteen eläkkeeseen. Vuoden 1989 jälkeen palveluksessa olleet toimiupseerit ovat kohonneet edelleen myös upseeriarvoissa, muutamat kapteeniksi asti. Tietoa toimiupseereista tässä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Toimiupseeri

    Toimiupseerien valmistumisen päättyminen v. 1989 käynnisti samalla opistotasoisen toimiupseeriston valmistumisen. Opistoupseereista paljon on ylioppilaspohjaisia. Opistoupseereita on edelleen paljon palveluksessa, viimeiset jäänevät eläkkeelle runsaan 10 vuoden kuluttua- Tietoa opistoupseereista tässä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Opistoupseeri

    Toimiupseereilla ja opistoupseereilla oli ja on edelleen yhteinen edunvalvontajärjestö, Päällystöliitto. Siitä tietoa tässä:

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Päällystöliitto

    Myös meillä eläköityneillä toimi- ja opistoupseereilla on oma järjestömme; siitä tässä:

    https://www.paallystoliitto.fi/evp-yhdistys/

    Sen puheenjohtajana toimii minua 25 vuotta nuorempi evp-toimiupseeri, joka samalla toimii myös Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen puheenjohtajana.

    Jospa viimein menisi heikkotietoisimmillekin perille totuus tästä heidän päätään vaivaavasta asiasta!
  5. Äsken päätin jo oman avaukseni viikonlopputoivotuksiin, mutta kun huomasin tämän. vielä täytyy tälläkin sanoa sanansa:

    Tuota otsikkosi kysymää on jo monta kertaa pohdittu täällä. Ihmettelen, kun vastaus sille olisi helppo: Armeijassa olin Ossia parempi töissäni; työni tulokset nähtiin armeijalle Ossin tuloksia arvokkaammiksi. Arvioijia olivat tietysti ne, joilla on päätäntävaltaa myös tuloksista palkitsemiseen.

    Varmaan olin hyvä töissäni myös Valiolla, jossa muuttamia vuosia pääkonttorin – n. 250 työntekijän - konttoripalveluesimiehenä palveltuani minut nostettiin isännöitsijäksi firman keskushallintoon. Minullahan oli toimialueelleni hyvinkin monen miljoonanmarkan vuosibudjetti - elettiin vielä markka-aikaa – ja niissä vastuualueeni töissä käytettiin paljon ulkopuolistakin työvoimaa, mutta budjetissani pysyin aina. Hyvin kai menestyin muussakin, kun paljon sain tunnustusta ihan Valion korkeimman johdonkin taholta.

    Tuossa yhdessä viestissä eräs vain edelleen toistelee, että upseeriarvoihin ylenneiltä toimiupseereilta olisi arvot viety. Jo monet kerrat olen hänelle kertonut, että niin ei ole tapahtunut, sellainen ei olisi mahdollista, ellei asianomainen olisi syyllistynyt sellaiseen rikokseen, jonka seuraamuksena olisi olut myös sotilasarvon menetys.

    Lähemmäs kymmenen vuotta sitten olin kerhotoverini – toimiupseeriyliluutnantin – ruumiinsiunaustilaisuudessa ja arkkunsa päällä oli hänen sotilastakkinsa kaulukset arvomerkkeineen ja kuolinilmoituksessakin vainaja esiteltiin yliluutnanttina. Pari vuotta sitten Hesarissa oli aktiiviaikanani tuntemani itseäni vähän nuoremman ja sitten myöhemmin kapteeniksi kohonneen kuolinilmoitus, ja hänenkin tittelinään siinä oli kapteeni. Omille jälkeläisilleni olen jättänyt ihan kirjallisina toiveitani siitä, miten minun lähtöni täältä hoidettaisiin ja toiveista yksi on, että kuolinilmoituksessa ei olisi minulla mitään titteliä.

    Toki se sotilasurani oli minulle tärkeä ja parhaani pyrin aina tekemään ja siinä kai onnistuinkin. Mutta sen päättymisestä on jo runsaat 44 vuotta ja tärkeintä minulle on nyt se, että edelleen saan siltä varsin mukavaa eläkettä – jonka lisukkeena olen jo 26 vuotta saanut myös ihan mukavaa eläkettä Valiolta.