kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6558

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Miksi sinä tuollaista? Ei tuo huvita, ei varmaan Ossia itseäänkään. Siis mikä sinussa tuollaista teettää? No, kai se on minua kohtaan tuntemasi kateus. Senhän sanotaan olevan korkea kunnianosoitus kadehtimalleen. En pidä tuollaisesta kunnianosoituksesta. Kateushan on kuulemma myös suuri voimavara sille, jolla ei ole voimavaroja muuhun. Tuo pitänee paikkansa kohdallasi. Saat säälini – jospa se lohduttaisi sinua.

    Ei aihetta enempään tästä asiasta eikä muustakaan.
  2. Kylläpä minä olen ollut suuren huomion kohteena! Huvittaahan tuo, mutta puutun nyt kuitenkin asiaan vähän:

    Olen kertonut monipuolisesta sotilasurastanikin sen verran, ettei ole tarvetta kertoa enempää kuin vain todeta, että ei se aina vain paperien pyörittämistä ollut. Viimeistä edellisen neljä vuotta kestäneen työjakson tein henkilöstöhallinnon opettajana Esikuntakoulussa. Opetin ainetta mestari-, luutnantti- ja eräille muillekin kursseille ja sivutoimisesti – pienellä lisäpalkalla – kadeteille Kadetti- ja Merisotakoulussa. Viimeisenä työnäni Esikuntakoulussa toimin mestarikurssin johtajana. Siitä työstä lähdin rauhanturvaajaksi Siinaille, jossa viivyin 1,5 vuotta. Sieltä palattuani minut kutsuttiin Pääesikuntaan valtakunnallisten toimiupseeriasioiden hoitajaksi – eikä sekään ollut vain pelkkää paperien pyöritystä, paljon siihen sisältyi mm. kokouksia eri joukko-osastojen johtavien edustajien kanssa.

    Siinailla palvellessani minut ylennettiin kapteeniksi neljän ensimmäisinä siihen arvoon ylennettyjen toimiupseereiden joukossa. ”Korkealla taholla” ilmeisesti minun nähtiin kuuluvan tuohon joukkoon aikaisemmissa palveluksissani osoittamani perusteella; ei siihen tuo Siinain palvelukseni olisi vielä vaikuttanut, vaikka vain kiitettäviä arvosanoja sain siitäkin.

    Kertausharjoituksissa en koskaan ollut. Vasta puoli vuotta konttoripalveluesimiehenä Valion pääkonttorilla oltuani sain PE:sta pyynnön lähteä komentotoimiston toimistoupseeriksi ja samalla rotaatioita hoitavaksi henkilöstöupseeriksi Golanille. Tehtävää varten sain Valiolta vuoden palkattoman loman ja lähdin mielelläni ja viivyinkin vuoden ja kolme kuukautta – kun olin puhelimitse saanut siihen luvan Valion johdolta.

    Muutamaa vuotta myöhemmin minulle tuli kyllä PE:sta tiedustelu olisinko halukas lähtemään kertausharjoitukseen, joka paljolti olisi suuntautunut henkilöstöjohtamiseen. En voinut suostua, kun olin juuri aloittanut Kiinteistöalan koulutuskeskuksen isännöitsijäkurssin. Sain kehotuksen kurssille Valion johdolta, joka tiesi Valiota kymmenkuntavuotta isännöitsijänä palvelleen miehen eläkkeelle jäämisestä ja ilmeisesti piti minua tehtävään sopivana. Niinpä menin kurssille, joka tapahtui vain iltaisin, kahtena iltana viikossa, vain kolmen kuukauden ajan. Päätteeksi oli isännöitsijätutkinto. Kiitettävällä arvosanallahan senkin läpäisin. Ja tulin Valion keskushallintoon isännöitsijäksi jossa tehtävässä palvelin sitten 13 vuotta vuonna 1998 eläkkeelle jäämiseeni saakka.

    Joo, kai minä olin varsin hyvä niin sotaväessä kuin siviilissäkin töissäni, joita varmaan pidettiin hyvin tarpeellisina, ehkä vaativinakin, kun niin hyvin niissä aina menestyin. Mutta 26 vuoteen minulla ei ole ollut enää mitään palkkatyötä, mutta en sellaista ainakaan palkan vuoksi tarvitsekaan; oikein mukavasti pärjäilen kahdella eläkkeelläni niin, että joskus niiden tililleni kertymästä täytyy siirtää aina osa tuottoisemmille tileille tai sijoituksiin.
  3. Korjaus: Vaimoni syöpä ei ollut melanooma vaan oli mesoteliooma.
  4. Oho! Onhan tämä avaus herättänyt vilkasta keskustelua. Kiva sitä oli lukea, kun siinä on mobnta kertaa sanottu minusta niin kauniisti – kiitos siitä! Ei siitä enempää, mutta puutun tuohon eilen klo 19.36 tulleeseen viestiin, jossa muistutetaan minua äänestäneeni v. 2000 vaaleissa Halosta presidentiksi. Niin todella tein ja olen kai jo montakin kertaa kertonut sille syyn, mutta kerrottakoon vielä:

    Vuoden 1994 presidentinvaaleissa olivat ehdokkaina Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari. Vaimoni äänesti Rehniä, kun halusi saada maahamme naispresidentin ja patisti minuakin Rehniä äänestämään. Äänestin kuitenkin Ahtisaarta; en niinkään puolueensa vuoksi, vaan moninkertaisena YK:n rauhanturvaajana arvosti suuresti Ahtisaaren tekemää työtä maailmanrauhan hyväksi. Siitähän saikin Nobelin rauhanpalkinnon v. 2008 – kuten saimme myös me rauhanturvaajat, emme tosin rahapalkintoa, mutta kunniakirjan ja Nobelin ristin rintapieleemme.

    Vuoden 2000 alussa vaimollani todettiin parantumattomaksi tiedetty melanooma-syöpä ja toiveenaan nähdä vielä elinaikanaan maassamme naispresidentti tuo vahvasti porvarillisen kodin kasvatti äänesti Halosta ja hänen toiveestaan niin tein sitten minäkin. Kun vaimoni kuoli 2004 vuoden 2006 vaaleissa äänestin Niinistöä, joka ei silloin vielä tullut valituksi. Vuosin 2012 ja 2018 vaaleissa äänestin häntä paremmalla menestyksellä. Hyvällä menestyksellä sitten tänä vuonna äänestin Stubbia – kan Sanna marin ei ollut ehdokkaana😉
  5. Eräs tuossa edellä sanoo minun panneen Inkeroisen tulille. Ei minun tarvitse laittaa tuota kyseistä tulille, aina hän hehkuu vain minä mielessään. No, palaanpa vielä tuohon edelliseen viestiini:

    En minä ole täysin sitoutunut kokoomukseen; en ole ollut sellainen koskaan minkään puolueen osalta. Jos Sanna Marin olisi ollut vielä ehdolla edellisissä eduskuntavaaleissa ja ehdokkaana vaalipiirissäni, olisin äänestänyt häntä.

    Hän on varma ehdolla presidentiksi sitten, kun nyt äänestämäni Stubb siirtyy syrjään, viimeistään v. 2036. Silloin äänestän Sannaa😉
  6. Menestykseni sotilasurallani johtui varmasti sen monipuolisuudesta. Aloitin jo va-kersanttina jääkärijoukkueen johtajana. Koulutustehtävissä jatkoin vielä muutaman vuoden peruskurssini jälkeen, mutta sitten sain lisäkoulutusta, ensin huoltopuolelle ja sitten komentopuolelle.

    Vuosien saatossa sitten tehtävät vaihtelivat ja joukko-osastotkin vaihtuivat useampaa kertaan. Minulla oli siis monipuoliset mahdollisuudet näyttää kykyjäni, jotka esimieheni ilmeisesti aina kiitettäviksi näkivät. En varmaan minäkään olisi saanut yhtä hyvää menestystä, jos olisin jäänyt vain niihin kenttätehtäviin.

    Yhdessä viestissä minut nähdään demarina, jopa vasemmistolaisempanakin. Joo, olin kerran kuntavaaleissa sdp:n ehdokkaana, puolueeseen sitoutumattomana tosin, mutta siitä on jo aikaa 52 vuotta. Sen jälkeen vielä kauankin olin lähinnä sdp:n kannattaja, Mutta en enää aikoihin; puoluekantani on vaihdellut ajan ja oman tilanteeni myötä. Maalaisliitto-kepua en ole kyllä koskaan äänestellyt, en edes niinä valiolaisvuosinani, vaikka täällä väitetään Valion olevan kepulainen firma. Ei siellä Valion johdossa eikä tietääkseni alemmissakaan portaissa pääkonttorissa ja muissa isännöimissäni laitoksissa ollut kepulaisina esiintyviä.

    Sanottakoon vielä, että kokoomusta olen jo kauan äänestellyt lähes kaikissa vaaleissa. En ole puolueen kiihkeä kannattaja enkä aina – en nytkään – ole yhtynyt eräiden puolueen edustajien mielipiteisiin. mutta kokonaisuuden kannalta puolue on mielestäni parhaiten vaikuttanut itselleni ja maallemme tärkeinä pitämiin asioihin. Myös poikani menestyksessä nyt taas jättikauppoja tehneen firman omistajana vaatii isältäkin mieluummin kokoomuksen kuin sdp:n kannatusta😊
  7. Mielipidepankin hienolle avaukselle pikaviestin heitettyäni tulin vielä vilkaisemaan tänne. En näe tulleen viestejä, jotka kaipaisivat vastaustani.

    Eiköhän tämä avaukseni voine jo olla puoleltani loppuun käsitelty. Varsinkin, kun tämä näkyy olevan voittamaton houkutus eräälle; yli 30 viestiään näkyy joutuneen palstan valvonnan roskakoriin.

    Onhan toki tullut paljon asiallisiakin viestejä, joihin olen kai liian vähän vastaillut. Tätä enempää en jaksa jatkaa nytkään, kun lounaan nautittuani minua kutsuu jo vuodelepo.
  8. Hieno avaus Sinulta todella tärkeästä aiheesta! Kaikkeen sanomaasi yhdyn, mutta en pystyisi ilmaisemaan mielipidettäni yhtä hyvin kuin Sinä. Valitettavasti en nyt jaksa sanoa asiasta enempää, kun olen ikäni mukaisessa kunnossa ja lounaan nautittuani nyt kutsuu jo vuodelepo.
  9. Kiitokset kiitoksista! Harmi, kun minulta jäi katsomatta tuo Nyrkki. Jatkuukohan se? Jos jatkuu, aion tietysti sen katsoa. Ellei jatku, se ehkä on löydettävissä areenasta; täytyypä tutkia.
  10. Enpä ota kantaa tuohon alkulauseeseesi. Mutta kyllä kai minut siellä sotaväessä oikeaksi sotilaaksi nähtiin, kun niin hyvin menestyin ja vain kiitettäviä arviointeja sain kaikista tehtävistäni.

    Se sotilasurani kuitenkin päättyi jo 44 vuotta sitten. Korkeasta iästäni huolimatta järkeni olen sentään säilyttänyt niin, etten enää ala sotilasta leikkiä. Vain menneitä olen muistellut sen osalta täällä. Olen kyllä muistellut myös nuoruuteni aikaa ennen sotilasuraani ja myös aikaa sen uran jälkeen, kun elämässäni on ollut paljon ja monenlaista; ei sitä muutoin olisi voinut 330-sivuisia muistelmia kirjoittaa😉 .
  11. Kiitos hauskasta kuvasta! Olen sitä kehunut muille tällä avauksellani, niin täytyy toki kehaista kuvan lähettäjääkin, eli Sinua!

    Joo, useinhan me takavuosina näillä palstoilla keskustelimmekin. Kerran sitten tapasimme. Olin ollut Iissä edesmenneen vaimoni ystäviä tapaamassa ja paluumatkallani sovitusti tapasimme siellä Oulun laidassa Zeppelinillä. Muistaakseni ostin sieltä jonkin kirjan ja taisisn syödäkin – vai söimmekö yhdessä.

    Kiva tapaaminen oli. On minulla siitä valokuvakin; Sinun ottamasi, seison siinä Zeppelinin edustalla.

    Kiitos viestistäsi ja kaikkea hyvää Sinulle siellä pohjoisemmissa maisemissa!
  12. Varusmiehenä, alikersanttina olin siis saamassa Porkkalaa Neuvostoliitolta takaisin Suomelle, Vähän leikillisesti – syistä, jotka arvannette – pidin tuota tapahtumaa suurimpana näyttönä siitä, että olen oikeasti sotilas. Tuosta asiasta on kyllä ollut sitten myöhemmin paljon parempiakin näyttöjä; sen tietänette, joten ei siitä enempää.

    Tuo Porkkala-tapaus oli kyllä suuri kohokohta varusmiesajalleni, mutta ei siitäkään nyt enempää. Avaukseni on kuitenkin kiinnostanut, kun paljon se on viestejä tuottanut. Asiallisia ja hauskojakin, sellainen on varsinkin tuo 2024-10-23 22:05:41 lähetetty, Karin piirros, jossa pienellä pojalla oli porkkana ja vieressään ollut iso poika kaappasi sen, mutta ei se hänelle maistunut, kun oli syönyt niin paljon Karjalan piirakkaa, joten hän palautti porkkanan pienelle pojalle😉

    Ei minulla ole nyt muuta sanottavaa tästä asiasta kuin vain kiitoksia noista asiallisista ja hauskoista viesteistä! Jos kuitenkin jollakulla teistä on tämän tiimoilta vielä jotakin kivaa sanottavaa, mielelläni sitä kuulisin ja sellaiseen vielä vastailisinkin.
  13. Näkyypä tulleen tuohon viestiini sekoilevaa toistoa; sorry, mutta eiköhän siitä tarkoittamani asiakin käy selville.
  14. Viikonloppuisin en juuri koskaan täällä käy, mutta nyt teen niin jo toisen kerran tänä viikonloppuna. Huomaan, että edellisen käyntini jälkeen avaukselleni on tullut eräitä mieltäni lämmittäneitä viestejä, kiitos niistä!

    Kyllä minua vähän harmittaa, kun eilen tulin vastanneeksi tuon SOTILAAN viestiin. Hyvin harvoin niin teen ja luulenpa, että vastaisuudessa en tee niin enää koskaan. Ei teidän muittenkaan tarvitsisi niin tehdä, ellette halua kapiksi joutua – tai päästä. Mainiosti hän pärjää itsensä kanssa keskustellessaan; omiin viesteihinsä vastatessaan hän näkee ne sitten kapin lähettäminä.

    Joo, kyllä hän on parempi SOTILAS kuin minä. En minä yritä laillaan taistella palstojen valvontaa vastaan, kun minulla ei ole hyökkäys-, viivytys- ja puolustustaistelusta sellaista kokemusta jonka hän kertoo omaavansa😉

    Nyt vain vielä Oikein Hyvän toivotukset viikonlopun jatkolle ja huomenna alkavalle uudelle viikollekin!
  15. Kun poikkeuksellisesti näin viikonloppuna tänne tuli ja näin tuolta SOTILAALTA tulleen viestin, vielä poikkeuksellisemmin hänelle vastasin. Sen viestini voitte halutessanne lukea tästä:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18676460/olenkohan-sittenkin-ollut-oikea-sotilas#comment-131941079

    Tätä enempää en täällä viikonloppuna viivy, joten nyt vain vielä toivotukset kaikille viikonlopun Oikein Hyvästä jatkosta!
  16. Kun poikkeuksellisesti näin viikonloppuna tulin käymään täällä ja näin tuon viestisi, vielä poikkeuksellisemmin Sinulle nyt vastaan. Kysyn; KymItR:n kuljetuskomppanian harjoituksissako sait koulutusta sodan ajan johtotehtäviin. RUK:ssa sitä et ainakaan saanut. Minä sain, siellä kurssillani. Tässä ote muistelmistani sitä kurssiamme koskevasta luvusta:

    ”RUK:n loppusota oli Pahkajärvellä. Toimin siinä vahvennetun komppanian päällikkönä. Se oli yksi elämäni rankimmista kokemuksista, sillä tuon neljän vuorokauden aikana, jonka ”sota” kesti, en nukkunut oikeastaan lainkaan. Päätösparaati pidettiin leirialueen keskuskentällä, Autin aukiolla. Koulun johtaja, eversti Hannila, kutsui minut tuosta lähes 1500 oppilaan rivistöstä eteensä ja kiitti minua koko joukon kuulleen erinomaisesta suorituksesta komppanian päällikkönä. Läpäisin kurssin 2.Komppanian priimuksena”.

    Minulla on tuosta komppanian priimuksesta saamani sotilaskodin lahjoittama hopealautanen, jonka kuvan olen kai näyttänyt täälläkin. Kuulemma todistukseni oli paras myös kolme komppaniaa – kai n. 500 miestä – käsittävällä kiväärilinjalla. Tämän sain kuulla vasta luutnanttikurssillani kurssimme johtajalta majuri Käkelältä, joka silloin RUK:ssa luutnanttina oli joukkueemme johtaja.

    Joo, siellä RUK:ssa oli yksi minua parempi, krh-komppaniassa, kanta-aliupseeri hänkin, Heino A. Olimme sitten myös samalla luutnanttikurssilla ja siellä osamme vaihtuivat, minä olin ykkönen, ”Hemppa” kuitenkin kakkonen.
  17. Edellisessä viestissäni vahvasti epäilin sitä, että tuo palstan oikea SOTILAS olisi Ossi A. Kyllä hän kai on kyseinen henkilö. Varmaan tuon viestini innoittamana kertoo nyt sotilasurastaan:

    Astuin palvelikseen va-kersantin vakanssille 1976. Kaksi päivää kestäneen testin jälkeen menin Päällystöopistoon, jossa suoritin PO I ja PO II kurssit sekä luutnanttikurssin. Palvelin RUK:ssa 15 vuotta. Sitten siirryin suunnittelemaan PvVmSK:n koulutusta 1990. Toteutin sitä kolutusta pari vuotta, jonka jälkeen siirryin KymItR:n palvelukseen. Viimeiset vuoteni oli alokaskoulutuksesta vastaavana KuljK:ssa 140 alokkaan esimiehenä.

    Ossi, oikea SOTILAS

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18679029/olen-oikea-sotilas

    xxxxxxxxxxx

    No, eihän tuo ura kuitenkaan ole ollut erityisen hyvin taistelujohtamiseen kouluttava. Eipä tuosta enempää nyt eikä myöhemminkään.

    Kun viikonloppuisin en täällä juuri koskaan käy ja kun täksi illaksikin on muuta ohjelmaa niin nyt vain toivottelen kaikille tämän lukeville Oikein Hyvää viikonloppua!
  18. Minähän en koskaan vastaile tuolle sotilaana esiintyvälle. Yleensä jätän hänet täysin vaille huomiotani. Mutta kun nyt otat hänet esille soittokuntalaisena, niin oikaisen Sinua:

    Jos kyseessä on Ossi A, hän ei ollut koskaan soittokuntalainen soittaja. Kun hän pitkälti toistakymmentä vuotta sitten alkoi keskittyä vain minuun, otin evp-yhteyksieni kautta tietoja hänestä:

    Sotilasuransa hän ilmeisesti aloitti sotakoirien kouluttajana. Sitten hän pääsi RUK:ssa jonkinlaisiin apukouluttajan tehtäviin, mutta esim. joukkueenjohtaja hän ei koskaan ollut. Kun varusmiessoittokunta perustettiin RUK:n yhteyteen Ossi pääsi sinne sotilaskouluttajaksi. Tehtävään kuului mm. soittokunnan kuviomarssien opetus ja Ossi epäonnistui siinä niin, että sai lähtöpassit tuosta soittokunnasta. Ilmeisesti hän joutui pois myös RUK:n kirjoilta ja viimeiset aikansa hän oli kai Kymen ilmatorjuntarykmentissä – mikäpä lienee tehtävänsä ollutkaan.

    Ossi ei kai ollut koskaan tehtävissä, joissa olisi varsinaista taistelukoulutusta paljon harjoiteltukaan. Kun yliluutnantiksi kuitenkin kohosi, kyllä hänessä täytyi olla jotain sotilastakin. Tuossa täällä Ossina esiintyvässä on vain sotilaan irvikuva joten minun on lähes mahdotonta uskoa, että hän olisi koskaan ollut vähäisinkään sotilas.
  19. Päänvaivansa kullakin. Varsinkin eräällä ainoa mutta sitäkin suurempi päänvaiva näyn olevan minä. Nähdään joka päivä monilla avauksillaan ja nähdään tällä avauksellanikin viesteissään – joita on monia jäljelläkin, vaikka palstan valvonta lienee enimmät poistellut. En voi tehdä mitään hänen päänvaivansa suhteen. Jospa hän viimein yrittäisi ottaa ongelmastaan yhteyttä päälääkäriin!

    Minulla eivät päänvaivana ole muut kirjoittajat täällä. Politiikkakaan ei nyt anna aihetta päänvaivaan. Ei mikään muukaan, ei edes unohtelun pelko. Olen tässä lähdössä kauppaan tekemään viikon ruokaostoksiani enkä niistä mitään unohda. Tein viikon ruokalistan ja sen vaatimista tarpeista tein ostoslistan. Jotain muutakin voin kaupasta ostaa, jos siellä silmiini osuu kiinnostavaa.

    Viikonloppuisin kun en täällä yleensä käy niin aina näin perjantaisin esitän viikonlopputoivotukseni, mutta en tee vielä nyt, vaan vasta joskus illemmalla.
  20. Unohteluni näköjään jatkuu. Viestiini klo 18.55 unohdin kirjautua, mutta heti sen huomasin ja kirjautuneena sen viestikseni ilmoitin.

    Soitin äsken puheenjohtajallemme ja esitin vielä pahoitteluni äkkilähdöstäni sieltä saunalta. Kyllä hän sen ymmärsi. Kun saunakassini kotiin unohtamisen syyksi sanoin tämän vanhuuteni, hän kertoi samantapaisia unohteluja sattuneen itselleenkin, vaikka tuo ylioppilaspohjainen mies on vasta 64-vuotias. Ehkä hän puhui ”lööperiä” minua lohduttaakseen.

    Olenpa nyt saunonut täällä kotisaunassani, nauttinut saunamakkaran oluen kera ja tv:n iltauutiset katsottuani on vähän vahvemman iltadrinkin aika ja sitten vain vuoteeseen. Nyt vain vielä Oikein Hyvän yön toivotukset kaikille tämän lukeville – ja nyt minä muistan kirjautuakin!
    21. 8 / 328
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt