kapi_

Vapaa kuvaus

Pitkä ja monipolvinen elämä on jo takanani. Monessa olen mukana ollut, paljon nähnyt, paljon kokenut ja jotain vielä muistankin. Maailma on muuttunut paljon elinaikanani, niin myös elinympäristöni ja yhteisöni, jotka ovat vaihtuneetkin moneen kertaan. Muuttunut olen varmaan itsekin, kun muokkaajia on ollut paljon.

Tapsa Rautavaara lauleli ”en päivääkään vaihtaisi pois”. En yhdy tuohon varauksetta, mutta yhdyn kyllä laulun säepariin ”jotain jos toimissain väärin mä tein, suon senkin itsellein”. Elämää se kaikki on ollut. Kun elämä vielä jatkuu, yhä se elämältä maistuu, antejaan antaa ja varsin moniaalle edelleen kuljettaa. Myös maailmanmeno ja elämän ilmiöt yhä kiinnostavat niin, että otan niihin kantaa myös näillä palstoilla.

Tämän korkean iän saavuttaneen on kuitenkin ylöspäin katseensa kohdistaen joskus syytä huokaista näinkin:

Ah, painuva päivä, ma aamusta aloin,
jo lapsena leimusin, nuorena paloin,
mut tahtoni vielä ei tuhkaksi tulla,
jos vielä on valkeutta sulla!

(Eino Leino)

Ja onhan myös näin:

Niin kauan, kun on veri suonissas,
luut, jänteet lujina ja ominas,
niin kauan älä pyri kohtalon
majasta ahtaasta pois jalallas!

(Omar Khaijam)

Aloituksia

428

Kommenttia

6558

  • Uusimmat aloitukset
  • Suosituimmat aloitukset
  • Uusimmat kommentit
  1. Minultahan tuo. Unohdin kirjautua, sorry!
  2. Santahaminan rantasauna vaihtui kotisaunaksi. Niin nolo tapaus, että ajattelin olla siitä kertomatta, mutta täytyyhän minun kertoa:

    Ajelin siis Santahaminaan hyvissä ajoin ja ajelin vähän saarellakin, joka on melkoisesti muuttunut niistä ajoista, jolloin siellä asuin. Saunalle tulin sitten hyvissä ajoin, vähän ennen klo kolmeatoista. Saunan parkkipaikalla oli jo monia autoja. Niinpä innokkaana avasin autoni takaoven ottaakseni saunakassini, johon jo eilen illalla pakkasin pyyheliinan, lauteilla käytettävän ”peffanalustan”, kylpyharjan ja shampoon. Mutta sitä kassia ei autossa ollutkaan! Jo aamulla laitoin sen eteisen tuolille, ja sille se sitten jäi!

    Voi h-tti! Kiukusta puhisten menin saunatupaan, jonka pitkän pöydän ääressä istui jo kymmenkunta kaveria, hyvinkin tuttuja minulle jokainen. Kerroin heille tilanteen ja ilmoitin, että saunominen jää nyt sitten tähän. Kovasti he minua toppuuttelivat, yksi entinen palveluskaverini sanoi: ”Minulla on suuri paksu pyyheliina ja shampoota, käytä pyyheliinan yhtä puolta ja minä käytän toista, tule toki kanssamme saunaan”. En suostunut, sanoin: ”En, vaan lähden heti kotimatkalle”. Yhdistyksemme puheenjohtaja maanitteli: ”Jää nyt sentään vähäksi aikaa, grillataan saunamakkaroita”. En suostunut siihenkään vaan hyvät saunat toivotellen puikahdin heti autolleni ja lähdin kotimatkalle, jolla varmasti monta kertaa rikoin säädettyjä nopeusrajoituksia – niin vihainen itselleni olin.

    Voi hemmetti! Kai minä nyt lopultakin olen jo ikäni mukainen vanha horisko, kun tuollaista minulle tapahtuu. Kyllä kai olen jo täälläkin välillä höperöinyt niin, että horiskona minua on pidetty. Joten täytyisikö lopettaa kirjoitteluni tänne. En minä täällä silti unhoon jäisi; kyllä tuo Oikea Sotilas pitäisi minua edelleen esillä kuten nytkin, monta kertaa ihan jokainen päivä.

    Niin tai näin, mutta nyt olen niin vihainen itselleni, että tämä palsta saa olla minulta rauhassa ainakin vähän pidemmän ajan – jollei politiikassa tapahdu jotain sellaista, joka saisi minut tulemaan tänne taas höperöimään. Missään tapauksessa en kuitenkaan ihan välittömästi.

    Joo, kalasoppaa söin sitten lounaakseni täällä kotona ja tullessani tuosta parin sadan metrin päässä sijaitsevasta Alepasta ostin saunamakkaran ja kaksi oluttölkkiä, joten ihan hyvä ilta sauna minulla on täällä kotonanikin.
  3. Palaanpa vielä noihin muistelmiini, josta lainasin tämän avaukseni. Muistelmat täytyy kirjoittaa silloin, kun vielä muistaa entistä ja pystyy kirjoittamaan siitä. Nyt nuo kumpikaan ehto eivät enää minulta täyttyisi.

    Muistelmieni ensimmäinen osa alkoi jo syntymästäni ja jo sitäkin edeltävältä ajalta synnyinseudustani ja suvustani ja päättyi sivulle 138 kuudenteen lukuun nimeltä ”Sotaväessä”. Toinen osa alkoi luvusta nimeltä ”Poikamieskersantin elämää” ja päättyi sivulle 330 kahdennentoista luvun jälkeiseen epilogiin, jonka alaotsikot olivat ”Katsaus lähimenneisyyteen”, ”Nykytilanteeni ja ajatuksia tulevaisuudesta” ja ”Päätössanoiksi”.

    Kohta alan valmistautua lähtemään Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen syyssaunaan Santahaminan hienolla rantatöyräällä sijaitsevaan hienoon saunaan! (Saunominen alkaa vasta klo 13.00 mutta ajelen Santahaminaan aikaisemmin ja ennen saunalle menoa kiertelen katselemassa saarta, jolla on paljon muistoja, kun asuinkin siellä runsaat 20 vuotta ja siellähän poikanikin kasvoivat vauvoista nuoriksi miehiksi).
  4. Kari se osasi! Minä avaukseni alussa suollan pitkän kappaleen sanoakseni tuon saman, jonka Kari hienosti tiivistää tuohon yhteen piirrokseen!
  5. Eiköhän tämä avaukseni ole puoleltani loppuun käsitelty; saa olla ainakin tältä illalta.

    Sain ”kimmokkeen” tähän muutamia päiviä sitten tv:sta tulleesta tunnin ohjelmasta jossa käsiteltiin Porkkalan palautusta Suomelle. Erinomaisen hyvä ohjelma, jossa näytettiin silloin palautusaikana otettuja filmejä ja valokuvia silloisessa tilassa olleesta alueesta ja haastateltiin monia Porkkalasta evakkoon joutuneita, silloin vielä nuoria ja ihan lapsiakin, mutta nyt tietysti jo ikäihmisiä.

    En katsonut tuota ohjelmaa suorana vaan laitoin sen talletukseen ja eilen illalla ja nyt tänä aamuna sen katsoin. Ohjelmalle tulee vielä jatko, ilmeisesti myös tunnin mittainen, jossa käsitellään miehityskauden pahoin tuhoaman Porkkalan jälleenrakennusta ja sinne muuttoa. Tietenkin katson sen ohjelman ja suosittelen sen katsomista muillekin.

    Nyt vain Oikein Hyvän yön toivotukset kaikille tämän lukeville!
  6. Oikein muistat sotilasurani ja kyllä isännöitsijä Valion keskushallinnossa kuului tietysti johtotehtäviin. Palkkanikin siitä oli suurempi kuin oli korkeinkaan sotilaspalkkani. Täyteen eläkkeeseen olisi tarvittu kuitenkin 25 palvelusvuotta ja minulle tuli vain 17 vuotta, kun 18 vuoden valiolaisurastani olin palkattomalla lomalla viimeisellä Rauhanturvaajareissullani.

    Kyllä minulla kuitenkin on niin hyvät eläkkeet, että yhdenkään kuukauden eläkettä en kokonaan kuluta, kun en enää tee niitä pari-kolme kertaa vuodessa ympäri maailmaa suuntautuneita kaukomatkojakaan. Enkä anna kaikkien ylijäämien jäädä pankkitilillenikään, vaan melkoisesti olen tehnyt sijoituksiakin, joten hyvin tässä pärjäillään.
  7. Olin sotilaana – ”kapiaisena” – vain 25 vuotta. Se urani loppui minulta 45-vuotiaana. Sen jälkeen olen ollut evp jo lähes yhtä kauan, kuin oli aikaa syntymästäni sotilasurani päättymiseen. No, olinhan vielä ”kapiaisurani" jälkeen vuoden ja kolme kuukautta viimeisellä rauhanturvaajareissullani Golanilla, palkattomalla lomalla Valiolta, mutta reserviläisenä ja koko ajan tuolloinkin palkkani lisäksi nautin sotilaseläkettä.

    Tuonkin jälkeen elämässäni on tapahtunut niin paljon muuta, että ei se sotilasurani minulle päällimmäinen ajattelun aihe ole. Olen saanut kokea paljon hyvää ja mielenkiintoista. Maailma on tullut tutummaksi lukuisilla kaukomatkoillani kaikilla muilla asutuilla mantereilla paitsi Australiassa. Elämässäni on kyllä tapahtunut surullistakin. Eilen oli rakkaan vaimoni kuoleman 20-vuotispäivä. Jo sunnuntaina vein kanervat ja kynttilälyhdyt haudalleen ja eilen kävin uudet kynttilät lyhtyihin laittamassa.

    Toki se sotilasaikani oli minulle silloin tärkeä ja ilmeisesti minua pidettiin hyvänä sotilaana, kun aina vain kiitettäviä arvosteluja sain niin kursseiltani kuin tekemisistäni. Ensimmäisten neljän toimiupseerin joukossa sain sitten kapteeniylennyksenkin. Ja onhan se sotilasurani minulle edelleen tärkeä; olen saanut tuosta 25 vuoden urasta eläkettä jo 44,5 vuotta. Oikein mukavia ovat myös sen urani kautta syntyneet yhteydet: huomenna lähden Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen syyssaunaan Santahaminaan!
  8. Joo, keskustan asioitahan täällä täytyisi käsitellä. Siitä lipsumista on kyllä enemmän muilla kuin minulla. Joskus yleisin avausten aihe palstalla on kapi - ilmeisesti lähettäjillä kirjoitusvirhe; kepu-sanaa he tarkoittanevat.
  9. Tarkoittanet tuota viimeistä tehtävääni. Silloin – vuosina 1979-80 – oli kyllä Pääesikunnassa naisiakin, konekirjoittajina – elettiin vielä sellaista aikaa – ja joinain muinakin toimistoapulaisina, tietenkin ravintolassammekin. Naisia ei kuitenkaan vielä tuolloin ollut sotilaine ja tuo minun tehtäväni hoitaminen välttämättä edellytti sotilaskoulutusta ja myös kokemusta nimenomaan toimiupseeritehtävissä. Nythän pääesikunnannakin on ainakin muutama naissotilas, yksi taitaa olla jopa majurin arvossa.
  10. Poikkeuksellisesti viikonloppunakin avasin palstan ja näin etusivulla avauksen, jossa oli pohdittu minun eläkkeitäni. Avaaja oli ilmeisesti olettanut niitä eläkkeitäni todellisia suuremmiksi ja eräs vastannut oli uskossa, etten saisi enää sotilaseläkettä, kun kapteeninarvoisis toimiupseereita ei enää ole. näin tarpeelliseksi antaa asiasta tositietoa; tässä sitä on:

    https://keskustelu.suomi24.fi/t/18673314/maksaako-keskustalainen-valio-myos-kapille-muhkeaa-elaketta#comment-131848370

    Nyt tuo tiedonantoni kyllä vähän harmittaa – en minä tuollaisiin yleensä puutu. Harmitusta lieventääkseni tässä jo iltakahvit juotuani palasin tälle avaukselleni. Toistan avauksessa sanomani:

    ”Muutama kuukausi sitten täällä arvelin Keskustan kannatuksen lähtevän nousuun, jos Perussuomalaisten kannatus laskee. Oletin sieltä lähtevien suurimman osan päätyvän Keskustan kannattajiksi. Niin ei ole käynyt. Perussuomalaisten kannatuksen lasku on siirtynyt Sdp:n kannatuksen kasvuun”

    Noin näkyy käyneen. Jopa keskustan kansanedustajakin. Aittakumpu; on siirtynyt persuihin. Siitä on näköjään täällä jo keskusteltu, mutta palaanpa siihen minäkin: Tuo Aittakummun teko on kyllä huono esimerkki, mutta silti se voi kannustaa monia keskustaa aikaisemmin kannattaneita seuramaan perässä; varsinkin, tuolla Aittakummun vaalipiirissä. Voi, voi – vaikka en ole keskustan kannattaja, en toki olisi tuollaista puolueelle toivonut.

    Eipä nyt aihetta muuhun kuin vain Oikein Hyvän yön ja alkavan viikon toivotukset kaikille tämän lukeville!
  11. Kun poikkeuksellisesti näin viikonloppuna avasin palstan ja näin tuossa eläkkeitteni kiinnostavan ja kun eräällä on varsin vääriä oletuksia, niin täytyy antaa niistä oikeaa tietoa:

    En minä saa kapteenin eläkettä vaan eläkkeeni määräytyy tu-eriklk:n tehtävästä, jossa palkkaukseni ka kaikkine ikälisineen ja yhden palkkaluokan korotuksineen RUK:n suorittimisesta ja erikoistehtävästäni eläkkeeni muodostui varmasti suuremmaksi kuin kadettiupseeri-kapteenilla. Mutta ei se enää kovin suuri ole, lienee hieman hiipunut vuosikymmenten saatossa. Ja kun verotus haukkaa siitä melkoisesti, niin nettona saan sitä nyt vain vähän yli 2 000 kuukaudessa – no, en nyt ihan kovin vähän yli😉

    Valiolta saamani eläke on tuotakin pienempi, nettona vain n. 1 500 kuukaudessa. Vaikka isännöitsijän palkka oli suurempi kuin olisi tuolloinkaan ollut sotilaspalkkani, en saanut Valiolta täyttä eläkettä; se olisi kertynyt vasta 25 palvelusvuoden jälkeen ja minulle eläkkeeseen oikeuttavia vuosia tuli vain 17 – kun yhden vuoden valiolaisajastani olin kolmannella – viimeiselläni – rauhanturvaajareissulla, silloin Golanilla. Tuosta rauhanturvaaja-ajasta en saanut enää eläkettä kun olin silloin jo sotilaseläkkeellä.

    Ei nämä eläkkeeni kovin mahtavat ole, mutta kyllä näillä pärjäillään niin, ettei ole tarvinnut puuttua sijoitusteni tuottoihin vaan annan niiden kertyä edunsaajieni jaettavaksi sitten, kun minä siirryn tuonne Maunulan uurnalehtoon vaimoni viereen. Kynttilälyhdyt ja kanervat vein sinne tänään ja käyn uusimassa ne tiistaina, jolloin vaimoni kuolemasta tulee kuluneeksi 20 vuotta.
  12. Palstan keskustelujen aiheena pitäisi olla Suomen Keskusta, ja siksipä minäkin tein kyseistä puoluetta koskevan avauksen. Eipä tämä avaukseni näy vastineviestien määrällä nousseen kapiluokkaan. Eihän Keskusta näy olleen kovin kiinnostava avaustenkaan kohde. Nyt etusivulla on enemmän avauksia, joiden kohteena olen minä kuin Keskusta.

    No, eipä minullakaan ole nyt enempään aihetta Keskustasta eikä muustakaan. Toivottelen vain kaikille tämän lukeville Oikein Hyvää viikonloppua!
  13. Vaikka sanot sanottavasti lyhyesti, kyllä tuossa varmaan olisi ajattelemisen aihetta. Mutta minä en nyt jaksa ajatella; olen aika väsynyt, kun aamupäivän jumppani jälkeen tässä illansuussa tallustelin n, kolmen kilometrin lenkin noilla lehtien kauniisti peittämillä keskuspuiston hiekkateillä. Nyt on iltatoimien aika, sitten vielä iltapalaa ja pieni iltadrinkki ja vuoteeseen (iltapesuille ei ole tarvetta tänään, kun päivällä saunoin).
  14. Ensiksi sanomasi on kyllä viisas mielipide, mutta ei sillä ole aina käyttöä politiikassa. Niinpä on ymmärrettävää, että oppositiopuolueen johtaja Kaikkonen kritisoi hallitusta. Olisiko hän ehkä noin saanut puolueensa kannatuksen edes pienoiseen nousuun.

    Tuohon muuhun sanomaasi minulla ei ole muuta mielipidettä kuin että saatat olla oikeassakin, mutta ehkä myös vähän väärässä😊
  15. Joo, noin on tapahtunut. Varsinkin tuo vihreiden kannatus suorastaan romahduksellisesti viimevuosien aikana. V.2018 se on ollut 17 %, nyt vain 8 % (näen tuon tuosta Hesarin gallupista, jossa puolueiden kannatukset ilmoitetaan joka vuodelta vuodesta 2015 alkaen). Kai ne vihreiden politiikassa kärkisijoille nousseet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseen pyrkivät tavoitteet eivät ole mieleen kaikille – ei näköjään tällä palstallakaan.

    Vasureiden kannatus ei näy pudonneen pidemmässä juoksussa, kun v. 2015 se on ollut vain n. 7 % ja nyt sentään 8,6 %.

    Keskustankin kannatus on tuon gallupin mukaan noussut tänä vuonna 2,5 prosenttiyksikköä; vuoden alussa se on ollut vain 10 %, nyt sentään 12,5 %.
  16. Kiitos sanomastasi, mutta onhan minulle sattunut lipsahdus tuon edellisen viestini lopussa, kun sanon: ”Vielä jäljellä olevien sotaveteraaniemme ei tarvitse olla huolissaan, sillä entisten rauhanturvaajien järjestön muuttaminen nimeltä reserviläisjärjestöksi ei veisi heiltä mitään.” Ei ole aikomus muuttaa tuota yhdistystämme reserviläisjärjestöksi vaan veteraanijärjestöksi, kuten viestini alussa ihan oikein sanon.

    Viikkojumpassani oli nyt vuorossa kuntosali, joka on aina joka kolmas kerta; minulle mieluisampi on allas, joka on aina kaksi kertaa peräkkäin. Olkoon kumpi tahansa, aina on lopuksi saunominen erinomaisessa saunassamme. Usein syön sen jälkeen vielä lounaan Sydäntalon mainiossa ravintola Kaverissa, mutta nyt jätin väliin, kun kotona odotti lohisoppa.

    Kerroinhan viime viikon lopulla ostaneeni 1,6 kiloisen lohifileen, jonka paksusta päästä paistoin kaksi annosta, jotka olen jo syönyt. Kahden aterian pakasterasioihin pakattuna soppaa tuli 6 rasiaa eli 12 annosta. 5 rasiaa on vielä pakastimessa ja kun joka viikonloppu ostan ja paistan kaksi kala-annosta ja kun tyhjennän vähitellen pakastintani, niin lähiviikkoina minulla tulee olemaan neljä kala-ateriaa viikossa!

    Ensi viikon torstaina minä en ole jumpassani, kun silloin on Pääkaupunkiseudun päällystön evp-yhdistyksen syyssauna kerhomme aikoinaan rakennuttamalla mainiolla rantasaunalla Santahaminassa. Yhteisössämme on varmaan vähintään 50 jäsentä, mutta kevätsaunallamme oli mukana vain 14 ja minähän olin joukosta iäkkäin. Tiedän kyllä jäsenistössämme olevan muutaman minua iäkkäämmänkin, mutta lienevät sen verran heikossa kunnossa, etteivät juurikaan noihin tilaisuuksiimme osallistu.

    Nyt ei muuta kuin vain lohisopan kimppuun ja sen nautittuani ruokalevoille ja kun nyt on oikein hieno sää, illemmalla varmaan tallustelen parin-kolmen kilometrin lenkinkin noilla keskuspuiston hienoilla hiekkateillä, joita nyt jo suuresti peittävät myös lehtimatot.
  17. Rauhanturvaajien järjestön nimeäminen veteraanijärjestöksi ei veisi mitään sotaveteraaneiltamme – joista enää vain rippeet jäljellä. Rauhanturvaveteraanien joukko on jo paljon suurempi ja kasvaa yhä ja monenlaista apua hekin tarvitsevat vanhetessaan.

    Tuo nyt Libanonissa tapahtuva on varmaan osaltaan kannustanut tuohon tarkoitukseen. Onhan rauhanturvaajia ennenkin kaatunut tehtävissään. Kenraali – silloin kai vasta eversti – Unto Matikaisen ainoa lapsi Unto-Pekka poika kaatui jo ensimmäisissä joukoissamme Kyproksella v. 1964. Kaatuneita ja tehtävissään muuten kuolleita on vuosikymmenten aikana tullut paljonkin; kymmenkunta hautaa samassa jonossa heillä on mm. Helsingin Hietaniemen hautausmaalla.

    Vielä jäljellä olevien sotaveteraaniemme ei tarvitse olla huolissaan, sillä entisten rauhanturvaajien järjestön muuttaminen nimeltä reserviläisjärjestöksi ei veisi heiltä mitään. Varsinkaan, kun meissä entisissä rauhanturvaajissakin enemmistö alkanee olla jo iässä, jolloin ei ole enää paljon aikaa nauttia mistään mahdollisesti tulevasta avustakaan. Ei siihen aikaa olisi paljon enää minullakaan, 89-vuotiaalla, mutta nyt kuitenkin lähden taas joka torstaiseen viikkojumppaani Oulunkylän Sydäntalolle!
  18. Vielä täydennys tuohon, että Kyproksen ja Siinain reissunihan tein vielä aktiivipalveluksessa ollessani, Kyproksella ylivääpelinä komppanian vääpeli, Siinailla komentotoimiston toimistoupseerina palvellessani v. 1979 alussa minusta tuli kapteeni – neljän ensimmäisinä siihen arvoon ylennettyjen toimiupseerien joukossa – ja Golanilla olin samassa tehtävässä kapteenina palkattomalla lomalla Valiolta. Tuo runsaan vuoden aika tietysti lyhensi eläkkeeseen oikeuttavaa aikaani, mutta kun sen suuruus määräytyi paljolti viimeisiltä työvuosiltani ja kun Valion keskushallinnon isännöitsijänä olin varsin hyvin palkattu, hyvän eläkkeen kyllä sain vielä Valioltakin.
  19. Kai tuo nimenmuutos olisi paikallaan, sillä veteraanejahan suurin osa Rauhanturvaajaliiton jäsenistöstä on.

    Sinulla on mittava rauhanturvaajaura, kuusi vuotta. Lähes kaksinkertainen oman urani rinnalla. Palvelin Kyproksella v. 1966 puoli vuotta, Siinailla 1978-79 puolitoista vuotta ja Golanilla 1981-82 vuoden ja kolme kuukautta, yhteensä siis kolme ja puoli vuotta. Kyproksellahan olimme silloin saaren kreikkalaisten ja turkkilaisten sotatilan keskellä. Nythän molemmilla kansallisuuksilla on omat valtionsa, turkkilaisten valtiota eivät tosin kai monetkaan maat ole itsenäiseksi tunnustaneet. Saarella on kuitenkin hyvin rauhallista; sen sain todeta viimeksi vajaat kymmenen vuotta sitten matkallani.

    Sinibaretithan oli nimeltään tuo liittomme, kun YK-johtoisilla rauhanturvaajilla aina oli ne siniset baretit. Olin tuon järjestön perustavassa kokouksessa 1968 ja minut valittiin siellä järjestön hallitukseen, jossa olin pari vuotta sihteerinä. Sitten alkoi tulla mm. Nato-johtoisia ja muita sellaisia, joissa baretin väri oli jokin muu ja joskus toistakymmentä vuotta sitten liittomme muuttui nimeltä Rauhanturvaajiksi.

    Jäsen olen ollut tuossa järjestössä aina ja olen edelleen. Takavuosian olin hyvinkin innokas osallistumaan järjestömme tilaisuuksiin ja muuhunkin toimintaan, mutta viime vuodet olen ollut vaisumpi. Jäsenmaksuni tietysti maksan edelleen ja niinpä minulle tulee kuusi kertaa vuodessa ilmestyvä Rauhanturvaaja-lehti, jonka edeltäjään, Sinibaretti-lehteen lehden päätoimittajan pyynnöstä joskus vuosituhannen vaihteessa laitoin muistelmistani poimimani ”rauhanturvaajahistoriani”- ja kovasti sain siitä kiitoksia lehden lukijoilta!

    Tallustelin tuossa runsaan kilometrin lenkin noilla valaistuilla ja jo lehtimattojen paljolti peittämillä keskuspuiston hiekkateillä ja kun sieltä juuri palattuani avasin palstan ja näin tuon avauksesi, siihen täytyi vastata. Eipä nyt muuta kuin vain Hyvän Yön toivotukset Sinulle ja muillekin tämän mahdollisesti lukeville!
  20. Viikonloppuna en täällä tietenkään käynyt, mutta eilen iltapäivällä tulin sitten toteamaan, että vilkasta täällä oli ollut viikonloppuna. No, siinä sivussa puhuin sitten muustakin; näette noista edellisistä viesteistä.

    Jostain syystä tämä profiilini ei avautunut, joten tuo viimeistä edellinen viestini tuli tietämättäni anonyymina. Siksi jouduin lähettämään vielä toisen viestin; anonyymina senkin, kun profiililleni kirjautuminen ei onnistunut. Nytpä nikkini näkyy taas toimivan. Tämän vain halusin nyt todeta; muuta sanottavaa minulla ei nyt ole.
    21. 9 / 328
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt