SkillaN

Vapaa kuvaus

Hei!

Täältä Savon puolelta olen 83- vuotta täyttänyt naisihminen, kaksi lasta, mieheni menettänyt.

Yksin olen elellyt jo kohta kaksikymmentä vuotta. vuotta, ei valittamista olossani;)
Yksinäiseksi en eloani tunne, aina jotakin touhua päiviin riittää.

Kirjoittelen melkein joka päivä 80+ketjuun, Noja-tuoli otsikon alle , vuoden alusta tänne siirryin, päiväni näin aloitan.

Uskon että mieleni pysyy näin tehden vireänä ja uudet virkistävät ajatukset syntyy lukiessa toisten viestejä.

Eläkeläisyhdistykseen kuulun ja siellä lauluryhmässä laulelen, pientä piristystä hakien..

Terveyteni on hyvä, mitä nyt nuo polvet meinaa kenkkuilemaan ruveta ja se aika paljon jo rajoituksia asettaa, mutta hammasta purren nämä joka päiväiset rientoni suoritan.

Nyt on hiljentynyt harrastus toiminta, enää en jaksa, en tunne yhtä mielekkääksi, mutta mukana kuitenkin vielä olen.
Kesää jo kovasti odotan, nyt kauniista talvesta nautin, siinä se etenee lämpimän tulo, toivossa olen, että kaunis kesä tästä vielä tulee.
Elämässä kiinni, valoisin mielin uutta kohti.

Iloa ja voimia profiiliini kurkistaville;)

Aloituksia

154

Kommenttia

2546

  1. Harmissani olenkin, en sitä kastemekkoa ole vienyt kirpputorille, vahingossa on mennyt, kun ei kotoa löydy.
    Muutin majaani ja siinä tohakassa kai sinne meni, tai sitten jostakin eteen tulee.
    Siksi ne nimetkin sinne kirjasin, että perinteenä suvussa kulkee.

    Kiitos myös kiitoksista kuvani johdosta, joku väitti kuolleeksi, piti todiste laittaa, että mummo elää ja voi paksusti.
    Ikä näkyy, mutta enpä sitä ole salaillut milloinkaan, mä oon mikä oon,,, en muuksi voi tulla;)
  2. Huomenta, hyvin pilvisestä säästä, torille pitäisi lähteä, näinkö sade tulee esteeksi.
    Eilen sain yhden maton pestyä, vielä kaksi lyhyempää ja sitten homma siltä osin kunnossa.
    Kaksoset piipahti luonani ja jopa oli kasvua tullut, hymyilykin onnistui.
    Kertoilivat eloansa arjessa ja kyllä melkein pyörrytti touhu, 2,5-vuotias pitää jöötä talossa.
    Äitinsä myönsi, että häneen on tullut, hän yhtä railakas oli lapsena.
    Kasvattaja koulutukseltaan äiti onkin ja tavat tuntee, työrupeamansa tehnyt vaikeiden lasten kanssa.
    Pahin uhmaikä ja sitten vielä huomion jakaminen kaksosten kanssa, siinäpä onkin vanhemmilla tiukka paikka, mutta periksi ei anneta kaikessa, onneksi yhtä köyttä kasvatuksen suhteen ovat.
    Kastemekkoa etsin ja olenkin laittanut ilmeisesti kirpputorille menevään laatikkoon, harmittaa, anoppini tekemä ja kastettujen lasten nimet kirjailtu helmaan, nyt olisi tarvittu.

    Noheva on tuttu sana, näpyliäs myös näitä savolaisia sanontoja, luin savolaisen ryhmän ketjuista näitä murre sanoja paria en ymmärtänyt.
    Kivryökki oli yksi sellainen, onko kellään mielessä mikä voisi olla.?

    Onpa outoa että lääkkeetkin loppuvat, yhtä kumma sekin, kun makaroneja ei hyllyillä ole, nykyinen hyvinvointimaailma kokee puutetta jostakin, tulee ihan sota-aika mieleen.
    Harrastukset alkaa syyskuun alussa, jotakin on yritettävä, vaikka vaikeaa on lähteminen.
    Olen päättänyt, että en ihan kokonaan lopeta harrastuksia, joku ikkuna ulkomaailmaan pitää säilyttää.

    Hienoa tuo pronssimitali, kyllä suomesta vielä löytyy voittaja ainestakin, vaikka joskus toisin väitetään.
    Lepotuoli voisi olla hyvä nimi, mutta eihän sitä aina voi lepäillä, olkoon nyt vaan nojatuoli;)
    Sade ei vielä ole päälle tullut, on kiiruhdettava lähtöä, kivaa perjantaipäivää kaikille.
  3. Hyvä havainto, penkille mahtuu monta vierekkäin, eiköhän istahdeta;)
  4. Huomenta nyt sateisesta Savosta, vettä on tullut koko yön ja sama jatkuu.
    On kuin ihminen saisi lepohetken, ei kaipaa mitään puuhastelua, onnesta mykkyrässä voi vaan katsella sateen ropinaa;)
    Joskus näinkin;)

    Nuo vuosipäivät avioliitossakin saavutuksia, emme ehtineet kultahäihin asti 47 vuotta kumminkin yhteistä taivalta ylä ja alamäkineen.
    Harvenevissa määrin noita pidempiä avioliittoja enää onkaan, ero tulee ensimmäisten vastoinkäymisten tielle tulleena.
    Aika lähelle tuon jälkipolven kanssa pääsen 22 minun jälkipolveani, hyvä niin.

    Mustaherukkaa en laittanut yhtään, on voimakas makuinen ja en jostakin syystä siitä välitä, vaikka vitamiiniannos olisikin ja ennen flunssan hoitoon kuumana joinkin, äitini aina laittoi tautien varalle,

    Eliaana minäkin katsoin YouTubesta sanoittaja on Immi Helen, säveltäjä joku Mikael, en loppua muista, sanojakin paljon runsaammin mitä minä muistin.
    Kuuntelin Mauno Kuusiston laulamana ja kaunis oli, muistini siltä osin oikea,

    Minullakin on yksi lapsuuden aikainen ystävä, harvoin yhteyttä pidämme, onnittelukortit ja joulukortit vaihdamme, on hän joskus käynytkin, minä myös hänen luonaan, asuu Jyväskylässä.
    Ikä asettaa rajoitukset tässäkin asiassa. muistelemista riittäisi.

    Olen hyvilläni sain kahdet pitsisukat valmiiksi, työn takana oli, piti seurata mallia ja keskittyminen herpaantui vähän väliä ja väärin meni, purin ja kerin, mutta voiton sain.
    Tässäkin yksi iän tuoma harmi, ennen malli jäi mieleen muutaman kerroksen jälkeen ja työt sujui.
    Jostakin luin miten tytär ihasteli äitinsä käsitöitä, äiti oli 80 vuotias, minusta ei ollut mikään ihme, että äiti osasi sukkaa neuloa, nyt sitten oma taitoni myös tuon suoran sukan neulominen, ei vaativammat ihan helpolla ainakaan onnistu.
    Ihmettelin jo vauvanuttujen kanssa, mutta syytin ohutta lankaa, kyllä vika on tekijässä.
    No kaikki aikanaan.
    Nyt sitten voinkin aloittaa miesten sukat, sen luulisi onnistuvan, vai loppuuko taito niihinkin, ihme olisi, kun melkein unissani sen taidon olen osannut.

    Viikonloppuun taas päästy, torstai minusta kuuluu viikonlopun alkuun, miten nämä viikot hujahtavatkin, tasan neljä kuukautta jouluaattoon, neljä kuukautta vielä 85-vuotis olen;)
    Pidetään sadetta, vai joko teillä toisilla aurinko on palannut näköpiiriin?
  5. Aamupäivää, kaupassa käyty tarjouksia ostettu, nyt taas jääkaapissa muutakin kuin valo, tosin pakkasesta löytyy, vaikka jääkaappi tyhjä olisikin.
    Kuluvaa on tuo ruokapuoli ja loputtomasti ei mikään kaappi sisältöään pidä, jos ei täydennystä hae.
    Mäntysuopapullon ostin, on muutama räsymatto pestävä. alakerran pyykkituvassa onnistuu.
    Meillä on täällä hyvät matonpesupaikat kaupungillakin, mankeleineen, mutta autoton ei sinne jaksa mennä, ja en autojen omistajia viitsi pyytä, kun tämä oma mahdollisuus on käytössä.
    En ole yhtään mattoa elämäni aikana pesulassa pesettänyt ja kaiholla muistelen ne mökkirannassa pestyt, juuriharjalla hangatut, sitten myöhemmin tulikin nuo luontoasiat esille enemmän ja tahti muuttui.

    Olen niin kateellinen Palomalle, kun luetteli omasta puutarhasta saamansa tuotteet, noin joskus minullakin, no nyt torilta hankin, siis melkein omalta pellolta;)D

    Makriina on hyräilyllään saanut aikaan muistelot, tuttuja lauluja minulle kaikki, kouluajoilta laulettuna hyvin mielessä pysyneet.
    Yksi äitini laulama laulu on minulle kauniita ajatuksia antava, sanoitus niin totuudellinen, säveltäjä, ei sanoittaja tiedossa ole, mutta laulu sanoineen melkein muistissa täydellisenä, kai voisin tekijätkin löytää Googlen avulla.

    On armas sunnuntaiaamu tää,
    se muistot mielessä herättää,
    nyt toiset on kirkkotiellä.
    Mä otan kirjani kontistain,
    sen äitivainaalta muistoks sain,
    hän on nyt tallella siellä, tallella siellä.

    Nyt metsä kirkkoni olla saa,
    voin täälläi palvella Jumalaa,
    mun kirkkoin katto on korkeella
    ja yks on ystävä seurana,
    hän kyllä muistavi poikaa, paimenpoikaa.

    Olen varmaa joskus aiemmin tätä muistellut, mutta kertaus on opintojen äiti;)
    Musiikki on ainainen ystävä ja iloa antava, joskus jopa jalka alkaa vipattaa, tosin hieman toisenlaisen musiikin tahtiin.

    Nyt vielä viisaiksi tarkoitettuja sanoja, olen varmaan saanut monenlaisia mieltäni pahoittavia sanoja palstalle kirjoittaessani, mutta jotenkin olen saanut ne jäämään unholaan.
    Ajattelen, että ihminen joka tieten tahtoen loukkauksia viljelee, on jotenkin vajaa jostakin, yksinäinen, katkeroitunut, pettynyt, uskonsa ihmisyyteen hukannut.
    Ajan ilmiökin on, mutta itseni elämän helpoksi tekevät ajatukset, miksi en voisi ymmärtää antaa anteeksi ja unohtaa .
    Maailmassa on paljon huolia ja tuskaa, minkä soisi mieliä herkistävän ja huomaamaan nämä asiat niin turhanpäiväisiksi, kaiken muun rinnalla.
    Kuitenkin elämme rikkaassa maailmassa, tasaisesti ei rikkaudet leviä ja siksi on syytä pysähtyä miettimään suuria asioita ja unohtaa jonninjoutavat kinastelut.
    Onnen ja hyvänolon henkistä tasoa on aiheellista ja tuloksellista etsiä, huomaa elämän olevan elämisen arvoinen;)

    No nyt sitten kuulemisiin;)
  6. Huomenta, kommentoin nyt aloitustani, kun en noita kieliä osaa, jäi epäselväksi viimeiset viestit ja jopa omalla kielelläkin kirjoitetut osin.
    Ehdin ajatella eka ketjun aikaan, että nyt on kirjoitusrauha, mutta äkkiä palautui taas tuo sananvaihto jota en opi ymmärtämään.
    Miksi joillakin on halu vain mollata toisten viestejä, nouseeko oma arvo, mikä ei kuitenkaan noilla lyhyillä virkkeillä miksikään muutu.

    Joku mainitsi, että ei ole tippaakaan kiinnostunut arjen kerronnasta, ei kiinnosta siivoukset, ei mikään muukaan esimerkiksi minun ikäisen elämän kulussa.
    Kulttuuri, konsertit ja muu vastaava on ohi mennyttä aikaa itselläni, arjessa elän, olen kuitenkin elämäni aikana nuo kaikki kokenut, teatteriakin hyvin läheltä, elokuvissa olisin voinut vaikka aina istua, mutta eipä sekään jaksanut aina kiinnostaa, eikä aikakaan riittänyt.
    Avioliiton alku oli ainaista työtekoa, rahan säästämistä ja kodin ja kaiken hyvinvoinnin aikaan saamista.
    Mieheni kuoleman jälkeen hakeuduin harrastusten piiriin ja koin jopa tärkeäkin olleeni, mutta nyt reilu vuosi siitä, kun kaiken jätin, siis voimat ja mielenkiinto hiipui.
    Nyt sitten elän itselleni, perheelleni sen minkä tarvitsevat ja kaiken aikaa yritän pysyä elämässä kiinni.
    Seuraan mediaa, harrastan kykyjeni mukaan aivan itsekseni ja tämä kirjoittaminen on yksi tapa pysyä ajassa kiinni.
    Luen innolla toisten harrastamista, kuka sitä nyt mitenkin tekee ja tämä arjen elämä on niin rikasta monellakin, että sitäkin kerrontaa lukien saa annoksen erilaisuutta.
    Kysynkin, miksi ei saisi kirjoittaa arjestaan eihän kukaan vaadi siitä lukemaan, itse voisi oman kulttuuri pläjäyksen antaa, sekin väriä toisi.
    Sanot että ei vähemmän voisi kiinnostaa, miksi et sali muiden kiinnostua ja hyppää yli nämä turhat viestit.
    Mitään ahaa elämystä ei monikaan tästä arjen puhumisesta saa, mutta minulle on sisältöä yksinäiseen elämään ja on kuin kirjeenvaihtoa kävisin.
    Ystäviksikin uskotut, ovat monetkin siirtyneet rajan taa, mutta savolaisena jutun saa vaikka kadulla aikaiseksi, minulta se sujuu.
    Nyt annoin aiheen varmaan monelle kitkerälle vastaukselle, kestän sen, olenhan jo kovettunut, minuun ei pahasti iske ja jos mieli mustuu tarpeeksi, jätän tähän.
    En ole milloinkaan suosiota kerännyt, en kaivannut, mutta ne kanssakirjoittajat, joilla on jotain hyvää sanottavana, jaksavat kannustaa.

    Nyt tämän arjen elämään ja pientä puuhaa keksimään, mitään ihmeellistä ei varmaan synny, mutta jotain kuitenkin, kiitos ja kumarrus;)D
    Uskaltakaa vaan arjenkin elämää esiin tuoda ja joku juhlava kohokohta piristää.
  7. Huomenta, edelleen aurinkoiseen viikonalkuun, luonnossa ei mitään lepoon yrittämisen aikeita, vihreys loistaa.
    Elokuu kuitenkin puolissa, syksy nurkan takana, toivotaan kaunista ja lämmintä syksyn tuloonkin, puolukat on vielä metsässä, kypsymässä mehukkaiksi;)
    Sieniä ei kuulemma näy, tavallaan näihin aikoihin suolasieniksi kelpaavat metsiä täyttää näinkö toinen joulu ilman suolasienisalaattia, siis omalaittamia.
    Luulotautinen taidan olla, kun vain itse tehdyt kelpuutan.

    Vielä tuosta maratonsiivouksesta, kyllä ne tauot siihen aikaan lisättiin ja aika pitkiäkin oli, joten tehokas siivous vei normaalin ajan,
    Suunnittelu osansa ja hitaus on lisääntynyt, se on totinen tosi.
    Pitänee ikkunanpesut ulkoistaa, sen verran jäykältä kiipeily tuntuu.
    Olen kai aika vaativa ihminen, kun minun tapojani ja toteutuksiani on toisen vaikea ymmärtää;)

    Noista lapsuuden ajoista, uskonto ei ollut pakon omaista, ei siitä paljon keskusteltu, sunnuntait kuitenkin lepopäiviä ja kirkonmenot äiti etupäässä kuunteli.
    Lauloi virsiä töitä tehdessään ja siitäpä paljon virsiä minäkin osaan, kuunnellenkin oppii;)
    Isäni oli enemmän "maallinen" arkipäiväinen juro suomalainen, mutta lapset hänelle tärkeitä.
    Vanhempani hoitivat tyttäreni kouluikään ja isäni oli se joka häntä helli ja valvoi, ulkonakin seurasi leikkejään.
    Iso apu aikoinaan, ei päiväkoti maksuja tarvinnut maksaa ja hoito oli parempaa kuin omassa kodissa, muistan kun kotiin haettiin usein sanoi, minä en lähde teille;)

    Kanttarellejä on nyt runsaasti saatu ja minullakin ennätys paljon, samoilla ohjeilla kermaa se vaatii runsaasti, kuten makriina kerroit, mutta niin hyvää, että kieli meinaa mukaan mennä, on tuokin sanonta;)

    Kuuntelen paljon musiikkia Fasebookista ja radiosta ja olen ihastunut sellon soittajaan nimeltä Hauser, aivan lumoavasti soittaa ja itsekin sen kyllä tietää, komea mies onkin, varmaan ihailija kaarti melkoinen.
    Ihmettelen kälyäni joka ei kuuntele radiota, ei juurikaan katso telkkaria, tietokonetta ei enää uskalla käyttää, aikoinaan omassa kirkkokuorossa lauloi, miten kaikki on jäänyt.

    No johan tässä taas tarinaa tuli, jatketaan huomenissa, heippa!
  8. Taas viikonloppu ja kauniista säästä saamme nauttia, kyllä kelpaa.
    Minulla siivous ja saunapäivä, eka ei niin mieleistä, mutta jaksettuani olen tyytyväinen, sauna on taas aina ilon aihe, niitä ei paljon olekaan.
    Narraan, tottahan joka päivä omat ilonsakin antaa ja iloita voi siitäkin, että vielä vaan henki pihisee;)
    Eilen tallustelin torille ja kärry oli täysi kun kotiin pääsin ja neljäksi tunniksi puuhaa riitti, siitä kivaa puuhaa, että istuen sain purkkeja täyttää.
    Mansikoista (euron litra) sain muutaman purkin hilloa ja pari pientä pulloa mehua, punajuuria purkki ja punasipuli pikkelsiä pienet purkit.
    Naapuri toi mustia torvisieniä ja kanttarellejä, olipa kiva kun sukat sain korvaukseksi antaa.
    Toinen pakkanen alkaa olla täysi, toinen pääasiallisesti päivittäisiä pakasteita, molemmat pieniä ovat.

    Minä möin pyöräni aikoja sitten, en varmaan osasi ajaakaan, reipas olet liekko;)
    Tätä arkea tämä elämä on ja siitä ja sen tekemisistä tulee aina rupateltua, mistäpä muusta?
    Seuraan mediaa aika paljon ja se antaisi keskustelun juurta, mutta siinä aina vaaraa muuttua kinasteluksi ja sillä ei mitään parannusta saisi kuitenkaan.
    Eläkemummon mietteet ei paljon sijaa saa missään, vaikka joskus tuntuu, että viisautta olisi saada äänensä kuulumaan jo elämän kokemuksen vuoksi.
    Nyt vaan eletään niin, kuin päättäjät sanovat, maksetaan verot ja hoidetaan muut velvoitteet, niinpä on tehty aina.

    Hyvä mieli siitä tulee, jos myönteistä palautetta saa, luulen kuitenkin, että ei monikaan kirjoittaja siinä toivossa viestittele vaan omasta tarpeestaan kertoilevat ja niistä sitten saamme iloita, myönteisesti kirjoittajat myös iloa antavat.
    Itse luen kaikki viestit ja otan itselleni kaiken mitä kirjoittaja antaa, joskus mukavia ideoitakin;)

    Näin tämän aamua aatokset ja nyt puhdasta tekemään.;)D
  9. Huomenta ja edelleen aurinko ilonamme, kyllä meitä hellitään.
    Tämä kotikatuni on bussiliikenteen väylä, vähän väliä linja-auto ikkunani ohittaa, ei häiritse ihan kotoiselta se tuntuu, sunnuntaisin sitten aivan hiljaista, ei aja linja-autotkaan.
    Minulle sopiva kodin paikka yksin olen , aina arkisin elämän sykkeessä olen tuon liikenteen ja kadulla kulkijoiden avulla.

    Usein ne vaimot miehiään hyvin hoivaavat, mutta silti kuolleisuus miesten kesken on suurempaa, naiset useimmin yksin jäävät.
    Kälyni soitti eilen ja kertoi iskeneensä varpaansa oven karmiin, sairaala reissu, kipsi jalkaan ja lääkitys päälle.
    Minä olen noilta luiden rikkoontumisilta selvinnyt, kai tämä pehmuste ympärillä on auttanut, siltäkin osin hyvät geenit olen saanut kaikin puolin.

    En laskisi itseäni mihinkään ryhmään, en etu, en takariviin, kai siinä välimaastossa lähinnä, mutta eiköhän sitä omana itsenään ole parasta elellä.
    En ymmärrä miksi pitäisikään olla jotakin muuta mitä on, tyhmäkin saatan olla, mutta senkin kestän, valehtelemaan en rupea, en esittämään muuta kuin omaa minääni.
    Ärsytän varmaan, mutta en pahemmin ärsyynny, ajatteleehan jokainen ihminen niillä keinoin, mitä on saanut.

    Soitin pankkiini Hesaan, kun täällä tuo konttori on ajantilauksella, pitkä puhelu tuli, mutta asiat selvisi, lupasivat sieltä päin soitella, kun jotain asioiden päivityksiä olisi hoidettava.
    Valittelin että en ole saanut maksujani peruttua E-laskuista, lupasi, että sekin selviää, kun soittavat ehkä tänään.
    Hyvää palvelua sain, ymmärtäväinen pankkivirkailija jaksoi toistaa asioita, kirjeeni minkä sain luin moneen kertaan, en hullua hurskaamaksi tullut.
    Ei siinä kyllä mitään neuvoa ollutkaan, toteamus vain että virheeni olisi korjattava, miten ei se ilmennyt.
    Voi miten kaipaan entisiä aikoja, pankkineitejä palvelemassa, sai nenät vastakkain asioita setviä, kaikkeen on vain pakko alistua.
    Miten avuttomaksi tuntevatkaan he, joilla ei edes tietokonetta ole käytössä.

    Nyt olen hyvissä ajoin liikkeellä ja ehdin olla ahkerana monen asian suhteen, hyvää päivää teille toisillekin;)
  10. Kauniina tämäkin päivä alkamassa, tosin radio tiedotti, että sateita tulee.
    Nämä säätiedotteet saisi hetki hetkeltä näillä nykyisillä laitteilla, mutta en jaksa kiinnostua, katselen ikkunasta sään muutokset.
    Kiitos terveisistä Ano 19,07 toivottavasti kuntosi kohentuu ja näemme useinkin sinua palstalla.
    Tuli mieleen mitähän Ynnämuulle kuuluu?
    Omia mielikuvia nuo piikit Ano 9,44, olen niin kauan palstoilla ollut, että kokenut olen jos jotakin, epäilyksiä syntyy.
    Hyvin on ketju selvinnyt, poistojakaan ei monta, osoittaa sekin jotain aikuisuutta kirjoittelussa tapahtuneen.
    Olen erittäin huono tunnistamaan kirjoitusten kirjoittajat tekstien avulla, joten aina hiukan varauksella suhtaudun noihin muutaman sanan viesteihin/ tokaisuihin.
    Joillakin on taito lukea rivien välistäkin, minä en sitäkään osaa, tyhmyys tunnistettava.

    En minä noita tilastojen tutkimisia kokonaan pannaan julista, kai niitä tietoja aina vaan enemmän tarvitaan.
    Luulen, että meistä kaikista joku tietoverkosto on luotu, toivoisi jotain säilyvän vain omana tietonaan.
    Eipä meikä mummolla mitään salaperäistä ole, mutta ei olisi mukava kohdata tietoa jota ei itsekään enää muista.

    Tämän aamun lehdestä taas tietoa ammensin, siellä kertoili täällä syntynyt, maailmaa kiertänyt Helluntaiseurakunnan pappi, joka nyt papin viran sai syntymäkaupungistaan.
    Savolaiset saivat häneltä ylistäviä lausuntoja, hän sanoi, oli hauskaa kun kaduilla, kaupoissa sai puhua tuiki tuntemattomalle saaden lupsakan vastauksen tämä ei onnistunut muualla Suomessa.
    Toinen ylistävä maininta Heinävedeltä, Saksassa majaansa pitävä lääketehtaan edustaja, kertoi kaipaavansa Heinävedelle, viimeistään jouluna hän haluaa tänne tulla.
    Se rauha ja hämäryys antaa mielelle hyvän olon.
    Allekirjoitan nämä lausunnot;)

    Nyt pankkiasioihin paneutuminen, olen jotain sotkenut E-laskujen kanssa, harmi, kun paikkakunnallani ei ole jatkuvasti auki olevaa konttoria, on puhelimen kanssa yhteyttä otettava.
    Jospa saisin yhteyden tällä koneella, olisi rauhaisampaa kuunnella opastusta.
    Joskus on ylivoimaisen tuntuvaa tämä virkakieli ja tyhmä mummo saa harmaita hiuksia yhä lisää.
    No selvittävä on, en haluaisi lapsia vaivata, mutta viime tingassa siihenkin on hakeuduttava.

    Oikein mukavaa päivää, olisiko demeterin metsään meno päivä, täällä sää ainakin sellaista lupailee;)
  11. Keskiviikko aamu ja pikkulauantaiksikin kutsuttu, johtuuko siitä, että usein keskiviikkona saunotaan, lenkkisauna meilläkin.
    Akkutehdas aloittelee taas toimintaansa täällä meidän maisemissa, vastoinkäymisiä on ollut, jospa nyt onnistaisi.
    Kaikkea ikävää vaan tapahtuu, nyt lehti kertoo miten nuoret ilmakivääriä ja kuulia ampuilevat,
    ja naapurikunnassa ollut suuri tulipalo oli nuorten tulileikeistä sytytetty, pahvinpaloilla olivat saaneet palon alkuun.
    Maksuhommiin joutuivat pojat vanhempineen ja rikosrekisteri jäi muistoihin, olivat 15-vuotiaita.
    Jotenkin olisi nämä teot saatava loppumaan, valvontaa ja ilmiantoja kaiketi.

    Eikö olekin mukava antaa jotain käsiensä aikaan saaneista töistä, jos vielä vastaanottaja ilahtuu, on ilo antajallakin.
    Minun sukuni on niin kyllästyneet tuotteisiin, että ei iloaan juurikaan ilmaise, no onneksi on heitäkin joille kelpaa ja uskon hyväntekeväisyys kohteissa myös iloitaan.

    Kai nuo tilastot jotain hyvää aikaan saa, vaikka joskus tuntuu, että työllistäviä töitä ovat.
    Otokset usein aika pieniä määriä, totuus tuskin aina esiin tulee, mutta elämme aikaa jolloin on kaikkea yritettävä, ihmisten luotto on mennyt, varmuuskopioita toisen perään, siksi kai tuo postin kulkukin kangertaa, paketti löysi osoitteen, kun maksoin kotiin kannon.

    Mielikuvitus kukoistaa ja sitä aina väliin tarvitaan, muistan Kyöpelilennot ja lautalla melomiset Amerikkaan Kahvipirtin aikoihin, silloin se oli kaikille hauskaa ja jokainen toi osansa leikkiin vakavasti ja ilolla, ei lainkaan keljuilu mielellä.
    No tässäkin pätee aina todistetut ihmisten turhautumiset, tarjontaa niin paljon, että oma mielikuvitus ei osaa leikkimielellä ollakaan.
    Piikkejä jaellaan, jospa ohi menevät;)

    Ramoona taas matkalle lähtöä tekee ja kohde on varmaan mieleinen, Lappiin ei koskaan kyllästy, en kovin monta kertaa ole käynyt, mutta uusiksi mieli tekee, mutta kunto ei sitä salli.
    Toivottavasti ette ötököiden purtavaksi joudu, minulla se tuska on aina aikamoinen.
    Onhan nyt hyviä suojaavia tuotteita kehitetty.

    Sadepäivää luvanneet, ei ulos lähtöä viitsi edes suunnitella, sade huonon omantunnon tässäkin pelastaa, kuka sitä nyt sateeseen;)
    Taivas on uhkaavan näköinen, mutta kuitenkin niin kaunis, tumma taivaanranta, toisella puolen aurinko yrittää puoliaan pitää, tämäkin näkymä saa sielun ihastelemaan.
    Tehkää päivästänne ihana, pienistä voi ilon aikaan saada.
    Pääskysiä ei enää näy, pikalähdön ovat tehneet, tavallaan Laurina laumaan, Perttuna peräti pois.
  12. Huomenta puolenkuun aamuun, kaunista edelleen, kelpaa metsiin mennä kykenevien, saalista varmaan löytyy, sieniä ja mustikoitakin, vaikka kohta ohi onkin mustikan osalta.
    Puolukat punertaa, kohta näitäkin pääsee poimimaan.

    Romansseja yritellään ketjussa, no mikäpä siinä, onhan kiva seurata sivusta näitäkin huumorin höystämiä juttuja.
    Taitaa monelta mieheltä ne Nigerian prinsessat jäädä haaveeksi, mutta unelmia pitää olla, tosi taitaa kuitenkin olla se, parhaat prinsessat kotimaasta monellekin löytyy.
    Siinäpä unohtuu kultaharkot sun muut omaisuudet, kun rakkaus iskee, sitä onnea monikin haikailee.
    Onneksi vielä haaveilu/unelmointi on myös vanhempien naisten/miesten mahdollisuuksien rajoissa, vaikka totuus ohi menneestä onkin selvä.
    Raha ja rikkaudet on tämän päivän onnen lähde, rakkaus harvoin mukana kulkee, siksipä niin usea liitto eroon päättyykin.
    Uskoen hyviin lupauksiin ylä ja alamäistä unohtuu, haasteita ei kestetä, no näin on näinä päivinä, mikään ei todelta tunnu.

    Kaikella on puolensa, hyvä, ettei enää tarvitse pakon edessä kaikkea kestää, mutta toivoisi, että ei ensimmäisen riidan tullen eroon päädyttäisi.
    Lapsien elämään arvet jäävät ja varmaan vaikuttaa tuleviinkin asioihin.
    Mites tämä asia nyt näin kääntyi, iloitaan kuitenkin näiden prinsessoiden tulosta ja onnesta kultaharkkojen kera;)
    Voi sen kulttuurisokin kestää, jos kultaharkot elämää lohduttaa

    Päivän onnistumista joka suhteessa ja Suomen nautitaan kesästä;)
  13. Ano 10,37 noin minäkin ajattelin, ei näin käynyt, mietin sitäkin useinko joku 90-vuotias nimellä pakettia arvaa hakea, joskus pitäisi maalaisjärki toimia.
    Toki varoa pitää niin paljon kaikenlaista tapahtuu, mutta huomioiden iän ja tietojen antaminen lähettäjästä voisi asiaa selventää.

    Mkr äläpä huoli, annetaan Nigerian prinsessoiden iloita suomalaismiesten hyvällä tahdolla ja erittäin hyvällä huumorilla;)Toki suomalaisten naistenkin,.
  14. Huomenet viikonalkuun, puolikuuta jo mennyt tätä viimeistä virallista kesäkuukauttakin, syksy kurkistelee omine iloineen.
    Kauniina tämäkin päivä alkaa, on ollutkin melkein poikkeuksitta viime päivinä sateet iltaisin, mukava lomalaisten kulkea.
    Olen harmistunut postiin ja sen toimintaan.
    Lähetin ystävälle paketin, ikää hänellä jo liki 90 vuotta, soitin ja kerroin paketin olevan tulossa, hän meni tavoittamaan, ei löytynyt ja seurantanumero hukassa.
    Kaksi viikkoa ja paketti oli jälleen käsissäni, nyt lähetin uudelleen kotiin kannolla, saapa nähdä löytääkö perille.
    Ystäväni ei uskalla avata kännykän viestiä, kun niin paljon on pelkoa noiden rahastus pyyntöjen kanssa, nimellä ei saa pakettia ulos, aikoihin on eletty.
    Laitoin toiselle ystävälle syntymäpäiväkortin, hän ei sitä ajallaan saanut.
    Vaikeaksi ainakin vanhojen kohdalla asiat muuttuvat, onnellinen saan olla, että jollakin tapaa näitä tietomaailman asioita osaan käyttää, neljä vuotta ystäväni ikään eroa, mitä tuokaan vuodet tullessaan?

    Meri on minulle outo, melkein pelkoa herättävä vähän olen seilannutkin ja mökkejä meren rannassa en ole onnistunut kokemaan.
    Kuvissa nuo kallioiset rannat houkuttavat ja maisemat pysäyttävät, mutta minulle nämä järvimaisemat kuitenkin voiton vie;)

    Kyllä minuakin kauhistuttaa vanhempien työmäärä pienten lasten kanssa.
    Poikani tytär kertoili nyt kaksosten syntymän jälkeen maailma mullistuneen, 2,5 vuotias tytär on elementissään uhmaikineen ja pienet vaativat huomiota, onneksi isä on isyyslomalla, voivat jakaa hommia ja nukkua toinen ilta yöstä ja toinen aamuyöt.
    En jaksaisi millään sitä rumpaa ja kun nykyaikana tuo kasvattaminenkin on sääntöjen mukaan tehtävä, ei saa uhmaikäistäkään liian voimallisesti kohdella puhumisella pitää asiat hoitaa.
    Ammatti ihminen on tytär, joten kaiketi kaikki osataan ja kärsivällisyys vanhemmilla kasvaa.

    Tuon uinnin opin minäkin ilman uimakoulua ja niinhän se oli, että huolta pidettiin toisistamme jo pienenä me sota-ajalla eläneet.
    Loppusuoralla on minunkin säilöminen, tänään ystävät tuovat kanttarelliä ja ehkä sieniä vielä toivon suolasieniksi saavani
    Korpikirjailija juhlistanut kesäänsä herkutellen ja nauttien kesäajan ohjelma tarjouksista, kyllä se kesästä nauttiminen on suotavaa, pitkä talvi taas edessä.
    Minun jalkojani ei ole aikoihin krampannut, olisiko apua marjojen syönnillä ja muulla vihannespitoisten ruokien aikaan saamisella.
    Sitruuna on myös moneen vaivaan suositeltu, puristan mehun ja juon siltään, hapanta, mutta hyvää;)
    Minullakin olisi ollut Lahdessa pojantyttären nelivuotiaan juhlat, matka vähän liian pitkä istua, joten jäi juhlat väliin.
    Sukuni on pieni ja aina pienemmäksi menee, kun mukaan ei jaksa, tavataan silloin, kun luokseni tulevat.

    Niin on päivä alullaan ja aivot on saanut koulutusta, sekin tärkeä juttu, ajatellessa tätä vanhan ihmisen maailmaa.
  15. Sunnuntaiaamu ja mitä kauniimpi voisi ollakaan ja tämä hiljaisuus, radio musiikkia hiljaa hyrisee, olo on tosi mukava.
    Pieni kolotus selän puolella muistuttaa, että voisi olla tosinkin, näihin paikasta toiseen siirtyviin vaivoihin on pakko olla tottunut.

    Demeter otti eilen lepopäivän metsässä liikkumiselle, jatkatko vielä vai joko on suuntana metsä ja sen ihanuudet.
    Tottuminen lapsesta asti metsään ja sen antamiin ihanuuksiin pitää paikkansa, minulle ehkä järvelle katselu saman tunteen antaa.
    Lapsena uiminen oli jatkuvaa ja ihmettelen miten vanhemmat luottivat alle kymmenvuotiaat yksin uimareissuilleen.
    Uimaan opin alakouluikäisenä omin avuin ja siitä se kehittyi jo uhkarohkeuden tasolle,
    Mitä korkeampi paikka löytyi sieltä pää edellä veteen ja pohjassa käynti oli todistettava, jotain sieltä tuotava.
    No sekin ilo on jäänyt, nyt harvoin uimaan menen, mutta vesi on ihastelun kohde tuhansien järvien maass.
    Tämän aamun lehdessä oli Australiasta lomalle tullut nainen ja hänen ylistys oman synnyinmaansa ihastelusta oli mukavaa luettavaa, hän sanoi että Suomi on satumaa.
    Täällä on kaikkea mitä satumaan kriteerit täyttää, ihmetteli sitä miksi niin vähän arvostamme kotimaatamme, noin yleisesti.
    Tuo avun pyytäminen on minulle myös vastenmielistä, onnekseni olen selvinnyt tähän asti omin voimin, mutta tulevaisuus voi tuoda nöyrtymisen ihmeen eteen minullekin.
    Se on vaan vaatimustasoa pudotettava ja tyydyttävä toteamaan, kyllä tuonkin ennen itse tein.

    Juurikin tuon tapainen on poikani mökinpiha, luonnonmukainen rauhan tyyssija, kotona heilläkin piha istutuksien täyttämä, hyvä että jaksavat sen kunnossa pitää, miniäni on tiukoilla sen suhteen, kun melkein yksin viikot siellä elää.
    Kaksi koiraa kavereina, mutta hän viihtyy ja kaiketi poikani ne suurimmat pihatyöt tekee kotiin tultuaan.

    Meillä kaikilla elämä on muodostunut oman näköiseksi ja muuttumista täällä loppupäässä on huomattavan paljon, miten kukin jaksaa, puitteet on pyrittävä luoda sen mukaisesti.
    Vielä tovi rauhaisaa ympärillä, kohta liikenne vilkastuu ja elämän syke palautuu kiihkeämmäksi ja siinä pyristelen mukana;)
  16. Lauantaiaamu näyttää poutaiselta ja aurinkokin harson takaa paistaa.
    Eilen illalla vettä tuli tuttuun tapaan kuin kaatamalla, mutta vain pienen hetken, järvien pinnat on nousseet suuresti, veneet täyttyneet tai peräti upoksissa ovat, jos omistajat pitkilleen ei ole veneellä käyneet
    Pienetkin purot virraksi muuttuneet, melojat saavat vauhtia virtauksista.

    Ramoonalla aina jotakin uutta vihjettä ruuan suhteen, tekee mieli kokeilla, pitääkin punajuuret muistaa ostaa, kun nyt torille selviän.

    Nuo Paloman ja Makriinan murheet totisinta totta, jos elämä ei virkeänä kestä, alkaa se näkyä pihojen ja mökkien ympärillä.
    Vaikea on nämä heikentyneet voimat hyväksyä, mutta muutakaan ei voi tehdä, luopua ja tyytyä.
    Joka päivä minäkin joudun näitä kuntoni rippeitä testaamaan ja jonkun kerran särkylääkkeitäkin olen käyttänyt.
    Vähällä olen tähän asti selvinnyt, vain kaksi vakituisesti otettavaa lääkettä, mutta nyt nuo särkylääkkeet meinaa etsiytyä käyttöön.
    Sisukas yritän olla, en heti pieneen kipuun niitä nauti.

    Hienoa kun ihminen osaa nauttia metsän antimista myös sen rauhan vuoksi, itse en ole koskaan metsään sillä tapaa tottunut, marjoja ja sieniä etsien on metsässä olo jäänyt, toki kaikesta kauniista osaan nauttia, mutta pelkoni seuraa, varoen astun, kun se käärmepelkoni on mittava.
    Poikani mökillekään en halua, kun se on luonnontilassa oleva alue, mustikanvarvut pihan täyttää, ei varsinaisia polkuja ole lainkaan, no aikaa myöten porukan siellä ollen varmaan tallaantuu myös poluiksi.
    Muuten olisi ihana paikka, pienissä saaressa, mutta jo veneeseen pääseminen on työn takana, lupasivat lautan rakentaa ja sillä meloa minut saareen;)
    Tyttöjen perheille se kai on ostettu ja kunnostettu nykyaikaiseksi, pojalla oikea koti järven rannalla, mutta hyvin viihtyy mökilläkin, jos aikaa riittää.

    On se niin, että pakostakin jonkinlainen työleiri se mökki on, pakkohan paikkoja on kohentaa, mutta aika paljon itse kuitenkin tahdin pystyy laittamaan.

    Pitää lähteä hoitamaan paketti matkaan toisen kerran, laitoin kaksi viikkoa sitten paketin Hämeenlinnaan, eilen tuli takaisin.
    Soitin ja kyselin pakettia vastaanottajalta, oli käynyt kysymässä kyseistä postin paikasta, ei ollut siellä, nyt hiukan kiukkuisena lähetän sen uudelleen matkaan.
    Seurantalapun hävitin.
    Aion kyllä reklamaation laittaa, posti on todella huonontanut palveluja, kortitkin viipyvät viikon vähintään, ennen seuraavana päivänä oli perillä.

    Nyt hyvän päivän toivotuksin aloitan päiväni, hei vaan!
  17. Huomenta perjantaiaamuun ja alkavaan päivään.
    Perjantai on muodostunut varaston täydennys päiväksi, vaikka näin kesällä tulee nuo tori kuviot myös mukaan.
    Kaupassa ja torilla käynti antaa sopivan kävelyn josta pienen hyödyn liikunnan merkeissä saan, pidemmät lenkkeilyt on taakse jäänyttä elämää.
    Eilen oli kesäkatu ilta tuossa viereisellä kauppakadulla, väkeä oli paljon, parkkialue mikä on tässä minun kadulla oli tupaten täynnä, enpä viitsinyt mukaan mennä.

    Liekko mainitsit ainoana huvinasi tuon kaupalla käynnin, autolla ajaen saat maisemat myös ihailtavaksi, tosin tarkkaivaisuus oman osan siitäkin nipistää.
    Eipä pitkäksi aikaa voi katse herpaantua, voi olla tuhoisat seuraukset.

    Pienillä unilla jaksat demeter, minä 6-8 tuntia unta vetelen ja unia katselen.
    Minun säilömiset vaan turhan suurilta tuntuu, kun niin tarkkaan niitä kuvaan ja eikös olekin hyvä, että jokainen toteutamme omat tarpeemme.
    Metsä on minulle jäänyt aika vieraaksi, harvoin marjassakaan olen käynyt, mutta ymmärrän sen rauhan ja kauneuden, synkkiä metsiä jopa pelkään.
    Järvimaisemat ovat niitä minun hyvän mielen antajia ja jopa kaupunginpuistoissa tunnen luonnon läheisyyden ja rauhan.
    Minulla kolme vuotta seuraavan kouluun lähtijän odotusta, vieläkö tuonkin näkee?

    Tilastoja tehdään, mikä onkaan niiden tuottama hyöty, no voihan jotain suuntaan tai toiseen osviittaa saada, mutta jotenkin olen epäuskoinen, ainakaan parannuksia ei kovin paljon aikaan saada.
    Tilastojen mukaan voidaan saada tarpeellista tietoa parannusten vaatimiseen, mutta siihenpä ne usein jääkin, on jos jotakin porsaan reikää mihin kompastuvat.
    Nämä näitä minun mielipiteitäni joiden tieto ei aina ole parasta laatua.

    Kummityttöni kertoi uuden herkun, porkkana lehdistä riivitään lehdykkeet ja paistinpannulla paljossa öljyssä paistetaan lyökkisipulin ja suolan kanssa pehmeiksi, on kuulemma ihanuus uuden perunan kera.
    Kokeilla pitää, porkkananippu lehvistön kanssa kotiin seuraavalla torireissulla.
    Aina oppii, katselen korealaisia sarjoja ja siellä tuo kaikenlainen vihreä ruuaksi käytetään ja ihmeellisyys, myös se, että päivävaatteita ei vaihdeta yöpukuun, ehkä sielläkin on tavat muuttumassa länsimaalaisiksi.
    Kivaa viikonlopun alkua teille palstalaiset;)
  18. Huomenta jälleen, nukun nykyisin pitkään, vaikka samoihin aikoihin illalla sänkyyn laittaudun, onko väsymys kasvanut, vai sallivuus lisääntynyt.
    On se niin, että olen antanut itselleni luvan nukkua jos nukuttaa, kiirehän ei ole mihinkään ja tällä sallivuudella on omat hyötynsä, olen oppinut pois pakotteista mitä aiemmin olen pitänyt tärkeinä.
    Voi olla myös itsekkyyden lisääntymistä, enää ei tarvitse joka paikkaan ehtiä, olen huomannut, että asiat sujuu vaikka en aina ole joka paikassa;)

    Yöllä on satanut vettä, mutta nyt aurinko helottaa kirkkaana ja oma olonikin on tavanomainen, voisi sanoa, että onnellinen;)
    Tänään menen kälyni syntymäpäiville, täyttää 87 vuotta, 3 vuotta miehensä kuolemasta se tapahtuma mullisti kaiken hänen kohdallaan, ei ole elämä uudessa olotilassa kaikin ajoin hyvin mennyt.
    Yritin lohdutella, että aika parantaa, ja minulla vei pari vuotta selviäminen elämään, mutta kaikilla se ei ole samanlaista.
    Heillä pitkä avioliitto 66 vuotta elivät tiivistä yhteiseloa, oman veronsa se sopeutuminen näkyy vievän.
    Tätähän se elämä on, iloa ja surua, toivoisi sen ilon voittavan.

    Huumori olisi se kukkanen joka pienet ärtymykset sivu vie, itse olen melkoinen tosikko, meinaa jäädä ikävät asiat useinkin mieltä kiertämään, mutta opettelen koko ajan itseni kanssa itsehillintää.
    Yritän ohittaa kovasti mieltä pahoittavat ajatukset, onko sitten itsensä narraamista, vai viisautta, mene ja tiedä, mutta jotenkin olen kokenut harmittelun kaikonneen.
    Savolaisten palstalla on hauskoja juttuja, sieltä usein haen huumorin nälkääni lääkkeitä;)

    Säilömiseni melkein loppusuoralla, puolukkaa ja sieniä vielä odottelen, ehkä jotain muutakin laitan jos eteen sattuu.
    Nyt siistimään itseäni juhlimiskuntoon, käykää viestejä laittamassa, heippa!
  19. Kaunista puoltapäivää, harvoin tähän aikaan koneelle istahdan, nyt oli tehokas aamupäivä.
    Menin torille ja taas keräilin kärrin täyteen jos jotakin, punasipuleita joista tein pikkelsiä, tomaateista sosetta, sipulin lyökit pienin rasioihin, oli niin tuoreita ja hyviä, mukava sitten vaikka keittoihin laittaa.
    Kaikki tuotteet euron puolelta, vähän vaivaa ja ehkä pientä säästöäkin?
    Omatekemä tomaattisose maistuu vaikka kastikkeiden maustamisissa. miksei tomaattikeittonakin.
    Niin hyvä mieli taas tuli, kun sain pakkaseen täytettä, ei sitä ihmeellisyyksiä tarvitse, kun vain vähään tyytyy, pieni ilo päivän piristää ja minä en muuta tarvitse.

    Ihmettelen, mitä ajattelee ihminen joka näkee vaivaa etsiä vikoja toisista, eikö tällä iällä jo ole turhaa ikävyyksiä saada aikaan, oma kunto jo saattaa puhuttaa ja mukavia asioita olisi kiva lueskella.
    Sopiihan vaivojaan myös tuoda esille, kun omistaan puhuu, kanssakirjoittajien kannustusta nyt tarvitaan, myötäelämistä elämän koetellessa.
    Se että pyritään ajamaan joku pois palstalta tuntuu aivan hullulta, eikös jokaisen viesti luulisi aikaan saavan mietintää, joskus samaistumistakin.
    Koetetaan kilpailla sillä miten voisi kirjoittajien mieltä ilahduttaa, jos harmeja joskus eteen tulee sivuutetaan ne.
    Ei näillä kymmenillä mitään ahaa elämyksiä useinkaan eteen tule, olisi kiva lukea viestejä miten kukin päivänsä viettää.
    Arkea elämme , arjesta sallittakoon myös kertoilla, mikä se kelläkin on, hyväksytään se kirjoittavalle.

    Katselen usein Fasessa miten eläimiä maailmalla pelastetaan jos mistäkin, ansoista villipetojakin ja nuo purkit ja pöntöt monenkin ruokaa etsivän eläimen ansoja.
    Talossani on kaikelle kierrätys astia, mutta nuoret ei välitä lajitella, ajattelinkin laittaa kirjoituksen katokseen, että minä mummokin lajittelen, vaikka ehdin kuolla ennen kuin maailma jätevuoreen sortuu, teitä (nuoria) varten jaksan lajitella, että maailma vielä pelastuisi teidän elää.
    Onhan se niinkin, että ei vain nuoret lajittelusta laista, elämänsä kunnossa olevat heittävät jäännökset minne sattuu, kylttejä, ohjeita on, mutta ne sivuutetaan jos kukaan ei näe.

    Jätän nyt koneen tältä päivää, samoin keittiön ja istahdan tuonne kutomopuolelle;)
    Harras toive loppuun, hyväksytään toisemme sellaisina kuin olemme.
  20. Huomenta, myrskyä ei sitten tullutkaan, aurinko herätteli kirkkaalta taivaalta.
    Lupailivat kuitenkin sateita ja tuulta, no odotetaan nyt mitä tuleman pitää, tyydyttävä on kaikkeen sään rintamilla.

    Liekko aloitti uuden vuoden täyttämisjakson, minulla jo alkaa loppusuoralla tuo täyttyminen olla, vuodet vierii muuttaen elämäämme, aina toivoa siitä, että hyvin menee.

    Demeter urakoi suuren vierasmäärän, tai omia kai kuitenkin olivat ja varmaan jokainen hyvän olon vaivoistasi saivat, ehkä väsynyt olit, mutta kuitenkin onnellinen.
    Mielessä ovat omat tekemiseni, viimeisistä vajaa vuosi, kyllä siinä huolehtimista aina on, mutta vaivat palkitaan.
    Loppujen lopuksi harvoin näitä kokoontumisia ainakin minulla on, ennen joulut yhteen perheen keräsi, pöytiä vaan lisättiin, suurimmillaan 17 jälkeläistä perheineen.
    Ehkä en nyt jaksaisi vastaavaa, nykyisin minua yritetään perheiden luokse viedä, olen halunnut olla yksin viimeiset joulut, hulinaa ei jaksa.
    Kutsu on käynyt 4-vuotis päiville Lahteen, en lähde, selkäni ei jaksa pitkään istumista, mukana olen ajatuksin ja lahjakin löytää perille ukkinsa mukana.

    Muistan oman mökkini viereiset kuusen ja koivun, jotka kasvoivat kilpaa, naapurin isäntä ne kaatoi, oli hyvä suunta, ei esteitä, hyvin onnistui, nääntymistä aiheutti jälkien siivoaminen.
    Koivu vie pitkältä alueelta kasvuvoiman veden tarpeineen, juuret yltää kauaksi.
    Hortensiapensas kasvoi koivun lähellä kituen vuodesta toiseen, kun koivu poistui, alkoi pensaan kukoistus.
    Sähkölinjojen lähelle sattuvat puut kuuluvat sähköfirmojen kaadettaviin, vaara niissä on äkkinäiselle.

    Ramoona kertoili noista omenapuistaan, olisipa ihana saada maistiaisia, ulkolainen omena ei nykyään maistu, torilta ostan joskus kotimaisia, mutta onko makuaisti hiipunut, kun oikean makuista ei vaan löydy.
    Saksasta toivat ennen Ingrid Marie omenaa, sen maku oli mieleinen. hieman hapokas.
    Lapsuuden ja nuoruuden maut mielessä kummittelee, mikään ei ole niin kuin ennen.
    Pitäneekö paikkansa, että muistot kultaantuu makuasioissakin.
    Minä mehuja keitän, lähinnä punaherukoista, odottelenkin tuojaa näinä päivinä, vettä harvakseltaan juon, mehua sekoitan mukaan.
    Tiedän että vedenjuontia suositellaan, mutta minun mielijuomaani se on vain kovan janon sattuessa.

    Jospa tästä siirryn jotain järkevämpää tekemään, vaikka hyvää tekee aivoille ja mielelle lukea ja kirjoitella näinkin;)
    Kaunista päivää teille viestejä laittavat ja lukijat;)
    Joulua ajatellen, villatakki kolmevuotta täyttävälle menossa, hyvissä ajoin olen liikkeellä.
    21. 6 / 128
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt