Vapaa kuvaus

Olen kiva ja huumorintajuinen urheiluhullu. Tuutko jutskaa? Kotieläimet: koira Koulutus: Yliopisto/korkeakoulu Ammatti: Muu Siviilisääty: Varattu Lapset: En ole kiinnostunut lapsista

Aloituksia

32

Kommenttia

386

  1. Pyysit minua miettimään, miksi se naapurin Pera juo? Kaiken maailman selitykset, kuten huono itsetunto, vaikea elämä tai yhteiskunta polkee maahan, ovat oman saamattomuuden selittelyä. Jos ihminen on valmis tekemään töitä elättääkseen itsensä, niin elämä saa olla kuinka vaikeaa tahansa, mutta tämä henkilö menestyy joka tapauksessa ja saavuttaa tavoitteensa.

    Omat vanhempani ovat tästä hyviä esimerkkejä. He saapuivat rutiköyhästä maasta Suomeen 90-luvun laman pahimpina aikoina 30 USA:n dollaria taskussaan, minä muutaman vuoden ikäinen lapsokainen ja tekivät pienipalkkaista työtä, vaikka molemmilla onkin yliopiston paperit taskussa. Mitääs sosiaaliturvaa ei ollut ja kaikesta joutui maksamaan itse, jopa terveydenhuollosta. Ensimmäisen vuoden asuimme koko perhe isän työpaikan varastotiloissa, tämän jälkeen saimme kaupungin vuokra-asunnon. Aikoinaan molemmat vanhempani saivat Suomessa vahvistettua erilaisissa kokeissa yliopistopaperinsa ja työskentelevät nykyäänkin hyvin palkatuissa ammateissa, omistavat omakotitalon, mökin, purjeveneen, auton ja vaikka mitä muuta.

    Minäkin teen palkallista työtä 14-vuotiaasta lähtien ja aina omista rahoitani olen kaikki koulumenoni, esim. kirjat, retket, välineet, yms., maksanut. Vaikeaa oli varsinkin lukiossa, jolloin ei päässyt kavereoden kanssa bilettämään, koska oli pakko mennä töihin, jotta pystyi lukion kirjoja ostamaan. Mutta tässä sitä ollaan; hyvä koulutus, hyvä palkka ja omaisuutta riittävästi.

    Minä tiedän, miltä tuntuu olla köyhä. Minua kuitenkin suunnattomasti ärsyttävät ihmiset, jotka lamaantuvat köyhyydestään ja selittävät omaa aikaansaamattomuutta milloin milläkin. Suomessa ihmisillä asiat ovat erinomaisen hyvin, mutta ihmiset yrittäisivät entistä enemmän tehdä jotain itse, eikä aina odottaa jonkun hoitavan heidän asiansa, jos olisi todellinen pakko. Harva ihminen mielummin tappaa itsensä kuin alkaa tekemään edes jotain elättääkseen itsensä. Muualla maailmassa asiat ovat ihmisillä ihan oikeasti huonosti ja siellä töitä tehdään mukisematta, eikä keretä miettiä masentumista tai syrjäytymistä tai mitään muutakaan joutavaa. Täällä on asiat aivan liian hyvin, mutta siltikin valitetaan aina jostain. Maailmallakin on tiedossa, ettei suomalaisten nykyinen sukupolvi osaa selviytyä.
  2. Mistä ihmeen ahneudesta puhut? Kyse ei mielestäni ole ahneudesta, vaan rahallisen korvauksen saamisesta työstään. Jokainen itse päättää kuinka paljon ja mitä työtä tekee. Joku on tyytyväinen, kun käy töissä viitenä päivänä viikossa istumassa toimistossa 8 tuntia päivässä ja saa siitä keskivertopalkkaa. Toinen taas tekee töitä niska limassa; etsii hyviä sijoituskohteita, perustaa yrityksiä ja keksii muita laillisia keinoja ansaita rahaa, tai kouluttautuu pitkälle hyvin palkattuun ammattiin, muttei saa työstään kunnollista rahallista korvausta kovan verotuksen takia.

    Hyvänä esimerkkinä tästä on sukulaiseni, joka on lääkäri. Hän istui 6 vuotta yliopistossa ja sen lisäksi erikoistumiset sun muut koulutukset käynyt. Tekee täyttä työviikkoa 40h/viikko + muutama 24h-päivystys kuukaudessa, mutta verokarhu vie lähes puolet palkasta ja siksi palkka ei paljoakaan enemmän kuin hoitajien palkka ole.

    Motivaatiota laskee se, että vaikka kuinka pitkälle kouluttautunut olisit verokarhu pitää huolen siitä, että nettopalkkaero puolet vähemmän kouluja käyneisiin on niin pieni, ettei ylimääräiset koulupenkillä istutut vuodet ole sen arvoisia. Ei siis ole kannattavaa kauhean pitkään koulun penkillä istua opintolainaa kasvattamassa, koska kuitenkin verokarhu pitää huolen siitä, ettet saa paljoakaan enemmän kuin vähemmän koulutetut henkilöt.

    Raha on motivaatio ja tässä yhteiskunnassa jonkinlainen menestyksenkin mitta. Verokarhumme ei kuitenkaan anna kenenkään menestyä. Tästäkin syystä moni nuori lähtee Suomesta maailmalle onneaan etsimään.

    Myös työttömyyteen suhtaudutaan erilailla kun valtio ei annakaan rahaa. Suomessa kaikki saavat minimitoimeentuloon rahaa. Monissa maissa taas työtön jää oman onnensa nojaan ja jossain vaiheessa on pakko mennä edes jonnekin töihin. Ikinä ei tule olemaan sellaista systeemiä, että kaikkien olisi hyvä olla, mutta mielestäni yksityistämisen malli on se pienempi paha.

    Minä vain haluaisin saada työstäni reilun rahallisen korvauksen, enkä maksaa mistään sellaisesta, mitä en käytä. Minunkin veroprosentti on 40% ja toki tästä olen katkera. Koulussa olen vaikka kuinka pitkään istunut ja nytkin paiskon töitä kahta kauheammin, mutta koska naapurin Pera haluaa dokata, eikä tehdä töitä, niin minä joudun maksamaan hänenkin täysin tuloksettomat työkkärikäynnit ja toimeentulotuen. Käytännössä valtio laittaa minut maksumieheksi Peran sössimisiin. Tämä se vasta epäreilua on!

    Mielestäni olisi reilumpaa, että Pera saisi itse miettiä, mistä elantonsa hankkii ja kun ei enää rahaa ruokaankaan olisi, niin pohtisi se Perakin tärkeysjärjestystä; ruoka vai viina?
  3. Yliopiston olen käynyt ja työelämässä hyväpalkkaisessa työssä olen. Älä siis tee yksittäisen kirjoituksen perusteella johtopäätöksiä toisten elämänkerrasta. Sinä taas viestistäsi päätellen olet näitä jeesustelijoita ja viherhöpsöjä, joilla ei kauheasti mitään omaisuutta ole, eikä sitä muillekaan soisi.

    Suomessa ongelmana on se, että ollaan liian varmoja omasta tulevaisuudestaan, koska valtio ei ketään jätä tyhjän päälle ja myös jälkeläisesi saavat koulutuksen ja turvatun tulevaisuuden. Tästä saamme kiittää erittäin rankkaa verotusta, joka ei anna kenenkään rikastua rehellisellä työllä vaikka kuinka töitä paiskoisi, koska heidän täytyy elättää kaikki yhteiskunnan vähävaraiset, maksaa äitien neuvolakäynnit ja kirjastot, sekä peruskoulut, vaikkei lapsia olisikaan. Tämä vasta sitä epäreiluutta on.

    Maissa, joissa verot ovat alhaiset ja sosiaalinen tukikin ja valtion tarjoamat palvelut ovat aika vähissä, ellei täysin olemattomat, ihmiset todella nuorena alkavat miettiä omaa ja jälkeläistensä tulevaisuutta. Töitä tehdään koko elämän ajan kahta kauheammin, maksetaan vain omat menot ja jos on fiksu tyyppi, niin on ihan reaalia kovalla työllä rikastua ja ehkäpä suhteellisen lyhyeessä ajassa ansaita miljoonia.

    Ei makseta pakolaisten sopeutumistukia, ei makseta mistään, mitä ei käytä. Kaiken, minkä ansaitsee saa käyttää vain itseensä, eikä tarvitse niin paljon antaa pois kaikenlaisten sosiaalipalveluiden, joita ei edes käytä, ylläpitämiseen.

    Jos ei ole varaa tehdä lapsia, niin ei tee heitä. Jos taas tekee lapsia, niin säästää heidänkin elämäänsä rahaa. Elää vain omien taloudellisten varojen mukaan. Suomessa liikaa luotetaan yhteiskuntaan, joka paappoo kaikkia vaikka kuinka elämänsä sössisi.Ihmiset eivät enää pelkää turvatonta tulevaisuutta, joten ei ole motivaatiota hoitaa lainojaan, käydä töissä, opiskella pitkälle tai tehdä yhtään mitään. Kilpailuhenki lakkaa, kun kaikkia väkisin pidetään samalla linjalla, eikä päästetä kunnolla menestymään.