wanha_lieksalainen

Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. Minä kirjoitin ylioppilaaksi Lieksan yhteislyseosta 1960-luvun puolivälissä. Suoritin hyväksytysti kuusi ainetta: äidinkieli, toinen kotimainen kieli, pitkä matematiikka, pitkä saksa, lyhyt englanti ja reaali. Nyt uskallan tunnustaa, että en kirjoitusten jälkeen osannut puhua saksaa enkä englantia enkä ymmärtänyt saksalaisten tai englantilaisten puheesta juuri mitään. Silloin puuttuivat kielten opiskelun hyvin tärkeät osa-alueet, kuuntelu ja puhuminen.

    Kielten harjoittelu ja kokeet olivat 1950- ja 60-luvuilla tekstien kääntämistä - pidempi osa kohdekielestä äidinkieleen ja lyhyempi päinvastoin. Kieliä ei kuunneltu eikä puhuttu. Kieliopin hallinta oli kaikkein tärkeintä. Silloin tähdättiin vain ylioppilaskirjoitusten onnistumiseen - ei kirjoitusten jälkeiseen elämään.

    Tapa, jolla käännöstekstejä arvioitiin, ei ole voinut olla vaikuttamatta haluumme käyttää vierasta kieltä. Pahinta, mitä meille saattoi kokeessa tapahtua, oli oikeinkirjoitus- tai kielioppivirhe! Arviointi suoritettiin antamalla virhepisteitä, joita oli neljää luokkaa: 2, 4, 6 ja 9 pistettä. Lievimmät, 2 pisteen virheet, olivat oikeinkirjoitusvirheitä. Väärä sana oli joko 4 tai 6 pistettä. Kielioppivirheistä sakotettiin 4, 6 tai 9 pistettä, niin että artikkelivirheet olivat 4 pistettä, verbien taivutus 6 pistettä ja sanajärjestysvirhe 9 pistettä. Sanajärjestysvirhe oli kaikkein pelottavin! Painajaisena muistan sen ikäni.

    Virheiden pelko on iskostunut meidän ikäisten mieliin pysyvästi ja olemme oppineet vaikenemaan sujuvasti kaikilla oppimillamme kielillä.

    Opiskeluvaiheessa minun piti opetella kielet uudelleen. Töissä ollessani tarvitsin kaikkia oppimiani kieliä ja niiden lisäksi sain opiskella myöhemmin myös venäjää.

    Nykynuoret ovat koulun jälkeen paljon valmiimpia puhumaan ja ymmärtämään vieraita kieliä, joten kielten opettamisessa on edistytty todella paljon.
  2. Olen kamuttajan kanssa samoilla linjoilla maahanmuutosta ja eri maiden kansalaisten rehellisyydestä. Suomalaisten sinisilmäisyyttä ei tällä hetkellä voi todellakaan pitää kansalaishyveenä. Esimerkiksi Välimeren ympärysvaltioissa kaupanteossa on oltava hyvin tarkkana, koska ”petkuttaminen” kuuluu osana kaupankäyntiin samoin kuin tinkiminenkin. Suomalainen pitää pettämistä epärehellisyytenä, mutta näiden kauppiaiden mukaan se on luonnollista kaupantekoa.

    Toisaalta Välimeren itäisemmissä valtioissa, kuten Kreikassa, Turkissa ja vaikkapa Kyproksella olen havainnut vilpitöntä rehellisyyttä. Se johtuu muinaisista rangaistuksista ja rikosnormeista kuten varkaiden käsien katkomisista. Varkautta pidettiin yhtenä pahimmista rikoksista.

    Espanjassa ja Italiassa, ”taskuvarkaiden maassa”, tilanne on aivan toinen. Epärehellisyyttä esiintyy sen kaikissa muodoissaan. Sanalla rehellisyys on Välimeren alueella hyvin monia merkityksiä.

    Me suomalaiset olemme rehellisiä ja sinisilmäisiä. Nyt joudumme ominaisuuksistamme kärsimään!
  3. Olet varmaankin oikeassa baarin sijainnin suhteen. Kyse on kahdesta eri baarista, jotka olivat eri puolilla kauppalaa. Shellin baari oli silloin "alakylällä" "rautayhtiön" takana ja siellä pistäydyimme joskus munkkikahvilla mennessämme lyseolle. Lieneekö sillä nimeä ollutkaan. Pyörteet asuivat Shelliä vastapäätä. Hiltusen ajan rakennuksia on vielä "yläkylällä" mainitsemillasi tienoilla. Baarinkin muistan, mutta nimestä en ole enää varma. Nimi Kotibaari tuntuu kyllä jotenkin tutulta.
  4. Oiva Pyörre asui Korpi-Jaakon kadun ja Moisionkadun kulmassa nykyisen Konevan kohdilla. Pyörteen perheellä oli keskellä kauppalaa navetta lehmineen ja hevonen. Oiva toimi hevosen kanssa tavaroiden kuljettajana. Usein kuormana oli polttopuita. Emäntä Aune hoiti lehmiä, jotka laiduntivat Lieksanjoen rantaniityllä kaarisillan lähellä. Myöhemmin Oiva hankki pienen lava-auton tavaroiden kuljetusta varten.

    Kotibaari oli Rautayhtiön takana Moisionkadun varrella Shellin yhteydessä vastapäätä Pyörteen taloa. Baarissa työskenteli Myyryn Maire.
  5. Mähkön kenttä rakennettiin 1930-luvulla ja vuonna 1928 perustettu Lieksan Urheilijat olivat hankkeessa mukana Pielisjärven Suojeluskunnan kanssa. Suojeluskunta lopetti toimintansa vuonna 1944.

    Myös LU:n historiikissa sivulla 8 mainitaan asiasta:

    http://www.lieksanurheilijat.fi/wp-content/uploads/2014/04/Lieksan-Urheilijoiden-historia.pdf

    Ravirata rakennettiin Mähkön kentän viereen vuonna 1966.
  6. Vaikuttaa vahvasti siltä, että parakit olivat Märäjälahden varuskunnan ajoilta. Niitä oli paljon ja sodan päättymisestä ei ollut vielä kovin kauan aikaa kulunut. Olin 60-luvun alussa kesätöissä kyseisessä rakennustoimistossa tarkastelemassa valtion rakennusten kuntoa. Eräs remonttikohde oli nimismies Halosen virkatalo Moisionkadun varrella. Siellä tehtiin silloin sisäremonttia suureen olohuoneeseen seiniä levyttäen ja maalaten.
  7. Olin tuolloin Pohjois-Karjalan läänin rakennustoimiston kirjoilla ja olin tarkastamssa parakkien kuntoa niiden remontointia varten. Jotakin pientä kunnostamista tehtiinkin, kuten keittiötilojen kaapistojen korjaamista. Toimiston pomona oli silloin nuori, pitkänhuiskea tummahiuksinen insinööri Joensuusta.
  8. Kokeillaanpas toista linkkiä:

    https://museot.finna.fi/Search/Results?lookfor="tukkilaishiihdot"&type=Subject
  9. Juhannuskokon kokoamisesta eli kasaamisesta on kyse. Henkilölle nimeltä Kokko annettiin tehtävä suoritettavaksi. Näin olen ymmärtänyt.
  10. Joka talvi pidetyt tukkilaishiihdot huipentuivat Sarkalassa pidettyihin palkintojen jakoon ja sitä seuranneisiin tukkilaistansseihin. Ensimmäiset tukkilaishiihdot pidettiin jo 30-luvulla.

    https://museot.finna.fi/Record/lusto.M011-7841

    Kuva ja teksti kertovat lisää.
  11. Emäntäkoulun lähettyvillä tien toisella puolella on Rinkavaara ja vaaran rineellä on parakin näköisiä pitkiä asuinrakennuksia. Emäntäkoulun ollessa toiminnassa, emäntäkoulun oppilaat asuivat niissä. Jotkut rakennuksista saattavat olla Märäjälahden varuskunnan ajoilta. Ne eivät olleet 60-luvun alkupuolellakaan enää kovin hyvässä kunnossa. Silloin kävin niitä tarkastamassa niiden ollessa kaesällä asumattomia. Niissä on voitu majoittaa muitakin kurssilaisia.
  12. Kuvassa Metsäpirtti äärimmäisenä vasemmalla Mönninkadun varrella linja-autoaseman ja Esson takana.

    https://museot.finna.fi/Record/pielinen.M011-121446
  13. Sarkalassa järjestettiin myös paini- ja nyrkkeilyotteluita. Sarkalan takapihalla harjoiteltiin edellä mainittuja lajeja ihan oma-aloitteisesti. Niihin ei ollut ilmoittautumisvelvoitteita ja osallistuminen oli vapaaehtoista. Koska Sarkalassa toimi myös käräjäsali, viimeksi mainittujen otteluiden tuloksia ratkottiin usein siellä.
  14. Varmaankin olet ymmärtänyt mainitsemasi sukujuuret ihan oikein ja asia on juuri niin kuin olet kirjoittanut. Olen jostakin syystä tulkinnut joskus lukemiani historiatietoja väärin. Hyvä, että oikaisit väärän tiedon.
  15. Todennäköisesti olet oikeassa. Apteekkari Setälä on kuitenkin Alexanderin esi-isä. Eikö niin? Tätä Alexander Stubb lienee tarkoittanut juurista puhuessaan.
  16. Kirjoitin, että "kenraaliluutnantti Erkki Setälän tyttären Christel Riitta Mariannen poika on Alexander Stubb". Äidin lempinimi oli "Citte". Hän on siis omaa sukua Setälä. Hän kuoli 5.5.2008. Krista Koppisesta en ole maininnut mitään.
  17. Viktorin kaupassa oli myynnissä myös askartelutarvikkeita. Seurakunnan järjestämälle lennokkikerholle hankittin balsapuuta (ohuita levyjä) ja muita tarvittavia tykötarpeita lennokkien tekemistä varten.
  18. Viktor Karpin oli syntynyt Suojärvellä vuonna 1917. Hän toimi urheilu- ja kalastustarvikekauppiaana Lieksassa 40-luvulta alkaen Pielisentien varrella talossa, joka sijaitsi entisen Kekäleen talon kohdalla hieman kauempana tiestä. Kun Viktor lopetti kaupanpidon, kukaan ei jatkanut hänen toimintaansa.
  19. Lyllillä oli paljon pieniä pellavapäitä ja vähän isompiakin. Olemme olleet lyskassa samaan aikaan, minä olen vaan paljon vanhempi ja aloitin aikaisemmin.
  20. Pienipellavapää, tuolla ylempänä kerroit aloittaneesi kansakoulun vuonna 1957. Tästä laskien olet aloittanut oppikoulun vuonna 1961. Silloinhan oppikoulua käytiin myös Sarkalassa. Lukuvuonna 1960 - 1961 Lieksan yhteislyseon oppilasmäärä oli suurimmillaan, eli 827 oppilasta jaettuina 23 luokalle. Ensimmäisiä luokkia oli neljä ja niillä yhteensä 160 oppilasta. Lukuvuonna 1961 -1962 aloittaneet oppilaat mahtuivat kolmeen luokkaan. Oppilaita oli silloin yhteensä 115. Saatoit olla yksi heistä.
    21. 100 / 108
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt