wanha_lieksalainen

Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. Minä olin 60-luvulla kesäaikaan läänin rakennustoimiston kirjoilla tekemässä tarkastuskierrrosta korjaustarpeita varten Rinkavaaran parakkeihin. Parakit ovat emäntäloulun kohdalla tien vasemmalla puolella Tiensuun suuntaan mentäessä. Korjattavaa löytyi silloin keittiökalusteissa, joita osittain uusittiin. Valaistus oli tarkastuksessa kunnossa ja toimiva. Muita rakennuksia emme tarkastaneet. Opiskelijat olivat silloin kesälomalla.
  2. Huomasin juuri, että minulla näyttää olevan "tuuraaja" tällä palstalla. Ainakin nimimerkki näyttää hyvin samanlaiselta. Koska se ei ole kuitenkaan ihan sama, niin eihän siinä mitään. Meillä wanhoilla näyttää olevan ainakin se ero, etten kirjoittele "rapuloissani", koska en käytä alkoholia missään muodossa. Viinikin on viisasten juoma, joten sekään ei ole siis tarkoitettu minunlaisilleni.
  3. Vankileiri oli Tiensuun aseman lähellä. Se olisi ihan oma tarinansa.
  4. Märäjälahden alueella oli välirauhan aikana rakennettu puolustuslaitoksen Henkilöstötäydennyskeskus nro 9...

    Korjailin hieman hätäisesti kirjoittamaani viestiä hieman ymmärrettävämmäksi.
  5. Puolustuslaitoksen Märäjälahden alueella oli välirauhan aikana rakennettu Henkilöstötäydennyskeskus majoitusrakennuksineen upseereille ja aliupseereille. Ne oli sähköistetty jo vuonna 1942. Emäntäkoulun tultua alueelle vuonna 1945, koulun oppilaat käyttivät rakennuksia asumiseen. Osa rakennusparakeista sijaitsi Rinkavaaran rinteessä ja niitä käytettiin vielä 80-luvulla - ehkä myöhemminkin.
  6. Miehet paloivat 8.11.1969 vanhan piharakennuksen mukana. Rakennus oli Kuhmonkadun vasemmalla puolella pari sataa metriä Pielisentiestä Partalanmäen suuntaan. Satuin olemaan tuolloin Lieksassa käymässä ja uteliaisuus vei palopaikalle, jossa juuri palaneita ruumiita kannettiin baareilla pihamaalle.
  7. 1950-luvulla alkoivat liikeketjujen mainostajat liikkua helikoptereilla. He olivat siis joidenkin kauppaliikkeiden asialla kuten hieman uumoilinkin. Nopea mainospyrähdys paikkakunnilla, karamellien jakoa ja sitten seuraavalle paikkakunnalle.
  8. mattioliparas -nimimerkki voisi kertoa lisää hauskasta Matti Kärjestä.
  9. Kärki -nimisiä sähköalan ammattilaisia on ollut Lieksassa useita. Eräs Matti Kärki oli historiikin mukaan Lieksan Sähkön asentajana ja rahastajana ainakin 40-luvulla, mutta hän jäi eläkkeelle jo vuonna 1952 eikä hänestä ole minulla mitään kokemusta.

    Kärki, jonka tunsin ja muistan 60-luvun alkuvuosilta, oli asentaja Niilo Kärki Lieksan Sähköstä. Hän oli itseoppinut radioiden rakentaja ja häneltä ostin tuolloin hänen puulaatikkoon tekemänsä toimivan putkivahvistimen. Niilo oli pienikokoinen, kevytrakenteinen ja siksi ketterä kiipeämään pylväsiin. Hän taisi toimia enemmänkin sähkövikojen selvittäjänä.

    Kerrotaan, että Niilolla ja hänen parilla kaverillaan oli heidän itse tekemänsä radiolähetin, jolla he lähettivät ilmoille soittamiaan äänilevyjä tietyllä taajuudella. Joku muistanee nuo kaverit ja vuosiluvun. Se lienee ollut 40-lukua, jolloin radioita alkoi ilmestyä talouksiin. Lähetin kuitenkin paljastui ja lähetyksen loppuivat. Äitini kertoi tämän radiolähetystarinan minulle 50-luvulla.

    Niilo sairastui omien sanojensa mukaan vaikeaan "kaulatautiin". Sillä hän tarkoitti alkoholismia. Niilon elämä päättyi tulipalossa Kuhmonkadun varrella vuonna 1969 neljän muun kaulatautisen kanssa.
  10. Ei löytynyt minun muistisopukoistani täsmätietoa vuoden 1955 helikopterikysymykseen. Rajavartiolaitoksella oli tuolloin jo muutama kopteri ja Lieksassa oli rajavartiotoimintaa. Olisiko ollut...?
  11. Kiitoksia aiheellisista asiantuntijan tarkennuksista. Onneksi turvallisuustekijöitä otetaan nykyään paremmin huomioon rakennettaessa uusia laitoksia, vaikka kaikkea ei lakiteksteissä olisi määrättykään. Sisätiloissa on vielä todella paljon öljyeristeisiä tehomuuntajia käytössä ainakin teollisuuslaitoksissa. Vaikea niitä olisi pakottaa vaihtamaankaan.

    Vakuutusyhtiöt ovat vaatineet sprinklausta joissakin tapauksissa uhkaamalla vakuutusmaksujen nostolla ja mahdollisilla korvausten muutoksilla. Kyseiset muuntajat sijaitsevat rakennuksen käytölle tärkeässä osassa. Lieksassakin on sprinklausta rakennettu saamani tiedon mukaan yhden teollisuuslaitoksen sisätiloissa oleville muuntajille, vaikka sen vaikutus ja teho käytännössä arveluttaa.

    Lieksaan on myös vaihdettu kuivamuuntajia sisätiloihin vanhojen muuntajien uusimisen yhteydessä. Näitä on tullut tietooni kaksi kappaletta. Kaapelointien kannalta se lienee ollut paras ja halvin vaihtoehto.
  12. Palaan vielä tuohon pylväsmuuntajakuvaan vuodelta 1954. Liitin sen sivulta ”arjenhistoriaa.fi” ja sieltä Strömbergin muuntajat. Kaikki kuvat ovat vuodelta 40- - 50-luvuilta.

    Muuntajahaulla löytyy 285 kuvaa ja pelkällä Strömberg-haulla 2168 kuvaa. Mielenkiintoisia laitteistoja sähkömiehille ja muillekin selailtaviksi.

    http://arjenhistoria.fi/actions/search.php?s_start=20&s_class=1&s_fulltext=Strömberg&s_adv[0]=muuntaja&s_adv[1]=&s_adv[2]=&s_advfrom[0]=1&s_advfrom[1]=1&s_advfrom[2]=1&s_org=0&s_viewmode=2&s_advs=3

    Olin tänään yhteydessä PKS:n sähköteknikkoon, joka on tehnyt aikoinaan 40 -vuotisen uran maaseudun sähköistämisen johtotehtävissä Pohjois-Karjalassa. Palaan hänen tietoihinsa mahdollisesti myöhemmin, kun hän kaivelee ensin arkistojaan löytääkseen aiheeseen liittyviä täsmällisiä tietoja ja päivämääriä.

    Seuraavana hieman saamaani tietoa suuremmista muuntajista ja muista ”ulkolaitteista”, vaikka se ei liityään pylväsmuuntajiin. Sähköasentajille tämä on varmaankin itsestään selvää tekstiä.

    Viime vuosisadan alkuvuosikymmeniltä alkaen on Suomessa rakennettu vesi- ja muita voimalaitoksia, joiden päämuuntajat on aina sijoitettu ulos viereiselle ulkokytkinkentälle. Siellä niiden on pitänyt kestää vuosikymmenien ajan tuulet ja tuiskut, helteet ja pakkaset, kesät ja talvet.

    50 vuotta ei ole Suomessa ollenkaan harvinainen muuntajan käyttöikä. Muuntajia ei ole sijoitettu sisätiloihin niiden eristeenä olevan öljyn palovaarallisuuden takia sekä suuren jäähdytystarpeen takia. Myös muuntajien suuri paino tuottaa omat hankaluutensa.

    Aivan viime vuosikymmeninä ulos asennettavien muuntajien ympärille kolmelle sivulle on vaadittu betoniseinät ja alle öljynerotuskaivo, mutta ylhäältä bunkkeri on useimmiten avoin. Palovaaran takia muuntajia ei nykyään sijoiteta rakennusten välittömään läheisyyteen. Sytyttyään muuntaja palaa niin kauan kuin öljyä riittää ja vesi ei ole paras sammutusaine. Sammutusvaahtoakaan ei ole aina riittävästi paikkakunnalla.

    Säiden armoilla olevien muuntajien eristimien eristystason on oltava hyvä, koska yleisimmät jännitetasot ovat 10kV - 20kV/110kV ja tehot ovat kymmenien tai satojen MVA:ien (~ MW) luokkaa. Suurempiakin jännitetasoja löytyy. Samoin kaikki suurjännitekomponentit kuten erottimet, katkaisijat ja mittamuuntajat on sijoitettu ulos.

    Viime aikoina on sallittu sijoittaa rakennusten sisätiloihin pienitehoisia voima- ja kytkinlaitosten sisäsähköistystä palvelevia muuntajia, koska ne ovat öljyttömiä hartsieristeisiä ”kuivamuuntajia.” Myös pohjavesialueille sijoitettavat muuntajat ovat kuivamuuntajia.
  13. Kiitoksia asiantuntijan vakuuttavalla rintaäänellä esitetyistä valaisevista kertomuksista. En lähde ollenkaan väittelemään kyseisestä muuntaja-asiasta.

    Historiikeissa ja kuvateksteissä voi olla virheitä, asiat ja laitteistot voidaan kukin ymmärtää eri tavoin. Täysin maallikoille ne voivat olla täyttä ”hepreaa”. Kuten sanottu: ”toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä”. En lähtenyt tietenkään muuttelemaan historiikin kirjoittajan tekstiä, koska siihen ei minulla ollut mahdollisuutta omien puutteellisten tietojeni takia.

    Sähköistyksen leviäminen paikkakunnalla on kuitenkin mielenkiintoista tietoa ja sitä olen kaivellut Enso-Gutzeitin ja Lieksan Sähkön historiikeista. Aiheesta on toistaiseksi löytynyt hyvin vähän kirjoitettua tietoa.

    Muistan toki 50-luvulta myös nuo useimmiten punaiset, lautarakenteiset korkeat muuntajatornit, joita oli pystytetty kulutuskohteiden läheisyyteen.

    En kuitenkaan voi pyyhkiä mielestäni kuvaa Lieksan Puunjalostustehtaan muuntajasta pylväiden välissä harmaan mökin pihapiirissä. On vain muistikuva – ei valokuvaa. Muistikin voi ”muistaa” väärin! En voi paljon erehtyä vuosikymmenestä, koska 1950-luvulla vierailin usein tuossa mökissä, jossa silloin asui tehtaan höyläämössä työskennellyt L. Häkkinen perheineen. Tehtaan vedellessä viimeisiään 60-luvun alussa, perhe muutti mökistä ensin Korpi-Jaakon kadulle ja siitä Mätäsvaaraan, jossa Häkkinen työskenteli jonkin aikaa Haimakaisen verstaalla.

    Tein muinoin selvityksen Lieksan Puunjalostustehtaan toiminnasta ja sen takia tunnen tuon laitoksen aika hyvin. Selvitykseen sain yli kahdenkymmenen tehtaan työmiehen ja toimihenkilön tiedot ja joidenkin haastattelut 1950-luvulta. Joissakin asioissa minulla ja kamuttajalla oli samansuuntaisia tietoja kohteesta ja henkilöistä kirjoitellessamme niistä tällä palstalla.
  14. Edellisestä viestistä jäi mainitsematta, että pylväsmuuntamoita on rakennettu Suomessa jo yli 100 vuotta. Maaseudulle ja harvaan asutuille seuduille ne soveltuivat ja soveltuvat edelleenkin parhaiten. Erään Karunan kylän sähköistyksen historiasta pieni ote:

    ”Turun Insinööritoimisto rakensi Rantolan voimalaitoksen, jonka voimakoneeksi hankittiin halkokäyttöinen 150 hevosvoiman lokomobiili, sekä johdot perustajien kartanoihin ja Sauvon kirkonkylään. Sähkön jakelu Rantolasta alkoi marraskuussa 1912. Vuoden loppuun mennessä suurjänniteverkon pituus oli 20 kilometriä ja pylväsmuuntamoita oli valmiina seitsemän kappaletta. Ensimmäisen täyden toimintavuoden aikana (1913) asiakkaat kuluttivat sähköä yhteensä 55 000 kilowattituntia. Sähkövaloa ja -voimaa haluavien määrä lisääntyi pian laajemmalti aina naapuripitäjiin asti”.

    Luulatavasti Pielisjärven ja Lieksan kirkonkylän muuntajista pienimmät viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä ovat olleet juuri pylväsmuuntamoita, vaikka sitä ei erikseen mainitakaan. Pienimmät muuntajakoot on mainittu olleen 5 kVA, 10 kVA ja 15 kVA. Nyt yksi tuollainen muuntaja ei riittäisi enää edes yhteen sähkölämmitystaloon.
  15. Linkin kuvassa on Strömbergin pylväsmuuntamo 50-luvulta. Kuvan mukainen muuntamo oli Puunjalostustehtaan tontilla. Pienitehoiset muuntajat oli edullisempaa varustaa pylväsmuuntamoiksi kuin tehdä niitä varten erilliset rakennukset. Suuri tehoiset muuntajat olivat painonsa takia eri juttu.

    https://www.finna.fi/Record/tm_ah.M011-1164480
  16. Vuonna 1921 puuseppä Olli Toivasen (Puu-Ollin) perustaman Lieksan Puunjalostustehdas Oy:n lisäksi Kaupunginniemessä oli sähkön kuluttajana mm. Suomen Vuolukivi Oy:n nosturi, joka oli saanut sähkön vuonna 1942. Suuri nosturi oli korkean teräsrakennelman päällä ja sillä nostettiin vuolukiveä lotjista rautatievaunuihin tilaajille toimittamista varten. Nosturi oli nuorison kiipeilypaikka silloin kun se ei ollut käytössä.

    Myös siltavahdin talossa oli sähkövalo, mutta rautatiesillan kääntäminen piti suorittaa kuitenkin käsikammesta veivaamalla. Muistan, että 50-luvulla siltavahtina toimi Kokko -niminen mies, asuen perheineen VR:n siltavahdin talossa.

    Kaupunginniemessä oli sotien aikana myös puolustusvoimien varastoja, joissa oli sähkövalot. Varastot ja paljon puutavaraa tuhoutuivat keväällä 1959 suurpalossa, joka sai alkunsa veneentervaajan tulenpidosta. Varastot eivät olleet tuolloin enää puolustusvoimien käytössä.

    Puunjalostustehdas ajautui konkurssiin huonon johtamisen takia 40 toimintavuotensa jälkeen 60-luvun alkuvuosina. Oikeustoimien jälkeen tehtaassa oli vielä pienimuotoista puusepän toimintaa.

    Puunjalostustehtaan tontille on ollut kymmenisen vuotta suunnitteilla Lieksan kaupungin siirtolapuutarha. Suunnittelu lienee vielä kesken?
  17. Mukava, että olet tullut mukaan. Luin kirjoituksiasi noin 10 vuotta sitten, mutta en silloin vielä ehtinyt juuri kirjoittelemaan.

    Saattaa hyvinkin olla, että sähköasioissa maallikko henkilö Lieksan Sähkön historian kirjoittajana on nimennyt silloisen kunnalliskodin luokse rakennetun "Peltoniemen muuntamon" pylväsmuuntamoksi. Historiikissa on mm. sekoitettu voltit ja watit keskenään sekä kerrotaan suurjännityksestä. Jännittäviä sähköhommat lienevät silloin olleetkin.

    Minä muistan ainakin yhden pylväsmuuntamon 50-luvun alusta, jolloin havaitsin sen ensimmäisen kerran. Se oli Lieksan Puunjalostustehtaan pylväsmuuntamo Kaupunginniemeen menevän tien varrella, vasemmalla puolella kirkkopuiston takana vanhan asuinrakennuksen vieressä. Muuntaja oli korkealla kahden pylvään välissä. Olen melko varma, että muuntamo on ollut siinä jo edellisillä vuosikymmenillä.
  18. Kamuttajan tiedot pitävät paikkansa. Koska sähkön kulutus oli lisääntynyt kirkonkylässä ja osassa Pielisjärveä, oli Pankakoskelta lähtevä sähkönjakelujärjestelmä kokonaan uusilla. Uusi 6000 voltin sähkölinja kulki Tiuran särkkien kautta Rantalaan. Kunnalliskodin tien varteen tuli pylväsmuuntamo, joka palveli 380 voltin jännitteellä kamuttajan mainitsemia alueita. Maanomistajien kanssa sovittiin linjan alle jäävien alueiden vuokrat. Historiikissa mainitaan mm. Riikoset korvausten saajina.

    Kauppa- ja teollisuusministeriö joutui myöntämään takautuvasti kyseisen suurjännitelinjan rakennusluvan, kun hankkeen vetäjiltä oli unohtunut luvan hakeminen. Lupa irtosi kuitenkin jo vuonna 1930.

    Noihin aikoihin tulivat kirkonkylälle ensimmäiset ulkovalot, joita oli kaikkiaan alakylältä yläkylälle 12 kappaletta. Nykyäänhän ne ovat katuvaloja.
  19. 1950-luvulla alkoivat joulupukit liikkua joulun alla helikoptereilla. He olivat joidenkin kauppaliikkeiden asialla. Nopea mainospyrähdys paikkakunnilla, karamellien jakoa ja hyvän joulun toivotuksia. Nyt en muista kuitenkaan tätä vuoden 1955 tapausta. Ehkä muisti palaa vielä.

    Muistan toisen tapauksen olleen hieman myöhemmin, eli vuonna 1962. Lieksassa vieraili tuolloin helikopterilla presidentin vaalien valitsijamies Kaarlo Pitsinki kehumassa Kekkosta. Laskeutumispaikaksi oli valittu Iljankadun ja Hovilankadun välinen pelto, jossa Pitsinki piti jonkinlaisen lyhyen puheen ja heitteli joulupukin tavoin karamelleja lapsille. Sekin vierailu oli talviaikaan. Olin seuraamassa tapahtumaa ja siksi muistan sen.
  20. Minäkin olen varma, että olemme tavanneet ainakin 60-luvun alkupuolella Lieksan Puunjalostustehtaalla, jossa meillä näyttää olleen yhteisiä tuttujakin ja myös 60-luvun puolivälissä kantatien rakentamisen aikoihin, josta myös muistamme samoja henkilöitä. Mahdollisesti myös muulloin ovat tehtävämme sivunneet toisiaan.

    Kuten olen kertonut, eräs kiinnostukseni alueista on vuosikymmenien ajan ollut Lieksan - Pielisjärven paikallishistoria, jonka ”perkaaminen” on ollut ja on edelleenkin hyvin antoisaa. Lieksan palstalla tartun hyvin hanakasti Lieksan historiaan liittyviin aiheisiin, varsinkin jos ne liittyvät jotenkin minun henkilökohtaisiin kokemuksiini.

    Mainitsin joskus, että aikoinaan tutkin myös Suomen kouluoloja ja pääsin tutustumaan kuntalaisten koulunkäyntiin ja opettajien toimintaan. Silloin tällöin olen poiminut joitakin tietoja tekemästäni selvityksestä.
    21. 98 / 108
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt