wanha_lieksalainen

Vapaa kuvaus

Lieksan yhteislyseo, Joensuun lyseon lukio, korkeakoulu, eläkeläinen

Aloituksia

109

Kommenttia

2154

  1. OH-YNB, Cessna C-145, valmno. 464 putosi laskuun tullessaan Lieksanjokeen 5.6.1939, luultavasti kaartosakkauksen takia. Ohjaajana oli Pentti Ruotanen.

    https://www.finna.fi/Record/pielinen.M011-53651

    Tapahtuman uutisointia:

    Vesitasokone toi matkustajia Kolilta Lieksaan maanantaina 5.kesäkuuta 1939. Lentäjä alkoi lennättää paikkakuntalaisia. Palatessaan ensimmäiseltä huvilennolta 12.30 kone putosi Lieksanjokeen Rajavartioston kohdalle saunarantaan. Kukaan ei pelastunut. Koneessa oli ohjaajan lisäksi kaksi miestä ja toisen kolme lasta. Lähtö oli ollut tavanomainen. Koneen palatessa ohjaaja yritti laskua mahdollisimman lähelle ankkuripaikkaa. Hän kaartoi loppuosalla, moottori tyhjäkäynnillä, laituria kohti.

    Silminnäkijöiden kertoman mukaan "kaarrossa kone ilmeisesti menetti kantokykynsä alkaen noin 50 metrin korkeudesta sivusuunnassa nopeasti pudota nokka alaspäin Lieksanjokeen." Koneella oli lennetty kaikkiaan vain noin 40 tuntia.

    Mähkön hautausmaalla on hautakivi lento-onnettomuudessa menehtyneistä.
  2. Lieksassa on sattunut useita lento-onnettomuuksia, mutta niistä vähäisempiä ei ole kirjattu viralliseen luetteloon, jonka liitän oheen.

    https://fi.wikipedia.org/wiki/Luettelo_Suomen_siviili-ilmailun_lento-onnettomuuksista

    Viimeisin taitaa olla luettelossa 21.4.1983, jolloin nuori mies teki itsemurhan lentämällä Ukko-Kolin rinteeseen nykyisen parkkipaikan oikealle puolelle. Luettelossa on paikkakunnaksi mainittu virheellisesti Joensuu.

    Eräs pienkone kiepsahti Pielisen jäällä selälleen, kun ohjaaja oli melkein jään pinnassa lentäessään hamuillut kameraa takaistuimelta ja samalla ohjannut koneen alas. Tapauksessa ei tullut henkilövahinkoja. Tämä sattui tosin myöhemmin kuin 60-luvulla.

    Viekin kentällä sattui vanhalle pienkoneelle onnettomuus lentonäytöspäivän jälkeen lähtönousun aikana kun ohjaajalta unohtui polttoainehana kiinni ja kone rysähti matalalta metsään. Puurunkoinen kone tuhoutui käyttökelvottomaksi, mutta lentäjälle ja hänen vaimolleen ei käynyt pahemmin.

    Tässä joitakin tapauksia Lieksasta.
  3. Lieksankosken alueella ensimmäinen valmistunut rakennelma oli juuri riippusilta vuonna 1958, jolloin se otettiin myös käyttöön. Silta tehtiin työläisten kulkemista varten työmaalle ja sieltä pois. Henkilöautoilla ajaminen oli sallittua, mutta ei suuremmilla kulkuneuvoilla.

    En kirjoita Lieksan palstallekaan puuta heinää, vaan tietoni perustuvat kyseessä olevien aiheiden virallisiin asiakirjoihin, jotka tarkistan aina muistini tueksi.

    Historiasta kiinnostuneena olen koonnut itselleni vuosikymmenien aikana runsaasti Lieksaa ja Pielisjärveä koskevaa aineistoa. Nyt edessäni on Enso-Gutzeit Oy:n henkilökunnan lehti nro 1 vuodelta 1961, jossa kerrotaan Lieksankosken vesivoimalaitoksen rakennusvaiheista ja valmistumisesta. Koska täsmällisiä tietoja on hyvin vähän löydettävissä googlen avulla, kirjoitan tähän lehdestä tärkeimmät yksityiskohdat Lieksankosken laitoksesta kaikkien kiinnostuneiden tietoon.

    - Laitos suunniteltiin Enson vesirakennusosastolla Ilmari Ruoslahden ja Kalle Laaksosen johdolla
    - rakennesuunnittelun suoritti DI Esko Jukarainen edellä mainitulta osastolta
    - koneaseman ulkoasusta vastasi Arkkitehtitoimisto Alvar Aalto
    - työpäällikkönä toimi Ensosta DI Martti Sokka
    - ensimmäinen rakennelma oli vuonna 1958 riippusilta joen yli työmaalle pääsyä helpottamaan
    - seuraavaksi rakennettiin maanteitä 6,7 km ja tarvittavat työmaarakennukset
    - 1,1 km pitkän kanavan louhintatyöt saatiin käyntiin vuoden 1959 alussa
    - kanavasta tunnelin osuus on pituudeltaan 465 m, poikkileikkaus on (korkeus) 13 x (leveys) 10 m
    - tunnelista poistetun louhoksen määrä oli 58894 m³
    - koneaseman rakennustyö aloitettiin elokuussa 1959 ja työ valmistui marraskuussa 1960
    - laitos käynnistettiin yhdellä koneistolla ja liitettiin valtakunnan sähköverkkoon 13.12.1960 klo 23:46
    - toinen koneisto käynnistettiin seuraavana vuonna.

    Lieksankosken rakennustyömaalla oli parhaimmillaan noin 800 työntekijää töissä yhtä aikaa.

    Kyseinen riippusilta oli suunniteltu jo vuonna 1956 ja siltapiirustuksen nimi oli väliaikainen silta Lieksanjoen yli". Enso-Gutzeit Oy luovutti sillan parikymmentä vuotta sitten Lieksan kaupungille, ja kaupunki rakensi uuden sillan entisen sillan sisälle, käyttäen näin vanhaa siltaa rakennustelineenä.
  4. Vuoteen 1964 saakka Lieksanjoen yli tapahtuva liikenne kulki kaarisillan kautta. Kulkuneuvoja oli silloin tietenkin vähemmän kuin nyt. Vuodesta 1958 alkaen myös Lieksankosken riippusillan kautta pääsi ajamaan henkilöautoilla.

    Silloisen Pielisenkadun liikenne koostui henkilöautoista, kuorma- ja linja-autoista, hevoskulkuneuvoista, moottoripyöräilijöistä, mopoilijoista, polkupyöräilijöistä ja jalankulkijoista, joten kaarisillalla oli joskus ahdasta. Ylävirran puoleista jalkakäytävää ei silloin vielä ollut. Tukkirekat olivat pienempiä kuin nyt, mutta silti usein tukkikuorma kiilautui sillalle poikkipalkkeihin kiinni. Joskus homma hoitui vajuuttamalla ilmaa renkaista, mutta toisinaan kuormaa oli myös purettava. Ajoneuvoliikenne saattoi tällöin seisoa tuntikausia sillan molemmissa päissä.

    Nopeusrajoituksia ei Lieksan seuduilla tuohon aikaan vielä ollut ja kantatien valmistuttua tehtiin nopeusennätyksiä Lieksan ja Joensuun välillä. Vaikka tie oli heikkokuntoinen ja päällystämätön, välimatka taittui hyvinkin alle tunnissa. Vasta vuonna 1968 tuli yleiseksi nopeusrajoitukseksi Suomeen 110 km/h. Joitakin lyhytkestoisia nopeusrajoituskokeiluja oli ollut 1960-luvun alkuvuosista lähtien, mutta laajemmin ne otettiin käyttöön vasta 1970-luvulla.

    Minä suoritin ajokortin noin puoli vuosisataa sitten Sulo Kaipaisen opastamana ja sain ajella Sulon omistamalla Plymouth Barracuda -autolla. Se mahtui juuri ja juuri riippusillalle, koska ns. voimalaitoksen lenkki ikään kuin kuului opetusohjelmaan. Lyhyt inssiajo suoritettiin kuitenkin Fiatilla Norimäen valvonnassa kauppalan keskustassa.
  5. Maalaa linkki ja valitse "siirry osoitteeseen..."
  6. Todella hyvin on raja muistissasi. Tanssilava tuli tutuksi 60-luvulla. Seuraavaksi kaksi viedeopätkää muistin virkistämiseksi. Lumoutukaa!

    https://www.youtube.com/watch?v=ZBeRc0OIa3Q

    https://www.youtube.com/watch?v=whzDm74NNOw
  7. Hyvä täsmennys raja-asiaan. Oma veikkaukseni perustui Harjulan lasten koulunkäyntiin. Nyt muinaisen Lieksan kauppalan alue on kuta kuinkin selvillä.
  8. Pielisen puolella raja lienee ollut (Kevätniemen) Harjulan ja Surpeenvaaran välillä, koska Harjulan lapset kävivät kauppalan keskuskoulua, eivätkä Surpeenvaaran koulua. Surpeenvaaran kouluun olisi ollut matkaa metsän poikki vain puolisen kilometriä, mutta keskuskoululle 3 kilometriä.
  9. Vuonna 1901 perustettu Pielisjärven osuusmeijeri on kokenut toimintansa aikana monenlaista muodonmuutosta. Uutta on rakennettu ja vanhaa purettu. Meijerillä on ollut myös myllytoimintaa jo hyvin varhain ja sitä varten on viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä ollut käytössä jopa oma sähkövoimalaitos. Meijerin uudempi vehnämylly on rakennettu vuonna 1946 ja korkeahko rakennus on saattanut olla juuri tuo mylly. Se on voinut olla myös sähkönjakeluun liittyvä rakennelma, koska meijeri sai myöhemmin sähkönsä Lieksan Sähkön voima-asemalta, joka sijaitsi kirkkopuiston ja rautatiesillan välisellä alueella, "sähkökentällä".

    Vankilaa on tuskin meijerin alueella ollut sen toiminnan aikana.
  10. Lieksanjoki oli kunnan ja kauppalan rajana, mutta joki kuului kuitenkin Pielisjärven puolelle. Eli täsmällisemmin kerrottuna kauppalan puoleinen joenranta oli rajana. Kauppala oli pinta-alaltaan pieni, vain noin 4,5 km² ja sen takia tiheään asuttu.
  11. Rantala oli Pielisjärveä, koska rajana oli Lieksanjoki kauppalan itäpuolella. Kaarisillalla oli kuntien vaakunat rajamerkkeinä.
  12. Myös margariinilla oli 60-luvun alussa vastustajia. Monenlaista skandaalia oli vireillä. Yhden seurauksena oli seuraava riimityskin: ”Ennen pantiin mirrit multaan, nyt ne pannaan Suvikultaan, mutta voi on aina voita, ilman sorkkia ja kavioita.”

    Maitojupakka oli yksi noista tuon ajan ilmiöistä. Ne olivat suuria juttuja silloin.
  13. Meijerin baari aloitti Osuuskassan talossa, eli nykyisen Pielisentien ja Koulukadun kulmauksessa eli nykyisessä Lahtisen liikkeen tiloissa. Baariin mentiin pääkadun puolelta. Koulukadun puolella oli Kassankulmanbaari myös 60-luvulla. Molemmat olivat suosittuja ajantappopaikkoja.
  14. Lieksassa ei ollut meijeriä, mutta Pielisjärvellä oli Pielisjärven Osuusmeijeri Rantalassa. Jo 50-luvulla valmistettiin ensimmäiset pahviset maitotölkit Suomessa, joissa oli tuo mainittu kisko sulkimena. 60-luvulla pakattiin maito muovipusseihin muutaman vuoden ajan, mutta pahvitölkki syrjäytti pussit. Myös pullotettua maitoa oli saatavilla pulleissa pulloissa pehmeine, repäistävine alumiinikorkkeineen. 50-luvulla ja sitä ennen maito haettiin kaupasta tai maatalosta peilarilla.
  15. Olin 50-luvulla ja 60-luvun alussa seuraamassa jäärata-ajoja Kevätlahdella ja muistan silloin käytetyn "lentävän lauseen": "Sinkkonen kurvissa, karvahattu korvissa". Kilpailut olivat talven kohokohtia paikkakunnallamme. Vauhtia ja jännitystä riitti sekä moottoripyörä- että autokilpailuissa. Yleisöä oli paljon lumivallien takana huutamassa kurkku suorana suosikeilleen. Äänten sekamelska ja pakokaasun katku oli silloin autourheilun ystävien parasta huumetta. Kisojen tuloksia muisteltiin ja kertailtiin pitkään kauppalan baarien tupakansavuisissa nurkkapöydissä.
  16. En tiedä mikä teitä uhkaa. Minä olen ollut kirjoilla Lieksassa kohta 70 vuotta muutettuani tänne 1940-luvulla. Mitään uhkaa en ole koskaan kokenut miltään taholta eikä minua uhkaa nytkään mikään. Loppu tulee kaikille aikanaan, mutta sekin on aivan luonnolista.

    Jo kauan sitten oivalsin, että maailmassa on paljon asioita, joihin en voi mitenkään vaikuttaa. Sellaisiin keskusteluihin en osallistu näilläkään palstoilla. Olen aina pysytellyt Lieksan asioissa, joita olen tavalla tai toisella kokenut omakohtaisesti. En ryhdy koskaan arvostelemaan toisten kirjoituksia tai nimittelemään kirjoittajia. Kaikilla on oikeus tuoda asialliset mielipiteet palstoille. Ne pitävät yllä hyvää keskustelua.

    Matkailen silloin tällöin kuntoni salliessa tapaamassa työtehtävieni takia aikoinaan tutuiksi tulleita ystäviäni ja ystäväperheitä maailmalla. Yhteydenpito ystäviin myös sähköpostien välityksellä on myös vilkasta. Se antaa mukavaa vaihtelua eläkeläisen arkeen.
  17. Kerroin vain Karjalan baarista sen mitä muistan. En sattunut huomaamaan koskaan siellä ikkunanpesuautomaattia liikkuessani 60-luvulla Siltakadulla. Voihan olla, että letku oli vain ajoittain ripustettuna käyttöön. Oiva keksintö tuohon aikaan ja uskon kamuttajan nähneen sellaisen. Sekään ei ole vielä täysin tiedossa, minkä talon ikkunassa pesu on ollut käytössä. Arvailua vielä kaikki.
  18. Karjalan baari sijaitsi 1960-luvulla alakylällä puutalossa Nuutisen osuusteurastamon ja Otto Turusen sekatavarakaupan välissä Siltakadun varrella. Myöhemmin nimi muuttui Siltabaariksi. Viime vuosikymmeninä baarin paikalla on ollut parturi-kampaamo.

    https://museot.finna.fi/Search/Results?lookfor="Siltakatu"&type=Subject

    Liitteen kuvassa "Siltakadun levennystöitä" baarin rakennus on toinen oikealta. Takana häämöttää teurastamo ja edessä on liikerakennus. Vuonna 1953 baaria ei vielä ollut. Rakennus "muotoiltiin" sisältä ja ulkoa baariksi 1960-luvun puolivälissä

    Ilmakuvassa rakennukset näkyvät vasemmassa alakulmassa.
  19. Minulla lienee ollut opintojen maksujen suhteen 60-luvulla parempi ”tuuri” kuin kamuttajalla. Lieksan yhteislyseon lukukausimaksut ja oppimateriaalit olivat tietenkin merkittävä kuluerä vanhempieni kukkarosta, koska vuosittaiset maksut eivät olleet suinkaan pieniä ottaen huomioon sen ajan hintatason. Vapaaoppilaaksi minua ei koskaan hyväksytty.

    Korkeakouluopintojen sivukuluihin, kuten asumiseen vieraalla paikkakunnalla ja oppimateriaaleja varten anoin ja sain vuosittain opintolainaa, jonka maksoin myöhemmillä ansioillani pois. Koulu- ja opiskeluaikana olin töissä kaikki lomat ja vapaa-ajat ja 60- - 70-luvuilla kaikenlaisia töitä oli runsaasti tarjolla. Työskentelin tuolloin uitoissa, sahoilla, rakennuksilla, maanmittaustöissä, teiden päällystyksissä, kansakoulun opettajana ja monissa muissa tehtävissä.

    Valmistuttuani minut kutsuttiin töihin suureen kansainväliseen yhtiöön. Olin ollut kyseisessä yhtiössä kesätöissä opiskeluaikanani. Työ sisälsi paljon matkustelua lähinnä Euroopan maissa, mutta myös Aasian puolella tuli silloin tällöin piipahdettua. Toimin yhtiön opetus- ja valmennustehtävissä suomalaisille työntekijöille. Tulkkaukset kehittivät kielitaitoani, jonka perusteet sain lyseossa Helojoelta ja Kivenheimolta, pari opettajaa mainitakseni.

    Vieraisiin kieliin minun piti paneutua uudelleen jo opiskeluaikanani, koska lyseon anti ei sellaisenaan riittänyt kielten kunnolliseen hallintaan. Pisimmän pestin tein Espanjassa, mutta myös Saksa, Puola, silloinen Tšekkoslovakia, Unkari, Italia, Englanti, Luxemburg ja moni muu Euroopan valtio tulivat tutuiksi. Työurani saman yhtiön palveluksessa kesti melkein 40 vuotta. Tosin yhtiön nimi uudistettiin muutamia kertoja.

    Suomen valtio maksoi koulutukseni (opetuksen) ja uskon, että ansaitsemillani tulojen veroilla olen maksanut opintoni takaisin. Nykyrahassa se lienee ollut useita kymmeniä tuhansia euroja. Voi olla hyvinkin paljon enemmän, kun kulujen laskeminen aloitetaan kansakoulun ensimmäiseltä luokalta. Opetuskulut sisältävät opettajien palkat, oppilaitosten muut kulut, jne.

    Työnantajani kustansi lukuisat (kymmenet) työajalla suorittamani koulutukset Suomessa ja ulkomailla, mutta sehän on jokaisen kohdalla ihan normaalia toimintaa.

    Lopuksi totean, etten ole ollut elämäni aikana koskaan työttömänä, lomautettuna enkä lakossa. Ansaitsemaani eläkettä olen saanut nauttia jo kauan.
  20. Kerroin omakohtaisista kokemuksista kielten opettamisessa ja oppimisessa oppikoulussa 50- ja 60- luvuilla.

    Omien lasteni kohdalla huomasin kielten opetuksen muuttuneen parempaan suuntaan, kun opetukseen oli tullut myös kielten kuuntelut ja keskustelut vierailla kielillä. Heillä oli jo lukiossa hyvät valmiudet kielten hallintaan käytännössä. Tähän ovat vaikuttaneet opetuksen parantuminen ja englannin kielen yleistyminen myös käytännön elämässä. Elokuvia katsotaan netin kautta ilman tekstityksiä ja ystäväpiiri on nykyään maailmanlaajuinen.

    On tietenkin valitettavaa, että osa porukasta karsiutuu syystä tai toisesta. Näin oli myös minun kouluaikanani. Osa koulukavereistani ”putosi kyydistä” ja jäi pysyvästi 50- tai 60-luvulle. Joitakin heistä sinnittelee vielä elävien kirjoissa, mutta heidänkin maailmansa on pienentynyt asunnon ja baarin sisältämäksi vaikutusalueeksi.
    21. 99 / 108
TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt