kuulantyöntö

Naisista ei kukaan, miehistä alle 5

kylhän sen tietää et ainaki jenkit käyttää..ku tulee eurooppaan ja arvokisoihin metrit tippuu paril..

älä ole lapsellinen, yleisurheilu on KAIKKEIN pahinta doping-urheilua. KAIKKI huiput lajista riippumatta vetää pilleriä naamaan ja piikkiä perseeseen sen kun ehtii

Kummallisesti unohdettiin tapaukset Tiisanoja ja Tompuri. En ole luottanut sen dopingsalakuljetuksen jälkeen enää kumpaankaan.

Tosiasiahan on, että dopingin käyttö on normaalia käytäntöä huipulla. Eräs entinen huipputyöntäjäkin totesi, ettei kukaan työnnä kuulaa puhtaana yli 19 metriä! Alla lainaus Suomenmaasta:

Suorien sanojen
mies

Auvo Pehkoranta, 63, riisuu verryttelyhousujaan Raatin yleisurheilukentän seiväshyppypaikalla.

Rima roikkuu kolmen metrin korkeudessa, joka on samalla myös kokeneen raahelaisen seiväsmiehen aloituskorkeus.

Meneillään ovat veteraanien Pohjois-Suomen mestaruuskilpailut, joissa aito ja vilpitön urheilun riemu välittyy katsomon ylimmille penkkiriveille asti.

Pehkoranta hoitaa hyppyvelvollisuutensa, jonka jälkeen seiväsveteraanilla on aikaa pienelle juttutuokiolle.

Heti jutustelun alussa selviää, ettei Auvo Pehkoranta ole haastateltavana täysin normaali tapaus. Hänen mielipiteensä ovat ajoittain varsin kärkkäitä, mutta ennen kaikkea rehellisiä.

Sanallinen arkku on avattu äärimmilleen, eikä minkäänlaisesta sensuurista näytä olevan tietoakaan.

– Olen luonteeltani hyvin suorapuheinen, enkä ymmärrä turhaa salailua ja kiertelyä. Ihan sama kenelle puhun, kerron aina asiat rehellisesti kuten ne ovat, Raahen sporttiveteraaneja edustava urheilija vakuuttaa.

Vaikka Pehkorannan aktiiviura on loppunut jo vuosia sitten, liikunta näyttelee yhä tärkeää roolia hänen elämässään.

Pehkorannan henkinen hyvinvointi oli kovalla koetuksella muutamia vuosia sitten, kun hänen omat doping-paljastuksensa levisivät suomalaisessa lehdistössä.

Erityisen herkäksi ja arkaluonteiseksi asian teki se, että Pehkoranta mainitsi paljastuksissaan muitakin kuin oman nimensä.

– Jutun kirjoittanut toimittaja lupasi olla julkaisematta nimiä, mutta lehteen ne kuitenkin loppujen lopuksi menivät. Se oli näille asianosaisille erittäin herkkä paikka. Vaikka tapaus oli silloin jo vanha, se herätti kovasti tunteita, Pehkoranta ihmettelee edelleen tapauksen herättämää kohua.

Ympärillä heränneet tunteet olivat tässä tapauksessa lähinnä vihamielisiä.

Pehkoranta joutui paljastustensa myötä todelliseen pyöritykseen, ja miehen oma kotirauhakin oli uhattuna.

– Sain paljon uhkailuja, ja ne jatkuivat yllättävän pitkään. Myös oikeudenkäynnillä uhkailtiin. Silloin tuli vietettyä unettomia öitä, Auvo Pehkoranta muistelee vakavan näköisenä.


Kovista kokemuksista huolimatta tapaus ei saanut tukittua lopullisesti suorapuheisen raahelaismiehen suuta. Pehkoranta rupattelee edelleen arkaluonteisista asioista todella avoimesti.

Nykyisin urheilusta ilman kiellettyjä aineita nauttiva veteraani on jo kauan sitten puhunut oman suunsa puhtaaksi, ja samaa hän peräänkuuluttaa nyt myös muiltakin.

– Asiat eivät parane salailemalla, vaan niistä pitää pystyä puhumaan. En ymmärrä mitä ihmisillä on menetettävää, jos he kertoisivat asiat suoraan ja rehellisesti, Pehkoranta kysyy.

Keskustelun lomassa Auvo Pehkoranta innostuu muistelemaan raahelaisen seiväshypyn kulta-aikaa, joka ajoittui 80-luvun molemmille puolille.

Entisen mestarihyppääjän sormet olivat vahvasti pelissä myös tuossa menestyksessä, tällä kertaa valmentajana.

– Raahe on Suomessa kaikkien aikojen seiväskaupunki, ja se on mielestäni melkoinen saavutus. Nyt homma on kuihtunut meilläkin lähes olemattomiin. Hyviä nuoria kyllä olisi, mutta ongelmana ovat valmentajat. Ei tahdo löytyä sellaisia ihmisiä, jotka olisivat valmiita uhrautumaan siihen hommaan, Auvo harmittelee.


Pehkoranta myöntää, että myös hänen suojattiensa keskuudessa on liikkunut aikoinaan kiellettyjä aineita.

– Yksi valmennettavistani käytti dopingia. Kiinnostusta aineisiin olisi ollut nuoremmillakin kavereilla, mutta heidän kohdallaan vastaukseni oli ehdoton ei. Dopingin käytön aloittaminen ei ole urheilijalle sen suurempi kynnys, kuin alkoholi normaalille ihmiselle, ex-valmentaja pamauttaa ilmoille rohkean väitteen.

Auvo Pehkoranta ei kadu takavuosien tekosiaan, eikä myöskään tuomitse nykypäivän dopingin käyttäjiä.

– En voi tuomita koska tiedän mistä on kyse. Jos laji todella kiinnostaa ja menestysnälkä on kova, niin silloin se on mielestäni ymmärrettävää. Oma rajani dopingin suhteen on kuitenkin aina mennyt siinä, että piikkiä en hyväksy missään nimessä.

Kokenut seiväsmies puhuu asioista kokemuksen syvällä rintaäänellä.


Pehkoranta hyppäsi oman ennätyksensä (520cm) 35-vuotiaana, ja kertoo dopingista olleen tuolloin huomattavan paljon apua omaan tuloskehitykseensä.

– En todennäköisesti olisi ylittänyt viittä metriä ilman kiellettyjä aineita. Olin nuorempana todella lahjaton urheilija, ehkä kaikista huonoin. Innostuneisuus oli minun lahjani, Pehkoranta myöntää.

Lahjattomasta nuorukaisesta kehittyi kuitenkin myöhemmin suomenmestari ja moninkertainen maaotteluedustaja.


Nykypäivän kotimaisessa yleisurheilussa vallitsevaa tilannetta Pehkoranta on seurannut huolestuneena.

Hänen mielestään yksinkertaiset asiat tehdään täällä turhan monimutkaisiksi.

– Suomessa on nykyisin loistavat harjoitusolosuhteet, ja täällä olisi täydet mahdollisuudet menestyä. Harjoitteluun käytetään kyllä aikaa, mutta se tuntuu olevan usein melkoista näpertelyä. Sitten ovat vielä nämä juorulehtien palstoilla komeilevat tapaukset. Kummasti heillä on alkanut tulokset putoamaan, mies kritisoi.

Auvo Pehkoranta sulkee sanallisen arkkunsa, mutta ei lopullisesti.

Nähtäväksi jää, minkälaisia valtteja tältä mieheltä löytyy vielä hihasta tulevaisuuden varalle.

– Teemu Määttä –

Sekä tässä linkki pitkään keskusteluun kyseisestä aiheesta:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=109&con ference=663&posting=8500000000014067

No tietenkin mä.

Tää on helppo, ei yksikään, testit on tässäkin lajissa, vähän sinne päin