Materialismi

Näin voit yrittää päästä siitä eroon

Laadi lista asioista, jotka tekevät sinut iloiseksi, ei siis materiaali.

Ennen ostopäätöstä, kysy itseltäsi, tarvitsetko tuotetta todella vai onko se vain hetken mielijohde.Tee haaveilu listoja: hanki sitten vasta kun olet edelliset maksanut, sitten se hankinta saattaa ollakin jo tarpeeton mielestäsi.

Vähennä aikaa, jonka vietät ostoksia houkuttelevissa paikoissa, kuten verkkokaupoissa, sosiaalisessa mediassa tai mainosten parissa. Estä mainokset jos se on mahdollista.

Panosta enemmän elämyksiin kuin materiaan. Aktiviteetit, lue esim kirjoja ja vietä aikaa läheistesi kanssa.
Muista että suurinosa suomalaisista on velkaa
hankkimistaan asioista.

Laadi budjetti ja aseta itsellesi rajat, kuinka paljon voit käyttää ostoksiin kuukaudessa.

Liity ryhmiin johonkin ryhmään esim somessa, joissa keskustellaan tietoisuudesta kulutuksesta ja materialismista.

Aloita joku liikunta harrastus

Muista käydä läpi kaikki tavarat yms jotka omistat, et tarvitse kymmentä vasaraa, että et hanki vahingossa taas uutta...säästät rahaa!

Ainiin hankkiudu eroon luottokorteista ja aseta itsellesi väliaikainen luottokielto.

"mutta oleko jotekin pettynyt elämään ja masentunut. Oleko menttänyt paljon omaisuutta tai oleko joskus toivonut rikkautta, muttta epäonnistunut haaveissasi"

En ole menettänyt omaisuutta, minulla on sitä riittävästi toimittuani hyväpalkkaisena konsulttina it-alalla 15 vuotta. En vaan kaipaa rahaa enempää, kaipaan muita arvoja esim. rakkautta, huolenpitoa, vällittämistä. Monen on vaikea käsittää, että joku ei haluaisi koko ajan lisää ja lisää materiaa, koska ilmaiseksihan tässä maalilamma sitä ei saa, vaan sen hankkimisella on aina joku kustannus.
Minullakin on bonuspalkkaus eli mitä enemmän painan sitä enemmän liksaa saan. Mutta kun ei huvita enää painaa oman jaksamisen rajamailla, vaan haluan elämältä enemmän kuin Audin ja omakotitalon! Nehän jää tänne maan päälle kun kuolen, en niitä hautaan mukaani saa. Ja sellainen elämäntapa, jossa kulkisin pitkin kaupunkia Audiani esittelemässä tai kutsuisin "ystäviäni" omakotitaloani kahdehtimaan, ei enää tuota tyydytystä. Tosin 15 vuotta sitten minäkin luulin rahan olevan onnellisuuden lähde ja tässä luulossa menetin tärkeän ihmissuhteen, koska laitoin materian ihmisen edelle. Eli siinä mielessä petyin itseeni, että en ajatellut omilla aivoillani, vaan uskoin sarasvuomaisiin seireeninvirsiin rikkauden autuudesta. Ja siksi olen huolissani suunnasta johon yhteiskunta menee, nuorille välitetään liian materialistisia arvoja. En ihannoi köyhyyttä, tietty määrä rahaa tarvitaan päivittäiseen toimeentuloon, mutta kun se on saavutettu ei "lisäraha" sanottavasti nosta onnellisuutta.

Kulutuskarkuri kirjoitti:

"mutta oleko jotekin pettynyt elämään ja masentunut. Oleko menttänyt paljon omaisuutta tai oleko joskus toivonut rikkautta, muttta epäonnistunut haaveissasi"

En ole menettänyt omaisuutta, minulla on sitä riittävästi toimittuani hyväpalkkaisena konsulttina it-alalla 15 vuotta. En vaan kaipaa rahaa enempää, kaipaan muita arvoja esim. rakkautta, huolenpitoa, vällittämistä. Monen on vaikea käsittää, että joku ei haluaisi koko ajan lisää ja lisää materiaa, koska ilmaiseksihan tässä maalilamma sitä ei saa, vaan sen hankkimisella on aina joku kustannus.
Minullakin on bonuspalkkaus eli mitä enemmän painan sitä enemmän liksaa saan. Mutta kun ei huvita enää painaa oman jaksamisen rajamailla, vaan haluan elämältä enemmän kuin Audin ja omakotitalon! Nehän jää tänne maan päälle kun kuolen, en niitä hautaan mukaani saa. Ja sellainen elämäntapa, jossa kulkisin pitkin kaupunkia Audiani esittelemässä tai kutsuisin "ystäviäni" omakotitaloani kahdehtimaan, ei enää tuota tyydytystä. Tosin 15 vuotta sitten minäkin luulin rahan olevan onnellisuuden lähde ja tässä luulossa menetin tärkeän ihmissuhteen, koska laitoin materian ihmisen edelle. Eli siinä mielessä petyin itseeni, että en ajatellut omilla aivoillani, vaan uskoin sarasvuomaisiin seireeninvirsiin rikkauden autuudesta. Ja siksi olen huolissani suunnasta johon yhteiskunta menee, nuorille välitetään liian materialistisia arvoja. En ihannoi köyhyyttä, tietty määrä rahaa tarvitaan päivittäiseen toimeentuloon, mutta kun se on saavutettu ei "lisäraha" sanottavasti nosta onnellisuutta.

Lue lisää

Kun löytää elämäntarkoituksen Jumalan luomana ja saa rauhan ja levon Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta ja sitten uskoontulon jälkeen löytää elämälleen tehtävän niin mysö raha ja ajallsiet jutut loksahtavat paikoillen. Ei sielunrauhaa ja onnea anna pako maalle, luontoon taikka hurahatamien johonkin elämäntapaankaan.

Vain usko ja yhteys Jumalan kanssa pn se vastaus.

olen kokenut kirjoitti:

Kun löytää elämäntarkoituksen Jumalan luomana ja saa rauhan ja levon Jeesuksen Kristuksen sovitustyön kautta ja sitten uskoontulon jälkeen löytää elämälleen tehtävän niin mysö raha ja ajallsiet jutut loksahtavat paikoillen. Ei sielunrauhaa ja onnea anna pako maalle, luontoon taikka hurahatamien johonkin elämäntapaankaan.

Vain usko ja yhteys Jumalan kanssa pn se vastaus.

Lue lisää

Herranjestas, olet todella pulassa! Nyt äkkiä kuuntelemaan hallituksemme mantroja ja kokoomuksen risteilyille ja maakuntien kehitysliikemiesten pakeille, jotta uskosi palautuu. Toivon siunausta ja vilpitöntä uskon paluuta, jotta voisit jatkaa elämääsi tässä häviäjien hallituksen luvatussa maassa, joka jakaa rahamme ulkomaille.

MInä olen sinkku, kylläkin hetero. Ymmärrän että yskinäisyys on monelle ongelma. Minulla on laaja ystäväpiiri ja olen oppinut elämään sinkkuna. Olisi niitä kumppaneitakin joskus tulossa ja joskus on itsekkin tuntenut että voisi alkaa tutustumaan. Olen vakaumuskellinen kristitty ja minulla on Raamtun kriteerit seurustelusta ja sukupuoliasioista. Eronneena en oikein voi hyväksyä uutta avioliittoa ja seksin harjoittaminen avosuheessa ilman avioliittoa ei tule edes kuuloonkaan. On vain ollut aina, että nämä kivat sulhasehdokkaat eivät tahdo sitoutua vaan pitäisi allaa elämään susiparina. ja sitä en voi mitenkään hyväksyä. Sittenkään elämä sinkkuna ei ole ongelma. Kyllä ihmisen onni pitää löytyä sisimmästä. Joskus voi tunntua, että kun elämässä olisi sitä ja tätä, niin sitten taivas repeäsi ja elämä alkaisi loistaa. Sitten kun kaipaama ihmisuhde, ammatti, aineellinen saavutus tulee - onni kesttääkin vain hetken ja jälleen on sisimmässä tyhjyys ja epätoivo. Onni pakenee kun sen on saamssa hyppysiinsä.
Eräs tuttava pariskunta oli onneton, kun eivät saaneet lasta. Varsinkin mies. Kun sitten lapsi syntyi, mies yritti reilun vuoden päästä itsemurhaa.

Hienoa, että sinulla on mahollisuus työllistää 10 henkilöä.
Olen menettänyt paljon: konkurrsin myötä meni puoliso ja maallinen omaisuus. Olen löytänyt sisäisen onnen Jumalan yhteydessä ja mysö elämälleni tarkoitusken. Kyllä ihmisuhteet ovat tärketiä. Vaikuttaa, että sinulla on paljon arvostavia henkilöitä ympärilläsi, mutta ei oikestaan ketään läheistä. Ei ystävien tarvitse välttämättä olla seksuaalikumppaneita.
Toivottavasti en ainakaan masentanut sinua. On ihan hyvä kirjoittaa ja purkaa sydäntä tälläkin tavalla.

En ikinä halunnut itsemurhakonsultiksi. Mitä tapahtui oli, että kaksi ihmistä satunnaisesti kysyi minulta apua uuritsryhmässä, jossa käsiteltiin tämän nuoren kaverin itsemurhaa.

http://www.thedailybeast.com/articles/2011/04/27/suicide-kits-the-91-year-old-woman-selling-instant-death-on-the-internet.html



Aloitn selvittää kuinka mahdollista tuo olisi ihan puhtaan teknisesti. Sain tehdä aika paljon töitä ja laskelmia, mutta sain selville että se todella on mahdollista mös täällä Suomessa jokseenkin samoilla välineillä. Otin aiheesta yhteyttä myös Tiede lehteen jossa aihetta parhaillaan käsitellään.

http://www.tiede.fi/blog/2012/02/01/miksei-eutanasiaa-sallita

JonesHenry kirjoitti:

En ikinä halunnut itsemurhakonsultiksi. Mitä tapahtui oli, että kaksi ihmistä satunnaisesti kysyi minulta apua uuritsryhmässä, jossa käsiteltiin tämän nuoren kaverin itsemurhaa.

http://www.thedailybeast.com/articles/2011/04/27/suicide-kits-the-91-year-old-woman-selling-instant-death-on-the-internet.html



Aloitn selvittää kuinka mahdollista tuo olisi ihan puhtaan teknisesti. Sain tehdä aika paljon töitä ja laskelmia, mutta sain selville että se todella on mahdollista mös täällä Suomessa jokseenkin samoilla välineillä. Otin aiheesta yhteyttä myös Tiede lehteen jossa aihetta parhaillaan käsitellään.

http://www.tiede.fi/blog/2012/02/01/miksei-eutanasiaa-sallita

Lue lisää

Aihe on minulle läheinen koska minulle läheinen ysävä kuoli tekemällä itsemurhan sairaalassa tasan 20-vuotta sitten. Olin silloin vasta 10-vuotias ja hän oli jo 85-vuotias mummo. Järkytyin tapauksesta syvästi. Hän pudottautui tietoisesti korkealta sairaalasängyltä murtaen jokaikisen luun hauraassa ruumiissaan, jääden kylmälle sairaalan lattialle makaamaan odottamaan kuolemaa, eli käytännössä hauraan sydämmensä pysähtymistä.


Siitä lähtien olen pelännyt ikääntymistä Suomessa. Aina kun näen mummon kyyristelevän kadulla rullaattorissa, sydämmeni hyppää. Minulla on huonot geenit, kärsin ylipainosta ja minulla on muutenkin alhainen testosteronitaso. Kädet melkein kuin naisella, ovat niin ohuet. Pelottaa usein kuinka kaameaa ikääntyminen tulee minulle olemaan. Ehkä ilman näitä apinan kouria se ei olisi niin paha, mutta notko selkä vääristää ylipainoani muutenkin. Joudun nyt tekemään rutkasti töitä, että saisin pidettyä edes jonkinlaista kuntoa yllä.


Paikkakunnalla jossa asun on nyt noin 70-vuotias mies. Hän oli meillä 10-vuotta sitten talonmiehenä. Nyt hän kävelee rullaattorissa. Törmään häneen aina sillon tällöin rutiini kävelyretkilläni.


Mies oli luonnostaan vahva ja reipas. Hänellä oli myös hyvät geenit. Nyt hänelle tapahtui "jotain" eikä hän oikein enää liiku kunnolla omin avuin. Eräs pastori jonka kanssa minulla oli tapana rukoilla on nyt saanut kaihin kumpaankin silmäänsä. Toista silmää ei enää voi leikata. Siihen suoritettiin kaihileikkaus joka kuitenkin epäonnistui. Hän on nyt käytännössä sokea, rajusti ylipainoinen, eikä enää voi likkuua omin avuin ulkona. Ei edes lukea Raamattua.


Olen tullut siihen tulokseen seuratessani valkoisia, etteivät edes hyvät geenit suojele ikääntymiseltä. Ei edes ne, eikä minulla edes ole niitä. Minä muistan myös sen mummon(hän oli sotavereraanin vaimo)aviomiehen. He olivat eronneet vuosikymmeniä aiemmin. Mies oli noin 60-80 vuotias tavatessamme. Hän makasi yksin korkeassa sairaalasängyssä. Samassa sängyssä jollaisesta hänen(ex)vaimonsa heittäytyi alas. Melkein muumoituneena, totaalisesti liikuntakyvyttömänä. Hyvin ruma, epämielyttävä näky. Yleisesti ottaen häntä ei enää voinut tunnistaa ihmiseksi.

JonesHenry kirjoitti:

Aihe on minulle läheinen koska minulle läheinen ysävä kuoli tekemällä itsemurhan sairaalassa tasan 20-vuotta sitten. Olin silloin vasta 10-vuotias ja hän oli jo 85-vuotias mummo. Järkytyin tapauksesta syvästi. Hän pudottautui tietoisesti korkealta sairaalasängyltä murtaen jokaikisen luun hauraassa ruumiissaan, jääden kylmälle sairaalan lattialle makaamaan odottamaan kuolemaa, eli käytännössä hauraan sydämmensä pysähtymistä.


Siitä lähtien olen pelännyt ikääntymistä Suomessa. Aina kun näen mummon kyyristelevän kadulla rullaattorissa, sydämmeni hyppää. Minulla on huonot geenit, kärsin ylipainosta ja minulla on muutenkin alhainen testosteronitaso. Kädet melkein kuin naisella, ovat niin ohuet. Pelottaa usein kuinka kaameaa ikääntyminen tulee minulle olemaan. Ehkä ilman näitä apinan kouria se ei olisi niin paha, mutta notko selkä vääristää ylipainoani muutenkin. Joudun nyt tekemään rutkasti töitä, että saisin pidettyä edes jonkinlaista kuntoa yllä.


Paikkakunnalla jossa asun on nyt noin 70-vuotias mies. Hän oli meillä 10-vuotta sitten talonmiehenä. Nyt hän kävelee rullaattorissa. Törmään häneen aina sillon tällöin rutiini kävelyretkilläni.


Mies oli luonnostaan vahva ja reipas. Hänellä oli myös hyvät geenit. Nyt hänelle tapahtui "jotain" eikä hän oikein enää liiku kunnolla omin avuin. Eräs pastori jonka kanssa minulla oli tapana rukoilla on nyt saanut kaihin kumpaankin silmäänsä. Toista silmää ei enää voi leikata. Siihen suoritettiin kaihileikkaus joka kuitenkin epäonnistui. Hän on nyt käytännössä sokea, rajusti ylipainoinen, eikä enää voi likkuua omin avuin ulkona. Ei edes lukea Raamattua.


Olen tullut siihen tulokseen seuratessani valkoisia, etteivät edes hyvät geenit suojele ikääntymiseltä. Ei edes ne, eikä minulla edes ole niitä. Minä muistan myös sen mummon(hän oli sotavereraanin vaimo)aviomiehen. He olivat eronneet vuosikymmeniä aiemmin. Mies oli noin 60-80 vuotias tavatessamme. Hän makasi yksin korkeassa sairaalasängyssä. Samassa sängyssä jollaisesta hänen(ex)vaimonsa heittäytyi alas. Melkein muumoituneena, totaalisesti liikuntakyvyttömänä. Hyvin ruma, epämielyttävä näky. Yleisesti ottaen häntä ei enää voinut tunnistaa ihmiseksi.

Lue lisää

On masentavaa tietenkin tehdä tätä työtä aivan yksin, mutta olen nyt saavuttanut nin paljon edistystä, että tässä epäilemättä olisi aihetta kirjaksi asti. Ensisijainen tarkoitukseni on ottaa yhteyttä Tiede lehteen ja saada sitäkautta tutkimukseni julkaistuksi. Vaikka ne eivät voisi auttaa minua, ne voivat silti auttaa jotakin toista. itsemurha tai edes itsemurhassa avustaminenhan ei Suomen lain mukaan ole rikos. Myöskään Raamattu ei suoraan tuomitse itsemurhaa.


Vaikka saisinkin joskus julkaistua kirjan en tiedä, kuinka suurta vaikutusta sillä olisi. En itse halua tappaa vanhuksia. Kyse ei ole siitä.


En ehkä tiedä itsekään mitä haluan. Ainakaan en vielä kuolla, koska olen vasta 30-vuotias. Tutkimustyöni voi jonkinverran vaikuttaa myös ns "eutanasiakeskusteluun" Lääkärithän ovat sanoneet, etteivät he halua tappaa potilaitaan. Itse olen sitä mieltä, ettei heidän tarvitse.

http://www.yle.fi/uutiset/ohjelmat/aamu-tv/2012/02/eutanasian_puolustajien_mukaan_armomurhaa_harkitaan_aina_tarkoin_3281141.html



Nyt kun olen aloittanut aiheesta kirjan kirjoittamisen huomaan, etteivät mummot enää samallalailla pelota minua. On hiukan huojentuneempi olo. Ehkä minullekin sitten aikanaan löytyy avustaja, kun tulee aika lähte. Ainakin toivon niin.