Isovanhemmat

Toiset omat isovanhempani olivat mummo ja pappa, toiset mummo ja ukki, molemmat savolaisia sukuja. Minun vanhempani olivat savolaissyntyisiä ja lapsenlapsilleen mummi ja pappa, sittemmin isomummi ja isopappa. Mieheni vanhemmat olivat hämäläisittäin vaari ja mummu, sitten isovaari ja isomummu.
Me olemme lapsenlapsillemme mummi ja vaari. Esikoisen lapsilla on toisetkin mummi ja vaari ja siinä suvussa vielä melkein satavuotias isoisomummokin.
Kuopuksen perheessä on meidän lisäksi fafa ja famu .

Siskoni käyttävät itsestään mummi-sanaa, mutta kaksi veljeäni ovat ukkeja.
Mummi on nykyisin yleisin myös ystävieni ja tuttujeni käyttämä isoäidin versio, muutama mammakin on. Tutuilla isoisillä on nimityksinä vaaria, pappaa, ukkia, ukkoakin.

Meidän lapenlapsemme sanovat meitä vaariksi ja mummuksi.

Minulla lastenlapset käyttävät vain etunimeäni, en tiedä miksi, olen ehdottanut mummia, mutta eivät ole sitä ottaneet käyttöön. Isoäitinä puhun kyllä joskus itsestäni:D
Eipä siinä ole ongelmia ollut, ihan vakiintunutta jo.

Eräs tuttavani kertoi, että jossain pohjoisessa isoäitejä sanotaan ämmiksi, oottako kuullut.

Ei kai nyt enää niinkään, mutta ennen oli ämmi ja ämmä ja äijä.
Minä olen mummo, tyttäreni on mummi.

Nuo murteet ovatkin ihan kivoja, saame, siinä kuin ruotsikin, samoin savo taikka porin kieli.

Kunhan ei erioikeuksia muiden kustannuksella vaadita.

Ei pakko-savoa kouluihin! Eikä omaa yliopistoa porilaisille.

Mutta kiva on että omaa murrettaan puhuvat ruotsalaisetkin.
Erioikeudet vain pois!

Marokon Agadirissa nuoret miehet kutsui meikäläisiä naisia mummoiksi. Minä heille, minä olen Matin ja Sarin mummo mutta en sinun.

Eläkepäivänä olen rakas mummi, mutta kun rahat on loppu,
olen ämmä. Minä sponsoroin kahta poikani poikaa.

Toisia isovanhempia kutsun mummeiksi ja ukiksi. Ja itse olen mielestäni mummi. Rikkautta ja rakkautta mummeille ja ukeille olkoon , nimi mikä tahansa.

Minä olen mummu ja lasteni isä on pappa. Lasteni puolisoitten isät ja äidit ovat mummia ja vaaria, sekä mamma ja pappa ja mummu ja vaari. Minun isäni oli vaari ja äitini mummu.

Aikalailla meillä mummuilla on samanlaiset "kutsumanimet". Minä ja mieheni olemme lapsenlapsillemme mummi ja ukki. Toiset isovanhemmat tuntuvat olevan mummi ja pappa. Yksi on sitten ihan oikea mummu.

Tuntui pahalta tuossa eräässä viestissä tuo kutsumanimi "ämmä". Sehän on kuin haukkumanimi. Ikävää! Minä en antaisi rahaa, jos m inua alettaisiin ämmitellä. En muutenkaan anna rahaa kuin syntymäpäiviksi. Eivät ole vielä ainakaan tulleet lisää pyytämään.

Tunnen erään perheen, jossa ukkia kutsutaan kaikkien lasten ja lastenlasten taholta ukoksi. Jotenkin ei korvani oikein ole tottunut tuohon, vaikka se tuntuu heiltä käyvän ihan luontevasti.

Nyt utelen, minkäs ikäisinä saitte ensimmäisen lapsenne, entä lapsenlapsen.
Itsellä näin: esikoinen, kun olin täyttänyt 21 muutama päivä ennen.
lapsenlapsi, 50 vuotiaana
lapsenlapsenlapsi, 73 vuotiaana.

Olen hämeestä ja siellä olimme Isä , Äiti , Vanhempieni isät olivat Pappoja ,Ja Mummuja . Isoäiti oli sitten se seuraava skupolvi ja Isoisä, Jos sanoiin äidinivää Vaariksi sanoihän että eiole minään ryotivaari.
Meilläpäin ei ollut suomenruotsalaisia lähimainkaan . Oppineetkin puhuivat Suomea , ei se sopinut Hämäläiselle hienostella.

Karjalan kielellä djiezo da buabo, mitäs näistä voi tulkita?

haluan mukaan keskusteluun Olen mamma pappa on kuollut nykyisin olen isomama tytäreni on mummu minun Äiti oli mummu itselläni oli mummu ja vaari molempia 2 Olin jo 27v. saadessani ensimmäisen Mamma minusta tuli 45v. Isomamma 64v.

Omat isovanhempani ovat mummo ja pappa (Savo) sekä mummu ja ukki (Keski-Pohjanmaa).

Mummi ja pappa.

Entäs taata, ainakin F.E.Sillanpäätä kutsuttiin taataksi. Ja hän oli Hämeenkyröstä. Sielläkö isoisä oli taata.

Koiranputkiksi.

Minusta mummo on ihan hyvä ja mummi taas jotenkin kuin häpeäisi olla mummo?

Kauan eläkään Mummu! Jeeee.

Taitaa olla tuffa vielä mainitsematta. Täällä länsirannikolla, entisillä ruotsinkielisillä alueilla sitä käytetään aika paljon. Olen myös kuullut isän vanhemmista käytettävän nimiä fammu ja farfa.

Meidän mutsi 65.v. kutsutaan PihiPummiPuumaksi PPP. Varakas, ei kaikille vähävaraisille lapsilleen/lapsenlapsilleen anteliaisuutta löydy TASAVERTAISESTI. "(sinkkuillut yli 30.v.)" Nuorempia poikamiehiä 40.v.-53.v. vaihtaa hyppysissään vilpillisesti. Ei ole mummolaa, lapset/lapsenlapset ei tervetulleet .

Etelä-Karjalasta päin olen ja omaa mummoani kutsuan Mamiksi, koska tämä ei halunnut tulla kutsutuksi mummoksi.

Olen 47- vuotias ja lapsenlapseni, joka on nyt vuosi ja 6 kk; keksi minulle ihanan kutsumanimen " Muppu", muuten olen kyllä mummu.
Meillä oli mummut ja on vieläkin suvussa. Ja pappa myös tietenkin:)

Meillä on ollut mummi ja ukki, jälkimmäinen joskus taata,

silloin on voitu leikitellä: mummeli ja taateli. :)

Toiset isovanhemmat mummi ja vaari.

Meillä isän isää kutsutaan mulkkujen kuninkaaksi

Olemme sekava rypäs uusioperheitä, jotka kaikki ovat mukana lastenlastemme elämässä suloisen-sekavana suojaverkkona.
Itse olen lapsenlapsille "mamma" ja mies on "paappa". Toiset isovanhemmat ovat mummu ja pappa, ja kolmannet isovanhemmat ovat tummu ja tuora (murteellinen nimitys isänäidille ja -isälle).

Itse kutsuin omia savolaisia isoäitejäni Sofia-mummoksi ja Helmi-mummoksi. Vaarit olivat jo kuolleet ennen syntymääni.

Kun esikoiseni syntyi, niin kysyin äidiltäni ja anopiltani, että miksi he haluavat itseään kutsuttavan. Toinen haluisi olla mummi ja toinen mummu. Koska nimitys on eri, niin ei tarvitse laittaa nimeä etuliitteeksi, kuten itse jouduin tekemään aikanaan. Isäni on lapsilleni vaari kuten myös appiukko haluisi olla vaari. Heidän kohdalla sitten puhutaan Paavo-vaarista ja Antti-vaarista.

Omalla kohdallani mummouden miettiminen ei ole vielä ajankohtaista. Toivoisin kuitenkin, että saisin itse valita, miksi minua kutsuttaisi eikä niin, että esim. miniä päättäisi, mikä minun "tittelini" olisi.

Mummu ja paappa

Minun vanhempani ovat lastensa lapsille mummo ja äijä. Äijä oli kunnianimitys Karjalassa, mistä isäni, vanha mies jo, on kotoisin. Lapseni toisen puolen isovanhemmat ovat mummu ja pappa. Pappa tosin jostain kumman syystä vääntynyt käyttöön "Pata"... Johtaa varmaan juurensa siihen aikaan, kun lapseni opetteli puhumaan....

Meillä isoäitiä sanotaan mummuksi ja isoisää vaijaksi, mummu ja vaija. Ilmeisesti aika harvinainen nimitys kun sitä aika monet ihmettelee :)

rönsyilevästi, itse olen mummu, mieheni tuta.
mutta suvussa kuulee mummi, fammu, tai nimi mummu
ja vanhan mummun puheessa vilisi tummu-sana joka ei ollut
haukkumanimi.
Sitten on tuhari, vaari, faffa, pappa ja paappa.
Ja jotkut lapset on antaneet ihan oman lempinimen isovanhemmille, joka on ajan mittaan käyttöön vakiintunu.

JEP JEP!! kävisikö tämmönen kuin KALKKIS ja MULKKIS ,jotka on tän päivän totuutta...

Minun lapsenlapseni ovat aina kutsuneet minua etunimeltä. Lähisukuni on suuri ja paljon yhteyksissä; ilmeisesti se vaikutti asiaan. Itselleni ei ollut oikein selvää, mikä olisin, kun ensimmäinen lapsenlapsi syntyi kiivaimpaan työelämävaiheeseen, enkä ehtinyt muuta, kuin sopeutua asiaan. Nyt, "oikeassa"
isovanhempi-iässä, ajattelisin asiaa varmaan toisella tavalla.

Ei nimi miestä, eikä naistakaan, pahenna....
Mieheni perheessä isovanhempia kutsutaan Mummuiksi ja Vaareiksi.
Siihen sitten lisätään etunimi, jos on vaara, ettei tiedetä kenestä on kyse.
Perheessä oli jo kolme kumpaakin lajia, kun meille syntyi esikoinen.
Olin lapsena kutsunut omia vanhempiani Mamiksi ja Isukiksi. Niinpä heistä tulikin Mami ja Ukki. Lasteni serkku kutsui äitiäni Nami-mummuksi, tällä kun oli aina karkkia mukanaan.
Kun viitisen vuotta sitten tulin itse isoäidiksi, mietimme nimitystä.
Mummuksi en halunnut ryhtyä, sehän on rakas anoppini, mummi-nimitys ei myöskään käynyt, sehän oli oma isoäitini. Mummo tuntui liian vanhalta.
Ehdotin sitten käyttöön Muori-nimeä. Olivathan tyttäret toisinaan sanoneet: "Tultiin muoria katsomaan..."
Eräs tuttu sanoi, että eikös se ole vähän halventava nimitys.
Itse en niin ajattele ollenkaan! Erotunpa joukosta!
Terveisin Iloinen muori

Koiranputket.

Meidän lapsilla on mummuja ja pappoja, oulussa.

Mummu ja pappa nimillä lapset isovanhempiaan kutsuu.

Meillä ovat ukki ja mummo ne yleisimmin käytetyt, Pohjois-Karjalassa

Onko täällä joku papparainen, jota koiranputkeksi kutsutaan, vai joko hän ajattelee tulevaisuuttaan koiranputkea kasvavana.
Valaise meitä vähän, haluu tietää.

Mummu ja pappa oli itselläni molemmat isovanhemmat.
Meidän lapsille minun vanhempani ovat mummu ja pappa (Hämeestä) ja mieheni vanhemmat mummi ja ukki (Savosta).
Itse haluan aikanaan olla lastenlapsilleni mummu.

Lämmöllä tunnutaan kirjoitetun isovanhemmista moneen suuntaan. En olisi uskonut että näin monenlaisia nimityksiä löytyy, kaikkia en ole ikinä edes kuullut.
Tuota koiranputkea vieläkin ihmettelen tässä itse isomammana elellen.

Silloin kun oli vielä kolme mummua hengissä eli myös yksi isomummu, oli tapana liittää mummu sanan eteen paikka missä mummu asui. Isomummu esimerkiksi oli Harjavallan mummu ja pitkään myös hissimummu koska asui kerrostalossa ja hissillä ajaminen oli meille maalaiskakaroille jotain elämää suurempaa.

Äidinäiti: Mummu Äidinisä: Muffa Isänäiti: Fammu Isänisä: Faffa. Kaikki noista on siis ruotsalaista lainaa.

Meillä on mummi(hänen omasta toiveestaan, mieheni äiti), sitten on pena-ukki(mieheni isä). Sitten on mummu (minun äitini) ja ukki(minun isäni). Sitten meillä on lisäksi isoukki ja vanhaukki, molemmat ovat minun sukuni puolelta. Ja lisäksi on vielä isomummu, joka nukkui pois vuosi sitten ja kaisamummu(mieheni äidinäiti). Myös Kaarlepappa meillä oli aiemmin (mieheni isän isä) mutta hän nukkui pois jo vuosia sitten.

eka lapsenlapseni rupes sanoon mua mammaks, niin sit oon mamma ja mies on pappa. ekan lapseni sain 19v ja mammaks tulin 42v.

Olen vanhempieni esikoinen, ja myös äitini vanhempien ensimmäinen lapsenlapsi, joten sain päättää, miten heitä kutsutaan. He ovat siis mummu ja pappa. Mummu olisi halunnut olla minulle/meille "emo", mutta ei mennyt läpi. Kai oma äitini kutsui häntä mummuksi minulle, tai jotain :D Isän vanhemmat ovat mummi ja pappa. Vähän epäkätevää, kun on kaksi pappaa, mutta heistä puhutaankin sitten etunimillä tarkennuksen vuoksi, siis tyyliin Pekka-pappa

ne on hauras,
rauha heille.

Minulla oli karjalaiset mummo ja äijä. Omille lapsenlapsillemme olemme mummo ja pappa.

Minun suomalaiset ja suomenkieliset isovanhempani olivat ja ovat, isän vanhemmat pirkanmaalaisittain: "mummu ja taata". Äidin vanhemmat hämäläisittäin: "mummu ja vaari".

Monet karjalaiset kutsuvat isoisää "äijäksi". Jotkut ehkä "ukoksi".

Tuota "pappa"-nimitystä isoisästä en ymmärrä, sehän on ruotsalainen "isää" tarkoittava sana. Mistä päin Suomea se tulee, vai onko ollut vain epäonnistunut jäänne jostain aiemman historiamme yläluokan "hienostelusta"?

Kunnioitan suomalaista kulttuuriamme. Onhan kieleemme tarttunut myös joitain muunkin kielisiä sanoja, myös nimiä, jotka kuitenkin sitten muotoutuneet suomalaisittain. Viime sodan aikana, kaiketi tietyistäkin syistä, lapslle alettiin antaa mm. saksalaisperäisiä nimiä, suomalaisittain kirjoitettuina.

Suomalaiset nimemme olivat aikoinaan ihan toisenlaisia, joissain vanhoissa etunimissä näkyy vielä muinaisuutemme (Osmo = ahma, Otso = karhu...).

Meillä Hämeessä isoäiti oli mummu, joten niin olen minäkin vaikka en siellä enää asu. Isoisät olivat vaareja tai pappoja, mutta minun mieheni on ukki karjalaisten juuriensa vuoksi. Lapsenlapsenlapsia ei vielä ole, joten en tiedä miten meitä sitten kutsuttaisiin, ehkä eteen tulisi iso -lisäke, eli isomummu ja isoukki.