Täysosuma!

Niinpä... Hehkuttelin täällä joku aika sitten, miten minulla on konserttihuuma vielä edessäpäin... Vaan eipä tullut sitä iloa ollekaan sairauden vuoksi. Ihan itkuksi pisti,kun en päässytkään lähtemään ja jouduin lipun myymään,jonka olin ostanut jo 5.12. Mutta tälläistä tämä elämä joskus on, ei voi mitään... Onneksi levyjä voi kuunnella kipeänäkin!!

puhut asiaa ,kertakaikkiaan upea .paikat lähes loppuunmyydyt .kiitos katri ja bändi.

Mikä siinä niin itketti ?

hienot laulut itketti - itselläni alkoi silmät kostua laulussa Äänesi mä kuulen, sitten koskettavassa Elämän retki, jossa aina ajattelen äiti-Katrin hyvästelemässä poikaansa...

eihän Katri näillä itkettää tarkoita, hän esittää ne varmasti - lämmöllä ja tyynesti - mutta kauniit sanat ja koskettava tulkinta avaa kuulijassa padot. terapiaa parhaimmillaan ovat aina Katrin konsertit, kyllä tulee myös naurua ja hymyä..

oli muuten jännä huomata miten paljon vahvemmin esitti Katri näitä uuden Valon maa -albuminsa levyjä livenä. volyymiä löytyi ja ylä-äänet täysin hallinnassa, revitteli ihan kunnolla. albumihan oli oli hyvin hillitty, kypsää tunnelmointia, jossa Katri oli ikään kuin yksi instrumenteista, ei halunnut nostaa lauluaan aivan keskiöön koska studiomuusikot olivat niin taitavia ja Katri halusi olla vain yksi elementti hienosta kokonaisuudesta.

nyt lavalla nähtiin taas tilansa ottava artisti, kirkas Tähti

malttamattomana odotan jo ensi vuotta, jolloin varmaankin Katrin 50- vuotis taiteilijakiertue. ensilevystä Poikien kuvat on siis ensi vuonna kulunut viisikymmentä vuotta!

mulle on käynyt tässä vuosien varrella silleen, että olen tykännyt valtavasti Katri-Helenasta ja hänen lauluistaan, mutta nyt se on jotenkin tullut tiensä päähän.voi kai näinkin tapahtua.Katrin laulut ja ääni ovat muuttuneet siitä mihin aikoinaan ihastuin hänessä, että en tunne enään sellaista innostusta häntä kuunnellessa.En tiedä mikä tässä mättää.Katrin ei ole enään se heleästi soiva huilu kuin silloin nuorena, mutta se kai on ajan patinaa.myöskin tämä Valon maa oli minulle pettymys.Voisikohan ajatella, että seuraava levy, jos sitä tulee, olisi entisaikojen tyylinen jos se nyt on mahdollista.Voisi kai sitä edes yrittää.Sellaista tyypillistä Katri-Helenaa.