Olin mukana eräässä amatööriteatterissa parin vuoden ajan ja ensimmäistä esiintymistäni katsomaan tullut äitini (70 v) toivotti onnea.. Yksi kokeneempi näyttelijä, minua nuorempi, siinä vierelläni vain hiljaa "luimisteli", toinen, ehkä n.30-35v, nosti äläkän miten "näyttelijöille ei saa toivottaa onnea, se on huono asia ja jäkä jäkä jäkä..", tuskin huomasi että sai hyvää tarkoittaneen äitini kyyneliin.. Onneksi ohjaajamme tuli paikalle!
Ja juuri nämä samat kaksi näyttelijää vähän mokailivat lavalla mutta kokeneina harrastelijoina selvisivät tilanteesta loistavasti. Kuitenkin esityksen jälkeen sain kuulla vielä lisää aiheesta ja he syyttivät äitiäni mokailuistaan.
Olen tästä puhunut varsinkin äidilleni saarnanneen vastanäyttelijäni kanssa ja hän sanoi että sellaiset on teatterissa tavat, ota tai jätä! Äitini ei enää tullut katsomaan toista näytelmää jossa olin mukana, vaikka se oli hänen suosikkinäytelmänsä - toisaalta se särki sydämeni kun rakkain ihmiseni ei ollut paikalla mutta toisaalta ymmärrän äitiänikin.
Kysyisinkin, että onko tämä taikausko ihan oikeasti vielä 2000-luvullakin osa näyttelijän - harrastelijan tai ammattilaisen - ominaisuuksia, osa näytöksiin valmistautumista, ramppikuumetta tai jotain? Tiesin kyllä jo etukäteen tästä ettei saa toivottaa onnea ja muistaakseni ei saa mainita eräitä Shakespearen näytelmiä ja mitäs muuta niitä olikaan..
En oikein osaa muotoilla kysymystäni.... Onko taikausko näyttelijöillä siis samanlainen juttu kuin esim. papeilla usko Jumalaan - enpä ole ateistipappiin ainakaan tietääkseni koskaan törmännyt, onko siis näyttelijä ilman taikauskoa paradoksi? Onko esim. improvisaatioteatteria tekevillä erilainen suhtautuminen taikauskoon?
Ajattelin ensin näin amatöörinäyttelijöiden mielipiteitä tiedustella kun itsekin sellaiseksi ajattelin itseni, ammattilaisilla lienee omat näkemyksensä asiasta..?
Näyttelijät ja taikausko??
5
2262
Vastaukset
- Mie
Ainakin minun kokemukseni mukaan onnen toivottamista ennen esitystä (varsinkin ensi-iltaa) vältetään niin amatööri- kuin ammattiteattereissa. Sen sijaan annetaan onnen potkuja persauksiin. Tuossakin tilanteessa olisi ollut viisaampaa vain neuvoa äidillesi tämä tapa. Siinä siis pukataan toista polvella hellästi takapuolelle. Kohtelias potkaistava pitää tietysti huolen, että potkaisija yltää kohteeseen.
Teatterilaiset ovat monesti tarkkoja, ettei heille toivotettaisi onnea, mutta harvoin kukaan siitä oikeasti pahastuu. Lähinnä se on sellaista kulttuuria, jota halutaan välittää eteenpäin uusille teatterin pariin päätyneille ja yleensä siitä kerrotaan jo etukäteen. Ensi-illan potkimistraditio on voi olla hyvinkin hauska. - Amatööriohjaaja -55
Nämä taikauskomukset taitaa olla kyllä enemmänkin perinnettä ja osa kulttuuria kuin sitä että niihin oikeasti uskottaisiin.
- Vvkisti
Kuten Rowan Atkinsonin ansiokkaasti esittämä Musta Kyy sen sanoi "Macbeth".
- Tero_The_Thespian
Nämä uskomukset ovat osa teatterikulttuuria. Niitä on enemmänkin kuin tuo onnen toivottaminen.
Omassa tiedossa ainakin ettei lavalla vihellellä huvikseen ellei näytelmän hahmo vihellä, tuon edellä mainitun näytelmän mainitsemiskielto jota en tässäkään mainitse, "manaaminen" eli vitsinä heitot siitä miten esitys voi mennä pipariksi jne. Lisäksi kenraaliharjoitus menee aina piekeen, 2. näytös on aina huono jne. jne. jne.
Itselläkin nämä niin tiukasti verissä, että joutui jopa ihan tietoisesti pohtimaan mitä niitä oli.- Tero_The_Thespian
Siis toinen esitys, ei näytös.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa
En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod337174- 396685
- 293644
- 453150
- 342794
- 162592
- 372198
- 162126
Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...
Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons481997- 341910