Kun renttu ei enää kelpaakaan :)

Näin 30-vuotiaana naisena voin todeta, että ihan alusta alkaen olen toivonut löytäväni sen pitkän kestävän suhteen. En ole valinnut kusipäitä kumppanikseni.

Ei kyse ole vain NAISEN valinnoista.
Naisena lämmittelen välejääni sellaisten miesten kanssa, jotka osoittavat kiinnostusta ja joista itsekin käytöksen perusteella voisin kiinnostua. Kusipäistä en ole koskaan kiinnostunut vaikka joku on sellaiseksi osoittautunut jälkeenpäin. Arvata saattaa millainen loppu sellaisen kanssa tulee.

"Ikä on jättänyt jälkensä naiseen. Hän ei ole enää yhtä kuumaa kamaa kuin kymmenisen vuotta sitten. Nainen tajuaa tilanteensa muuttuneen."
Muista kertoa näistä ajatuksistasi deitillesi, ettei hänen tarvitse uhrata aikaa noin tyhmään mieheen.

Jos fiksu ja kunnollinen mies tarkoittaa narukäsinörttiä tai kaljamahakoodaria niin aloitus on ihan turha.

Kivannäköistä ja kunnollista, itsestään huolta pitävää miestä on vaikea löytää päälle kolmekymppisenä omasta ikäluokasta, siksi deittailen tälläkin hetkellä nuorempaa miestä.
Vanhenee se mieskin ja ikä näkyy miehessäkin.

Rentut eivät ole koskaan kiinnostaneet.

Alottaja on ilmeisesti poikkeustapaus johon ikä ei jätä mitään jälkiä...

Haluan edelleen teinineitsytnaisen. Haluan korkata ja poksauttaa. Minulla on siihen oikeus. Kaikenlaisia paskiaisiakin on kerran päästetty immenkalvoja paukuttamaan. Roskaväen nussimat kurpat voivat painua hevon vittuun ja viedä vesipäiset äpäränsä mukanaan, käytetyt reikänne eivät minulle kelpaa.

Toinen tuttu tarina:

1. Kiltti ja kunnollinen tyttö katselee vierestä, kun kaikki luokan pojat piirittävät joko niitä kaunottaria tai sitten "pahoja" tyttöjä, jotka ovat äänekkäitä ja näyttäviä. Kiltti tyttö on liian ujo lähestyäkseen poikia.

2. 10 vuotta myöhemmin miehet juoksevat edelleen kaunottarien ja pahisten perässä mutta alkavat katkeroitua kun homma ei toimi. Kunnollista naista ei huomata.

3. 15 vuotta myöhemmin kunnollinen nainen alkaa saada itseluottamusta ja ujous karisee iän myötä. Nyt kunnollinen nainen rohkaistuu tekemään aloitteita miehille, koska muuten häntä ei edes huomata.

4. Kunnollinen nainen saa mieheltä tylyt pakit, sillä mies on täynnä oikeamielistä vihaa koko naissukupuolta kohtaan, kun naiset ovat häntä aina kaltoin kohdelleet. Nainen ei uskalla lähestyä miehiä pitkään aikaan.

5. Mies tajuaa vihdoin, että hänen on tyydyttävä naiseen, joka ei ole tyrmäävää kaunotar. Mies ja kunnollinen nainen päätyvät yhteen. Mies nälvii naista siitä, miten naiselle ei kelvannut kunnollinen mies 15 vuotta sitten ja nyt nainen otti miehen tämän rahojen vuoksi.

Ja niin kaikki elävät onnettomina elämänsä loppuun asti.

5. En ole alistunut, nöyristynyt ja tehnyt itsestäni kunniatonta orjaa huolimalla nyt päälle 30-vuotiaana ja menestyneenä miehenä kuvailemasi kaltaisia typeryksiä.

"Fiksu ja mukava mies, mikä on tai on ollut valintasi?"

Rentulta jämät, ei kiitos. Tilannetta voisi verrata vaikka siihen että istut ruokapöytään jossa itämaiseen tapaan kaikki syövät samoilta astioilta ruokaa nostelemalla, mitä epäsiistimpiä ulkoisesti muut ruokailijat ovat sen huonommin ruoka maistuu kun epäilys bakteerien leviämisestä kuitenkin on takaraivossa. Siksi en ainakaan minä halua olla kovin tarkkaan tietoinen naisen entisistä.

Nostetaan ketju ylös kun tästä syntyi ihan mukavasti keskustelua.

Mun mielestä iltasadun kommentti on hyvinkin totta. Aika paljon on omissakin piireissä näkynyt näitä kilttejä ja kunnollisia tyttöjä, jotka eivät ole pahojen poikien perään.

Itse en ole ikinä ollut kiinnostunut "rentuista" tai "pahoista pojista" vaan aina on kunnollisuus ja käytöstavat olleet kriteereissä aika korkealla. Olen nyt 21-vuotiaana ensimmäisessä suhteessani ja poikaystäväni on kiltti, huomaavainen ja kunnollinen.

Aloittaja on ihan väärässä sanoessaan, ettäkö naisten miesihanne ei muuttuisi matkan varrella. Monelle teinille elämä on aika ulkonäkökeskeistä (koskee yhtä lailla poikia) ja ihaillaan vaikkapa urheilijoita ja elokuvatähtiä. Kuitenkin elämä opettaa sen, että välttämättä se ulkonäkö ei korreloi ns. sisäistä kauneutta. Toisaalta jos itsekin on menevä ja huoleton, niin se ei haittaa, jos kumppani on samanlainen.

Mitä enemmän tulee ikää, sitä vähemmän on merkitystä ulkonäöllä. Aikaa vietetään sängyssä "niissä" puuhissa vuosi vuodelta vähemmän, joten aikaa jää tosi paljon kaikkeen muuhun kuten yhteisiin harrastuksiin, kaveruuteen, tuttavaperheiden tapaamiseen ym.

Myönnän joskus peruskouluikäisenä ihailleeni kaukaa niitä poikia, jotka vaikuttivat olevan rohkeita, urheilullisia ja omantien kulkijoita. Onneksi olen ollut vaatimattoman näköinen, niin ei ole tarvinnut menettää sydäntään sellaisen takia. Ilokseni kuitenkin olen huomannut, että on niitäkin miehiä, joilla on sydän kultaa, vaikkeivat olekaan rämäpäisiä tai pahemmin esillä. Renttuus ei ole koskaan kolahtanut, jos renttuudella tarkoitetaan päihdeongelmaa, sitoutumiskyvyttömyyttä ja rahaongelmia.

Jatkan matkaa. Olen elänyt tähän asti ilman naista, opetellut tulemaan toimeen omillani ja pärjäämään itse, pitämään itseni kasassa ilman romanttista kontaktia naiseen. Se ei ole enää ollut relevanttia elämän sisältöä minulle 10-15 vuoteen ja koen että olen täysin eri rotu tuollaisen naisen suhteen, erilaiset odotukset, erilaiset taidot, erilaiset tarpeet - lähinnä homma voisi teoreettisestikin toimia jos nainen alkaisi palvella minua siinä missä tarvin jeesiä esim. suhteen kannalta mutta mielestäni on täysin selvää että näin ei tule tapahtumaan; tuollainen nainen haluaa vertaisensa ja minä en ole sellainen, minua ei ole ryvetetty ihmissuhteissa joten en voi tarjota ymmärrystä siinä suhteessa takaisin. Minulla on selkeät johtoajatukset ja tarpeet jotka eivät ole vähentyneet yksinäisyyteni kautta vaan terävöityneet entisestään. Olen ehkä romanttisesti urvelo, mutta en myöskään ajanut kertaakaan (saati sitten toistuvasti) karille typeryyttäni.

Kyse on siis pohjimmiltaan erilaisuudesta eikä kummankaan osapuolen viallisuudesta, olisin ehkä vastaus tiettyihin asioihin joita tuo nainen haluaa (stabiliteetti, itsestään huolehtiminen, pysyvyys, halukkuus pitkään suhteeseen) mutta tuollainen nainen ei ole todellakaan vastaus siihen mitä minä haluan ja kaikki se mihin tuollainen nainen on tottunut ei tule toteutumaan kanssani jo ihan siksi etten ole koskaan ollut suhteissa. Tällöin siis itseinen rämäpäisesti suhde-elämänsä metsään ajanut nainen ei voi olla vaste minulle joka lähtisin suhdetielle 5km/h vauhdilla MAX ja löisi liinat kiinni mistä tahansa vittuilusta tai hoputuksesta tai epäilystä, on vaikeaa nähdä antaa tuollaiselle naiselle mitään oikeuksi oman elämän suhteen...

Koen että esim. jollain mielenterveysongelmaisella naisella tai vaikka ulkomaisella rahanlähteeseen perustuvalla suhteella olisi enemmän tulevaisuutta ja yhteistä henkistä tilaa. Esim. MT-ongelmainen voisi olla yhtä varovainen kuin mitä itse olen ja siksi soveltua koska hän ei odota liikoja. Aasialainen rahasta palveleva nainen puolestaan omaisi kenties intressin koska siitä palkitaan häntä jokatapauksessa, jolloin hän ehkä ihan oikeasti kohtaisi ja sietäisi minua koska olen niin aloittelija kaikessa jolloin hänen palvelutyönsä olisi motivoivaa. Sensijaan suomalaista kokenutta naista en näe asettumassa rooliin jossa suomalainen kokenut nainen palvelee juuri minun olennaisia tarpeita mahdollistaakseen suhteen, ei vaikka noiden tarpeiden palveleminen johtaisi ehkä siihen että nainen saa mitä haluaa ja tarvii.

Olen tylsä enkä osaa seksuaalisia suhteita. Se on se kenttä minkä kanssa naisen tarvisi toimia, ainoa mitä minulla on tarjottavana ainakaan ennenkuin kehityn jotenkin, ja niin kauan kuin olen yksin ja vailla sopivaa seuraa en ainakaan kehity. Asialla ei ole minulle enää suurtakaan väliä koska olen opetellut koko elämäni elämään toisin ja on mielestäni harvinaisen selvää että ns. "normaaleista naisista" ei ole vastinetta tähän tilanteeseen sellaisessa muodossa joka koituu minun edukseni.