Rakas päiväkirja,
olin asettanut itselleni tavoitteita menneisyydessäni, erään miehen kohdalla, että palattaisiin yhteen viiden vuoden jälkeen, toisen miehen kohdalla sanottiin, että menee kaksi vuotta, niin olemme takaisin yhdessä. Valitettava totuus on/oli, että nämä ajankohdat osuivat päällekäin. Eli tähän kesään. En sitä ollut aiemmin tajunnut kuin vasta tänä kesänä.
Ensimmäisen miehen kanssa on ollut todella värikäs historia eikä suhde ole loppupeleissä kehittynyt mihinkään suuntaan, se on vain ollut. Toisen miehen suututin lopullisesti sekoillessani tämän ensimmäisen kanssa ollessamme tämän toisen kanssa suhteessa. Sain aikaiseksi elämäni sotkun. Sotkun, josta olen kasvanut ja oppinut paljon.
Olen osittain jopa jatkanutkin elämääni, kunnes tänään havahduin muutamaan asiaan. Kumpikaan heistä ei nappaa. Kummankaan kanssa en tule saamaan menetettyä aikaa takaisin eikä asioita voi korjata sillä tavalla, että siitä voisi syntyä jotain kunnollista. Mietin, että mun tulee itse hyväksyä menneisyyteni ja lukuisat miessuhteeni. Olen aina pelännyt, että en tule löytämään miestä, joka hyväksyisi mut kokonaisena, kaikkine vikoineni ja menneisyys mukaan lukien. Samasta syystä olen takertunut näihin kahteen enkä ole uskaltanut päästää irti. He hyväksyivät minut silloin, tosin he eivät tunne minua enää niin hyvin. He ovat turvaverkkoni, tiedän, että heihin voin aina palata. Edes muistoissani.
On ollut helppo löytää seuraa yhdeksi yöksi ja olen aina tullut "hyväksytyksi" sillloin. Tässä hetkessä pohdin, pitäisikö jatkaa villiä nuoruutta vai aloittaa toinen suunta, ensimmäisellä vaihtoehdolla ei nimittäin pitkälle pötkitty. Tiedän maailman olevan täynnä ihania miehiä ja salaa toivon, että tulen löytämään myös sellaisen yksilön, joka hyväksyy minut kokonaisena. Olin panopuu, ihminen joka ei kiintynyt toisiin ja valehteli itselleen. En pystynyt tuntemaan todellista läheisyyttä, luottamusta toista kohtaan. Vaikka tällä hetkellä tiedän pelin hengen ja sen, että tulen haluamaan joskus tulevaisuudessa pysyvän, luottamuksellisen, kipinöivän vuosisadan rakkaustarinan, haluan nyt vain elää ja pitää hauskaa. Katsella ympärilleni. Valita.
Saan tehdä ensin töitä itseni kanssa. Sen jälkeen myös toki suhteessa, rakastaminenhan on verbi. Kai sitä havahtuu huomaamaan, että mikään ei ole lopullista ja elämä muuttuu. Osaispa vaan parantaa haavat ja päästää irti, oppia niistä virheistä lopulta kaiken.
Olen surullinen, onnellinen. Kiinni, mutta vapaa. En ymmärrä.
Historian havinaa
Lonely forever?
1
70
Vastaukset
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En voi jutella kanssasi
tietenkään, mutta täällä voin sanoa sinulle, että se sinun hiljaisuutesi ja herkkyytesi eivät ole heikkoutta. Ne ovat ih395070Trump ja Vance murskasivat ja nolasivat Zelenskyn tiedotusvälineiden edessä Valkoisessa talossa.
Jopa oli uskomaton tilaisuus Valkoisessa talossa. Zelensky jäi täydelliseksi lehdellä soittelijaksi suhteessa Trumpiin j5121652Kokoomus haluaa hoitaa flussat yksityisellä, jotta säästettäisiin rahaa ja aikaa
Mies hakeutui Terveystalo Kamppiin flunssaoireiden takia helmikuisena sunnuntai-iltana. Diagnoosiksi kirjattiin influens771090Rakkaus ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee yhdessä TOTUUDEN kanssa.
Tajuatteko, että jotkut ihmiset pitävät siitä, kun toiset kaatuvat? He nauttivat siitä, kun toiset mokaavat tai käyttävä3591008- 77943
Anteeksi Pekka -vedätys
Apuna Ry:n somessa levinnyt Anteeksi Pakka -kampanja saa aina vaan kummallisempia piirteitä. ”Mä pyydän anteeksi. Mä53911- 59860
- 228814
Mikä on kaivattusi ärsyttävin piirre?
Mun kaivattu on erittäin vastahakoinen puhumaan itsestä. Kääntää puheenaiheen aina muuhun kun hänestä tulee puhetta.50793Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen saadakseen pidettyä Tarja Pirkkalaisen virassa
Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Päivi Ollila on tehnyt kunnallisvalituksen kaupungin johtamisjärjestelyiden muutokses58738