Vapaus - onko ihminen koskaan vapaa

Mielestäni vapaus on tavoiteltava ja arvostettu olotila ja Wikipedian mukaan : vapaus = esteiden puute ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Vapaus )

Elmer Diktoniuksen sanoin:"Vain kesyt linnut kaipaavat. Villit lentävät". Tässä kohtaa elämää on oivallista kokea olevans villi & vapaa!

Piti miettiä pitkään olenko minä vapaa, kyllä tunnen itseni vapaaksi monestakin asiasta vaan silti, velvoitteita on ja ne on hoidettava.

Vapaata aikaa jää yllin kyllin jonka voin käyttää mihin vain tai miten vain, kuitenkin voimien ehtyessä on aina oltava ajatuksissa miten jaksan ja otetta sitä vapaata.
Nuoruuteni vuosina vapaa tuntui hienolta vaikka sitä herkkua oli harvoin tarjolla, laiturilla rantahiekalla tai veneessä minulla oli koko maailma ainakin niin kuvittelin!

Kun lopetin työt tunsin taas sen suuren vapauden tunteen johon oli helppo upota,
siihenkin löytyi kapuloita rattaisiin, terveys alkoi reistailemaan, meni monta vuotta taas toisten ehdoilla, omat voimat kun ei riittäneet.

Nyt olisi terveyttä joten sisäinen tunne ja halu vapauteen olisi viimein toteutettavissa, mutta miten?
Aina ne arkiset askareet ja vastuu jostakin pyörii ympärillä, ja haavat ovat kipeitä jos niitä tulee, hyvä sekin että joskus löytää edes lyhyttä vapautta..

Näin se isäni joskus lauleli..
"Elämä on lyhyt kuin lapsella paita,
ja sen joka puolella piikkilanka-aita".

Kyllä niitä hetkellisiä vapaita olen oppinut kunnioittamaan ja niistä nauttimaan,
täys vapautta tuskin lie kellään, eikös vapauden vastapuoli ole vastuu, kumpi tai jompi!

Vapautuakseen osattava katkoa kahleet.

Olen yksi heistä joka tuntee kuin elämä olisi aina heittänyt tielle ne suurimmat kivet, sitonut jalkoihin suurimmat painot ja sammuttanut kaikki valot pimeässä.

Jäin yhteisöni ja ympäristöni keskelle juoksemaan ympyrää kun orava juoksupyörässään häkkinsä vankina.

Lopulta huomasin kuinka kuluttavaa elämää elin. Olin vanki joka palveli vain yhteisön etua, käytti kaikki voimavarat siihen, että muilla oli hyvin.
Itkin omat itkuni, mietin kahleitani ja päätin katkoa ne kerralla. Ottaa oman paikkani, ottaa haltuuni oman elämäni joka oli kulumassa loppuun. Vaivoja ja ahdistusta, ikäviä tapahtumia, painostusta ja velvoitteita oli kertynyt reppuuni liikaa.

Repäisin itse hajalleen sen mustan kaavun joka oli ylläni, rikoin ne aidat jotka olivat kehän ympärillä, avasin portin ja juoksin kohti valoa joka siisi edessäni.
Kirkas valo, huomisten toivo ympäröi minut. Näin kuinka kaunista maailma voi olla, kuulin kuinka ihmiset puhuivat minulle ystävällisesti, vaatimatta mitään, pyytämättä ja pyyteettömästi minä olin vapaa valitsemaan ovet jotka aukaisen.

Olen avannut uusia ovia, tutkinut vapauttani ja todennut kuinka helppoa on elämä kun osaa repäistä itsensä irti kaikesta siitä millä oli ja on vain vaikeita hetkiä annettavana.
Minä olen vapaa. Minulla on vapaus olla ja mennä. Kukaan ei määrää, kukaan ei pyydä, kukaan ei vaadi, kukaan ei uhkaile.

Vapauttani en vaihda mistään hinnasta, mutta luulen osaavani toimia vapauteni, itsemääräämisoikeuteni rajoissa niin, etten loukkaa muita,
Vaikka minulla on vapaus olla, tehdä ja puhua oman mieleni mukaan, olen oppinut toimimaan kuten itse haluaisin itseäni kohdeltavan.
Pyrin olemaan loukkaamatta muita, vaatimatta ja velvoittamatta heitä palvelemaan minun etujani, koska omat kokemukseni kokeneena tiedän ettei ihminen ahdistettuna voi olla onnellinen, eikä hän tunne edes elävänsä omaa elämäänsä, koska häneltä pyritään tappamaan oma tahto.

Vapaana lintukin laulaa kauniimmin.
Nautin tästä elämänvaiheesta, vapaudesta, joka maksoi monta menetettyä vuotta, paljon rahaa ja osan ystäävistä, mutta kannatti vaihtaa repullinen kiviä kultahiekkaan.

Vähän vaan vastaan, minusta vapauden vastakohta ei ole vastuu, ei siis holtiton ´vapaus´ ole vapautta, en nyt tarkemmin viitti aatella, miten sen sanoisi.
Yks esimerkki vaan vielä....vapaa voi olla myös vaikka vankilassa.
Nyt taas....aika vapaana ihmisenä vapautan itseni palstan asioista, on jälellä vielä niitä vastuuasioitakin. Vaikka ei nekään pakollisia, itehän voin valita, mitä teen ja mihin osallistun. Heippa!

Tuohon vastuun käsitteeseen tartuin minäkin syventyessäni aiheeseen. Oma mielemme luo (myös yhteiskunta) ne kehykset, joiden puitteissa elämä kasvaa ja kehittyy. Sen näen pelkästään hyvänä.
Vapaa tahto on kuitenkin se, joka saa meidät valitsemaan,...arvot, jotka herättävät vastakaikua meissä, joita kohti pyrimme, ollaksemme vapaita sellaisesta, mikä sotii oman arvomaailmamme käsityksestä.

Ihmisen tahto on parhaimmillaan aivan vapaa, --- etsiessään ympäröivästä todellisuudestaan, tarjonnastakin, valitsemaan ne elämän lahjoista, jotka antavat kasvulle sijaa, ja syvää tyydytystä henkisyydellemme.
Ilman niitä hetkiä, jolloin on koko sydämellään - ehjänä, ei jaksaisi elää niinkuin meidät on tarkoitettu elämään. Helpoa ei se aina ole, jos joutuu jättämään syrjään omat tarpeensa, kostamatta ei luonto meissä sitä salli, mutta olemmehan oppivaisia sentään,...kaihdammehan asioita jotka meitä vahingoittaa.
Voida elää niin, ettei kadottaisi uskoa ja luottamusta elämään, sen monista karikoista huolimatta.

Siinä minun vapauteni, se antaa sisimmälleni tilaa,- onnea olemassaolostani muiden joukossa.

alotukseen,

vapaus ei ole noin monimutkainen kuin alottaja esittää,

yksinkertaistettuna,

kukaan ei koskaan ole täysin vapaa, meitä sitoo erilaiset käytös tavat ja yhteikunassa olevat säännöt,
kuin myös laki,

totuus tekee ihmisetä vapaan tunteitten alueella.

Toisaalta nämä käytöstavat, säännöt ja lakihan ovat normaalisti meissä ikäänkuin sisäänrakennettuina, ns. selkäytimessä, jolloin henkilökohtaisesti en koe niiden missään määrin vapauttani rajoittavan. Ja kyllä vaan kuten totesit: vapaushan on pitkälti tunnetila!

Vapaus on mitä suurimmassa määrin tunnetila, kuten Tobias tuossa sanoo. Olen kokenut monenlaista vapaudentunnetta viikon purjehduksella, vain kännykät yhteytenä ulkomaailmaan. Vapaa kuin taivaan lintu, sanotaan, miten hyväätekevää seurata merilintuja ja antaa tuulen kuljettaa. Linnut ovat maan kahleista vapaat, mutta tuntuvat olevan aina työtouhussa, pyydystämässä ruokaa itselleen ja pesueelleen. Tuskin ne energiaa tuhlaavat huvikseen lentelyyn.

Vanhempien terottamia asioita oli totta puhuminen, aina piti uskaltaa puhua totta, sai luottaa ettei mikään asia ollut valehtelun arvoinen. Raamatussakin sanotaan, että totuus tekee vapaaksi.Toki myös varoitettiin, ettei ihan kaikkea kannata puhua ääneen ja missä tahansa. Toinen opetus oli se, ettei ketään tai mitään tarvitse eikä pidä orjailla. Minusta tuo orjailu on juuri vapauden vastakohta, ja siihen liittyy mielistely. Omantunnonvapaus on arvokas asia vaalittavaksi, se on ehdoton ihmisoikeus. Mutta se on jakamaton, ja muillakin on sama oikeus, kullakin omista arvoistaan lähtevä.

Minulle vapautta on mm. se kun en ole sidottu mihinkään protokollaan, en ihmisten arviointeihin ja arvosteluun. Vapautta on myös eläkkeellä olo.
Erikoisimman vapauden tunten koin kerran ollesani yksin matkalla.
Sain mennä mihin aikaan ja mihin halusin. Eräänä aamuna menin paikallisen Etelä-Eurooppalaisen kaupungin torille ja ostin kastanjoita, paahdettuja.
Söin ne hotellihuoneessa, ja harmikseni ne eivät olleetkaan hyviä minun makuuni.
No, koska olin "vapaa" menemään oman mieleni mukaan lähdin uudelle "ostosmatkalle"

Koti Suomeen palattuani sanoin ukolleni, että olipa mukava matka kun sinä et ollut koko aika määrälemässä milloin ja mihin mennään.

Minusta kun tuntuu, että totuudessapysyminenkin on jotenkin ´sisäsyntyistä´ , se on kuin armolahja. Toki meille lapsena opastetaan, että puhu lapsein totta. Ei vain kehottamalla pysymään totuudessa tee totuudessapysyjää, vaan se on jo ihmisessä. No nyt taas varmaan outoja puhun, mutta tulipahan vain mieleeni.
Enkä minä sitä uskonnollisuuteen yhdistä, vaikka puhunkin armolahjasta

Sekin on totta, että hän, joka todenmukaisesti asiansa puhuu, saa myös aikansa kärsiä. Mutta vasta tälleen vanhempana ymmärtää, miten tärkeää onkin ollut kertoa totuudenmukaisesti tekemänsä ikävätkin asiat , ei valehdellen, antaa juuri sen vapauden, josta Ramoonakin puhui.
Nyt on turha jumittua tuohon sanaan ´totuus´, sellaisesta totuudesta puhun, miten on elämänsä elänyt, kertonut totuudenmukaisesti tapahtumat.. Saanut lapsenakin vaikka remmillä selkäänsä, kun on kertonut juuri totuuden.

Herranen aika, vaikken niin tarkkaan ole raamattua lukenut, on kiva kuulla sekin, että totuus antaa vapauden.

Olet oikeassa susmorsian.
Jeesus itse sanoi puhuessaan ihmisille silloin maanpäällisen vaelluksensa aikana: "Te tulette tuntemaan Totuuden ja Totuus on tekevä teidät vapaiksi.

Käytin siksi suurta alkukirjainta totuudesta puhuessani, koska se on Jeesuksen yksi nimi. Hänen suuren Jumalan nimethän ovat "Tie, Totuus ja Elämä"

Minä lopetettuani yrityksen,tunsin vapauden koittavan,kuitenkin jonkun ajan kuluttua
tuli mieleen tekemättömiä asioita,joita silloin töissä ollessani olin vapaudessa tekeväni.Eikös me kaikki toivonut ,että terveenä päästäis eläkkeelle.Voisin tehdä
vaellusretkiä Suomen ympäri,vaikka hitaammin reppuselässä.Rinnalla hyvä ihminen.
Oppia pienissä asioissakin on onni"siinä se vapaus".

Paikka on hyvin monilla pyhiin vaelluspaikka,
tassä voi tukia ketä kiinnostaa Jacobin pyhä paikka.

i.wikipedia.org/wiki/Santiago_de_Compostela

Niin, ennen lähtivät miehet maailmalla ja pestautuivat rengiksi isompiin taloihin talven ajaksi. Miks'ei työteliäs mies silläkin lailla yksinään pärjää ja katsele mualimaa ilman vastuuta vielä:D
Eipä teollisuuden tultua maahamme, enää kiehtonut muonamiehen osa tai tukkilaisuus, olihan se mielenkiintoista nähdä ja palkka varma!

Sitävastoin metsäkämpit pitivät pintansa pitkään ja mukavia kertomuksia niistäkin ajoista on saatu lukea
Siihen alkoi pikkuhiljaa tuo *kulkurien kaiho* jäädä romanttisiksi tarinoiksi joita monet Suomifilmit on rakentuneet.
Laulu *tulipunaisesta kukasta* varmaan monille tuttu lukuelämys niistä ajoista !

PS.
Noista menneistä nykypäivään. Jäin ihmettelemään Englannin oikeutta Gibraltarin salmeen Välimerelle, suuresta laivastostaan aikoinaan huolimatta,-- miten onkaan onnistunut valloittamaan tuon kyseenalaisen oikeuden? Eipä silti, en kannata Espanjankaan oikeutta kohentaa talouttaan perimällä tullia merien ylityksistä toiselle,...mikäs Välimeren omistaja kukaan voi olla?

Vapaus on aina ollut tärkeä.

Erityinen helpotus oli kun jätin Suomen ja köyhyyden.

70 vapaus on rahaa ei uskoa.

Auttaminen sairautta ja samalla suurta tuloa rikkaille maailman tasolla--todessa myös lähellä.

Gibraltar on "valtio valtiossa".
Erittäin mielenkiintoinen vierailukohde Espanjassa oleskeleville ulkomaalaisille. Kävimme usein "pikku Englannissa", missä katujen nimet olivat englanniksi, ihmiset puhuivat kaikki hyvää englantia. Kun sieltä sitten ajelimme Espanjan puolelle, oli kuin olisi todellakin tullut aivan eri maahan.
Joku on joskus kysynyt olenko käynyt Brittein saarilla. Enhän minä ole , mutta vastaan, että kyllä Englannissa olen käynyt. selitän sitten, että Gibralttarilla on tullut muutaman kerran käytyä

Vapaus, aika irrationaalinen käsite. Vapaus, mitä on vapaus.
Mistä voimme olla vapaita? Ehkä osin ulkomaailmasta, mutta emme koskaan itsestämme.
Omat ajatuksemme voivat useinkin orjuuttaa meitä kaikkia muita ihmisiä enemmän.

Riippulentäjä ei ole vapaa ilmavirroista, laitteiden toimittajista, ei paikasta, jossa harrastaa.

Miksi pitäisi olla vapaa kaikesta, koska se on mahdotonta? Ihmisyys koostuu kanssakäymisestä toisten ihmisten kanssa. Se, jos mikä jalostaa meitä, jos se nyt edes on tärkeää.
Erakoitunut ihminen tekee johtopäätöksensä itsestään, huomoimatta muita.
Mistä hän on vapaa? Ei ainakaan itsestään ja itsekkyydestään.

Vapaus hillitä itseään, muitako varten?

Monenlaisesta vapaudestahan tässä on puhuttukin. Nuorempana ajattelee vapaudesta eri tavalla, ja vasta näin vanhempana voi ehkä olla todella vapaa. Nuorena riitti minullekin tuo ´vain kesyt linnut kaipaavat, villit lentävät.´ Se on se kunkin elämän summa, ja ite olen todellakin huomannut elämän rehellisenä, ennenkaikkea itselleen rehellisenä, sinnikkäästi uskaltaneena elää, voi vapautua monenlaisista turhaan elämää kuormittavista asioista.
Silloin vasta voi olla se ´omaitsensä´, jollaisia me olemme uskotelleet olevamme. Mutta siihen tarvitaan se elämän pohja, joka lähtee totuudesta - ei valheesta.

Ei vapaa kaikesta olekaan päämäärä, vaan vapauden, rauhallisuuden tunne....oman itsensä kanssa. Erakoitumis´vapautta´en ymmärräkään, se on eristäytymistä itseensä.Ja tuokin sanontani....itsensä hillitsemisestä....on minulle itselleni tärkeä ohje, koska voisin oppia myös tietynlaista nöyryyttä. Kasvattaa voi itseään totuuden pohjalta, sitten voi antaa jotain myös toisille, joka piirre on itsessäni ollut aina....jos pystyn antamaan jotain toiselle tarvitsevalle, annan. Hävittämättä silti itseäni.

No voivoi, siinäpä näemme, ettei vapaus-käsite ole todellakaan helppo asia sanoin selvittämällä. Tärkeää on olla ihmisen lähellä, kyllä me tapaamme vapaitakin ihmisiä, vaikkemme olisikaan ihan samaa mieltä vapaudesta elää erilaistakin vapautta.
Kiva oli rupatella näistäkin asioista, monenlaista annettavaa tuntuu meillä olevan toisillemme, kiitos siitä.

Liikuin hyvinkin vapaasti Google Earth'in kautta Helsingissä juuri äsken.

Käväisin Pursimiehenkadulla, näin kotini ikkunat, ja Kankurinkatua pitkin liu'uin Sepänpuiston kautta Viiskulmaan:D Rimulla totesin vanhan Meranoleffan olevan vielä paikallaan, missä monet lännentfilmit tuli katsottua lapsena.

Taustalla Johanneksen kirkon vehmas ja kaunis puisto, jopa kirkon portaat toi muistoja mieleen. Ihmeen paljon on pysynyt muuttumattomana nuo kotitienoot, mitä nyt tuoleja ulkonakin oli kahviloiden seinustoilla.
Sellainen vapaus aamulenkillä niin vapaan vaivattomasti,..kiitos tekniikan saavutusten,--- ihanaa oli valita reittinsä

Kylläpä olenkin kehityksestä jäljessä...monessa asiassa. Kesti tovin, enenkuin tajusin, mistä kyse !!!
Täytyypä päivemmällä opetella, voinen käydä Virossakin siellä Taeblassa, liekö muuttunut mitään. Lähellä samoja seutujahan asuin minäkin siellä Cityssä Lönnrothinkadun päässä -50-luvun lopun, jo -61 erkanin perheestä, kun menin naimisiin silloin.
Tälle päivälle toivotetaanki: Liberté, Égalité, Fraternité !

Vapausko?

Moni mies tuntee olevansa vapaa, kun ei ole eukko komentelemassa.

Kysymys ihmisen vapaudesta on kai yhtä vanha kuin ihmisen ajatusmaailmakin. Minun vankkumaton mielipiteeni on, ettei ihminen voi olla koskaan vapaa. Hän on jo hedelmöittymishetkestään alkaen hamaan kuolemaansa asti geeniensä ja ympäristönsä tuote.
Sikiöasteella hänellä on kohtu ympäristönään, ei hän itse ole sitäkään saanut valita kuten ei ainuttakaan geeniääkään
Ai että on kuitenkin vapaa tahto tehdä valintoja? Ei ole sitäkään. Perustelut tälle väitteelle etsivä kyllä löytää, miettimällä ja lukemalla. Tosin päinvastaisellekin faktalle moni on todisteensa löytänyt. Ollaanko siis jonkin sortin dilemman äärellä?

Kinaamaan ei ole haluakaan, pidä vain vankkumattomuutesi. Minä vain verryttelen aivojani miettimällä itse, silloin kun mietityttää, puhun myös kokemuksen pohjalta.
Ei pidä ottaa näitä puheitani niin vakavasti. Minusta kuitenkin tuntuu nääs, että aika vapaa olenkin.

Minkäänlaiset kahleet eivät ole hyvästä / hyväksi ihmiselle, mutta kaikista tärkeintä on, että mieli on vapaa, ajatus lentää eikä elämään asennoituminen ole lukittu liian ahtaaseen karsinaan. Sillä lailla pääsee jo aika pitkälle vapauden tiellä, koska yhteiskunnassamme on ärsyttävän paljon lakeja, asetuksia, sääntöjä, ohjeita, sopivuuksia ja sopimattomuuksia, joita ns. hyvän ihmisen tulisi noudattaa kuuliaisesti. Onneksi en ole sellaanen.

Olette monipuolisesti kirjoitelleen vapaudesta, sitä voikin miettiä monelta kantilta katsoen. Tärkein on mielestäni tämä, mistä Irwin Goodman laulaa meille.
http://www.youtube.com/watch?v=lLjW6W-AFo4

Silloin joskus kun mieli on sidottu, se kaipaa vapauteen kuin kiuru taivaalle laulelemaan iloisesti. Kyllä se onnistuu..

Vapaus on jokaisella ainakin ajatella, elämme vapaassa maassa tuskin kahlitaan jos ei itse anna aihetta.

Vastuu kuitenkin on jokaisen kannettava yhdestä jos toisesta asiasta ja jopa henkilöistä, vastuutonta olisi elää vapaana kaikesta.
Näin hetkellisiä vapauksia jota avauksessa kuvataan riippuliidolla näitä vapauksia jokainen kokee elämässään eri tilanteissa ja ne meille suotakoon.

Lupa pitää olla kun tykkään ajella autolla, sama se on riippuliidossa, on hankittava lupa ja taito, minusta se on vastuu osata hallita taito, että saa sen tunteen kokea!
Ehkä olen erilainen mutta olen olemassa ;-)) vieläkin.

Ainahan meillä on kuitenkin vapaus päättää siitä, kuinka asioihin, olosuhteisiin ja tapahtumiin, niihinkin, joihin emme voi vaikuttaa suhtaudumme ja tämä Viktor Franklin ajatusmalli on mielestäni erittäin hyvin toimiva ja helpottava sekä vapauttava.

"Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee."
Tuuli on mielessäni vapauden vertauskuva, ja nuo sanat ovat Raamatusta. Aika paljon sitäkin olen lukenut, se on upea teos kielikuvineen ja vertauksineen kaunokirjallisessakin mielessä. Tuulen tarttuessa purjeisiin tunnen vapauden. Lastenlasten kanssa lennätettiin leijoja tuulisina päivinä, ja oltiin kaikki ihan riemuissamme. Tuuli ottaa vapauksia riepotella, lennättää, liidättää, kiidättää, tuudittaa, hyväillä ja taas tuivertaa.

Täytyykö vapaus ansaita...siltä tuntuu kun toivotellaan hyvin ansaittua kesälomaa ja eläkepäiviä. Ensin työ ja sitten leikki, niinhän jo lapsena saatiin kuulla. Leikki on vapaata todellisuuden kahleista. Samaa antautumista sanotaan flow-tilasta, jossa aika ja paikka menettävät merkityksensä, on vain täydellinen uppoutuminen johonkin mieluiseen, täysin keskittyneeseen tekemiseen, vaikkapa musiikkiin tai maalaamiseen. Virtaava vesi, siinäkin sopiva vertauskuva.

Autolla ajamisesta en yleensä nauti, sillä vaikka luotan omiin taitoihini, en voi luottaa muihin liikenteessä ja täytyy jännittää yllättävien tilanteiden varalta. En myöskään pidä siitä, että minua viereiseltä penkiltä neuvotaan , vaikka kokeneempi kaveri siinä suhteessa onkin. Esiintyessä voi tuntea olevansa vapaa, jos on hyvin valmistautunut ja voi nauttia suorituksestaan. No, suoritus on jo aika ikävänkuuloinen sana, ei yhtään vapautuneelta kuulosta.

Tässä oli vapaata assosiaatiota aiheesta.

Vielä jotain tuosta esiintymisestä puhuit. Minä kun aivan pikku tilanteessakin teatraalisuutta synnytän, yks esimerkki oli jossain kertomani keskustelu käyttämiemme rollaattorien pyörien koostakin, naurua sai sekin aikaan. Hyvä.
Olen hyvin innokas esiintymään, jos mahdollisuus annetaan tai mahdollisuus ilmaantuu, repertuaarini käsittää vain runoja, chansoneita, joitain saksalaisia schlagereita, operettisävelmiä. Sen verran perfektionisti kai olen, että pikku esiintymisessäkin on esiintymiskuumetta....onnistuessaan on vapautunut hyvä olo.
Hyvää tuulta syntyykin.....tuuli kun onkin ystäväin.
Mut hyvänen aika, missäs laulussa sanotaankin, ettei tuulella ole ystävää, aiai. jotenkin tunnen Georg Otsin siihen liittyvän....puhutanko siinä peräti vapaudesta. Laitanpa itelleni soimaan, kun en tänne vielkään osaa.

olenko minäkään vapaa vaikka niin olen luullut . Nyt tulee helpommin vanhat muistot mieleen -- mieleni ei olekkaan vapaa . Mieltäni en hallitse . Onneksi muistoissa on hyvääkin -- mutta enimmäkseen on niitä muistoja jotka jo luulin unohtaneeni .
Noniin joku jo ajatteli että nyt sillä on se Muistisairaus , no eise mitään jos onkin . Kunhan pärjään isenikanssa --muista ei niin väliä :=)
Olen sittenkin vapaa . -- hallitsen itse näitä muitojanikin . ja kiva että on jotain muisteltavaa kun on tätä aikaa muistella .

Sus on sellainen että haluaa esiintyä -- mutta niin olen minäkin . Ja aina kun menen sukulaisiin päätän että ei mitään yksinpuhelua .

Eipä ole kukaan tuota ennen sanonutkaan, että vapaus ja vastuu kulkevat käsi kädessä.

Vapaus on sitä, kun ei ole aamulla kiire minnekään, eikä vielä illakaan ole.
Vapaus on sitä, kun saa istua soutuveneessä vesillä, TV, läppäri ja kännykkä rannalla.
Suuri vapaus kertyy pienistä asioista.

perusta on TOTUUS aina ja jokapaikassa,





Ihminen on sidottu monen monen moisiin sääntöihin, jotka opitaan lapsesta äidinmaidosta alkaen,
ihminen ei koskaan ole vapaa
MUTTA ihminen saavuttaa vapauden tunteen perustamalla elämänsä TOTUUTEEN
olemalla itseleen ja kaikille ympäröivässä elämässä sydänjuuria myöten rehellinen,
---- siis kun ihmisen elämä perustuu täysin rehelliselle pohjalle kaikessa elämässä ,
on ihminen vapaa ja turvassa
Totuuteen perustuvassa elämässä ihmisen elämä EI voi horjua, vaikka taifuuni, pyörremyrsky kuinka riehuis vääryyksineen ympärillä,
TOTUUS ON KIVIJALKA elämäntiellä, se pitää vaikka kaikki muu romahtaa,,,

On ja ei. Ei ja on. Muuta pätevää vastausta ei ole, se on todeksi todettu jo ikikauan.

Vaikka maailman myrskyt meitä tuudittaa, niin vapaus se varmasti voittaa, lauleli Hiski S aikoinaan.
Niin kauan kuin jalat kantavat eikä säppi ole vika puolella ovea, ei mitiä hätiä. Raikkaat kevät tuulet puhaltavat par aikaa.

Ihan työhanskat pitäisi vetää päällensä kun olisi keittiön viemäri on tukkeutunut pitkäaikaisen käytön jälkeen. Ei niissä putkenavaajat auta.
Niin paitsi se, jolla on kertakäyttökäsineet ja viemärirassi paikalle tuotuna. Vanhanaikainen altaan alusputkisto pitäisi uusia, ettei niin paljon tarvittis purkaa noita hajulukkoja itse aukaisuun pääsemiseksi.

Voi hyvät ihmiset taas kerran.!
Kukahan täällä on kirjoittanut uskonnon vapautta loukkaavia kirjoituksia?
Eihän tällä palstalla voi uskontoa kahlita tai loukata. Sellaiset kirjoitukset menevät kuin vesi hanhen selästä. Ei uskonnollisia kirjoituksia sovi pelätä vapauden rajoittajina!
En minäkään ryhdy kiistelemään ateistien kanssa, enkä loukkaannu heidän ajatuksistaan ja uskomuksistaan.
Luullakseni en rajoita kenenkään uskonnon vapautta, kun sanon itse kokemanani totuutena, että meitä korkeampi voima säätelee maailmassa kaiken, ja Hän hoitaa loukkaukset ja loukkaajat omalla ajallaan ja tavallaan.

tarkoitat Hänen meidät hoitelevan ?

Eikö meille annettukin 'vapaa tahto', muistelen niin kirjoitetun.

Odottakaa vielä vähän niin tiedätte mitä vapaus ja oikeat ihmisoikeudet tarkoittaa. Nyt te luulette sionisti khazari vale juutalaisten lakeja ja aivopesua jotka ovat ihmiskunnan vihollisia joka maassa.

vanha alotus vastaan jotain :


teietenkää ihminen ei voi ollat täysin vapaa sillä ihmisen on aina otettava kanssaihmiset huomioon,
joka tarkottaa sivistystä yleisivistyksen omavaa ihmistä,
sillä yksinkertasesti jo perustuslaki sitoo kaikki ihmiset käyttäytymään määrätyllatavoin sivistyneesti , jos rikkoo lakia siitä seuraa aina rangaistus jossain muotoa, siis ihminen oman itsensä vanki,
sivistyny ihminen ottaa aina huomiooan muutki jossain määrin, aina .