Yli 35 vuotias yksinäinen on säälittävä

Ei pidä paikkaansa.

Riippuu täysin sukupuolesta

Missään yhdistyksessä tai kerhossa tai seuratoiminnassa, mihin olen mennyt mukaan, ei ole kysytty onko minulla ystäviä tai edes olenko parisuhteessa. Itse asiassa henkilötietolaki estää keräämästä sellaisia tietoja.

Menemällä mukaan toimintaan niitä ystäviä saa.

http://www.rauma.fi/kuva/liikunta/lajit.htm
http://www.rauma.fi/linkkeja.htm

Valitettavasti Rauman tapahtumakalenteri-sivua ei ollut päivitetty.

Mistä muusta kaupungista pitää etsiä tekemistä? Ihan itsekin voi kyllä googlella hakea ;-)

No jos haluaa elää muiden odotusten mukaan ja jotain valmista elämän kaavaa, niin kai se on sitten joiden mielestä säälittävää. Ei mulla ole ainakaan aikomustakaan perustaa perhettä ym. Ei mulla kavereita juurikaan ole, päivät menee töissä ja illat harrastusten parissa. Mietin vaan että missä välissä niitä kerkeis ees tapaamaan. Vkloput on mukava nukkua viikon univelkoja pois ja rentotua, tehdä ruokaa, siivota ym. Vähän ku jaksais vielä oravanpyörässä pyöriä, niin lähden säästöjen kans maailmaa kiertään puoleks vuodeks. Kai oon sitte joidenki mielestä friikki ja vissiin jotain vikaaki, jos on alottajaa uskominen. Niin ja olen yli 30.

Ai pitäisi olla perhe ja lapsia? Entä jos perhe ja lapset eivät voisi vähempää kiinnostaa? Silloin ei ole perhettä eikä lapsia 55-vuotiaana sen enempää kuin 35-vuotiaana!

Välittääkö joku oikeasti noin paljon joidenkin muiden oletetuista mielipiteistä? En voi uskoa!

Aika säällittävä arvio meistä yksinäisistä ja kertookin enemmän tämän kirjoittajan omasta sivistyksen tasosta - tai sen puutteesta. Meitä on monenlaista ihmistä näissä yksinäisten joukossa ja eletty elämä kokemuksineen on vain lopulta jättänyt meidät individualisteiksi. Jotkut eivät välitä pätkänkään vertaa sosiaalisista suhteista ja ovat suhteellisen tyytyväisiä elämäänsä, täyttäen elämänsä harrastuksilla, työllä, kuka milläkin, ilman, että he tekisivät sosiaaliottomuudestaan mitään ongelmaa. Sitten on näitä, jotka yrittävät kaikkensa päästäkseen eroon yksinäisyydestään, mutta syystä jos toisesta, he eivät vaan onnistu yrityksissään, lopulta sitä ei vain jaksa kukaan loputtomiin ja turtuu lopulta tilanteeseen, vihan sekä katkerien tunteiden jälkeen. Lopuksi ovat sitten porukka yksinäisiä joilla on sairaalloinen pelko ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita kohtaan, ettei heille tulisi mieleenkään tavata ulkopuolisia ihmisiä, joten turha tuomita ihmisiä pelkästään sen takia, mikä on heidän sosiaalinen statuksensa, jokainen on yhtä arvokas ihmisenä.

Yli35 yksinäinen : Nautin tilanteestani suunnattomasti :)

No toivottavasti en sitten elä 35 vuotiaaksi

No jaa, muistaakseni kolmasosa kolmikymppisistä on lapsettomia, ja yhä suurempi osa jääkin sellaiseksi. Osa siksi kun on pakko, mutta yhä suurempi osa siksi, että ei halua lapsia. Ja voi se yli kolmikymppinenkin muuttaa uudelle paikkakunnalle, ja usein sitä työn tahi opiskelun parissa muutetaankin, ja ne mahdolliset kaverit jää vanhalle paikkakunnalle. Ei toisella paikkakunnalla katsota kieroon, vaan ymmärretään, että yksinäisyys on luonnollista.

Kannattaa kokeilla, jos itsensä friikiksi tuntee.

Hah, yli 27-vuotias on jo "liian vanha". Näyttelijä Joan Collins sanoi haastattelussa, että hän koki olevansa vanha sillä hetkellä, kun täytti 27 vuotta. Se on jotenkin maaginen raja monen mielestä. Minustakin 27-vuotias ei enää ole nuori. Sen rajapyykin jälkeen on tavallaan ihan sama, minkä ikäinen on, aina keski-ikäisyyteen asti, eli n. 45 ikävuoteen saakka.

Entä 40 invalidisoitunut nainen, joka ei kykene seksiin eikä se kiinnosta? Myös me invalidisoituneet tahtoisimme edes tuttavan, kaverin jonka kanssa jakaa hyviä ja huonoja hetkiä. Olemmeko toisten silmissä luusereita? Myös kuntoutuksessakin siihen kiinnitetään huomiota, että seurusteleeko. Jos ei, miksi ei? Minä sanoin että kyllä olen laittanut sähköpostia ja yrittänyt pitää yhteyttä, mutta se on ollut lähinnä yksipuolista.
Kapakkaelämä ei kiinnosta. Jos yli 35 vuotias, yksinäinen nainen on säälittävä niin ei voi mitään. Mutta kaikki ei johdu itsestä ja aloitteettomuudesta.
Sitä paitsi, en minäkään tunne itseäni miksikään nuoreksi tai elinvoimaiseksi. Mutta on paljon asioita, joista nautin eli joita pystyy tekemään vielä. Ja onneksi vielä omainen jaksaa huolehtia omien voimien äärirajoilla. Mutta sitten kun jään yksin...

En tiedä, miksi sitä itsekin ajattelee usein juuri noin. Ja kun ajattelee, ettei kukaan huoli niin sitä alkaa helposti käyttäytyäkin niin että välttelee tutustumista. Olen itse tällä hetkellä todella yksinäinen, kun tuntuu etten kuulu mihinkään. Minulla ei ole töitä ja asun yksin. Harrastuksia minulla on muutama, mutta tunnen itseni usein ns. arvottomaksi. Tuntuu, että yritän vain selvitä jollain tavalla pitkistä päivistä. Minulta puuttuu se ns.punainen lanka ja se lisää ahdistusta. Kun heti aamulla herää ahdistukseen, että miten saan tämänkin päivän kulutetuksi? Sitä ajattelee, että on epäonnistunut elämässä. Toiveissa kuitenkin löytää kumppani, mutta kuka huolii? Olisi mukava saada vastauksia kohtalotovereilta eli teiltä, jotka tunnette samoin? Miten selviätte? Se, että sairastaa masennusta ei tunnu minusta kuin tekosyyltä ja uskon toistenkin ajattelevan niin.

Ei perheen perustaminen oo mikään pakko, saati lapset. Jos ei ota semmosia riesakseen niin riittää sitten tarmoa johonkin muuhun.

Ei ole totta tuo! Mutta toivon että saisit ystävän, jopa ystäviä!
Olen pian 35 ja mulla on alkanut tulla sielunystäviä vasta nyt.
Avoimuutta vaan uusille tilanteille, mutta tutkien.Baareista harvemmin tosiystäviä saa, kokemusta opportunisteista sieltä, niin ystävä- kuin parisuhdepuolella.

Tun ikäisenhän pitäisi olla jo pappa tai mummu.

Onko yli 30vuotiaalla jonkin näkönen lappu kaulassa josta käy ilmi että hän on yksinäinen??? Ei kai sitä tarvii koko elämän stooria kertoa jos vaikka onkin yksin.
Mä olen jo 50 ja yksin. Olen leski ja mulla on lapsiet jo maailmalla...mutta nyt olen ihan omasta halustani yksin. Olen elänyt avioliitossa 30 vuotta elämästäni ja nyt nautin kyllä tästä omasta ajasta ja siitä että saan olla niinkuin haluan eikä tarvii mielyttää ketään tms. Kukaan ei kysele tulemisia ja menemisiä :)
Vaihteeksi tämäkin on mukavaa. Yhtään ei huoleta että "löydänkö" joskus jonkun miehen vielä...koska ainakaan nyt en edes halua mikäänlaista miestä. Elämä on oikein mukavaa.
Poikani on kohta 30 ja yksin hänkin. Kertaalleen eronnut ja lapsia hänellä on myös. Omasta halustaan hänkin nyt kuulema on yksin. Avioliitto opetti sen verran että hän ei halua enään itselleeen vakituista kaveria nalkuttamaan mitä saa tehdä ja mitä ei :D
Voi olla yksin olematta yksinäinen :D

Hei yksin,

Kirjoitat aika julmasti ja oikoen. Läheskään kaikki ihmiset eivät avioidu/pariudu. Sinkkuus on yksi varteenotettava vaihtoehto elää aikuisikänsä. Itsellänikin on sinkkuystäviä, jotka eivät ole mitenkään "ei-normaaleja". Ihmisten niputtaminen tämän asian tiimoilta on suorastaan hävytöntä.

Monet parit kärsivät tahattomasta lapsettomuudesta ja suoraan sanottuna kärsivät. Jokunen on valinnut lapsettomuuden omasta tahdostaan. Nämäkin ovat asioita, jotka ovat hyvin henkilökohtaisia.

Kaikilla ei valitettavasti ole kavereita, vaikka tahtoisivatkin. Siitäkään ei pidä ketään osoitella ja tehdä oloa vieläkin kurjemmaksi. Hyvä sääntö on keskittyä omiin asioihinsa ja olla sotkeutumatta toisten asioihin.

t. Maarit-pappi

Olen yksinäinen, olen siis säälittävä. Mies voi olla yksinäinen vain koska on ruma

Tuossa tuo elämä ohje sitten olikin taas, kun täytät 35 etkä ole tämän maailma ihanteita ja tavoitteita saavuttanut, ei muuta kun köysi kaulaa vain tai sitten se eutanasia yli 35 v. heti sallituksi.

Kun te jotkut kerran tiedätte sekä elämän ihanteet, niin pitäkää nyt saunan taa talkoot että saate sen ihanne maailmanne nyt ja tässä heti, alkaa *****aa tämä s*****nan touhu täällä ja tämä elämä päivä päivältä enempi *****n kyttääjien ja juoruajien toiminta, helvetti itse en ole itseäni tänne synnyttänyt en tänne tahtonut, helvetissä tule ampumaan kuula päähän ja lopeta se säälisi.

Ei tarvitse edes huonoa omaa tuntoa ampumisen jälkeen kantaa, päin vastoin osoitat armahdusta sellaista kohtaa joka ei koskaan ole tänne halunnutkaan, meneekö jakelu osastoon jos ei mene ei voi auttaa sori, et sitten tainnutkaan kaikkea ymmärtää.

Vai on yli 35-vuotias sinkku säälittävä. Olisi kiva tietää, millainen tyyppi aloituksen on kirjoittanut. Eihän tuo ole ikä eikä mikään. Tuon ikäisiä miehiä ja naisia elää sinkkuna vaikka kuinka paljon. Siis ilman seurustelusuhdetta, eikä siinä ole mitään väärää tai kummallista. Mahdollinen yksinäisyys sen sijaan on ikävää. Jos haluaa kumppanin pitaisi rohkaistua ihmisten ilmoille ja puhua jotain. Helppoa se ei ole, jos ei luota itseensä yhtään. Ja jos menee kovin päihtyneenä, niin pieleen menee, se on varma. Mistä sitten voi löytää tuttuja tai vaikka sen kumppanin? Baarista, no jaa. Harrastuksista. Riippuu harrastuksesta, vaikeaa ehkä. (Lava)tansseista. Aika todennäköisesti, mikäli uskaltaa avata suunsa. Treffipalstoilta. Jos eka menee pieleen, niin ehkä seuraava tai sitä seuraava on ok. Mutta jos tuijottaa kaikkialla vaan lattiaa, niin ei taatusti löydä ketään mistään. Ei kukaan uskalla silloin häiritä, pitää vaan omituisena. Eli pää pystyyn, älä häpeä itseäsi!

Haist Vi77u.

Jos 35 vuotiaana mies on yksinäinen niin on lähes mahdotonta saada enään ystäviä tai parisuhdetta. Tarvii varmaan voittaa lotossa että joku nainen kiinnostuu
niin vanhasta miehestä. Naiselle ei ole mikään ongelma saada miestä yli 35 vuotiaana, sen kun vaan menee lirkuttelee jollekkin miehelle.

Eri asia on sitten onko mies hyvä ja osaako kohdella naista hyvin mutta yhden illan seuraa nainen saa helposti ja pitemmäksikin aikaa.

Nainen tekee aina päätöksen onko miehestä kiinnostunut ja miehen osa on vaan odottaa että käykö flaksi.

Minäkin olen asunut yksin melkein kymmenen vuotta enkä ole yksinäinen.kaksi lastakin minulla on ne ovat jo maailmalla.Kesälläkin töitä tein aikapaljon ja olin paljon ihmisten kanssa tekemisissä.Tässä mietin jo ensi kesää että kierrän autolla tätä suomea.Jos olisi ja löytyisi nainen ikä 45-55 vuotta ei tarvitse naimisiin mennä olisi vaikka hyvä ystävä auton etuistyin on vapaa.

Yksinäisyys on ihan all right. Aloittaja on teinari pelle joka luulee et elämän sisältö on kaverit ja muut läheiset ihmiset. Ei uskalla/osaa elää omaa elämäänsä tukeutumatta muihin. Ei oo varmaan ees kiinnostunut mistään asioista, kaikki palo puuttuu, otetaan vaan muilta vastaan, korkeintaan asioita arvostellen. Se vasta kuulkaa säälittävää onkin.

Kolmekymppisenä voi katsella naisia, nelikymppisenä voi mennä kihloihin, viiskymppisenä naimisiin ja kuuskymppisenä voi harkita lapsia, jottei tule erehdyksiä.

Eli 35v mies on säälittävä ja 35v nainen ei?
Ihme että naiset näitä miehiä haluaa silti metsästää, jopa varattuja näitä.
Kyllä 35v naisetkin voi erittäin kauniita ja seksikkäitä olla.

Oisko mitään olla välittämättä näistä palveluntarjoajan kömpelöistä provoista? emmä tiiä, ehkä mä en vaa kuulu tännekää

Eikö kaikki yksinäiset ja/tai masentuneet ole "säälittäviä"? Itse ainakin säälin jokaista meistä, itseäni erityisesti.

Eihän siinä mitään säälittävää pitäisi olla, vaikka onkin ilman perhettä, kun elämässä on niin paljon muutakin tekemistä ja sitten on aikaa tehdä töitä vaikka aamusta iltaan ja tienata rahaa. Tämä onkin jonkinlainen yhteiskunnallinen sairaus, että minäkin olen perheetön siitä syystä, että jouduin Naton vainoamaksi ja pitäisi vaan tehdä sijaissynnyttäjänä lapsia Amerikan häkkiin niin onhan se tietenkin säälittävää, kun sitten yöllä käy kotona koko Naton johtoryhmä raiskaamassa vauvantekokuntoon. Niin perhehän siinä kohtaa jää perustamatta, kun ei ne Naton miehet edes hyväksy minulle mitään aviomiehiä, kun he tekevän sen sänkyni valtauksen pillututkimusten merkeissä. Ja kuka mies sitten suostuisi sitten siihen samaan sänkyyn, kun Nato joka yö avaa oman bordellinsa, kun löytyi niin hyvä pillu koko johtoryhmän käyttöön ja minunkin piti sitten siirtyä tällaiseen moniavioiseen elämäntyyliin, kun eihän niitä saa millään pysymään poissa.

On kuulemma niin paljon kaikkea mielenkiintoista tutkimustouhua taas siellä alapääni kimpussa, kun koko heidän sijaissynnyttäjämallinnus perustuu siihen, että miten minut saisi tekemään vauvoja vielä 40-vuotiaana. Miksi globalisaatiossa sitten on tällainen harha, että naisia saisi vapaasti valita seksiin, sänkyyn, vauvantekoon ja sitten niin, ettei niitä otetakaan mitenkään vakavasti ja sitten otetaan vaan sen oman vaimon rinnalle tieteen nimissä sijaissynnytäjiksi ne kiinnostavat naiset? Se Amerikan moraali on vaan edennyt niin mielisairaaksi taudiksi, että heteroseksi ei kiinnosta ketään, eikä sillä ole mitään merkitystä ja sitten se onkin jo pakkomielteinen sairaus, jonka puolesta soditaan vaikka maailmanloppuun. Ja kaikista se on ihan okei, kun on niin kiinnostavaa vaan tutkia, miten minut saisi tekemään vauvoja.

Syynä on varmaan juuri se psyykkinen ominaisuus, että eihän me oikeasti edes olla kiinnostuneita mistään seksistä, kun taivaaseen ollaan matkalla vaan hyvinä kristittyinä sitten ja samaan aikaan sitten tehdään vaikka mitä, mutta niin että ollaankin jotenkin tolkuttoman muistihäiriöisiä. Että oikeastihan miehiä kiinnostaa vaan ne oman vaimon peräpukamat tietenkin ja sitten ne hyvän terveyden ja kauneuden vuoksi perheeseen mukaan pakotetut sijaissynnyttäjät onkin heille vaan jonkinlaista nauruhuumoria. Ja sitten kuitenkin työ on ykkönen, sillä eihän muuten olisi mitään syytä sotia jostain minun pillusta maailmanloppuun saakka.

Voi vittu, kun vituttaa!

Ihan kuin sitten koko globalisaatio olisikin kiinni niistä minun vauvauutisista, että ei ole vauvaa tulossa taaskaan, eikä se oikeastikaan ole kiinni mistään Naton kenraalin älykkyydestä, että minut saataisiin sijaissynnyttäjäksi, vaikka hän onkin nyt sitä mieltä. Pillustani on tullut jonkinlainen Naton stressilelu jo vuosia sitten, kun Amerikkakin tuhoutui ja Naton johtoryhmä vaan elää omissa dementioissaan, että mistä päin se Amerikan sotaisku tulikaan. Että eikö tämä maa olekaan Amerikka, kun me niin tykätään Turusta?

Eihän Turussa ole mitään Amerikan kaltaistakaan koskaan ollutkaan, vaan Turku on eurooppalainen pikukaupunki, mutta siitä huolimatta, sitten eivät he edes ymmärrä olevansa häiriköimässä ulkomailla. Ja muutenkin Amerikka julisti sodan EU:lle jo vuonna 1998, kun he päättivät muuttaa Turkuun, kun se oli heidän mielestään niin hieno kaupunki odottaamaan niitä minun vauvoja. Mutta minun vauvat on oikeastikin Amerikan politiikan ykköstavoite ja surkea on maailman sotatilanne, että Nato vaan haaveilee niistä minun vauvoista. Miten oikeasti koko maailma voi retkahtaa yhden naisen takia?

Ja sitten Naton tulkinta aiheesta on vain se, että vähän on joku täysin tuntematon (entinen työkaveri) sijaissynnyttäjä nyt hermostunut... eikä niiden pähkinääkin pienempiin aivoihin mahdu edes se, että entäs sitten se minun aviomies. Zumbamiljonäärin aviomies sitten onkin todettu kyvyttömäksi homoseksuaaliksi, kun se Naton johto sitten niin koki häntäkin raiskatessa sitä homoerotiikkaa... voiko hullumpi maailma oikeastikaan edes olla?

Aika tavalla erilaisia asioita ihmiset tuntuvat pitävän säälittävänä. Minusta kun aloittajan mielipide on säälittävä.

Eli jos ei ole lapsirakas ja elää mielestään mukavan ja onnellisen elämän haalimatta mielettömän määrän "kavereita", on säälittävä. No aloitushan onkin tyypillinen suomi24 palstan mielipiteitä hakeva aloitus.

http://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksi/2014011817944269_lz.shtml

Arvatkaa saako tuo Kimmo enään naista jos nainen tietää että mies ei ole ikinä seurustellut. Kyllä tuollainen mies on säälittävä ja ei monikaan nainen halua tuollaiseen tutustua enään.

Voisiko ajatella, että aloittaja on provoamis- tai kiusaamistarkoituksessa aloittanut tämän keskusteluketjun?

Ei pidä paikkaansa! Jotkut ovat omasta tahdostaan yksin, eli eivät kaipaa ihmisiä ympärilleen. Toiset taas haalii niitä vääränlaisia ihmisiä ympärilleen ja toiset ei syystä tai toisesta saa seuraa vaikka kuinka haluaisi.

On varmasti monia jotka haluaa elää ilman parisuhdetta ja lapsia, mutta on myös paljon niitäkin jotka haluisivat parisuhteen ja lapsia mutta eivät löydä sopivaa kumppania. Naisella on kuitenkin hyvin rajallinen aika hedelmällisyydessä joten jos ei löydy sopivaa kumppania ja perheen haluaa perustaa niin sitten se tehdään vaikka yksin. Varmasti se on raskasta yksin mutta kenties sen arvoista jos lapsia haluaa tai jos on halunnut pitkään ja hartaasti niin myöhemmin saattaa katua sitä jos jätti sen tekemättä.

"Ei kukaan halua enään sellaseen tutustua."

Hevon vi.tut. Tuollahan ne kiimaiset toisiaan metsästävät Vantaan Lihatiskillä ja 100 eri nettipalvelussa.

eikö 99 prosentilla suomalaisista ukoista ole lapsi 35v?