Uskotteko kohtaloon?

Kohtalousko ja kohtalo ovatkin varsin mielenkiintoinen asia. Jos uskot kohtaloon sinun on luotettava siihenkin, että tämä kohtalo jo valmiiksi tietää mitä aiot tai tulet tekemään. Jos vaikka tietoisesti jättäisit menemättä kouluun vaikka sinun oli aluksi tarkoitus mennä, kohtalo tiesi tämän jo, tai oikeastaan kohtalo aiheutti sen sinulle. Et oikeastaan voi tehdä mitään väärin tämän uskon perusteella. Olkoon se sitten kohtaloa tai karmaa. Sanotaan, että omaa kohtaloaan ei voi muuttaa. Ja että karman laki vallitsee. Kohtalo rakentuu niistä palasista mitä on jo ennalta määrätty tehtäväksemme. Joten turha sitä on yrittäkään paeta tai säädellä: me kuljemme siihen suuntaan, mitä kukin on ansainnut. Kulje vain eteepäin kaikessa rauhassa.

Kohtaloon ja karmaan uskominen on mielestäni jonkinlaista oman vastuun pakoilua.

No mitä helvettiä? Sinähän tiedätkin millainen ole ja mitä teen elämässäni?
Taidat itse tarvita vastuun ottamista...

Mut kiitos tosta ekasta vastauksesta. Lisää keskustelua

Muistathan erottaa kohtalon sattumasta. Minun uskoni kiteytyy sanontaan "I don't believe in faith, I believe in odds".

Tosiaan, en usko kohtaloon vaan sattumaan. Lähes kaikelle on laskettavissa edes summittainen matemaattinen todennäköisyys.

Kyse on siis sattumasta, ei kohtalosta.

Mä ainakin uskon kohtaloon, eli musta mikään ei tapahdu sattumalta. Kun jokin asia tuntuu mennen huonosti, niin silloinkin voi löytää jotain hyviä puolia. Asioilla on taipumus mennä parhain päin.

Ei ole kohtaloa, ei karmaa eikä pääsiäispupua.
Aika tylsä, surkea, tarkoitukseton tai julma ois kohtalo monen ihmisen kohdalla, jos ois olemassa nimittäin..

Moi! Tästä rakkauden kohtalosta voin kertoa tosi asian mikä minulle on tapahtunut oikeessa elämässä. Tapasin nuoren miehen, kun olin ammattikoulussa, jossain sen aikaisessa treffipalvelussa, tutustuimme ja näimme kerran, se ei silloin saanut kipinää purjeisiin. Kuluin 8 vuotta, kunnes tutustuttiin uudestaan treffipalvelussa ja silloin sai kipinää, muutettiin yhteen, hankittiin koira ja mentiin kihloihin elettiin ihan normi elämää. Meillä oli tarkoitus hankkia lapsia, mennä naimisiin ja asua omakotitalossa. Kohtalo päätti toisin hän joutui autokolarin ja kuolia sairaalassa saamiinsa vammoihin. Sen päivän aamuna hän vei mut autolla töihin ja kun palasin töistä kotiin sain kuulla tämän, avasin netin ja lehtikuvassaoli auto ja juttu tapahtuneesta. Tässä audointa oli se, että silloin ammattikouluikäisenä, kun istuin hänen autossa, niin siitä 3 kuukauden päästä hän oli silloin autokolarissa ja nyt koitui kohtaloksi. Tästä tapahtumasta on kulunut 14 vuotta, kun täästään jouluun.