Iho kananlihalla

Elokuvasta vaikka, tai uutisestakin. On niitä monia aiheita jokka liikuttaa.

Kun paljasta selkääni pitkin joku sivelee hiljakseen kynsillä.

En tiedä kananlihasta, mutta 'selkäpiitä karmii' silloin tällöin kun kuulee jonkin karmean jutun, vaikka jostain onnettomuudesta josta kerrotaan silleen yksityiskohtaisesti että automaattisesti eläytyy tilanteeseen.

siitä nousee karvat pystyyn kun mun runoja varastetaan

Kirkossa jos Mendelsohnin häämarssi alkaa soimaan. Itku ja itku.

Kyllä se on kylmä, joka saa minut kananlihalle.

Kylmä ja kaikenmaalman kammottavuudet joita elämässä voi sattua.

Todella kaunis laulu, tai valtaisan koskettava maalaus tai veistos saa ihoni reagoimaan.

No tätä ette kyllä usko.
Mutta kuitenkin kerron.


Jos on semmoset työn "runtelemat" isooot miehen kourat. Lapion ja muiden vehkeiden aiheuttamat känsät, semmoset kuivat koppurat, kun ei ole käsivoiteella voidellut työn jälkeen vahvalla pesuaineella pestyjä käsiä. Oi semmoset on niin ihanat.
Katsokaas kun minä vaikkapa kyljelläni makaisin ja mies seliän takana ja sitten niillä karheilla käsillä alkaa hiipertämään selkää, niin huh huh huokausta huhuilen ja iho pötkähtää kananlihalle. Oiettä ku ihanaa.

Tätäkään ette kentie usko.

Kun meen saunaan ja heitän ekan kerran löylyä, niin ensimmäinen reagtio ihollani on se, että huomaan ihoni olevan kananlihalla. Muut ovat ihmetelleet sitä, kun vuotavat itse ihohuokosistaan hikea, kuin seulasta. Minulla menee hetken aikaa, kunnes ihoni hokaa, että pirhana viete nyhämmulla on kuuma. Kun iho on noteerannut, että väärin reagoi, niin sitten kananliha laskee itsensä sileäksi.

Taidanpa muistaa, mistä tämän aloituksen aihe on lähtöisin :)

Minä katselin kerran teurastamossa, kun sen liha-mylly meni rikki.
Hakivat paikka-kunnan Sepän apuun.
Kaksi-metrinen korsto.
Kourat niin isot, että sopisivat nykyään kaikille kauneus-leikkaus-klinikoille
mitta-laseiksi.
Lihaksikkaat, paljaat käsivartensa pullistuivat mahtavasti, kun hän kouraisi kahta
kanaa.
Katsojalta meinasi pullahtaa reisille, kun kanat pullahtivat noille käsi-varsille.
Teurastaja totesi että, kanan-luut voimme heittää koirille ilman myllytystäkin.
Ovat kurkuille yhtä hellää kuin maksa-pasteija.
Kun vara-osat saapuivat, palasi Seppä jylisevästi nauraen, jylisevän ahjonsa
ääreen.

H.

Kun minulle tulee kylmä, minä menen kanan lihalle...