Olenko niuho?

EnTajua

No. Minua ahdistaa nykyään melkoisesti mieheni äiti. Olemme seurustelleet mieheni kanssa vasta muutaman vuoden,naimisiin menimme keväällä ja lapsi syntymässä loppuvuodesta. En siis tunne vielä appivanhempiani kunnolla,asumme eri paikkakunnilla ja näemme sen vuoksi melko vähän. Minua on alkanut ärsyttää,että anoppini soittelee milloin mistäkin miehelleni tiedustellakseen minun mielipidettäni:haittaakohan Sirua.. Ei siinä mitään, kiva että on kiinnostunut ajatuksistani mutta aina kysymys tulee jotenkin kielteisen kautta ja en ymmärrä miksi minuun ei voi olla suorassa kontaktissa. Vähän näkymätön olo. Sitten mua ärsyttää,että kutsuu masuvauvaa keksimällään nimellä, vaikka mieheni kanssa ei olla nimeä annettu. Tuntuu kurjalta, jotenkin tuntuu että meillä ei ole omia rajoja. Sit mua nyppii kun mun mahaa tullaan taputtelemaan ja silittelemään,tekee hyvää hyvyyttään,mutta musta se tuntuu inhottavalta. Ja jotenkin en saa sanottua hänelle etten tykkää,kun tiedän että on suuttuvaa tyyppiä. Ja tietenkin on mielipide pinnasängyn ja rattaiden väriin. En tiedä,olenko jotenkin niuho ja herkkähipiäinen?

4

102

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Hei.

      Onnea tulevasta lapsenlapsesta ja tuoreesta avioliitostakin! On paljon, mikä elämässäsi on hienoa ja toivomasi mukaista.
      Parisuhteen myötä tulee elämään myös monia muita ihmisiä. Heitä ei voi valita, kuten puolison voi, vaan heidän kanssaan on opittava löytämään sopivat toimintamallit.
      Anoppisi tunteille ja puheille et toki voi mitään, eikä sinun täydykään niihin puuttua. Mutta käännän katseeni siihen, miten itse oppisit suojelemaan omia rajojasi? Onko sinun vaikea muidenkin ihmisten kohdalla sanoa ei tai ilmaista eriävä mielipiteesi, vai liittyykö se vain anoppiin? Jos ylimalkaan sinulle on vaikea sanoa ihmisille olevasi eri mieltä, suosittelen, että sitä taitoa kannattaa harjoitella. Ja nimenomaan minäviestillä. Miten nykyään sitten toimit? Onko tämä keksimäni esimerkki erilaista viestintää?
      Esimerkki: Anoppi: Teidän kannattaa hankkia mustat vaunut, ettei lika näy.
      Sinä voisit sanoa: Ai, sinä pidät mustasta. Me 'Jarin' kanssa kuitenkin pidämme keltaisesta ja olemmekin vaunut jo valinneet. Haluaisitko virkata meille vaunupeiton siihen sopivista langoista?
      Tässä kuvitteellisessa esimerkissä et tyrmää anoppiasi, hyväksyt, että hän 'pitää mustasta' mutta ilmaiset silti selkeästi, mitä tahdot, ja kuka vaunuasioista päättää - silti otat hänet 'mukaan' vauvan odotukseen pyytämällä peittoa.
      Miltä tällainen vuorovaikutus sinusta kuulostaa? Voisiko se olla sinun suuhusi sopivaa? Auttaisiko se? Jos anoppi suuttuu, mitä sitten? Sehän on hänen tunteensa etkä ole tuossa esimerkkitilanteessa sanonut mitään väärää? Miksi pelkäät suuttumista? Mitä elämästäsi tulee jos alat elää ja tehdä ratkaisuja sen pelon vallassa? Miten voisit tehdä toisin?
      Elämä on aika pitkälti vuorovaikutusta muiden kanssa. Siinä taidossa voi jatkuvasti kehittyä.

      Tällaisia ajatuksia tulee mieleeni. Kommentoi rohkeasti.
      Saanko toivottaa varjelusta vauvallenne ja perheellenne?

      Meiju, diakoni

    • matkallako

      Ihmissuhteet ei ole kovin yksinkertaisia. Aina ei ehkä voi kaikista pitää, mutta silti täytyy tulla toimeen. On kunnioitettava myös ihmisiä joiden mielipiteistä ei aina pidäkkään. Se ei ole helppoa mutta siihen oppii kun tekee asian kanssa töitä. Meiju jo siitä sinulle laittoikin hienon esimerkin. Harjoittelemalla tulee mestariksi.

    • EnTajua

      Kiitos vastauksista. Koen,että minun on helppo ilmaista mielipiteeni tai tarpeeni noin ylipäätänsä (en siis automaattisesti ajattele,että minulla ei olisi oikeutta omaan mielipiteeseen tai tarve olisi väärin tms.). Olen kyllä pohtinut kovasti miksi anopin kanssa on vain hankalampaa. Olen miettinyt ihan perus temperamentti eroja, hän on aika pidättyväinen ja rytmiltään rauhallinen,itse olen taas aika suora ja selvästi räväkämpi. Olen myös miettinyt,että ehkä minun on turvallisempi ylipäätänsä olla tekemisissä suorien ja avoimien ihmisten kanssa. Varmaan jotenkin heijastuu lapsuudesta,koska lapsena olen joutunut aistimaan jatkuvasti kodin ilmapiiriä. Mutta niin, kai minun nyt vain täytyy rohkaistua sanomaan omat mielipiteet ja tunteet toista tietenkin kunnioittaen, koska ei tämmöinen jatkuva pahamieli ole mistään kotoisin. Ja toisaalta en voi olla vastuussa siitä jos toinen pahoittaa mielensä siitä,että minä olen pahoittanut mieleni. Kai minua myös pelottaa,että omaan perheeseen valuisi ns. Puhumattomuuden kulttuuri,jota mieheni kodissa selvästi on. Olemme kyllä miehen kanssa keskustelleet arvoista sekä asioista,joita emme halua omaan perheeseemme siirtää omista lapsuuden perheistä.

    • Marga-Reeta

      Näet anoppiasi melko vähän, joten hänen on jäänyt sinulle melko vieraaksi ihmiseksi... pojalleen soittelusta huolimatta. Ehkä sen vuoksi tunnet olosi anopin seurassa vaivautuneeksi.
      Silti näen myös hellyyttä anoppisi käytöksessä, vaikka uskon ettet pidä siitä, että näin sanotaan.
      Mahataputteluilla ja vauvan nimeämisellä hän omalla tavallaan osoittaa hyväksyvänsä lapsen ja raskautesi.
      Valitettavasti me ihmiset näemme asioita niin eri tavoi ja eri kantilta.
      "Haittaakohan Sirua"-kysymys voi hyvinkin olla osoitus siitä, että sinut halutaan ottaa huomioon.
      Anna anopin pitää mielipiteensä rattaiden väristä ja muusta, niitä ei tarvitse ottaa käskyttämisenä, vaan vain todellakin mielipiteenä. Aivan kuin otat ystäviesikin mielipiteet vaatteista ja väreistä.
      Voi olla, että anoppi tätä kautta etsii kontaktipintaa sinuun ja toivoo keskustelua, esim. millaiset rattaat ovat kivat tai muuta naisellista jutustelua.
      Koeta erottaa se, mikä on ihan vain small talkia, jutustelua anopin taholta ja mikä voisi olla käskyttämistä.
      Marga-Reeta sai aikoinaan appivanhemmiltaan ensimmäisen lapsen synnyttyä pitkän listan toivenimistä. Se tuntui nuoresta ihmisestä hiukan kiusalliselta, koska mielessämme olimme jo nimen valinneet mieheni kanssa.
      Eivät appivanhemmat suinkaan loukkaantuneet ja käsitinkin, että se oli vain heidän tapansa "osallistua" lapsen syntymän iloon.
      Anoppi antoi kasvatusneuvoja, ja lähes jokainen miniä niitä saa ja tulee saamaan. On vain osattava ymmärtää, että yhteisö osallistuu mielipiteillään ja lapsi on yhteisön jäsen. Anopin neuvoja voi noudattaa tai olla noudattamatta tarpeen mukaan. Siitä huolimatta välit appivanhempiin voi säilyä kiitettävän miellyttävinä, vaikka hiukan "puututaan ja esitetään mielipiteitä".

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      33
      6594
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      35
      6043
    3. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      29
      3334
    4. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      2790
    5. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2614
    6. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      2308
    7. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2158
    8. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2006
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      40
      1849
    10. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1767
    Aihe