Voi, kun mie muistelen vanhoja Juhannustaikoja!

Hauskaa oli, kun heitettiin ne hohtimet kaivoon.
Kun sitten illalla sinne kaivoon kurkkasi, niin sieltä näkyi hölmistynyt naama.
Oli se niin hyvä Juhannustaika!
Ja jos alkuillasta ilman vaatteita ja kunnon kännissä pyöriskeli nokkospensaissa, niin aamulla aina ihmetteli, että mikähän ihmeellinen Juhannusloitsu on tämän tehnyt.
Vielä yöllä jos muisti laittaa pensselit santaan ja rukkaset naulaan, luuli herätessään jonkun ihmeellisen Juhannustrullin käyneen tekemässä tepposensa.
On se vaan niin jännää aikaa ja mystisiä tapahtumia täynnä koko Juhannusaatto!