Mieluisat miniät

Amhe

Olen usean pojan äiti ja miniöitä on ollut ja on uusiakin tullut tilalle. Luopuminen on entisistä tehnyt kipeää. Ei ole tarvinnut riidellä eikä vihotella jälkikäteenkään. Rakastaa lähimmäistään niinkuin itseään.

8

170

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Elielieli

      Anoppeja ja appiukkoja on tullut ja mennyt, ei kipeää tehnyt yhtään. Onneksi avioliittoon en poikien kanssa mennyt, lellittyjä vanhempien kersoja kun ovat

    • tuulianni

      Etkö osaa tehdä parempia valintoja?

    • Looonelly

      Osaisko joku selittää onko mahdollisesti niin että mieheni joku exä on ollut mieluisampi ja se on jäänyt kaihertamaan appivanhempia?

      Olemme olleet yhdessä jo 8 vuotta ja avioiduimme viime kesänä. Kaikki nämä vuodet olen ollut etäinen miehen suvulle. Kun menemme käymään, olen yksin. Mies seurustelee kevyesti sisarustensa kumppaneiden kanssa ja sukunsa kanssa. Kun yritän aloittaa keskustelua, siihen ei lähdetä mukaan. Esimerkiksi pidän mieheni siskosta, jos koitan alkaa keskustella hänen kanssaan jostain, hän toteaa vain "okei" ja se jää siihen.

      En jaksa enää yrittää vaan tyydyn istumaan sohvan nurkassa ja tekemään jotain, luen vaikka sitten kirjaa. Lasten viihdyttäjäksi kyllä kelpaisin ja ulkoiluttamaan koiraa, mutta tähän en enää suostu. Olen tullut seurustelemaan aikuisten kanssa. Mutta on aika hankalaa, kun kanssani ei kommunikoida. Aivan kuin minut haluttaisiin pois silmistä pyytämällä leikkimään lasten kanssa tai viemään koira ulos.

      Ja nähtävästi on nyt tullut jokin asenne muutos. Appivanhemmat siskon perheen kanssa olivat lomamatkalla. Huomasin eräs päivä että kotiimme oli ilmestynyt miehen villapaita, toki miehelleni. Mies esitteli myöhemmin, että olivat sen tuliaisena hänelle tuoneet. Tajusin heti, minulle ei mitään. Toki mietin että ehkä he eivät keksineet mitään tai eivät vain tylysti ostaneet mitään.

      Päätin kuitenkin ottaa sen asenteneen että jos näin jatkuu, hyväksyn asian. Mutta en tosiaan jaksa enää ees yrittää alkaa jutella mistään kun ei kanssani kommunikoida. Mikä toki on raskasta:/ luonnostani kun olen vielä sosiaalinen.

    • anoppi_ja_mummu

      eipä ole tarvinnut "luopua" ex-miniästä eikä ex-vävystäkään. Käyvät luonani nykyisten puolisoittensa kanssa monestikin. Keitellään kahvit, jutellaan, joskus ollaan vietetty jouluakin niin että eksät ja nyksät ovat luonani. Monesti noudan lastenlapset luokseni ex-vävyn tai ex-miniän luolta, tai he tuovat muksut minulle silloin kun lapset ovat mummolaan luokseni tulossa.

      Silloin kun ollaan ystäviä, niin ollaan ystäviä. Ei aikuisten ihmisten tarvitse oikeaa ystävyyttä lopettaa vaikka joku parisuhde kariutuisikin, voi elää hyvässä sovussakin.

      • epämieluisaminiä

        Hieno asenne,
        Minunkin anoppini tykästyi mieheni ex-vaimoon jo heidän suhteensa alussa, sitten harrastusten merkeissä. (jotenkin olin "mustasukkainen", miksi anoppi tapailee ex-vaimoa, enemmän kuin minua?)
        Onneksi ymmärsin oman lapsellisuuteni, (eihän se ole minulta pois, jos anoppi tapailee mieheni exää, joka oli hänen mielestään poikansa paras puoliso).
        Kun meille tuli lapsia, anoppikin lauhtui, nyt ihan hyvä suhde anopin kanssa.


    • näinpähän

      Hei Loonelly, vähän samaan tapaan mullakin meni mieheni kotiväen kanssa ja tosi pitkään. Oikeestaan tuntuu, että en vieläkään ole oikein samaa kastia, tai miten sen nyt ilmaisisi. Ei ainakaan mulla voi johtua mistään exästä, koska olen miehelleni se ihan ensimmäinen ja tähän asti ainakin vielä ainoa. Ollaan ehkä vaan niin kovin eri maailmasta tai siis niin erilaisia.

      Mutta kyllä tässä on toimeen tultu. Enää ei ole appivanhemmat elossakaan. Miehen sisarusten kanssa tapaillaan jonkun verran, mutta itse en itseäni heille kovin läheiseksi tunne. Enemmän olenkin tekemisissä oman perheeni kanssa. Älä tuosta huoli, jos vain miehellesi tuotiin tuliainen. Ihan tuttua mullekin. Mutta ovatpa vaan joutuneet toteamaan, että meidän liitto kestää, muut kaikki on tahoillaan jo kertaalleen eronneet!

      Ei siis munkaan kanssa juurikaan juteltu eikä mua pyydetty mukaan mihinkään tekemisiin. Aika paljon olin yksikseni, lueskelin ja katselin telkkaria. Tiskaamaan kelpasin ruuan jälkeen. Lopulta ratkaisin asian niin, että en niin kovin usein enää lähtenytkään miehen kotiin, mies kävi paljon itsekseen. Siinä vaiheessa oltiin jo hankittu meille oma talo, joten siinä riitti syytä jäädäkin kotiin, ainahan omakotitalossa on tekemistä, eikä ollut tarve enää mennä "maalle" sieltä kerrostalosta. Olihan se vähän outoa joskus munkin mielestä, kun yhtäkkiä huomasin, että kaikki on jonnekin hävinneet ja olin ihan yksin. Sitten selvisi, että ne oli menneet metsään poimimaan marjoja piirakkaa varten. Kukaan ei sanonut mulle mitään eikä pyytänyt mua mukaan. Olen ihan sosiaalinen ihminen minäkin, mutta lannistaahan tuo tuollainen. Aina munkin aloittamat keskustelut jäi toteamisen tasolle, yleensä kukaan ei kysynyt multa mitään eikä tuntunut olevan kiinnostunut mun asioista. Anoppi oli kyllä ihan mukava ihminen, mutta kauhean aran tuntuinen ja hiljainen.

      Mutta siis kyllä näinkin voi elää. Ei mulla ole kauhean suurta tarvetta niitä miehen sisaruksia tapaillakaan. En ole viitsinyt tästä mitään numeroa tehdä. Miehen kanssa kun kuitenkin menee hyvin, sehän se on pääasia.

      • Looonellly

        Näinpähän, kiitos. Kerroit just ne fiilikset mitä ite oon pohtinut tuosta. En tee asiasta mitään numeroa, totun tähän tilanteeseen...totuttelen:D eipä appivanhemmatkaan paljoa puhu enkä oikei viiti itekää mitää itsestä kertoa ku saan vaan ärsyttäviä virneitä tai sit vaa kommentteja jotka osottaa että arvomaailma on aivan eri luokkaa.

        Mut kiva et tämmönen ei oo harvassa..tilanne ei kyllä ole kiva mutta että muillakin hankala suku puolisolla.


      • Looonellly

        Nyt täytyy jo kertoa miten tämä tilanne äityy koomiseksi. Luulisi korkeasti koulutetulla olevan sivistystä myös käytöstavoissa mutta nähtävästi ei. Miehen sisko siis, viimeksi kun nyt pitkästä aikaa minäkin miehen kanssa tulin heillä käymään, he eivät vielä menoiltaan olleet kotona mutta mies oli puhunut että voimme jo sinne mennä. Olin laittamassa meille välipalaa kun he sitten tulivat, sisko tervehtii iloisesti miestäni, ei minkäänlaista kontaktia minuun ja meni yläkertaan. Siskon mies kun tuli, hän kyllä tervehti ja jutteli niitä näitä. Kun myöhemmin tämä sisko sitten tuli alas, hän oli koko sen ajan kun en paikalla edes olisi kunnes lähti käyttämään koiran ulkona.

        Onneksi sentään on nämä sisarusten kumppanit jotka kommunikoi. Mutta että nyt ei enää edes tervehditä..hu huh:D


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      33
      6344
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      34
      5813
    3. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      29
      3274
    4. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      2670
    5. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2574
    6. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      2238
    7. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2148
    8. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      1926
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      40
      1789
    10. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1737
    Aihe