Isän hirveä ikävä lapsia

JustDoItLikeMarcusJanson

En kertakaikkiaan kestä. Olla erossani kahdesta pienestä lapsestani. Tähän liitettynä vielä masennus jonka vuoksi ero tuli niin en kertakaikkiaan kestä enää. On niin pahaolo että oksettaa ja itkettää vaan. Pakko päättää tämä elämä ja hirttää itsensä. Pahaolo ei lähde pois. Täällä mä vaan murehdin ja itken asunnossani nyt.

8

243

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Carolina79

      Älä tee lopullisia päätöksiä juuri tämän hetken vuoksi. Ja onhan sinulla oikeus olla lastesi kanssa.

    • Älämurehdi

      Milloin taas tapaat heidät? Ehkä jo kohta. Siellä he odottavat Sinua. Hetken ikävä. Näe lapsiesi kasvavan.💞

      • järkihoi

        Tässä on tää paskan ydin! ''Siellä he odottavat sinua''! Missä siellä? Äidin kotonako? Missä on kontrolli päällä ja uus siippa röhöttää sohvalla.. Kyseessä on 15 vuoden helvetti, mikäli äiti rupeaa oikein kunnolla vieraannuttamaan! Jostain ne on voimat kuitenkin ammennettava!


    • näinsevaan0N

      Otan osaa.

      Naisten on niin helppoa erota, koska he joutuvat eroamaan lapsista vain, jos itse sitä haluavat.

      Erossa oikeasti vaikeinta on juuri se ero lapsista.
      Nartuillahan tähä ongelmaa ei ole. Usein he eroavat juuri uuden villin rakastajan takia, jolloin ovat mielissään jopa, että saavat sekstailla ilman lapsen häiriötä.

    • Ikuinenjonkunlapsi

      Älä isä luovuta. Lapset kasvaa isoksi. Minä olen kaivannut oikeaa isääni koko ikäni, äidin vieraannuttamis ja haukkumisjutuista huolimatta. Aina toivon että kunpa isä nyt ottais yhteyttä kun oon jo aikuinen. Haluaisin tutustua, ei ole lapsen käsissä kuinka kauas biologisesta isästä äiti saa lapsen raahattua. Viimeistään aikuisena on vielä mahdollista. Niinkauan kuin molemmat on hengissä olis mahdollista olla yhteydessä ja tehdä juttuja yhdessä. Jätin yhteystietoni isän siskolle,muttei hän ottanut koskaan yhteyttä. Väkisin luopuu toivosta koskaan saada nähdä omaa isäänsä niin että tietäis,muistaisi mistä on tehty. Älä sinä alottaja heitä kaivoon mitään,toivoa,itseäsi. Olen varma että lapsesi arvostaisi jos edes synttäreinä ja silloin tällöin väkisinkin veisit onnittelut ja yrittäisit äidistä huolimatta olla elämässä. Vaikka vuosia siellä etäällä. Olemassaolo on olennaisinta.

    • ikäväntaltuttaja

      Hei aloittaja!!! Ensinnäkin. Olet AINA isä lapsillesi, et eron vuoksi lopeta sitä pitkää rupeamaa. Sinun osuutesi on näyttää lapsillesi, että isä on aina valmis heitä varten, niin kauan kunnes lapset ovat omillaan. Masennus. Hyvä että kerrot asiasi vaikkapa täällä, saat taatusti ajateltavaa, koska esim. minä neuvon sinua ottamaan puhelimen kouraan, soittamaan lasten äidille ilman kiukkua tmv., ja pyytämään lapsia vaikka ulkoilemaan. Vaikka tunniksi. Käykää vaikka kävelyllä, kattelemassa harakoita. MITÄ VAAN. Pulkkamäkeen, kauppakeskukseen, pelatkaa jotain peliä tai MITÄ VAAN. Kunhan vietätte yhdessä aikaa. Edes sen tunnin. Tätä samaa voit pyytää lasten äidiltä toistekin. Olethan etuoikeutettu, olethan lastesi isä eikä sitä mikään voi muuttaa! Ole iloisella mielellä, sinulla on kuitenkin lapsia! Voimia ja toivon mahd. pikaista kohtaamista lasten kanssa, eli: se puhelin kouraan, äläkä menetä hermoja!

    • Oppeliini1

      Voi vain kuvitella tuskaasi! Pyydä vaikka polvillasi lastesi äidin edessä tapaamisoikeutta lastesi kanssa.
      Jos eronne on tapahtunut viimeaikoina, kaikkien tunteet ovat vielä tulehtuneet. Anna ajan kulua ja kauniisti ehdottamalla saada viettää aikaa lastesi kanssa, se aivan varmasti onnistuu.

      Soita "auttavaan puhelimeen" , juttele seurakuntasi pastorin kanssa, tarjoaako työpaikkasi hekisesti auttavaa kättä( psyk palvelua)?
      Tärkeintä on että jaat tuskasi muiden kanssa, se jo yksistään auttaa. Älä jää yksin, hakeudu muiden seuraan. Nyt joulun aikana useat yhteisöt jarjestävä yhteisiä tilaisuuksia, mene mukaan.

      Pääset kyllä tämän vaikean ajan ylitse. Megahalauksia lukijoilta, allekijoittanut mukaan lukien!

      • näinsevaan0N

        Ei sitä tapaamisoikeutta polvillaan tarvitse pyytää, kun se on ihan lakiin kirjattu.

        Itse kävin ihan vain lastenvalvojalla kertomassa tilanteen. Jollei lastenvalvoja olisi siihen reagoinut, olisin käynyt lakimiehellä.
        Oikeusjuttuahan ei välttämättä tarvita, jos vaikka lakimies kertoo selkeästi ja lakiin vedoten lähivanhemmalle, mitä tapahtuu jollei lähivanhempi myönny tapaamisiin: seuraa oikeusjuttu, jonka lähivanhempi väistämättä häviää.

        Vaikka etävanhempi olisi vankilassa istuva kolmoismurhaaja, hänellä on silti tapaamisoikeus. Valvottuihin tapaamisin tosin vain.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      33
      6764
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      37
      6253
    3. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      29
      3454
    4. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      2910
    5. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2664
    6. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      2348
    7. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2188
    8. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2046
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      48
      1907
    10. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1777
    Aihe