Leijonakuningas

Suuri mies tuo leijonakuningas. Heikkojen puolustaja ja sosiopaattien kauhu.

Hänessä on väkevää karjalaisverta kannaksen korpitantereilta. Hankkii elantonsa ja oppinsa vaikka sitten vihollisten keskellä jo se pakko on...

Nuo hänen siniset tarkkaavaiset silmänsä jotka loistaa kuin safiirit, ovat syvät kuin valtamerien vesimassat. Ne vievät syvälle ja niihin voi hukkua, siksi niin harva häntä uskoltaa silmiin katsoa.

Hänen liikkeensä hienovaraista ja hillittyä. Hänen liike on kuin tanssia, jonka hän pakosta on oppinut väistellessään iskuja, jotka häneen niin harvoin ovat osuneet. Ilman arpia leijonakuningas kumminkaan ei ole jäänyt, ja se on opettanut hänelle niin erinomaisen vainun, sekä järkevää nöyryyttä.

Ääntä hän ei turhaan käytä, sillä tietää että viisas oppii kuuntelemalla. Jos hän joutuu ääntä turhaan käyttämään, niin se on kuin myrskyävän kosken pauhu tai ukon salamaniskut jotka moukaroivat taivaankantta. Silti rakkaimmalleen, hän puhuu kuin kanteleen sulosoinnut, onhan hän myös musikaalisesti niin taitava.

Olen menettänyt Leijonakuninkaani, olisipa hän täällä palstalla... Voisin kirjoittaa hänelle lisää