Parkour

Moi

Elikkä, kuinka moni on kuullut kyseisetä lajista ja luokittelisitteko sen extreme lajiksi?

15

2481

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • make

      Ei se oo urheilua, aika erikoista meininkiä. Ihan mageeta.

      • Moi

        kyllä se jonkinmoista urheilua on, juostaan ympäri kaupunkia, kiipeillään ja pompitaan.


      • make
        Moi kirjoitti:

        kyllä se jonkinmoista urheilua on, juostaan ympäri kaupunkia, kiipeillään ja pompitaan.

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.


      • skeptikko
        make kirjoitti:

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.

        http://www.parkour.fi

        parkourissa ei voi kisailla koska ei ole mitään kisailtavaa. Tämä laji ei ole mitään "kivaa olen maailmanmestari" tyylinen laji vaan jokainen saa miettiä oman tyylinsä ja nopeutensa. Tärkeintä on liikunnan riemu.


      • Big
        skeptikko kirjoitti:

        http://www.parkour.fi

        parkourissa ei voi kisailla koska ei ole mitään kisailtavaa. Tämä laji ei ole mitään "kivaa olen maailmanmestari" tyylinen laji vaan jokainen saa miettiä oman tyylinsä ja nopeutensa. Tärkeintä on liikunnan riemu.

        samaa mieltä.


      • traceurr
        make kirjoitti:

        Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi.

        ''Sitähän pennut ovat aina tehneet, nyt siitä on tullu vaan vakavasti otettu harrastus. Enkä yhtään ihmettelis vaikka 'lajissa' vielä mm-kisatkin järjestettäisiin, kyllähän niitä kisoja pidetään mitä ihmeellisimmissä lajeissa. Tosin usein huumorimielessä, onneksi. ''

        Hmm, kisoja tässä lajissa ei tule, (ainakaan toivottavasti).


      • Anonyymi

        Juu juoksee, hyppii, ylityksiä ja temppuja juuuu ei todellakaan urheilua


    • Löka

      Yleensä parkourin harrastajat ovat aika kömpelöitä keskitason ihmisiä, joiden akrobatiataidot eivät riitä kovin kummoisiin liikkeisiin. Tuonhan voit todeta etsimällä käsiisi suomen parhaat parkourvideot netistä ja katsomalla millaista materiaalia he ovat videoilleenkin kelpuuttaneet.

      Eipä silti, ei se lajin hauskuutta vähennä millään lailla onko se extremeä vai ei, itse pidän yhä aikuisenakin kiipeilemisestä valtavasti, vaikkei sitä parhaalla tahdollakaan voi sanoa extremeksi - ellei sitä sitten harrasta joku reikäpää ilman turvavälineitä.

      Pääpointtihan kaikessa harrastamisessa pitää olla se että harrastajalla itsellään on kivaa eikä se onko se extremeä, chick, in, kallista, cool, tms.

      • Granit

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)


      • apina
        Granit kirjoitti:

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)

        Oon aivan samaa mieltä!!


      • marelz
        Granit kirjoitti:

        Parkourin ideahan on (minun ajatuksissani) nähdä kaikessa mahdollisessa liikkumisessa haasteita, ja ylittää niitä omien taitojen mukaan. Mitä vähemmän taitoa sitä enemän haasteita, tosin haasteet eivät lopu koskaan. Pituushypyssä vaikkapa ainoa raja, joissa hasteiden ilmeneminen loppuu, on se kun ei enää ponnistuksen jälkeen tule alas. Jokaiseen suoritukseen voi lisätä vauhtia. Siihenkin on rajana omat maximaaliset rajat. Perusvaulttia voi harjoitella kunnes aita jonka ylittää on taivaissa ja herra trasööri jäätyy/pamahtaa/tukehtuu kuoliaaksi.

        Homma on siis siinä, miten haluat parkourata. Haluatko jyystää aina samoja temppuja jotka osaat niin helpoista paikoista kun voit? Samaa olisi jos juoksija kävelisi kenttää ympäri, ja muutenkin lopettaisi puolivälissä. Samaan syssyyn kun voisi tavoitella maailmanennätystä.
        Parkourissahan on se loistava puoli, että ainoa kilpailu (pitäisi olla) käydään itseään vastaan. Siis jos itse on kova vastus eli ei uskalla tai osaa, on viisaampaa mennä sinne missä oman itsensä este pienenee. Muttei liikaa.

        Pääpointtihan on siinä, että parkourista voi tehdä vaikeaa tai liian helppoa. Tai mahdotonta. Mahdottomaan kun ei kykene, on aika laskea tavotteita. Kukaan tuskin elinaikanaan kehittyy sinne asti, että se on liian helppo taso.Monet lajit ovat vaarallisia tai eivät,riippuu taysin miten niitä harrastat.Voihan parkouria köpötellä kanttikivetyksellä missä tuskin onnistuu naarmuakaan saamaan,tai juosta täysillä halki ydinkeskustan loikkien aitojen ja pihojen poikki tietämättä mitä nurkan takaa tulee eteen ja etsien uusia esteitä voitettavaksi.Ottaen huomioon että parkour on suomessa ollut vasta kohta 3 vuotta, mikä on todella nuori aika jos vertaa ranskaan missä se on ollut jo 15 vuotta.15 vuotta on tosi pieni aika jos vertaa johonkin jääkiekkoon.Mutta pitää muistaa että 3 vuotta on lyhyt aika ja kukaan ei ole seppä syntyessään vuosi vuodelta taso nousee ja niin sen pitääkin. Suosittelen itse kokeilemaan älyttömän hauskaa, ja voi itse säätää rajansa !:)

        niinpä niin,jokin muuri esim. ei ole este vaan se on enemmänkin mahdollisuus :) (toi sama luki myös eräällä aiheeseen liittyvällä netti sivul)


    • uuuuuujea

      huhhuuuu

    • trikkeri

      Tiiättekö semmosta sivustoo mis ois useiden temppujen nimii ja kuvii? parkour.fi\com on katottu ja urbanfreeflow

    • Big

      luokitellaan.

    • Anonyymi

      Kyl parkour on ihan oikeeta urheilua.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Tänään pyörit ajatuksissa enemmän, kun erehdyin lukemaan palstaa

      En saisi, silti toivon että sinä vielä palaat ja otetaan oikeasti selvää, hioituuko särmät ja sulaudummeko yhteen. Vuod
      Ikävä
      33
      6654
    2. Huomenta ihana

      Kauniskasvoinen ihanuus 😘 saan sut vielä
      Ikävä
      35
      6073
    3. Hei rakas...

      Miten on työpäivä sujunut? Rakastan sinua 💗
      Ikävä
      29
      3364
    4. Ei tämä etene ikinä

      Kun kumpikaan ei enää ota yhteyttä. Mä en ainakaan uskalla.
      Ikävä
      45
      2830
    5. Edelleen sitä on vaikea uskoa

      Että olisit oikeasti rakastunut muhun
      Ikävä
      34
      2624
    6. Vitsi mihin menit. Heti takasin.

      Mä näin sut tuu takasin! Oli kiire, niin en ehtiny sin perään!
      Ikävä
      15
      2318
    7. Toiveikas vai toivoton

      torstai? Ajatuksia?
      Ikävä
      37
      2168
    8. Mukavaa päivää

      Mun rakkauden kohteelle ❤️ toivottavasti olet onnellinen
      Ikävä
      16
      2006
    9. Voi ei! Jari Sillanpää heitti keikan Helsingissä - Hämmästyttävä hetki lavalla...

      Ex-tangokuningas on parhaillaan konserttikiertueella. Hän esiintyi Savoy teatterissa äitienpäivänä. Sillanpää jakoi kons
      Suomalaiset julkkikset
      46
      1872
    10. En ole koskaan kokenut

      Ennen mitään tällaista rakastumista. Tiedän että kaipaan sinua varmaan loppu elämän. Toivottavasti ei tarvitsisi vain ka
      Ikävä
      19
      1767
    Aihe